Paris, je t'aime

Parriisi, marraskuun 9:s, 2007.

Euroopan -rundin loppusuora alkamassa. Brysselin kautta Antwerpeniin yöksi Gare du Nordilta 16.55 lähtevällä Thalysilla.

Ihmeen hyvin sujui tämäkin Keski-Euroopan kiertue. Kokonaispituudeksi tulee melkein kolme viikkoa. Yksitoista maata.

Tällä kertaa uusina maina tulivat mukaan Slovakia ja Itävalta. Jälkimmäisestä löytyi heti uusi, erittäin lupaava asiakaskin, Wienistä.

Syyskuussa tuli kuluneeksi tasan kaksikymmentä vuotta siitä, kun aloitin etabloitumisen tänne Pariisiin.

Kun juna pois Pariisista parin tunnin kuluttua starttaa, tulen tällä kertaa viipyneeksi tasan vuorokauden ja puoli tuntia niin kutsutussa "Valon ja Rakkauden Pääkaupungissa". Se riittää. Joskus 90 -luvun lopulla viimeksi todella nautin tästä stadista - sen jälkeen on mennyt enempi työn puolelle...

Neljä asiakaskäyntiä. Myyntiä ihan kohtuullisesti.

Mikä ilahduttavinta, täkäläinen kuvatoimisto tilitti kuvamyynnistä kivan pikku shekin: 135,77 euroa. Tuo summa kuittaa kaikki Pariisissa oleskelusta koituneet kulut, vieläpä leffan - sekä tämän lounaan.

Niin, istun lounaalla brasseriessa aivan Gare de l'Estiä vastapäätä.

Sopiva hetki hieman hemmotella itseään kuluneen kahdenkymmenen vuoden työrupeaman johdosta. Tänään tuli sitäpaitsi vähän "Extra Bonustakin": Uusi asiakas ilmaantui kuvioihin, teki heti kohtuullisen tilauksen.

En edes muista, koska olisin Pariisissa omalla rahalla käynyt syömässä, asiakkaiden piikkiin sitäkin useammin. Tai lähinnä yhden, viime vuonna eläköityneen. Hintatasosta ei siis ole paljoakaan hajua. Lähinnä on itsekseen tullut skruudattua Boulevard Saint Germainin Mäkkärissä, sen sijaintikin on niin oivallinen. Suoraan pankinkonttoriani vastapäätä, ja nettikahvilan vieressä.

Haluan istahtaa hetkisen kunnollisessa perus -brasseriessa. Yksi asiakaskäynti jää nyt tekemättä. Sieltä saisi muutaman euron handuun, mutta olkoon!

Tyypillinen pariisilais -brasserie, sisustukseltaan ja ilmapiiriltään.

Minut ohjataan sohvalle, josta on näkymä suoraan elämää kuhisevalle kadulle.

Tarjoilija saapuu vastaanottamaan tilausta. Plat du Jourina olisi kananpoikaa. "Poulet". Ranskankielen gastronominen sanavarastoni riittää juuri tuon ymmärtämiseen, lisäksi osaan tilata lisukkeeksi riisiä. "Riz!". Mineraalivesi "Aqua con gas" ja kahvi. Perusjuttu, siis.

Ei kun odottamaan.

Odottamaan, tosiaankin.

Onneksi ei ole tulenpalava hoppu. Tämä näköjään ottaa aikansa.

Odotellessa voi muistella eilistä elokuvaa: David Cronenbergin uutuus "Eastern Promises" tuli käytyä tsekkaamassa Latinalaiskortteleissa Odeonilla, UGC Danton -teatterissa.

Täyttä paskaa. Harvoin on noin naurettavaa esitystä nähtykään.

Kun yritetään olla niin fiksuja ja Lontoon venäläisen alamaailman tyyli koitetaan niin epätoivoisesti "aidosti" tavoittaa - lopputuloksena täysi farssi. Hitto, kun alkoi naurattamaan "väärissä paikoissa" - leffan typeryys, nimittäin.

