Syyskuussa sai Lappeenrannan kaupunginteatterissa ensi-iltansa nuoren helsinkiläisen näytelmäkirjailijan Pasi Lampelan kappale "Hotelli". Starring Hannele Lauri. Esitykset jatkuvat pitkälle helmikuulle 2005 saakka. Käykää katsomassa, ja vetäkää omat johtopäätöksenne.

Kirjoittaja/ohjaaja Pasi Lampela näyttää olevan jonkinlainen suomalaisen nykyteaterin "Vihainen Nuori Mies". Ainakin hän haukkuu käsiohjelmassa muun kotimaisen viimevuosien teatterin lyttyyn. Niin sitä pitää! Asennetta!

Stoorissa äiti ja poika alkavat jossakin Itä-Suomessa pyörittämään ränsistynyttä, syrjässä sijaitsevaa hotellia liike-ideana prostituutiopalveluiden tarjoaminen. Alussa kotimaisten vosujen voimin, sittemmin itämafian "vierailun" jälkeen venäläisvahvistuksella. Taustapiruna häärii puolivillainen liikemies, lakitoimiston omistaja, kuinkas muuten.

Tarkoituksena on tehdä kunnon tiliä. 1990 -luvun laman johdosta epäonnistuneet bisnekset ja lusittu kakku Hämeenlinnassa ovat saanet äidin yrittämään revanssia. Hän ei kuulemma pelkää mafiaa, ja homma on kaikin puolin hanskassa. Äiti on vakuuttunut, että bisnes tullaan laillistamaan juuri mafian hallitsemattomuuden vuoksi ja kulta-ajat suomalaisilla tytöillä ovat edessä. No, eihän se ihan niin sitten menekään...

Iltapäivän matinea Lappeenrannassa. Liput vain 15 euroa - se on Suomen laitosteattereiden edukkainta tasoa.

Joulukuun alussa yleisöä on paikalla vain muutama kymmen. Keski-ikä reilusti puolen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla, ja naisvoittoista, tietenkin. Harmaita päitä, vekkihameita ja röyhelöpuseroita.

Ennen saliin astumista jututan ovimiestä.

Kerron tämän olevan ensimmäinen teatterivisiitti melkein kolmeen vuosikymmeneen. Saattaa samalla jäädä elämän viimeiseksikin. Melko todennäköisesti jääkin. Vaikka ei se aivan varmaa ole.

Ovimies: Tervetuloa, pääset samalla katsastamaan Laurin hinkit.

Mie: Luomut vai silikonit?

Ovimies: Uretaanit! Ja se on muutenkin niin iso, että sen kanssa jos joutuisi painimaan, täytyisi tehdä hommia oikein tosissaan!

Jaahas. Pelin henki tuli samalla selväksi. Etelä-Karjalassa ollaan! "Tuntematon sotilaskin" tuli taas Itsenäisyyspäivänä telkusta, ja nämähän ovat jonkinlaisia Antti Rokkia kaikki!

Näytöksen alettua ensimmäiseksi kiinnittyy huomio kivaan esillepanoon. Teatteriin on lavastettu juuri sopivan kulahtanut, punasävyinen 70 - luvun hotellimiljöö. Sellainen, jota ei enää Suomesta löydy mistään. Tapahtumat keskittyvät aulaan. Huoneissa ja yökerhossa ei vierailla kertaakaan.

Kohtaukset on eroteltu toisistaan tilanteeseen sopivalla vanhahtavalla diskonrytkeellä. Ihan toimiva konsepti sekin.

Mutta stoori ja dialogi...

Tulee ihan joku kesäteatteriesitys mieleen. Harrastajatasoa. Bordellinpitäjät yrittävät tasapainoilla mafian ja viranomaisten välimaastossa - eihän siitä lopulta mitään tule. Kohtauksissa painottuu suomalaiselle "ihmissuhde-draamalle" tyypillinen huuto ja räyhääminen - äänessä etupäässä naiset. Nämä meidän maailman agressiivisimmat "paremmat puoliskomme". Verisuonet ohimoilla pullistuen väännetään tuskallista tilitystä, rautalangasta taivuttaen. Venäjän tyttö on joukon sympaatisin. Ainoa joukosta, joka ei alinomaan ole kiljumassa.

