Aurinkoinen, helmikuinen päivä Rovaniemellä. Lunta!

Aurinkoa ja lunta!

Tämä talvi on ollut huonoin miesmuistiin, ilmojen suhteen. Joulukuussa Helsingissä 20 aurinkoista tuntia. Lumipula vaivasi Rovaniemen korkeudellakin vielä joulukuussa, toista vuotta peräkkäin. Jopa tammikuussa siellä käydessäni olivat lumet Roissa vähissä.

Mutta nyt, helmikuussa, aurinkoa ja lunta! Erittäin nautittavaa, mieliala kohenee huomattavasti.

Valoa! Kevättä kohti!

Pari päivää kirjapainossa valvomassa uuden korttisarjan painatusta. Olisikohan tämä se kerta, kun kaikki menee hyvin?

Työssä tulee pieni breikki. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja hyppään fillarin satulaan. Keskustaan on painosta parinkymmenen minsan sykkelöinti.

Oppipoika -ravintolassa on hyvä lounas, sen muistan entuudestaan. Siellä on aulassa ilmainen nettikin - lisätäky.

Listalla on tänään kasleria - siis possua - ja madekeittoa.

Porsasta ei tosiaankaan tee mieli. Senhän tietää, mitä siitä seuraisi: Raskas olo loppupäiväksi.

Madekeittoa?

Ja minä kun en koskaan ole matikkaa suuhuni pistänyt, ja aina luullut että näin olisi ikuisesti oleva.

Johtuneeko sitten hienosta talvipäivästä ja hyvästä mielenvireestä, pyydän kuitenkin saada maistaa lusikallisen.

Annostelija -tyttö myöntyy toiveeseen. Hei! Eihän tähän kuole! Tämähän on jopa hyvää!

Alkuruuaksi kuitenkin ruokaisat salaatit. Lohi- ja kalkkunasalaattia.

Sitten kokonainen lautasellinen matikkasoppaa.

Maistuu!

Ensivaikutelma kalasta on - siikamainen.

Sopassa käytetty perunaa, sipulia, ruohosipulia ja porkkanaa. Kalaa on keitossa
runsaasti.

Mielenkiintoinen piirre on, että mateenpalat keitossa ovat ikään kuin "kuivia" -ne tavallaan "tarttuvat" hampaisiin. Jännä vaikutelma.

Pakkasta ulkona melkein kymmenen astetta, lämmin keitto on juuri sopivaa talvipäivän apetta.

Olen kuin kotonani madekeiton parissa.

Lapsena Kuusamon Kantojärvellä iski vaan niin hirveä, vuosikymmenien kammo mateita kohtaan.

Vetelimme kirkasvetisestä, juomakelpoisesta Kantojärvestä muikkua, siikaa ja harjusta "kotitarpeiksi", ja verkkoihin eksyneet matikat saivat faija -vainaan vain manaamaan. Armotta tunkiolle vaan nuo limanuljaskat, kova homma selvittää ne verkoista. Hyi!

Niin, mutta kysymys olikin kesämateista...

Vaihdamme Oppipojan kokin kanssa muutaman sanan. Kaveri antaa neuvoksi kesäisin sotkea mateet suoraa päätä suon silmään - kesäisin tuo kala elelee pohjamudissa, ja maku on sen mukainen.

Mutta talvella...

Todellista Herrojen Herkkua!

Tätä täytyy saada lisää!

Entä hinta? Uskomatttomat viisi (5) euroa! Sisältäen ruokajuomaksi kotikaljaa, leipänä Lapin rieskaa, ja jälkkäriksi kahvin. Helsingin ravintoloissa hinta olisi moninkertainen.

Fillarointi takaisin painoon hyvillä mielin. Löytyi uusi asia, tuli kokeiltua jotakin, luovuttua ennakkoluuloista! Tästä lähtien otan talvisin matikkasoppaa aina kun sitä on tarjolla!

Julistan ilosanomaa! Meikäläisestä tuli madekeittomies kertaheitolla!

(ROVANIEMI 19.2.2008)