Club
 


IKKUNAT AUKI EUROOPPAAN 2007

060607

Lähtö Viking Isabellalla yöksi Maarianhaminaan.

Raskas kevät takana, nukahdin heti ExpressBussissa Turkuun. Bussi sinänsä oli - kuten nuo pikavuorot nykyään ovat - supersiisti, ilmastoitu ja mukava. No, rahastaja nyt oli kärttyisä - mutta niinhän suomalaiset keski-ikäiset naiset nyt vaan tuppaavat olemaan...

Lautalla paperitöitä. Ikkunapaikka kahvilassa, satumaiset värit ulkona merellä ja saaristossa. Kaikki siniset, musta, punaiset...

Laulajatar A. "viihdytti" nurkan takana ravintolassa humppamusiikin tahdissa. Niin, tasan neljännesvuosisata sitten A. oli huipulla- ja mulla hänen kuvansa seinällä. Nyt ei tehnyt mieli edes mennä lähemmäksi lavan äärelle tsiigaamaan... Olemmehan saman ikäisiä. Tosin silloin 25 vuotta sitten meinasin saada sydärin, kun A. tuli Turun Stokkan rullaportaissa vastaan - ja noteerasi meikäläisen!
-
Kovasti kuului taiteilija A. mielistelevän noita tanssahtelevia eläkeläisiä. Palkkansa maksajia. Tuollaisillakin "laulutaidoilla" Härmässä pystyy näköjään rakentamaan itselleen pitkän uran, ja Mersun alle.

Jossakin vaiheessa oli kännyyn tullut puhelu, johon en ollut huomannut vastata. Soitin, uteliaisuuttani. Puhelu meni Eestiin. Pienen jutustelun jälkeen selvisi, että kyse oli Pärnun Irinasta. Onko siitä kolme vai neljä vuotta? Hän oli kuulemma löytänyt numbani jostakin lapulta lompsastaan. Vähän ajan kuluttua ilmeni, ettei tiennyt kenelle soitti. Kovasti yritti kuitenkin lirkutella. No, kun tajusi, kuka olin, latasi samantien luurin kiinni. Perkele, kun meni 6 min. 4 sek. kallista puheaikaa hukkaan!

Yritti tietenkin löytää jostakin maksumiestä - yksinhuoltaja kun on. Munkkiosastohan sillä oli paikallaan, mutta yhdistelmä sian silmät ja huoran luonne ei ollut mitenkään puoleensavetävä.... Muistuipa mieleen... Hyi helvetti!

Huumaava sireenien tuoksu vastaanottaa kulkijan Maarianhaminassa. Siisti, iso huone Gästhem Kronanissa vain 32 egeä aamupalan kanssa. Nukun ikkuna auki.

Tästä tämä reissu alkaa.

Fiilikset paremmat kuin monella muulla aikaisempien vuosien vastaavilla reissuilla.

Kun uudet maat Puola ja Tsekki ovat nyt mukana, antaa se uutta potkua tälle rundille.

Tällä kertaa on jopa kyselty pariin paikkaan etukäteen, että koska tulisin.... Warsovassa odotetaan, samoin Pariisissa. Ei hullumpi lähtökohta.

070607 TUKHOLMA

Hieno päivä Maarianhaminassa.

Yksi parhaiten nukuttuja öitä pitkään aikaan. Gästhem Kronanin huone nr 10: Tilava yläkerran kulmahuone, hiljainen, lehtevä piha. Ikkuna auki.

Mukava kesätyttö aamiaishuoneessa. Opiskelija mantereelta, kuten he aina ovat. Kivat pikku jubailut. Annan käyntikorttini ja pyydän käymään saitillani ja antamaan palautetta. Mahdollisuus, että hänestä kuuluu jotakin, on 1/1000. Poikamiehen on pakko yrittää!

Kaksi pientä tilaustakin tuli täkäläisiltä asiakkailta.

Scandic Hotel Savoyssa erinomainen lounas: Ärstsoppaa. Rokka on maukkaimpia miesmuistiin: Runsaasti lihaisia - ei läskisiä - sattumia, maustettu sinapilla, keiton päällä kunnon kerros sipulia. Jälkkäriksi lettuja mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Plus kahvi ja hedelmä. Hinta 8,50! -Lautoilla on nykyään niin kallista, ettei tuolla hinnalla saa kuin lautasellisen salaattia.

Maarianhaminan kioskeissa ruåttalaisten lehtien lööpit kirkuivat, jotta Tanskan Frederikin ja sen aussi -Maryn avioliitto on kriisissä. Toki tiedettiin, että näin siinäkin sadussa kävisi. Se kuitenkin oli pieni ylläri, että kriisi koitti näin varhain. No, tanskalaisille lienee nyt sitten luvassa vastinetta kuningashuoneen huimista kustannuksista tämän saippuaoopperan muodossa?

Vielä ehtii vähän kuvaamaan.

Erään talon pihalla kukkivat komeasti noin viisimetriset sireenipensaat. Sininen taivas ylle - ja kas! Tuosahan on taas kuva, johon sen yhden vaki-lintuparven voisi ympätä lentelemään. Yksi lintuparvi, monta eri taustaa... Niin, miksi kuvata useita lintuparvia, kun yksikin riittää? Todellista henkistä kierrätystä, ekologiaa!

Vielä Gästhemmissä pienet jutustelut sen opiskelijatytön kanssa. Nyt arvioin mahdollisuuden, että hän ottaa yhteyttä, olevan jo 1/500.

Lautalla nukahdan heti aurinkoon. Herätys tunnin kuluttua avomerellä, kun tuuli on yltynyt kylmäksi.

Tukholmissa kamat vakihotelliin, Gustaf av Klintiin, ja leffaan.

Ainoa mahdollisuus on veteraani Claude Chabrolin uutuus "Maktens rus". Aneemista, keskinkertaista rikosviihdettä, osissa mm. rutiinisuorituksen heittävä Isabelle Huppert ja keski-ikäistynyt Patrik Bruel. Chabrolhan on suoltanut vastaavaa kevyehköä kamaa jostakin 50 -luvulta lähtien, kai. Teini-iässä ihailimme ohjaajan silloin kauniin vaimon Stephane Audranin esiintymisiä Chabrolin leffoissa. No, ei tuolla Chabrolilla ainakaan suuresta kunnianhimosta vaivaa ole, kun tyytyy tuohon tasoon. Toisaalta esimerkki siitä, että vuosikymmenienkin uran voi rakentaa filkkapuolella ihan tuollaisella b- luokan matskulla, ja vielä kohta kahdeksankymppisenäkin pysyä pelissä. Ilmeisesti aivan tyytyväisenä, vieläpä. Vaikka koko uraan ei mahdu ainoatakaan kunnon tuotetta. Vähän niinkuin meidän Jörkallamme...

Toinen ääripää lienee sitten joku Lars von Trier tai vaikkapa Aki Kaurismäki. Sanottavaa ainakin edellisellä on piisannut, jopa siihen määrään asti, että kaveri on nyttemmin kuulemma vajonnut burn-outiin ja masennukseen. Kaurismäki taas ei ole kyennyt uudistumaan ollenkaan, mutta hänenkin fyysinen rappionsa ja loppuunpalamisensa on tiedossa - hän on kertonut asiasta itse. Entäpä David Lynch? Hänen pelastuksensa lienee ollut Transsendentaalinen Mediataatio...