Naisnäyttelijät on yritetty pyntätä "huorahtaviksi" - tuloksena jonkinlaisia karikatyyrejä. Jo ruumiinrakennekin on näyttelijöillä väärä. He edustavat etupäässä tätä suomalaiskansallista "maatiaisrotuamme": Rusinatissit ja leveä perse. Yksi "ilotytöistä" on viisikymppinen vääräsääri. "Markkina-arvo" tuollaisella huuhkajalla olisi tasan nolla, oikeastaan negatiivinen. Mutta ehkä tälle naisnäyttelijätärelle piti vain rakentaa rooli? Kuukausipalkkaisia kun ovat.

Koko näytelmän läpi paistaa tuo meille "tsuhnille" ominainen luontainen kömpelyys.

Paikallislehti korosti arvostelussaan erityisesti, ettei näytelmässä esiinny rivoja repliikkeja eikä parittelukohtauksia, vaan kaikki tapahtuu "asiallisesti" hotellin aulassa. "Asiallisesti"? No, eihän suomalaista draamaa käytännössä ilman kirousten tulvaa ole olemassakaan, eikä "Hotelli" muodosta siitä poikkeusta. Mitä parittelukohtauksiin tulee, on hyvä ettei niitä ole. Ettei katsoja liikaa vaivaannu esittäjien puolesta.

Väliajalla jatkuu jutustelu ovimiehen kanssa.

Hän kehottaa menemään vapaasti lähemmäksi istumaan, "Mie lupaan siulle, pääset samalla kurkistamaan hameitten alle!"

Mie: "Sitähän varten tänne tulinkin!"

Jatkan toteamalla, ettei proggis kuitenkaan ole aivan niiiiin huono kuin luulin.

Ovimies: "Ei tää ihan huono oo, monet tämän teatterin kipaleista on kyllä pelkkää paskaakin!"

Poistun naureskellen puhvetin puolelle. On aina ilo keskustella näiden karjalaisten kanssa.

Näytelmän toisella puoliskolla tilanne sitten kärjistyy "dramaattista" - PAM! - loppuaan kohti. Ai ku nauratti!

Mukaan tarinaan on ympätty äidin ja pojan välien setvimistä, vihjauksia väkivallasta ja - mikä hirveintä - hiv -positiivisuutta ja huumekauppaa. Ihan vaan, että saadaan soppa kasaan kaikilla mausteilla ja jokainen ennakkoluulo varmasti tyydytettyä. Kaikki kliseet vaan peräjälkeen! Unohtamatta pakollista mafia -Igoria, joka puhuu hoono soome.

Ihan paskaa, ovimiestä lainataksemme.

Vaikka länsimaissa vosut käytännössä AINA vaativat kortsun käyttöä ja vaara saada sukupuolitauti kännisessä "siviiliseksissä" kapakka-illan jälkeen vasta kova onkin. Ja vaikka prostituoidut käytännössä ovat taloyhtiöiden hiljaisimmat ja kilteimmät asukaat, eikä parittajilla bisneksen hyvin pyöriessä ole mitään mieltä sekoilla paljon riskialttiimmissa huumekuvioissa. Sehän olisi hulluutta.

Kun juonesta ja rytmistä pääsee kiinni, alkaa teatterissa viihtyäkin. Tulee hihiteltyä yksikseen, tosin ihan eri paikoissa kuin oli tarkoitettu.

Hannele Laurille täytyy kyllä antaa pisteet roolisuorituksestaan, etenkin vähäpukeisesta kohtauksesta. Todellista siviilirohkeutta! Harva tuon ikäinen ja tuollaisella kropalla varustetttu uskaltautuisi moiseen. Hyvä, Hannele! Toisaalta kassamagneetiksi hänet näytelmään varmaankin on palkattukin. Laitosteatteri yrittää olla "kaupallinen". Niin, ja sana "näyttelijähän" tullee kantasanasta "näyttää" - ja nyt se on sitten "nähty"! Totisesti!

"Hotelli" onkin selkeästi niin sanottujen "siviilien" aikaansaannosta.

Ken maksullisen seksin maailmassa seikkailee, joutuu usein tämän teatterikappaleen tapahtumia kiintoisimpiin kohtauksiin ja dialogeihin mukaan. Joskus jopa elämän parhaisiin ja antoisimpiin keskusteluihin Rakkauden Ammattilaisten kanssa...

