Rööperi |
 |
|||
|
Tom Sjöberg - legendaarinen Rööperin ja Slussenin lestinheittäjä.
Pornokauppias, erotiikkaravintoloitsija, nyrkkeilypromoottori.
Todellinen Pelimies, "Legenda jo eläessään". Nyt oli sitten Tompan vuoro saada oma "näköispatsaansa" elokuvan muodossa, kuten niin monet Kansakunnan Merkkimiehet ennen häntä viime vuosina ovat saaneet: Irwinistä Sibbeen, Baddingistä Remuun... Rennyn Marski -rainaa odotellessa. - Ai niin, ja Kekkonen! Missä viipyy Urkki -leffa? Aineistoa todellakin olisi! Toimintaa, leffamaakarit! "Rööperi" -elokuva keskittyy vuosiin 1966 - 1979 (plus pieni takauma 50 -luvulle), eikä kyseesssä ole suora elämänkerta, vaan Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin haastatteluromaanin "Rööperi - Rikoksen vuodet 1955 - 2005" perusteella Marko Leinon käsikirjoittama otos Sjöban Rööperin -kuviosta. Uteliaana astumme Kinopalatsin suureen saliin ensi-ilta viikonloppuna, iltapäivämatineaan. Ensimmäiseksi salissa, jonne alkaa kerääntyä väkeä ihan kohtuullisesti, kiinnittyy huomio melko alhaalla, tyhjällä rivillä istuvaan henkilöön, joka poikkeaa täysin muusta yleisöstä. Elokuvissakävijöiden keski-ikähän on nykyään lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä vuotta. Jörkka Donner! Istuskelee yksin, omissa oloissaan, lehteä lukien. Hyvä, Jörkka! Suorastaan esimerkillistä, että vielä seniorikansalaisenakin kaveri jaksaa olla kiinnostunut alan tapahtumista, nuorten tekemisistä. Tulee mieleen tämä ihmiselämän lyhyys ja katoavaisuus... Eihän siitä ole kauaakaan, kun tuo sama heppu "Naisenkuvissa" esitteli erektiossa sojottavaa jöörniään. Tosin kuuluisa kohtaus oli kuvattu kaukaa, ja vaikutti manipuloidulta kuvalta. Mahdollisesti käytettiin proteesia? Sekin muistetaan, kun Jörn Donner pelehti gambialaisella rannalla Hymyn kuvaajalle nakuna 15 -vuotiaan mustan tyttölapsen kanssa. Siitähän oli silloin seurauksena mm. porttikielto tuohon maahan. Noista nuoruuden päiviensä tempauksista huolimatta valittiin jopa kansanedustajaksi. Enää tuollainen ei olisi mahdollista. Leffan alettua käy melko nopeasti selväksi, että tämäkin Aleksi Mäkelä - Markus Selin -tuote Solar Films -yhtiöltä noudattaa samaa tuttua sabluunaa kuin heidän muutkin rainansa. Joku totesikin sattuvasti, että kun on nähnyt yhden Selin - Mäkelä -tuotannon, on nähnyt samalla kaikki. Näyttelijöissäkään ei taida olla - naispääosan esittäjää Pihla Viitalaa lukuunottamatta - yhtään uutta kasvoa. Nää on kaikki näitä samoja: Samuli Edelmann, Peter Franzen, Juha Veijonen, Kristo Salminen, Pekka Valkeajärvi, Kari Hietalahti, Jasper Pääkkönen, Santeri Kinnunen... Koko kööri. Olisiko jo aika etsiä uutta talenttia kehiin? - Nettipalstoilla pätkän näyttelijäsuorituksia on syytetty "naamanvääntelystä". Totta. Jos jotakin positiivista tuolta osastolta etsisi, mieleen nousee lähinnä Peter Franzenin roolisuoritus traagisena pirinisti Krisuna. Kaikessa karuudessaan. Juuri tuollaiseksihan kovat huumeet pitkäaikaisen käyttäjänsä muuttavat. Erityistä huomiota kiinnitämme kieleen. Totesihan Tomppa eräässä haastattelussa itsekin, että elokuvassa ei ole tavoitettu Stadin slangia. Pitää kutinsa. Jos ajatellaan Rööperiä, jos ajatellaan elokuvan aihemaailmaa, tuota aikaa, noita tyyppejä, on heidän puhumansa kieli, tuo vanha, ruotsista ja venäjästä paljon lainasanoja imenyt Stadin slangi aivan oleellisen tärkeä elementti. Nyt se ontuu. Samalla leffa menettää tosi paljon. - Miksi on näin? Loppumeriiteissä proggiksen tekoon luetellaan kymmeniä osallistujia, miksi ei joukkoon olisi voitu palkata jotakin vielä elossa olevaa tuon ajan slangin osaajaa konsultiksi? Kummallista, kerta