Tukholma. Nuoruuteni kesien Tukholma. Henkireikä 70- ja 80 -luvuilla, kun Suomessa tuntui, että sinne tukehtuu.

Kävelen kämpille keskustan läpi. Nuoret ja kauniit bailaavat Stureplanin baareissa. Armotonta menoa, eikä huominen työpäivä tunnu vaivaavan mieltä.

Vielä nettiin. Yhdessä hotellissa on aulassa ilmainen nettiyhteys, eikä kukaan hokaa jos siellä ulkopuolinenkin piipahtaa.

080607 KÖÖPENHAMINA

Stokiksessa meni hyvin.

Aamupalalla Kallen kaviaaria.

Sitten pari kolme asiakaskäyntiä, jotka kaikki sujuivat hienosti. Tukholmassa helle. Hoidin asiakaskäynnit sandaaleissa, shortseissa ja t-paidassa - eikä kukaan ollut moksiskaan. Vapaa pukeutuminen - tämän työn suuria bonuksia.

Tukholman Suomalainen Kirjakauppa oli myynyt pari myyntitilillä ollutta kirjaani, ja vieläpä hyvään hintaan. Lisäksi kortteja. Tuntui ihanalta kun kouraan ladattiin yli 590 Ruunua Riihikuivaa Ruåttin Riikin Rahhaa.

Lounas kiinalaisessa aivan Centralsationia vastapäätä.

Ystävällinen palvelu, tilaa oli. Koko luonassetti vain 60 ruunua eli jotain 6,50. Sisältäen keiton, salaatin, jääveden, katkarapu -tsipsit, naudanlihaisen wokki -jutskan, kahvin ja kaurakeksit. Ei huono!

Kuitenkin varmaankin jonkun mittapuun mukaan nuokin ravintolatyöntekijät ovat "ihmiskaupan uhreja". Vastaavia tapauksiahan on Suomessakin ilmennyt. Vaikka heidän ansiotasonsa on ehkä 10 - 20 kertainen kotimaahansa verrattuna...

Ryntäys 14.20 Malmöhön lähtevään X2000 -stogeen. Hokasin viime syksynä, että vaikka paikanvaraus on periaatteessa pakollinen, eivät kondarit noita paikkalippuja viitsi kysellä. Jätin siis kylmästi ostamatta. Säästöä 65 ruunua. Homma toimi taas.

Nukahdan heti lipuntarkastuksen jälkeen. Herään Jönköpingissä, ja loppumatka sujuu lehtiä lukiessa ja kaunista Svean maata ihaillessa. - Paris Hilton kuulemma kotiutettiin lusimasta 3 pv:n jälkeen. Ei tytsyllä hermot kestäneet, vankilan naisetkaan eivät olleet hänelle kivoja. Oma psykiatri kätsästi kirjoitti vapauttavan lausunnon... "Joustavaa", tuo oikeudenkäynti Jenkkilässä.

Køpiksessä huonevaraus on kadonnut jonnekin, pieni kriisin poikanen. Respan keberos toteaa, että varauksen vastaanottanut hemmo ilmeisesti "unohti" kirjoittaa varauksen ylös ja hän on kuulemma "pahoillaan". Joopa joo. Kumma kun palveluala suorastaan imemällä imee noita dorkia. Semmosia, jotka eivät muissa töissä pärjää.

Onneksi nurkan takana olevasta Hotel Bjørnistä löytyy vapaa huone, tosin kakkonen, ja lisäkuluja siis tulee. Aamulla varhainen lähtö Berliiniin, illan ohjelmana kävely kaupungilla ja pujahtaminen jonkin hotellin ilmaiseen nettiin.

Ai niin, ja eilen Vikingiltä ostettu punkkuflinda odottaa korkkaamista. Joku argentiinalainen, mausta pitäisi kuulemma löytyä lakritsia ja pippuria. Mielenkiintoista. Kohta se nähdään. Tai siis maistetaan.

Ihmeen hyvä fiilis tälle matkalle jo toista päivää. Takana on sellaisiakin reissuja, jotka ovat olleet yhtä tervan juontia, esimerkiksi neljä vuotta sitten...

090607 BERLIN


Berlin, kesäkuu 1992

Varsinaista jyystämistä tämä matkanteko Köpiksestä Berliiniiin. Torkkumista epämukavassa asennossa. Veri ei kierrä, paikat puutuu, aivotkin turtana... Ainoa hyvä puoli reissussa oli, ettei EC -juna -lisämaksua peritty. Syynä kai täkäläistenkin kondareiden kiireisyys ja/tai laiskuus. Ennen ne olivat aina kärppinä kinuamassa niitä extramaksuja.

Junassa muuten kansainväliset, Härmästä palaamassa olevat reilaajat naureskelivat Suomen kielelle. Alkaen sanoista "kyllä", "kiitos" ja "kaksi keksiä". Pitivät kieltä ihan dorkana...

Taivaallista oli heittää kamat Finnland-Zentrumiin ja lähteä luudaamaan, kahden päivän junassa istumisen jälkeen. Berliinin puistot täynnä piknikillä istuskelevia ihmisiä. Linnut lauloivat, helle. - Kulki!

Suomi-Keskuksessa Basaari, ja tarjolla mm. lohipiirakkaa. Korttejakin oli telineestä mennyt ihan mukavasti. Ilosanoma netissä: Viesti Sergeiltä Pietarista. Oli lukenut Inkeri -jutun, eikä ilmeisesti pitänyt pahana.

Kittasin Vikingiltä ostetun A. Le Cocq -bissen (Olvilaista, tottakai! Oonhan osakkeenomistaja!) ja lähdin baanalle.

Berliinissä ovat bordellit näköjään merkityt isolla punaisella valo-sydämellä talojen ikkunoissa. Ei tunnu häiritsevän ketään.

Ai niin, mutta tämähän onkin Euroopan keskeisimmän ja väkirikkaimman maan suvaitsevainen ja monikulttuurinen pääkaupunki Berliini, missä pipo ei kiristä niin paljon kuin Härmässä. Olin vallan unohtaa...

Sitten vielä nettiin, ja huilimaan. Huomenna taas kuusi tuntia stogessa, suuntana Varsova...

100607 VARSOVA

12.47 Berlin-Warszawa -Expressillä kohti Puolaa...

Erittäin miellyttävä, siisti, uudehko, ilmastoitu Polski -stoge.

Puolan maisemat ennen Poznania ilo silmälle: Valoisia mäntykankaita, niittymäisiä hoitamattomia peltoja.

Pellot suurenivat ja petraantuivat aivan silmissä ennen Warsovaa.

Matkalukemisena Pedro Juan Gutiérrezin Etelän Peto. Varsinaista sontaa. Mutta sisulla loppuun asti. Kuinka joku moista edes kehtaa kirjoittaa? Tuollaisesta sitten saa jonkinlaisen kulttimaineen!

Polskeja kun katteli junassa, ero Sakuihin on kuin meidän ja venäjäläisten välillä. Jopa fyysinen "keskihajonta" Polskeilla on Sakuihin verrattuna paljon laajempi. Mitä tulee ihmisten kokoihin, hampaiden kuntoon, ihoihin, vaatetukseen - kaikkeen. Ihan sama juttu siis kun meiltä ylittää itärajan.