Viggo Mortensenkin yritti olla niin mafiosoa, niin mafiosoa, että! Suosikkinäyttelijättäreni Naomi Watts oli höynähtänyt mukaan - valitettavasti. Ikävää nähdä ihailemansa näyttelijätär mukana näin heikossa proggiksessa...Tulee semmoinen fiilis, että ikäänkuin hänen aikaisemmat loistosuorituksensa - mm. David Lychin ohjauksessa - samalla menettävät arvonsa...

Elokuvan ainoa anti oli tuon yhden mafialle sekä myöskin muukalaislegioonalle ominaisen toimintamallin esiintuominen: Kun jäseneksi liittyy, alkaa uusi henkilöllisyys tavallaan nollasta. Mafian tapauksessa edellytetään samalla oman isänmaansa kieltämistä, ja asennoitumista loppuelämään ikäänkuin "jo kuolleena". Ajattelemisen arvoinen asia...

Tällä Cronenbergillä oli vielä joitakin vuosia sitten "älykkö-ohjaajan" maine! Herran jestas sentään!

Ainakin se on nyt sitten selvää, että ainoaankaan Cronenbergin leffaan ei meikäläistä enää ikinä saa lähtemään!

Mutta takaisin lounaalle.

Kaksi (2) kertaa tuo touhukas tarjoilija - molemmilla kerroilla eri henkilö, tietenkin - väärän annoksen. Ei kun palautus keittiöön...

Kun oikea lautanen vihdoin saapuu, herättää se lähinnä naurunsekaista sääliä: Pikkuinen kananpoika -annos kera ruskean kastikkeen eksyneen näköisenä könöttämässä ylisuurella lautasella. Teekupin kokoinen riisikakku siinä vieressä jököttämässä. Kolme palaa patonkia korissa.

Jumalauta, mikä "lounas"!

Äkkiä silpaistu.

Jälkiruuaksi pikkuriikkinen espresso. No, kahvin kanssa sentään suklaakonvehti.

Tässähän tulee ikävä kotimaata, Härmän runsaita lounaspöytiä.

Stadin vakipaikassani Hotelli Helkassa herkkuja notkuva lounaspöytä maksaa muistaakseni 8,40. Maaseudulla tuosta hinnasta voi lounailla laskea vielä euron verran pois.

Saa mättää niin paljon jotta "napa rutajaa".

Täkäläinen systeemi sensijaan on varsinaista pipertelyä.

Ei prkl, eihän tämmöisestä tule kun nälkäiseksi. Ja vihaiseksi!

Koko brasserien "Plat du Jour" -kuvio on luokiteltavissa alkupala -tasoiseksi esitykseksi.

Entä hinta?

14,90 euroa, sil-vu-plee! Törkeää!

Fransmanneja täytyy kuitenkin onnitella loistavasti onnistuneesta markkinointi -jiposta. Nimittäin tuon "Ranska -lisän" menestyksekkäästä soveltamisesta hinnanasetannassa jo iät ja ajat.

Miten nerokkaasti he ovatkaan onnistuneet lanseeraamaan tuon tuulesta temmatun käsityksen, että kaikki mikä tulee Galliasta, olisi jotenkin hienompaa, laadukkaampaa - ja hinnoittelu on sitten sen mukaista.

Muoti, parfyymit, viinit, konjakit, samppanja, kulttuurituotteet - lista on pitkä. Jos tuote on Ranskasta, se maksaa suhteessa paljon enemmän kuin täysin vastaavat ulkolaiset tuotteet. Espanjalainen laadukas cava on hyvä esimerkki.

Ajatellaanpa vaikka tätä Pariisia.

Viime yö hotellimurjussa vastapäätä Gare du Nordia maksoi 75 euroa.

Hinnassa on, kyseisen hotellin tasoon nähden, kaksi kolmasosaa eli viisikymppiä liikaa. Sitä "Pariisi -lisää".