kaikkiaan. Keskinkertaista, kaavamaista nyky-suomalaista viihdeteollisuuden tuotantoa tämä "Rööperi" on. Mukana on paljon halpaa yleisönkosiskelua, vessa- ja runkku"huumorista" alkaen. Sitten väkivalta. Viihteellistettyä sekin. Kun välillä mätkitään oikein tosissaan, esitetään sekin ikäänkuin hupaisana entertainmenttinä. "Hauskojen" repliikkien kera. Mikä ei tosin ole yllätys, muistaen saman tiimin Aleksi Mäkelä - Samuli Edelmann - Markus Selin "hengentuotteen" esimerkiksi elokuvassa "Häjyt". Siinähän Edelmann monotti maassa makaavan poliisin (taisi olla Vesa Mäkelä) feissin buutsilla... Kaikkeen paskaan nuo näyttelijätkin menevät mukaan, sen enempää ajattelematta...Rahan takia, kai. - No, Edelmann on kuitenkin oman ilmoituksensa mukaan nykyään "hengenmies". Virsiä pukkaa... Tomppa Sjöbergistä on viime päivinä ollut lehdistössä useita haastatteluja ja juttuja. Kyllähän hän mielenkiintoisen elämän on elänyt, ihanteellista leffa-matskua. Tämä pätkä vaan ei toimi. Stoorissa sinänsä on ihan hauskaa ajankuvaa Vanhan Hyvän Ajan "rosvot ja pollarit" -leikistä. Esimerkiksi kytälle hoidetaan Jouluksi pimeä flinda himaan - ja tämä vakuuttelee, ettei "tää sitten merkkaa mitään". Pyhien jälkeen palataan normaalin arkeen: Sinä konna - minä kyttä! Tarinan taustalta välittyy joten kuten Rööperin pikkurikollisuuden perimmäinen syy: Sodanjälkeinen puute ja kurjuus, jota on vaikea nykyperpektiivistä edes käsittää. Jotakin oli yritettävä! Fattaa ei todellakaan ollut. Jossakin vaiheessa konnia jahtaava jepari - esikuvanaan niinikään legendaarinen poliisi Torsti Koskinen - istuu Tompan kanssa huurteisella. On saanut siirron muihin tehtäviin, ja toteaa jotta "teitä venkuloita tulee tavallaan ikäväkin". Totta vai tarua, vaikea sanoa. Joka tapauksessa Koskinen ja Sjöberg ovat sittemmin esiintyneet yhdessäkin muistelemassa menneitä... Kuvaaja Pini Hellstedt on onnistunut vangitsemaan muutamia hienoja otoksia Punavuoren öisiltä, sateisilta kaduilta. Samoin upeata kuvastoa Viiskulmasta lintuperspektiivistä, aivan ennen näkemätöntä. Varmaankin jonkinlaisen nosturin avulla päästy ylös? Olisi kiva tietää, miten tuo otos on toteutettu. Kannattaako mainitakaan, että epookin lavasteet ja miljööt on mallikelpoisesti taltioitu. Puvustusta myöten. Näinhän se nykyään menee. Teknistä ammattitaitoa löytyy - eri asia on, löytyykö sanottavaa. Tuossa on Sea Horse, "Sikala", tuossa Punavuoren- ja Albertinkatujen risteyksen edesmennyt Kannu. Birraa litkitään keski-ikäisten sukupolvelle lähtemättömän muistikuvan jättäneistä röpelöpintaisista, raskaista ja suurikahvaisista lasituopeista. Punavuori on nykyään keskiluokkaistunut. Asuntojen hinnat ovat pilvissä. Alueella sijaitsee kosolti erilaisia design-, mainos- ja it- pajoja. Trendikkäitä kuppiloita ja putiikkeja. Noin sata vuotta sitten alueella - Roballa - sijaitsi useampia Ilotaloja. Helsingin Poliisilaitoksen arkistojen mukaan yhtenä suurena asiakasryhmänä olivat maaseudun hurskaat kirkonmiehet Pääkaupungin -visiiteillään  .Hatunnoston arvoinen saavutus Sjöbalta, että ylipäätään on selvinnyt hengissä. Yhtenä harvoista. Esimerkiksi leffassa toinen päähenkilön bestiksistä, Krisu, sekaantuu huumeisiin - ja huumevelkoihin - kokien väkivaltaisen lopun. Tom Sjöberg, 62 v., sensijaan oman ilmoituksensa mukaan "elää elämänsä parasta aikaa". Viikonvaihteen Iltapäivälehdessä hän kertoi olevansa onnellinen kaksivuotiaan tumman tyttären isä. Vie lapsen aamulla tarhaan, noutaa iltapäivällä, hoitaa. Hienoa! - Muuten Sjöballa kuuluu olevan yhtensä kahdeksan skidiä, jokainen eri äidille... .Eläkeläinen kertoo, että fyrkkaa on vähemmän kuin ennen, mutta elämä maistuu