Warsovassa satoi.

Törsäsin taksiin, ja tulin huijatuksi. Mitä ystävällisimmin, tietenkin. Odotinkin petkutusta, luonnollisesti..

Viime syksynä löydetyssä Oki-Doki hostellissa odotti yksi näteimmistä huoneista: Teemaltaan 'Presidential Suite". Sisustuksessa käytetty ainoastaan kirkkaan punaista ja kirkkaan keltaista. Tuohon huoneeseen jos joskus saisi mallin, niin...

Nettiin. Meili ei toiminut. Tai siis nk. "Päävalikko" ei auennut. Taaskaan.

Tasan vuosi sitten tällä samalla Euroopan -rundilla oli Berliinissä paniikinomainen tilanne, kun SähköPosti ei toiminut silloinkaan.

Soitin "Palveluntarjoajalle" kriisipuhelun johon - ihmeiden ihme - vastattiin. Kas kummaa, tyyppi kertoi - ehkäpä vahingossa - ettei sähköpostin lukemiseen edes tarvita kirjautumista "Päävalikon" kautta, se käy jopa nopeammin suorasta osoitteesta
sejase.fi! Tuo tieto on ollut pelastus moniaita kertoja, ja taas tänään.

Säälityttää vaan ne tuhannet, jotka eivät tuota suoraa reittiä meiliensä lukemiseen tiedä, ja tuskailevat tilanteen kanssa kerta toisensa jälkeen.

Mutta netti siis aukeni taas suoraa reittiä käyttäen. Sieltä löytyi tilaus. Perkules, kun tää elämä olis helppoo, jos netistä vaan tilauksia satelisi päivittäin!

Vuokrasin fillarin, ja lähdin syömään. Sateenjälkeiset märät kadut ovat värikkäiden lappusten peitossa - täkäläisillä prostituoiduilla ja ilotaloilla on markkinointikikkana sujauttaa noita mainoslappusiaan autojen tuulilasien alle. Seurauksena liukkaat kadut. - Niin, tuo katujen roskaaminen ja jopa vaarallinen liukkaus taitavatkin olla prostituution aiheuttamista "yhteiskunnallisista onkelmista" päällimmäiset täällä Puolassa, ja Itä-Euroopassa yleensäkin. Meillä on toisin - ainakin joidenkin mielestä...

Viime syksyinen ruokamesta kiinni, on sunnuntai ilta. Siis "Delikatesy" -kaupan kautta huoneeseen syömään. Sprotteja, metvurstia, olutta, jugurttia.

Kolmannen junassa istutun päivän jälkeen fillarointi sateen jälkeisessä ilmassa olikin juuri se, mitä tarvittiin.

Kävin postissa - se on auki 24/24, suurkaupungissa kun ollaan - ostamassa fritsun. Lentomerkki Härmään 3 zlotya, ei mitenkään halpaa, meikäläisissä hinnoissa.

Kun pyysin kuittia, oli virkailija ensin ymmällään. Vähän ajan kuluttua hän äkkäsi mitä tarkoitin, ja skrivasi lappusen jonka otsikko on "POKWITOWANIE". Eli jos tarkkaan etsii, kyllä se sana "kvitto", "kviitung" jne. sieltä jostakin sanan sisältä löytyy.

Puola ja Tsekki taitavat olla vielä Venäjääkin vaikeampia kieliä.

Aamulla tärkeä asiakastapaaminen.

KRAKOVA 110607

Tuskastuttava kuumuus Warsovassa.

Aamulla hieno vastaanotto asiakkaan luona.

Johtaja Gregorz vei huoneeseensa, laittoi oven kiinni ja keskittyi asiaan. Juttu luisti, ja tuli iso tilaus. Niin iso, että käytännössä tämä Euroopan -rundi on taloudellisesti jo "kotona".

Sitten syöksy Krakovan stogeen.

Oli pakko ottaa taas taksi - ja millainen taksikuski se olikaan!

Aluksi kaikki meni hyvin, kun äijä sai kuulla että Suomi-Poikia ollaan. Muisteli lämmöllä "Urho Kakkosta", joka osasi ryypätä Bresnevin kanssa, olla kaveria jenkkien kanssa ja hoiti bisnekset himaan.

Suhari oli käynyt yhden päivän pistäytymisellä Stadissa, Tukholmasta laivalla. Muisteli Stockmannin "ensimmäisen kerroksen kahden euron buffet -pöytää", jossa oli kuulemma herkutellut oikein kunnolla.

Sitten kun tuli Puolasta puhe, alkoi valtaisa paasaaminen Unionia vastaan. Oli katkera kun kuulemma EU:n takia oli menettänyt entisen hyvän inssin -hommansa, ja nyt henkensä pitimiksi taksikuskina. Haukkui puolalaisen korruption, Brysselin rosvoilun ja amerikkalaisten rahan -kuppaamisen. Kun ei mielestään saanut riittävästi tukea meikäläiseltä, ilmapiiri kiristyi.

Steissillä kun tuli maksun aika, näytti mittari 14 zlotya. Maksoin kaksikymppisellä, jonka yritti hamuta kokonaan itelleen. Lopulta, kun en antanut periksi vaan vaadin jopa kuittia, omavaltaisesti otti zlotyn tipin ja ynseästi skrivasi sen kuitin. Häipyi niskojaan nakellen. - Että semmoinen korruptionvastaisen taistelun sankari. Varsinainen paikallinen vennamolainen.

No, en mä muuta tiedä, kun että Puola-rahastoni arvo on tänäkin vuonna noussut yli 25 prossaa... Puolan talous kasvaa huippuvauhtia... Yksi tämän pikkufirman historian suurimmista tilauksista tuli juuri kotiin...

Puolen tunnin kuluttua stogessa, kun konnari tuli rahastamaan, kävi ilmi että nyt oltiinkin matkalla kohti Lodzia! Krakovaanhan piti päästä!

Ei muuta kun seuraavalla steissillä ulos ja takaisin Warsovaan.

Se hyöty kuitenkin, että nyt vuorossa olikin vanha paikallisjuna, jonka ykkösluokka, jonne omin lupineni pujahdin, oli suoraan jostakin 50 -luvulta. Fantastisen kulahtanutta tummanpunaista plyyshiverhoilua jne...

Matkalla Krakovaan kolmen tunnin keskustelu Puolasta ja Suomesta erään nuoren opiskelijapariskunnan kanssa.

Krakovassa jälleen huijaritaksi. Ei perkele, nyt nuo laitetaan tehovalvontaan.

Hostel Decossa odotti valmiiksi pedattu peti Broadway Scene -huoneessa.

Juoksemaan Krakovan puistoihin.

Ruokavalioon pientä vaihtelua toivat ensimmäiset puolalaiset tomaatti-
sprotit.

Illalla mm. tilausten kirjoittamista netissä. Ai niin, ja Iltalehden saitilla oli mielenkiintoista matskua Sharon Stonen uusista munkeista. Feissi viisikymppisen, silikonit kuin 25 -vuotiaan - irvokasta. Lisäksi hauskaa uutta viihdykettä Paris Hiltonin vankilareissusta - That's Entertainment!

Aamulla tärkeä asiakastapaaminen.

110607 PRAHA

Aamulla Krakiksessa tappohelle. Taksilla asiakkaan luo.

