No niin, taas on muutama päivä istuttu bussissa Suomen halki, Rovaniemelle asti.

Sen tietää sitten, missä kunnossa selkä ja lihakset ovat. Kyllä ahtaassa, huono-ilmaisessa linkkarissa istuminen miestä syö. Paikat ihan turtana.

Rovaniemellä kuitenkin ollaan, ja illalla olisi vähän vappaata aikaa.

Jonkinlaista jumppaa olisi pakko saada. Tuossa rinteessä, Ounasvaaralle nousevan tien varrella, on liikuntakeskus. Kurkistetaanpa sisälle...

Täältä löytyisi tietenkiin kuntosali, mutta...

Entistä kireämmiksi noista laitteista paikat tulevat!

Kyselen liikuntatunteja. Tyttö alkaa esittelemään "Bodybalancea". Antaa esitteen.

Alkureaktio on vastenmielinen: Mitä hemmettiä, kyseessä on joku Jenkeistä apinoitu "tuotteistettu" kuvio. Tavaramerkki, jonka käytöstä pulitetaan taas lisenssimaksut Suuren Veden taakse. Eikö se jo riittänyt, kun viime vuonna Slovakiasta ostetusta sikäläistä vesipullosta löytyi maininta, että neste on sitten sen ja sen jenkkiläisen limukkajätin lisenssioimaa tuotetta? Tai että Amsterdamin rautatieaseman säilytyslokerot toimivat nykyisin ainoastaan Visalla, ja provikat taas Rapakon taakse?

Käy ilmi, että Bodybalance -konsepti tuleekin Uudesta Seelannista. Positiivista.

Päätän tutustua kuvioon hieman tarkemmin.

Haastattelen liikuntakeskuksen omistajaa, katselen paikkoja, kyselen onko pukuhuoneeessa lukittavia vaatekaappeja jne.

Hittolainen! Rohkea rokan syö! Kokeillaan tätä illemmalla! Jotakin - uutta...

Kasilta se sitten alkaa.

Helpotus! Saliin ei ole mitään ryysistä. Hyvä lähtökohta.

Alakerrassa oleva sali osoittautuu valtavaksi. Kattokin on korkealla, varmaan kymmenkunta metriä on tilalla korkeutta. Osallistujia - kaikki naisia, mikä ei ole yllätys - on vain kymmenkunta. Loistavaa. Mitä vähemmän sen parempi.

Ensivaikutelma on siis lupaava. Viime viikolla esimerkiksi tiistaisella jumppatunnilla Stadissa oli taas niin ahdasta, niin ahdasta. Tukahduttavan ahdasta.

Niin, mutta nyt olemmekin Rovaniemellä, kaikella on täällä tilaa. Valtavan erämaan ympäröimä pienehkö kaupunki, jonka asukkailla juuri Pääkaupunkiin verrattuna on monessa suhteessa paljon korkeampi elintaso.

Luonto on lähellä: Kaupungin läpi virtaa joki, uimaranta on keskustassa, laduille pääse kotiovelta, pujottelumäki löytyy kaupungin alueeelta. Tuotteet ja palvelut käytännössä samat kuin vaikkapa Stadissa, mutta hintataso alhaisempi.

Lounas maksoi tänään vitosen. Postissa aamulla kaksi vapaata asiakaspalvelijaa. Fillarikorjaamossa, keskellä kaupunkia, asioimaan pääsi niinikään välittömästi. Kolme vikaa korjattiin jutustelun lomassa, aikaa kului vajaa puoli tuntia, ja veloitusta kertyi kolme (3,-) euroa.Jne jne. - Kaupunki on vieläpä Suomen kansainvälisinkin, suhteessa väkilukuun.

Nyt siis täälläkin avaraa, monta metriä joka suuntaan sen oman maton ympärillä.

Valot himmennetään, sekin sopii.

Sitten alkaa proggis.

Jumpparilla on erittäin pehmeä ääni, nautinto kuunnella.

Toiminta osoitautuu eräänlaiseksi joogan, Pilateksen ja taichiin kombinaatioksi.

Venyttelyä, venyttelyä, venyttelyä - juuri sitä mitä tarvitsenkin. Tämä toimii!

Jopa musa -osasto on tässä paketissa mietitty loppuun asti: Poissa on se kakofoninen ränttätänttä, jota tiistaisessa Stadin - jumpassa tarjotaan. Eikä vetäjä joudu koko ajan hyppäämään rikkinäisten musalaitteiden kimpussa sähläämässä, kuten Helsingissä.