hyvältä. Kahden ja puolensadan neliön merenrantalukaali Lauttasaaressa on muuttunut kaksioksi, mutta soromnoo. Omissa nimissään hän ei kuulemma voi enää omistaa mitään - kiitos King's Kakadun aikaisten taloudellisten epäselvyyksien. Toivottakaamme Punavuoren Kingille leppoisia eläkepäiviä. Ainakaan hän ei jätä jälkeensä nk. "elämätöntä elämää". Vaikka mies ei mikään pulmunen olisikaan, eikä väitäkään olevansa - kyllähän Tomppa silti ilmeisen oikeusmurhan uhri suomalaisen yhteiskunnan taholta on. Tuomittiin parin vuoden ehdottomaan vankeuteen 80 -luvun alussa pornon takia. Siis 1980 -luvulla, ei 1960 -luvulla. Syyttäjä painoi päälle, vaikka esimerkiksi tulli oli jo tuolloin lopen kyllästynyt pornojahtiin, ja antoi oikeudelle Sjöbaa puolustavan lausunnon. Tullin paperin ydin oli se, että vastaavaa aineistoa on yleisesti jakelussa. Eräs eläkkeellä oleva tullitarkastaja kertoi juuri äsken Iltalehden yleisönosastossa, että heidän lausuntonsa jätettiin huomioimatta, koska "Sjöberg ja lausunnonantajat ovat entisiä kollegoja". Tomppa kun oli toiminut joskus TULLAAJANA, siis kuljetusliikeen palveluksessa! Ei mitään tekemistä tulliVIRANOMAISUUDEN kanssa! Häkki heilui. - Kafkamaista. Vaikea ymmärtää nykypäivän vinkkelistä, että vielä neljännesvuosisata sitten tuollainen ylipäätään oli mahdollista. Joku tuomio piti kai taas värkätä aikaiseksi - "yleisen moraalin nimissä", tietty. Käsittämätön on elokuvan loppu. Tekijätiimillä olisi ollut ainutlaatuinen tilaisuus hoitaa homma himaan ja saada yleisö poistumaan teatterista hyvällä mielellä. Ei olisi tarvinnut kuin lopussa heittää Pepe "Rööperiin" -biisi peliin, ja asia olisi ollut selvä. Samalla raina olisi saanut paljon kökköyttään anteeksi. Mutta ei! He missasivat tilaisuuden! "Koju pieni jossa mies myy halpaa makkaraa, ja ilmaiseksi lapset ketsuppia saa..." Sen sijaan lopussa jonkinlainen rokinrämpytys uhoaa, että "älä tule viittä metriä lähemmäksi". - Just joo. Eipä tulisi mieleenkään. Leffasta poistuessa, käytävän ryysiksessä, tuttu hahmo yllättää. Kas, Tasavallan lippalakkipäinen Rouva Presidenttihän siinä on menossa seuraavaan näytökseen! Feministi ja SETA:n entinen puheenjohtaja. Salane... anteeksi, sehän olikin VALIOkuntaneuvos, tohtori Pentti Arajärvi peesaa. Tapaus on samalla hyvin kuvaava sille miten paitsi Rööperi, koko Suomi on muutamassa vuosikymmenessä perinpohjaisesti muuttunut. Urho Kaleva Kekkonen -machohan saapui "Tuntemattoman sotilaan" näytökseen Lasipalatsin Rexiin salamavalojen loisteessa ykkösissään aitiopaikalle. Suomen Filmiteollisuuden dynamo T.J. Särkkä oli shaketissa vastaanottamassa. Otetaan tähän loppuun Tom Sjöbergin oma lausunto edellämainitusta kirjasta: "Siihen aikaan kun mä olin lapsi oli oikeastaan pakko olla mukana rikoksissa, jos aiko saada rahaa. Himasta sitä ei saanut, eikä silloin ollu fattaa, josta hakea. Sitä paitsi meitä ei edes pidetty rikollisina, me oltiin arvostettuja liikemiehiä. Poliisitkin osti meiltä viinaa. Jos ajattelee olosuhteita mistä on lähdetty liikkeelle niin, elämässä on selvitty aika hyvin, ilman suurempia kolhuja. Olisi voinut käydä huonostikin, olla linnan ruuna, niin kuin monet mun kaverit. Jostain syystä yläkerran herra on ollut suopee. Hyvä elämä tässä on eletty. Osan jutuista olisi voinut jättää tekemättä. En tiedä, joudunko helvettiin vai taivaaseen, yhtä paljon kavereita on kummasakin". (Solar Filmsin ilmoituksen mukaan "Rööperi" -leffa saavutti ensi-ilta -viikonvaihteessa melkein 50 000:n katsojamäärän. Kyseessä on Suomen elokuvahistorian neljänneksi paras saavutus). (PIETARSAARI - JEPPIS 16.1.2009) |
||||
| << arvostelujen etusivulle | Seuraava >> | |||