Sen yli 2 donan lasku mulle oli erääntynyt. Selityksiä piisasi.

Sain lypsettyä kuitenkin pienen käteislyhennyksen.

Mutta voi, voi. Mitenköhän tuossa käy. Hirvittää ajatella kaikkea sitä mitä puolalaisesta "maksumoraalista" ja ennen kaikkea tästä firmasta on saanut kuulla. Varsovan Gregkin eilen kertoili yhtä sun toista....

Taksilla steissille hirvittävässä ruuhkassa. Minuuttipeliä.

Pitkä päivä junassa.

Perkele, kun oli herkullisen näköisiä metsiä, kutsuivat kävelemään. Mutta ei! Junassa vaan rynkytetään.

Ihania unikkoniittyjä! Helvetti kun tuolla olisi saanut kameran kanssa kuljeskella!

Lohdutukseksi mutustelen viime sekunnilla Krakovan steissiltä mukaan ostettua herkullista pretzel -rinkilää.

Jo toinen peräkkäinen päivä, jolloin olin ollut kiltti ja ostanut paikkavarauksen - eikä sitä edes kysytty! Ihan turhaa rahanmenoa. Rehellisyys ei näköjään kannata.

Ainoa hyöty tästä junapäivästä oli, että sain Gutiérrezin paskaläjän kahlattua loppuun.

Aloitin saman tien KIRJAN, Runar Schildtin novellit. Nautinnollista tekstiä!

Prahassa vielä puoli tuntia aikaa nettikahvilassa ennen kuin se meni kiinni. Sitten "iltakävelylle" ja pehkuumaan...

130607 BERLIN

Aamulla Prahassa asiakkaan luokse. Hirveässä suurkaupungin helteessä.

Kävi samoin kuin parina viime kertana täällä on käynytkin: Tilauskirja täyttyy nopeammin kuin ehtii kirjoittaa.

Viivyin asiakkaan luona ehkä 25 minsaa. Kuten viimeksikin, luikahdin matkoihini edes näyttämättä kaikkea. Ettei tilauksesta ja siis riskistä tulisi liian iso.

Tämä Euroopan -rundi on nyt sitten taloudellisesti komeasti kotona, vaikka reissua on vielä yli viikko jäljellä.

"Palkinnoksi", kun aikaa Berliinin -junan lähtöön oli toista tuntia, kunnon lounas.

Siinä vakipaikassa. Se kansankuppila siinä mäessä, venäläispariskunnan nettikahvilan vieressä.

Mukavan viileätä sisällä.

Forellia riisillä. Lisukkeina tuoreita vihanneksia. Mineraalivettä ja kahvi.

Erittäin maukasta, rasvaista taimenta. Aivan tuoretta, melkein tuli lapsuuden kalareissut Kuusamossa mieleen. Sopivan kevyt ateria tämmöisenä hellepäivänä.

Hintaakin kertyi kyllä yli 8,50 euroa, mikä on täkäläisittäin paljon.

Keskusasemalla kävi ilmi, että juna lähtisikin Holesovicin asemalta. Paniikkiryntäys metrolla sinne.

Ei siinä ehtinyt lippuja ostelemaan.

Kuinkas ollakaan, lipuntarkastus. Näytin pokkana Inter-rail -korttia, läpi meni. Tarkastaja ei varmaan edes tiennyt mikä lippu se oli.

Steissiltä ostin iso pullo lähdevettä, kirsikoita ja mansikoita (Tsekeistä, kuulemma).

Junassa huomasin, että vesi oli pullotettu Slovakiassa, erään suuren amerikkalaisen virvoitusjuomatehtaan lukuun.

Jotakin mättää ja pahasti, jos Itä-Euroopassakin veden pullotuksesta ja juonnista maksetaan provikat Rapakon taakse. Ei tuohon jenkkejä tarvita.

Berliinissä Suomi-Keskukseen yöksi. Tilausten tekoa netissä, majoitusvarauksia.

KARLSRUHE 140607

Berliinissä aamulla asiakaskäynti. Finnland-Institutissa oli mennyt kortteja ihan kivasti. Siellä oli myös valokuvanäyttely - Jorma Luhdan luontokuvia. Revontulia ja öisiä talvimetsiä. Vaikuttivat tuossa ympäristössä, valoisassa salissa, siististi kehystettyinä - karkilta. Namuilta. Niin nättejä, niin nättejä. Näyttelyssä ei lisäkseni ainoatakaan katsojaa. Instituuttiinhan pitää hakeutua - sinne ei piipahdeta.

Tulikin mieleen, miten mielekästä ylipäätään on ponnistella tuollaisen sinänsä suurta vaivaa vaativan proggiksen kanssa. Kuvaus, retkeily - ulkona hirmupakkasilla Pudasjärven talviyössä - kehitys, kehystys jne. - eikä yleisöä! Toisaalta, jos hommasta tykkää, ja joku maksaa viulut, niin mikäs siinä. Jorma Luhta lienee vähintäinkin kohtuullisesti, ja vuosikymmenien ajan, apurahoitettu kuvaaja. Taiteilija-eläke lienee selviö, kunhan muutaman vuoden vielä jaksaa odottaa...

Niin, ja sekä Valtion taiteilija-apurahoissa että -eläkkeissähän on tietenkin sekin hyvä puoli, että bisneksentekoa voi jatkaa. Tästähän meillä on ehkä parhaana esimerkkinä Oulun Yliopiston Filosofian Kunniatohtorin (meniköhän oikein?) Hannu Hautalan keissi. Riittää, kun katselee seuraavalla käynnillä postissa tuota laajaa valikoimaa Hannu Hautala -tuotteita: Postikortteja, muistikirjoja... Kalentereissakin taitaa löytyä.

Sain yhden kirjankin myytyä eräälle suomalaiselle turistille. Vähiin käy ennenkuin loppuu - koko painos.

Postissa kirjeen lähettäminen Härmään kaksi euroa! Huh-huh!

Toisaalta kulman siistissä turkkilaiskahvilassa tuli heti takaisin: Kahvi ja keksi vain 80 senttiä. Ainutlaatuisen halpaa. Lisäksi marketista Ritter Sport -suklaapatukka hintaan 0,79. Varsin edullista, kyseinen tuote Polskeissakin yli egen, meillä kai jotain puolitoista.

Berliinin hyväksi on laskettava, että puhelinkoppikulttuuriin on siellä satsattu. Korttipuhelinkioskeja on tiheään, vaikka eiväthän ne enää mitään koppeja ole, vaan pylväitä. Soittaminen monin verroin halvempaa kuin suomalaisesta kännystä. Designiinkin on satsattu: Harmaan ja pinkin väriyhdistelmä on onnistunut.

Saksalaiset ovat oivaltaneet tosiaankin hankkiutua eroon nk. "pömpeli" -mallia olevista puhelinkioskeista. Vastakohta vaikkapa Ranskaan on raju. Galliassahan suositaan vielä juuri tuota "pömpeli" -mallia. Lopputuloksena kuselle haisevat, roskia täynnä olevat puhelinkioskit. Eivät omiaan houkuttelemaan asiakkaaksi.

Painostavan helteen keskeytti tervetullut kaatosade. Istuin juuri silloin eräässä lounaspaikassa kanakeiton ääressä. Latinomesta. Dominikaanista musaa, ja tuliset mausteet.