Esimerkiksi kun viime kuun lopussa viimeksi Härmässä, Kuopijossa, yövyin hotellissa - Sokos Hotel Puijonsarvi - maksoi se S -etukortilla 67 euroa. Ihan luxusta. Tilava, hieno kahden hengen kulmahuone viidennessä kerroksessa, puistonäköalalla.

Pariisissa vastaavasta saa maksaa satasen tai pari enemmän. "Pariisi -lisää", nimittäin...

Pariisi, Pariisi, Pariisi. Sinänsähän tämä on varsinainen Luusereiden MaailmanPääkaupunki. Kun katselee vaikkapa metrossa noita surkimuksia, tekisi mieli kysyä heiltä, jotta onko nyt varmasti ihanata kun saapi Parriisisa asustella?

Hintataso päätähuimaavan kallis. Erityisesti tämä koskee asuntoja - siksipä täkäläiset säälittävissä kopperoissa elävätkin. Saastaa kaikkialla: Ihmis-saastaa eri muodoissaan, koiranpaskaa, muuta törkyä. Kaikkialla joutuu jonottamaan! Menet ostamaan metrolippua? Varaa siihen puoli tuntia jonotusaikaa. Postissa puolikaan tuntia ei riitä. Koko ajan on joku tuuppimassa ja tyrkkimässä ja sipisemässä "Excusez-moi!", "Merci beaucoup!"... Aivan sietämätöntä...Alinomaan joku lakko meneillään. Palvelualojen tyyppien töykeys on tietenkin legendaarista. Sosiaaliset ongelmat kaiken kaikkiaan, etenkin roturistiriidat, mahtavaa luokkaa... Lähiöissä muhii aikapommi, joka taas noin vuosi sitten viimeksi räjähtikin, ja jatkoa seuraa...Tämäkin lista on pitkä.

Minkäänlaisesta elämänlaadusta saati elintasosta pariisilaisten kohdalla on aivan turha puhua - kenties jotakin aivan pientä Eliittiä lukuunottamatta. Heillä onkin sitten luonnollisesti aivan omat kuvionsa, erillään rahvaasta.

Mutta ilman muuta! Lostavasti markkinoitu! Täytyy oikein onnitella suorituksesta!

Thalys -juna pois "Valon ja Rakkauden Pääkaupungista" lähtee tuota pikaa. Paikkalipun ostaminen edellytti tietenkin puolen tunnin jonottamista. Junan irtautuminen asemalaiturilta muodostaa taas tämänkin Pariisin -käynnin kohokohdan.

Tulin, näin, keräsin fyrkat ja häivyin!

Vielä kerkiää käydä tuossa parinsadan metrin päässä, Rue des Deux Garesilla sijaitsevassa vakituisessa nettimestassa, "Denny Computer Service". Intialaisomisteinen siisti paikka, sijaitsee rauhallisella sivukadulla. Todellinen keidas kaiken ympäröivän saastan keskellä.

Ei muuta kun pärjäilkää, pariisilaiset, te luuserit! Les Grandes Losers!

Tännehän jäätte, kurjat! Mulla venttaa skimbat Muoniossa, ja torstaina 22.11. olisi tarkoitus viettää päivä suksilla, Jerisjärven maastoissa. Hiljaisuus ollee täydellinen. Lukuunottamatta uuden lumen kirskuntaa suksien alla ja somman iskeytymistä ladun varteen...

Lupaan saapua jälleen "Valon ja Rakkauden Pääkaupunkiinne" muutaman kuukauden kuluttua - rahastamaan teidät!

Au revoir!

Ai niin, muuten. Matkalukemisena kun on Nikolai Gogolin, tuon neron, "Pietarilaisnovelleja", löytyy sieltä viittaus Ihanaan Ranskanmaahan. Se kuuluu näin:

"Tyhmää väkeä nuo ranskalaiset! Mitä he oikein tahtovat? Tekisi mieli ottaa ja vitsoa heidät kaikki!".

Kiitos taas, Nikke!

(KØBENHAVN 12.11.2007)