Kuitenkin, anglo-amerikkalaisesta maailmasta kun tuote tulee, musa on popahtavaa, vaikka onkin rauhallista. Erotan matala -äänisen Joss Stonen, sekä myös K.T. Tunstallin.

Liikesarjoista puuttuu kokonaan se ähkyminen, mihin on jumppatunneilla tottunut. Täällä ei tule edes kunnolla hiki!

Ainoa ongelma on, että sali on viileähkö, ja olen vähissä vaatteissa. Lievää suonenvetoa esiintyy pariin otteeseen.

Kroppa lämpenee, aika kuluu nopeasti. Muutamassa laajassa liikkeessä tuntee selvästi, miten kiinni jumiutuneen bodin tiukimmat kohdat ikäänkuin saadaan irtoamaan...

Kohta onkin loppurentoutuksen vuoro. Kymmenen minsaa matolla selällään.

Hiukan huvittaa, kun jumppari alkaa jutustelunsa siitä, miten pitäisi tuntea itsensä "ikäänkuin sileäksi hioutuneeksi kiveksi, joka vajoaa uima-altaan veden läpi lehtien peittämälle pohjalle". Mutta hänen äänensä on niiiin miellyttävä, tämä on hyvä hetki.

Hämmästyttävää.

Vaikka Bodybalance onkin tuollainen globaali standardituote, juttu toimii!

Aika hyvä vertaus muuten oli, kun netissä jossakin mainittiin Les Millsin tehneen jumpalle suunnilleen saman kuin McDonalds hampurilaiselle. Juuri niin!

Hyvä puoli asiassa on sekin, että matkoilla jos Bodybalanceen tiensä löytää, tietää sitten etukäteen tasan tarkkaan, mitä proggis sisältää.

Pukuhuonessa odottaa vieläpä sauna, se kruunaa tämän session. Sielläkään ei ole ruuhkaa.

Koko lystille tulee hinnaksi seitsemän euroa! Helsisngissä samasta joutuisi maksamaan 8,50 - 9,50 - ja puitteet siis monin verroin ruuhkaisemmat eli kehnommat.

Illalla matkustajakoti Outassa telkun ääressä tuntuu, että kropassa on ihan erilainen olo kuin niiden aikaisempien hiki-jumppien jälkeen, joihin tässä on saanut tottua.

Tällä kerralla vaikuttaa, että lihakset, nivelet, jänteet jne. ovat kaikki ikäänkiuin "lämmenneet sisältäpäin". Aivan suloista. Hyvää oloa!

Uni tulee helposti, ja aamulla herään omia aikojani klo 06.25. Pirteänä.

Eikä kropassa tänä aamuna ole OLLENKAAN sitä tavanomaista aamukolotusta. Sitä, joka yleensä hellittää vasta puoliltapäivin, kun on saanut pari kuppia kahvia ja oltua liikkeellä hyvän tovin.

Hmmmm... Bodybalancea täytyy saada lisää! Ajateltu, tehokas tuote.

Ei voi kuin onnitella konseptin kehittäjää. Kuulemma miljoonat ihmiset tuhansilla saleilla ympäri maailmaa harrastavat erilaisia Les Mills -jumppia joka viikko.

Kyllä mä tästä ilosta mielihyvin pulitan vaikka hintaan leivotun lisenssimaksun, euron-pari, sinne Uuteen Seelantiin. Mukavalta vaikuttava maa muutenkin, pääsisipä joskus käymään. Sieltä siis tulee muutakin hyvää kuin kiivi -hedelmät, riistakäristys ja lampaanvilla. Maantiede lienee maapallon luonto pienoiskoossa - lumivuorista tropiikkiin, pienellä alueella.

No, lentomatka Uuteen Seelantiin on tietenkin pelkää murhaa, mutta hyvä tietää, että perillä odottavat sitten Les Mills -harjoitukset!

Kolmisen päivää olisi täällä Roissa vielä oleskeltava, uuden kirjan painatusta valvomassa.

Haa, torstai-iltana kasilta olisi taas ohjelmistossa Bodybalancea. Toisaalta keskiviikko-iltana voisi kokeilla tuota Pilatestakin...

Rovaniemellä onnistuu!

(ROVANIEMI 11.3.2008)