Jälleen viime hetken syöksy rautatieasemalle, Hauptbanhoffille. Monen mutkan ja vaikeuden jälkeen olen laiturilla kaksi minuuttia ennen junan lähtöä.

Kysyn asemalla seisoneelta kondarilta yhteyksistä Kasseliin. Hämmästyksekseni hän harppoo eräänlaisen automaatin ääreen. Pari painallusta, ja kone suoltaa asiallisen, selkeän aikataulu - ilmaiseksi! Homma pelaa - Saksassa!

Junassa huippuelämys Runar Schildtin novellien parissa. Siinä on kirjailija minun mieleeni. Maailmanluokkaa. Hienoa Helsinki -kuvausta viime vuosisadan alusta.

Kasselissa taksilla asiakaskäynnille 10 minuuttia ennen kun puoti pantiin kiinni.

Tuli pieni, hyvä tilaus. Alkoi vaan kovasti naurattamaan, kun huomasin solkkaavani saksaksi - sillä enhän minä itse asiassa osaa saksaa ollenkaan! Asiakastakin hymyilytti. Mutta tilaus tuli kotiin, ja oven aukaistessaan herr Schmachtenberg taputti olkapäälle...

Nettikahvilaan odottamaan Karlsruhen -junan lähtöä. Siisti, valoisa paikka, mukava tuoli. Puolitoista egeä minsa - meillä hinta moninkertainen. Miksi?

Hurja nousupäivä Kehittyvillä Markkinoilla. Mulla on salkusta yli 50% siellä - pankki suosittelee korkeintaan 20 prosenttia. Toisaalta juuri äsken yhdessä talouslehdessä amerikkalainen sijoitusguru suositteli 50%:a . Ei se pelaa, joka pelkää...

Karlsruhessa vasta puoliltaöin.

Onneksi löysin tuon Runar Schildtin novellikokoelman. Tämä ilta on siis pelastettu.

LAUSANNE 150607

Illalla kun suvaitsin saapua Karlsruhen Hotel Greifiin, tuntui kivalta kun respassa annettiin suoraan käteen omilla tiedoilla täytetty majoituskortti, allekirjoitusta vailla. Oonhan kohta parikymmentä vuotta tässä mukavassa ja edullisessa hotellissa pari kertaa vuodessa yöpynyt.

Nimikin oli oikein kirjoitettu.

Takavuosina sukunimi väännettiin täällä jos jonkinlaiseen muotoon. Herr Bitkaanne jne.

Kotiosoite oli tosin kirjoitettu Topellus 13, mutta haitanneeko tuo mittään... Ei anna aihetta edes korjaukseen.

Aamulla kiva nukkua vähän pidempään ja rauhassa nauttia aamiaisesta. Tämä onkin viimeinen kunnollinen aamupala pitkään aikaan. Pariisissa odottaa sitten se croissantti -pelleily...

Herkullisia saksansämpylöitä... Hyvää kahvia... Juuri oikeanlaista Edam -juustoa... Spesuna sitä hyvää maksamakkaraa, josta tämän paikan aina muistaa... Jugurtti- mysliosasto runsas...

Lähtö Sveitsiin vasta 10.01 stogella - ruhtinaallista! Aikataulu oli vuosia niin tiukka, että oli pakko lähteä 06.57 stogella, ja yöunet jäivät tosi niukoiksi. Oikeastaan koko 90 -luku tuli vierailtua Sveitsissä 2 - 4 kertaa vuodessa puolikuolleena väsymyksestä.

Mukavan viileä, sateenjälkeinen ilma. Tervetullut muutos viimepäivien uuvuttavan helteen jälkeen.

Karlsruhen steissillä mainio tilateos:

Liukuportaitten mustaan, kumiseen "nauhaan" oli valkoisella kirjoitettu
kysymyksiä, tyyliin:

- Can I Buy Time?
- Does Heaven Know?
- Am I the Dark Horse?
- Was I Left in the Dark?
- Should I Hit the Road?

Jäin pitkäksi aikaa (siis oman mittapuuni mukaan pitkäksi aikaa, eli yli viideksi minsaksi), lukemaan niitä ja hihittelemään. Kukaan muu ei tosin tuntunut kiinnittävän teksteihin mitään huomiota... Kaikilla oli niin kiire...

Halpa ja erittäin onnistunut jutska! Onnittelut ideoijalle, kuka lieneekään!

Toistaiseksi miellyttävin junaosuus tällä reissulla, Sakuista Sveitsiin.

Ei nukuttanut. Siistit sveitsiläiset junat, melko tyhjät. Geneve -järvi paikoitellen alle kolmen metrin päässä. Matkantekoa Runar Schildtin novelleja nautiskellessa...

Genevessä asiakaskäynti rutiinilla. Tavanomainen pieni tilaus, tämä on vanhimpia asiakkaitani, kohta kahdenkymmenen vuoden takaa. Omistajat tosin vaihtuneet kolmeen kertaan.

Ilahduin, kun kioskissa oli kuvalehden lööpissä itkuisen, uudestaan vankilaan
matkaavan Paris Hiltonin kuva. Luonteeni kun on niin alhainen...

Kauppaan. Löytyy puolen litran flinda sveitsiläistä Pinot Noiria. Hienoa! Puoli litraa onkin juuri meikäläisen annoskoko, harmi ettei sitä Härmässä punkkuosastolla tapaa ollenkaan! Nimittäin 0,375 litraa on liian vähan. Koko 0,75 litraa on liikaa, seuraavana päivänä pää kipeä. Odotan innolla tätä kokemusta illalla, vakituisessa Lausannen majapaikassa. Lisäksi paikallinen bisse, monijyväviljapatonki, pieni, ja vuohenjuustoa.

Lausannessa kuitenkin ensin vuorossa luudaaminen. Onhan tässä taas puoli Eurooppaa junissa körmyyteltykin. Lausannessa on niin mäkiset maastotkin, irtoaa hiki helposti...

PARIS 160607

Sveitsiläinen bisse oli avuton esitys. Sen sijaan Alppimaan Pinot Noir yllätti positiivisesti. Ja tosiaankin tuo pullokoko 0,5 litraa: Juuri passeli annos. Hyvät unet, aamulla pirteä olo.

Lausannen monivuotisen B & B -paikkani rouva otti illalla suurieleisesti vastaan. Hänellä kuulemma oli aivan täyttä, mutta nimenomaan minun vuokseni, koska olen vanha asiakas, hän suvaitsi antaa kakkosen ykkösen hinnalla. Vieläpä telkullisen sellaisen. Paskan marjat. Ahneuksissaan hän toimii. En ole koskaan pitänyt hänestä.

Aamulla akka alkoi kitisemään, kun suihkun lattialla oli vettä käyntini jälkeen. Tuota noin, yleensä suihkussa käytetään nimenomaan vettä. Hän on majoituspalvelujen myyjä. En ikinä aiheuta pienintäkään häiriötä, päinvastoin kuin esimerkiksi alakerran meluisa arabikuppila. Että Merci Beaucoup vaan, Madame! Heti alhaalla kadulla deletoitiin numero kännyn muistista. Ensi kerralla johonkin uuteen paikkaan. Nalkuttaville naisille minun elämässäni ei ole tilaa.

TGV Lyria Genève - Paris 09.22 oli loppuunmyyty.

Ei muuta kun sekaan vaan. Aina on tilaa vielä yhdelle - sen tässä on vuosien varrella on jo oppinut.

Harkittu riski. Eivät ne ulos heittäisi, korkeintaan tulisi haukut ja pienet sakot.

Ei tullut kumpiakaan. Kondari vähän mutisi jotta "Ce n´est pas bonne". Kysyin,mitä tuo paikkalippu sitten maksaa - se oli kympin, saman minkä olisi maksanut steissilläkin.

Ranskan rajalla passintarkatus liikkuvassa junassa. Ranskalaisilta matkustajilta kyseltiin, millä asioilla liikkuivat. Härmän henkilökortin nähdessään rajaviranomaisen huulille levisi hymy, ja toivotti "Huomenta!". Kysyin missä oppinut suomea - kertoi käyneensä usein Kiilopäällä skimbaamassa. En ymmärrä miksi, täällä Jura -vuoristossa on sata kertaa komeampaa kuin tylsällä Saariselällä. Murtsikointiinkin Juran alueella on hienot mahdollisuudet.

Pariisissa kolme asiakaskäyntiä. Nihkeätä, nihkeätä. Ranskassa jos jossakin huomaa, kuinka vanha ja väsynyt Vanha Eurooppa on - joka suhteessa. No, maan uusi pressa Nikolas Sarkozy sentään yrittää saada vauhtia tähän kuvioon. Mahtaako onnistua - niin raskassoutuinen yhteiskunta Gallia on. Mutta se ainakin on selvää, että vastaehdokas Ségolène Royal puolestaan oli puhdas meikäläisten demarien tyylinen "jakopoliitikko".

Taloudellinen dynamiikka noissa Uuden Euroopan maissa on ihan toista luokkaa. Seikka jonka huomaan tilauskirjasta tälläkin reissulla.

Niin, oma kiintiöni Pariisin haisevasta, hikisestä metrosta ja koiranpaskaisista kaduista tulee nyt täyteen taas puoleksi vuodeksi. Kuin myös Pariisin metron roskaväen surkeista luuserin -naamoista.

Mutta ei tämäkään turha Pariisin -käynti ollut, jotakin pientä myyntiäkin tapahtui. Jopa postikortteja.

Lounas/päivällinen Mäkkärilla. Prahan herkkuforelli on muistikuva vain.

Illlalla elokuviin. Huomenna haaveena olisi retki Claude Monetin museoon Givernyihin.

Puolen litran punkkuflinda löytyy viinikauppiaalta. Kaveri kertoi, että tuo koko on kovaa vauhtia yleistymässä. Siinäpä iloinen uutinen!

Hotellihuoneen telkussa uutiskuvaa Gazasta. Pyssymiehet vallanneet Presidentin asunnon, ja polkevat Jasser Arafatin kuvaa lattialla. Eikö tuo muslimimaailman sotku koskaan lopu? Vastaus: Katsotaan joskus tuhannen vuoden kuluttua!

PARIISI 170607

Sunnuntai-aamu. Myöhäinen aamiainen. Ranskalainen sellainen - siis yhtä höttöä.

Illalla leffasta palatessa olivat kaikki korttelin nettikuppilat jo kiinni. Hotellin aulassa venäläinen professorin näköinen vanha mies kuuli tilanteen, ja tarjosi oitis apuaan. Hänellä oli läppäri. Tyypillistä venäläistä vieraanvaraisuutta, luulin.

Ukkeli on varsinainen reliikki suoraan Neuvostoliitosta: Silmälasit, pujoparta, kärppämäinen olemus, ruskea teryleenipuku. Valkoinen nailonpaita, skraga, keinonahkasalkku. Vieläkö tuollaisia on olemassa?

Eilisillan leffa "Destricted" oli kooste, seitsemän ohjaajan - mm. "Kids" -elokuvan ohjaaja Larry Clarkin - lyhytfilkkoja seksistä ja pornosta. Noista seitsemästä pidin vain kahdesta. Joukossa oli osin todella vastenmielistäkin matskua.

Aamulla kävi ilmi, että olimme proffan kanssa naapureita ylimmän, kahdeksannen kerroksen halvoissa, suihkuttomissa huoneissa. Hän odotti ovi auki käytävällä, ja kutsui sisään. Tarjosi taas nettiä käyttöön, mehuakin. Sitten hän alkoi kertoa rahapulastaan, pitäisi saada huone maksetuksi, ja rahaa saapuisi Moskovasta vasta "huomenna" . Voisinko kenties auttaa? - Ahaa, että tällainen tapaus...

Aamiaishuoneen tarjoilija oli helppo tunnistaa venakoksi. Jututan häntä. Naureskelee professorin rahapulalle, joka on hänelle entuudestaan tuttu. Hän on Moskovan läheltä. Mukava nainen.

Tarkkailen häntä kahvia juodessani. Hän nojaa tiskiin haaveellinen ilme kasvoillaan. Kuvittelen hänet vanhaan pieneen venäläiseen kylään jonnekin Volgan varrelle, sama poissaoleva ilme kasvoillaan, uneksimaan...

Pari tuntia aikaa Pariisin keskustan nettikuppilassa ennen junan lähtöä kohti Claude Monet -museota.

Junassa istuu mies lukien Ilta-Sanomia: Kohtaaminen maanmiehen kanssa. Turkulainen merikapteeni, lentänyt tänään Ranskaan ja menossa asemapaikkaansa Le Havreen. Lainaa Iltistä. Se on nopeasti luettu, tyhjää täynnä. Mielenkiintoista kuitenkin jututtaa heppua. Viidessätoista minuutissa tulee kaikki oleellinen käsiteltyä. Hyppään ulos Vernonin asemalla.

Vuokraan sykkelin, vain 10 egeä. Nautinto pyöräillä muutaman kilsan osuus Givernyyn. Linnut laulavat, niitetty heinä tuoksuu. Veri kiertää kropassa. Juuri kun saavun Givernyyn, alkaa sataa.

Museossa keskityn LummeLampeen. Siis täältä ovat peräisin kaikki nuo klassiset kuvat! Lummelampi on nätti pieni kokonaisuus, oma pienoismaailmansa. Loputtomasti aiheita Monetin kaltaiselle maalarille.

Päätän joskus yrittää palata LummeLammelle nyt kun paikka on tuttu. Ihmeen vaatimattomia valokuvapostikortteja Lammelta museon puodissa. Tänään ei tule kuvia, ehkä ensi vuonna aurinkoisena päivänä? Ajatus alkaa himottamaan, käydä täällä kuvamassa lumpeita ja myydä se painos Härmässä loppuun. Se olisi Pitkäsen Tommin "uran" eräänlainen kulminaatiopiste... Jos kerran Pyhtään Munapirtiltä olen loppuunmyydyn lummepostikortin saanut aikaiseksi, miksei sitten täältä? Kaikkein Pyhimmästä Pyhimmästä? - Mitä enemmän asia ajattelen, sitä houkuttelevammalta kuvio alkaa tuntumaan. Tarpeeksi kreisi idea minulle!

Ihme mies tuo Monet. Matkusti laajalti, maalasi niin Venetsiat kuin Lontootkin. Omalla, ainutlaatuisella tyylillään. Eli ilmeisen onnellisena Paratiisissaan. Tuottelias kuin mikä, varakaskin. Kahdeksan lasta. Kuoli vanhuuteen vasta 86 -vuotiaana, 20 -luvulla. Eli nykyaikaan suhteutettuna eli yli satavuotiaaksi. Söi ja joi hyvin. Polttikin, joidenkin kuvien mukaan. - No, näköjään hänellä oli hirviömäinen toinen vaimo - eihän kaikkea voi saada...

Muuten jänskää, ettei meidän Suomi -pikkumaassamme ole ollenkaan häpeäminen saman ajan taiteilijoittemme residenssien suhteen. Halosenniemi ja Ainola kestävät vertailun ihan hyvin!

Takaisin saastaisessa Pariisissa tunnen virkistyneeni tämän päivän retken ansiosta. Juuri sitä mitä tarvittiinkin, loputtoman junissa ja suurkaupungeissa luuhaamisen jälkeen. Vielä olisi viikko reissua jäljellä, kotimatka alkaa huomenna.

Pariisissa illalla pieneen Latinalaiskortteleiden "Art House" -leffateatteriin. Billy Wilderin Auringonlaskun katu / Sunset Boulevard. Se on vieläkin parempi kuin muistin. Täydellinen. Nerokas. Mikä stoori! Mikä maailmankatsomus! Mikä dialogi! Mitkä hahmot! Mikä musa! Mitkä lavasteet!

Huomenna pari tärkeää asiakaskäyntiä.

ANTWERPEN 180607

Aamupäivällä Pariisissa sikäläisestä kuvatoimistosta lyötiin shekki käteen: 213 euroa kuvamyynnistä. Ihanaa! Pariin vuoteen ei mitään ollut tullutkaan.

Poissa ovat ne ajat - ikuisesti - jolloin yhdestä kuvamyynnistä saattoi saada esim. tuhat markkaa käteen. Nykyinen kuvatulva on laskenut hinnat niin alas, että tyypillinen käyttöoikeuskorvaus saattaa olla luokkaa 30 euroa. Kiitos digikameroiden, netin jne.

Ranskassa kun ollaan, leikitään shekeillä. Käynti pankissa varsinainen operaatio. Pankkimaailmassa täällä ollaan jossakin meidän 70 -luvullamme.

Sitten vielä yhdelle asiakaskäynnille. Uusi asiakas ottanut itse yhteyttä.
Matkatoimisto, tarvitsee esitekuvia.

Ranskansuomalainen nuori nainen töissä siellä, tulemme hyvin juttuun.

Mutta sattumalta huomaan pöydällä Suomesta tulleen karhukirjeen eräältä tutulta hotellilta. Lupaavaa...

Anttiksessa saunaa, syömään ja "iltakävelylle".

ROTTERDAM 190607

Amsterdamissa asiakaskäynti.

Sitten nettiin. Huonoja uutisia. Viestin lähettäjä lopetti "Ystävällisin terveisin"ja toivotti "Hyvää Juhannusta!" - Niin aina.

Lounas, kallis ja huono. Turisteilta rahat veks. Pelin henki täällä.

Homo -tarjoilija laskua tuodessaan kyselee maireasti: "So, you enjoyed it, sir?".

Steissillä yritys hoitaa jotakin pientä paikanvaraus -asiaa. Jonotusaika olisi noin kolme - neljä tuntia. Paras hoitaa sekin asia Rotterdamissa.

Asemahallissa väenpaljous vyöryy vastaan. Viidenkymmenen metrin matkalla ehkä viisi - kuusi tönäisyä.

Täältä on päästävä pois, ja nopeasti!

Rotterdamin Merimieskirkolla tarjolla poronkäristystä. Oma rauhaisa huone, puhtaat lakanat. Damiin verrattuna Rottis on Paratiisi.

Netti vaan on epäkunnossa. Onneksi vieressä Hotel Infantessa ystävällinen virkailija antaa käyttöön ilmaisen nettiyhteyden.

Ilta kirjoitushommissa. Vihdoinkin saan erään pahasti vaiheessa ollen stoorin kirjoitettua.

LYYPEKKI 200607

Hyvin nukuttu yö, sitten aamulla luudamaan Rotterdamin Euro-Parkiin.

Lintujen viserrystä, lampia, vihreyttä, laulujoutsenia.

Rotterdam on miellyttävä ja rauhallinen stadi. Amsterdam lienee niitä viimeisiä paikkoja, joissa tekisi mieli asua. Pari vuotta sitten kun Hangossa jututin erästä pariskuntaa Damista, kertoivat että kaikki alkuasukkaat jotka kynnelle kykenevät muuttavat Damista pois. Keskusta jää huumekauppiaille ja muille pikkurikollisille, Punaisille Lyhdyille, matkamuistokauppiaille, kuppiloille.

Tuli mukava T -paitatilaus, aiheena Suomen lippu -korttini. Postikorttejakiin oli Rottiksessa mennyt ihan kivasti.

Edessä junamatka Lyypekkiin, matka-aika 8 tuntia 18 minsaa.

Junanvaihto Utrechtin steissillä. Lounastauko, tämä onkin ainoa mahdollisuus tänään saada lämmin ateria.

Valjuhko Spagetti Bolognese, kivennäisvesi ja kahvi 13,25 euroa. Tässähän tulee ikävä Härmään. Esim. Stadissa Hotelli Helkan lounaspöydässä saa tankata mielin määrin salaateja, keittoja, lämmintä ruokaa, kahvia ja keksejä hintaan 8,50. Salaattipöydätkin meillä kotona ovat runsaampia ja houkuttelevampia kuin tämä nuhjuinen Utrechtissä, vaikka tämän pitäisi olla jonkinlainen vihannesmaa.

Junassa Runar Schildtin novellikokoelman "Noitametsä" lopettelua. Maailmanluokan kirjallisuutta. Ainoa harmi on, että menossa on viimeinen kertomus....

KØPIS 210607

Aamulla Lyypekissä rautatieasemalla Køpiksen junaa odotellessa saksalainen lukioluokka opettajineen menossa jonnekin retkelle. Kovin oli maahanmuuttaja-voittoista - eikä Lyypekki ole edes mitenkään niitä "pahimpia" alueita.

Kysyin vielä opelta, mikä tilanne. Hän kertoi että noin puolet oppilaista on maahanmuuttajataustaisia.

Tytöillä monilla huivit, ylivilkkailla pojilla typerät finniset turkkilais- tai neekerinnaamat.

Tämänkö porukan varassa Saksan tuleva hyvinvointi lepää? Ei hyvältä näytä.

Junamatka meni torkkuessa ja uutta dekkaria, Matti Röngän "Tappajan näköinen mies" aloitellessa. TV:stä tuttu kirjailija. - Ihmetyttää vain, miten hänellä voi olla noin hyvää kontaktipintaa pikkurikollisten maailmaan. Tuskin kaikki tuo tietämys ainakaan uutistyössä on voinut kertyä?

Köpiksessä asiat päin helvettiä. Puhelimessa tuli vaikeuksia Puolasta, Eestistä. Taisin menettää Köpiksessäkin asiakkaani - ei voi mitään.

Ainoa positiivinen asia tänään: Elokuviin.

Köpiksessä on hieno Cinemateekki.

Hulppeat tilat, hieno ohjelmisto. Liput 55 Dkk (Eur 7,3913).

Carlos Sauran melko uusi "The 7th Day".

Komea leffa.

Väkivaltaa ja seksiä tihkuva draama Espanjasta. Tulista vihaa ja verikostoa.

Upeaa kuvastoa, musaa.

Päähenkilön miete lopussa kuului suunnilleen näin:

"Sanotaan, että aika parantaa haavat. En tiedä. Mutta asiat ja ihmiset unohtuvat. Kaikki muuttuu jotenkin epämääräiseksi. Alkaa tuntua siltä, että ne kaikkein kauheimmatkin asiat tapahtuivat oikeastaan jollekin toiselle..."

Kyllä, noinhan se toimii. Unenomaiseksi menee...

Toinen hyvä ajatus leffassa: "Merkit ovat olemassa, kunhan vaan huomaisimme ne. Asiat eivät tule yllärinä - vasta aikojen kuluttua huomaa, mitä se ja se merkki aikoinaan meinasi..." - Pitää kutinsa, tuokin

Tämä oli niin huono päivä, että paras painua pehkuihin.

MAARIANHAMINA 220607

Junamatka Köpiksestä Stokikseen oli yhtä körmyyttelyä, taaskin, mutta onneksi tämän Euroopan -rundin viimeinen osuus.

Tukholma hiljentymässä Juhannuksen viettoon.

Onneksi Centralstationia vastapäätä yksi itämainen rafla auki, Mongolian Barbeque. Loistava buffet -kattaus, sai rakentaa erilaisista herkuista lautasellisia, jotka kokki sitten käristi wokki -tyyliin. Hinta noin 15 egeä, mikä on loppujen lopuksi vain parin BigMac - aterian hinta vaikkapa Pariisissa.

Paperitöitä ja lehtien lukua Viking Linen Ms. Mariellalla.

Outoa, että laivalla oli iso ryhmä turisteja - Albaniasta! Eipä olisi parikymmentä vuotta sitten ikinä uskonut, että tuosta maasta tulee Härmään turisteja! Äärettömän vastenmielisiä kiilaajia, varsinkin naiset, hissijonoissa.

Upea auringonlasku ennen Ahvenanmaata. En viitsinyt mennä kannelle kuvaamaan, oli tuulista ja koleaakin. Vastaavaa matskua on arkistossa jo enemmän kuin tarpeeksi.

Puoliltaöin satamassa, ja matkalaukkua raahaten 100 metriä kämpille, vanhaan tuttuun Gästhem Kronaniin.

Siellä odotti valtava seitsemän vuoteen huone yksin miulle.

Oli aika korkata punkkupullo.

Juhannusaatto, ja olen kotimaan kamaralla.

Yksi reissu on taas heitetty, ja plussan puolella mennään.

MAARIANHAMINA 230607

Onneksi sykkelivuokraamo Ro No Rent oli auki Juhannuspäivänä. Kumipyörät alle.

Tämän päivän teemaksi oli suunniteltu tutustuminen Maarianhaminan keskustan vanhoihin omakotitaloihin ja pihoihin. Aivan ydinkeskustasta löytyy muutamia kivan näköisiä.

Haaveena olisi saada "kulttuurikuvia" esim. pelargonioista ikkunoilla, kukkivista sisäpihoista tms.

Uimassa Lilla Holmenilla - vesi kylmää. Ilma edelleen kolea, lähes syksyinen. Muutama sadepisara silloin tällöin, välillä aurinkokin pilkahtelee pilvien raosta.

Kielot Tullarnas Ängenillä jo ohi.

Yhtään halutun kaltaista kuvauskohdetta ei löytynyt - mutta sitten myöhään iltapäivällä: Bingo! Upein näkemäni päivänkakkararykelmä erään talon edustalla. Iso, monen neliön suuruinen.

Ookoo kuvaussessio, ongelmana tuo kukkakuvausten vihollinen nr. 1: Tuuli.

Ensi viikolla kehityksen jälkeen sitten nähdään, saatiinko mitään aikaiseksi.

Iltapäivätorkut.

Sitten aperon hetki: Givernystä mukaan raahattua calvados/omenamehu-aperatiivia:

Le Verger de Giverny
L´Aperitif 16,5 %
Jus de pomme et eau de vie de cidre
Mis en bouteille à la propriété par C. et G. Couturier
27620 Bois-Jérome, France

Ostettu kojusta aivan Claude Monet -museon vierestä, tilan tyttäreltä.

Hemmetin hyvää. Ja koko homman clou on, että sitä tosiaankin ottaa vain lasillisen, ennen ruokailua. Ei enempää.

Sitten syömään.

Lilla Holmenilla ranskalainen kaveri oli pistänyt pystyyn kreppi -kioskin. Aivan suussasulavaa herkkua, lohitäytteinen jutska. Hinta 6,50. Tarjosi vielä kahvit päälle. Hinta/laatusuhteeltaan varmaankin ylivertainen esitys niihin Pariisin katukojuihin verrattuna. - Mösjöö valitti vaan Oolannin tylsyyttä. Oli tullut kimman perässä, eronnut, ja sinnittelee nyt...

Takaisin huoneeseen, pientä lehtien lueskelua - ja taas tunnin tirsat... Kuluneeseen pariin viikkoon verrattuna olen Paratiisissa.

Illalla pujahdus jonkun hotellin nettiin. Ilmaiseksi. Eikä kukaan kysele mitään.

TURKU 240607

Aamu-uinti Maarianhaminassa, vakituisella uintipaikalla Lilla Holmenin bryggalla.

Lämpenevää, uinti maistuu.

Vielä viimeiset päivänkakkarakuvaukset, tällä kertaa vähän erilaisessa valossa. Päivänkakkararykelmät ovat aivan eri muotoisia kuin eilen, vaihtavat asentoja vuorokaudenajan ja valon mukaan.

Lopulta totean tehneeni voitavani. Enempää ei aiheesta irtoa. Kaikki kuvakulmat ja objektiivit on käyty läpi. Nyt sitten vaan odotetaan, onnistuiko yksikään.

Mieletön munkki lauttasatamassa: Saan ostettua VIIMEISEN lipun lautalle! Eilen ei voinut ostaa, kun tietojärjestelmä oli blokattu. Myyjä oli pannut mulle yhden piletin jemmaan. Pelastus! Muuten olisi tullut turha kuppaus täällä Maarianhaminassa, ja työt odottavat Stadissa.

Lautalla auringonottoa, lueskelua, nukahtaminen kannelle. Suloista.

Jään Turkuun vielä yhdeksi yöksi. Aamulla pari tapaamista.

Tapaan Samin. Hän on poikkeus tuttujen joukossa. Nykyään kun tapaa ihmisiä, ovat he usein parissa vuodessa vanhentuneet esim. viisi vuotta - Sami sensijaan nuorentunut 10 vuotta ja laihtunut parikymmentä kiloa! Hän asuu Espanjassa - pitäisiköhän muuttaa sinne, jos se elo siellä on noin terveellistä?

On aika vetää yhteenvetoa reissusta:

Itä-Eurooppa vetää. Tilanne alkaa olla se, että meikäläisen leipä lähtee sieltä yhä enemmän ja enemmän.

Riskit - lähinnä luottotappioriski - ovat tietenkin kovat. Mutta niin ovat mahdollisuudetkin.

Länsi-Eurooppa on tosiaankin vanha, väsynyt ja sairas.

(KESÄKUU 2007)


Lounas Prahassa