"Hotellissa" on kyse yhden laitosteatterin yrityksestä olla ajankohtainen, tarttua "polttavan ajankohtaiseen aiheeseen". Yleisölle - jonka joukossa Lappeenrannassa ei näyttävän olevan ketään, jolla prostituution maailmaan voisi olla omakohtaista kosketuspintaa - näytelmä tarjoaa tirkistelynäkökulman tuohon ah! niin kiehtovaan ja iltapäivälehtiä myyvään aiheeseen. Rahan ja rakkauden ikiaikaiseen liittoon, joka prostituutiossa vain näyttäytyy avoimemmin kuin ihmissuhteissa yleensä. Näytelmän jälkeen voivat sitten nuo sen ikäiset naiset, joiden sukupuolielämä käytännössä on jo ohi - sikäli kuin sitä koskaan paljon on ollutkaan -poistua omakotitaloihinsa. Jotka joku heihin joskus kolme-neljäkymmentä vuotta sitten hullaantunut miekkonen rakensi ja maksoi. Ja istuu nyt todennäköisesti pilkillä tai pubissa, mikäli vielä on hengissä. Elinaika-odotehan on miehillä Suomessa melkein kymmenen vuotta alhaisempi kuin naisilla.

"Taide" tarjoaa "kunniallisille kansalaisille" mahdollisuuden päästä "sivistyneesti" vierailemaan avoimesti maksullisen rakkauden salaperäisessä ja kiehtovassa maailmassa. Ennen paluuta pikkuporvarilliseen arkeen.

Sitten on tietenkin niin, että laitosteatterit käpristelevät valtavissa ongelmissa. Lappeenrannan teatterikin osoittautuu valtaisaksi betonikolossiksi, jonka henkilökunta- ja käyttökulujen suuruutta voi vain arvailla. Mitään ruusuista tulevaisuutta laitosteattereille kuten muillekaan kulttuurilaitoksille ei Suomessa voi ennustaa. Esimerkiksi Kajaanin teatterihan on jo isossa kriisissä. Kulttuurilaitoksia on yksinkertaisesti liikaa näin vähäväkisessä, mutta alueeltaan valtavassa maassa. Näillä näkymin pudotuspeli käy kiivaimpana Itä- ja Pohjois -Suomessa, luonnollisestikin. Kylmä totuus.

Ja jos heidän tuotteensa tosiaankin ovat tätä tasoa, joutavatkin olla kriisissä ja kuolla pois.

Työllistävä vaikutus tällä kappaleella toki on. Prostituutio työllistää tämän näytelmän kautta, paitsi varsinaiset teatterintekijät, myös tuon virnuilevan ovimiehen, koko teknisen henkilökunnan, puffetin kahvinmyyjät, leivosten toimittajat, teatteriarvostelijat, julisteen valokuvaajan, suunnittelijan ja painajan, tilausbussien kuljettajat jne. Ai niin, ja pitäähän nk. "helmikanojen" aina käydä kampaajallakin ennen kulttuuririentojaan...

Teatterista poistuessa heti kadun toisella puolella loistavat seksiravintolan kyltit. Muutaman tunnin kuluttua taas muutama Idän tyttö alkaa siellä hommiin. Monet heistä elättävät rajan toisella puolella jopa vanhempiaan näillä tienesteillään. Ja palaavat yhä uudestaan ja uudestaan.

Jatkan Lappeenrannan joulukadulle. Eräs suomalainen nainen tulee vastaan, ja meinaa pudottaa silmänsä. Tilanne nopeasti ohi.

Muutaman minuutin kuluttua törmään samaan naiseen pankkiautomaatilla. "Moi, taas nähdään!", totean. Nainen peljästyy ja säntää karkuun.

Vähän ajan kuluttua erotan kadulla pari itävosua. Heistähän ei voi erehtyä. Ryhti, pukeutuminen, asenne jostakin ihan toisesta maailmasta kuin omilla tuulipuku-naisillamme. Mukava pehmeä ässien suhina ympäröi heidät. Toisella, kuvankauniilla pitkällä tytöllä, on hauska musta borsalino -tyyppinen hattu. Sellaista ei suomalainen nainen kuuna päivänä laittaisi päähänsä, ainakaan täällä pikkukaupungissa.

Niin, tässäkin kylmässä, talvisessa kaupungissa moni heppu hakeutuu heidän seuraansa illalla. "Kun hämärtää, mies kumartaa..." Kaupunginteatterin "Hotelli" -näytelmän esityksissä noita miehiä ei näy. Heillä on ihan oma teatterinsa. Sillä eikö lopulta koko tämä elämä olekin vain yhtä Suurta Teatteria, johon nyt vaan oman lisämausteensa tuo Yhteiskunnan närkästys, kun kaksi aikuista ihmistä vapaa-ehtoisesti viettää hauskan puolituntisen keskenään. Harrastaen väkivallan vastakohtaa, lihallista rakkautta. Se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy! Siinähän ovat yhteiskunnan perusrakenteet vaarassa. Se "tasa-arvo" ja "parisuhde" -ideologia, jonka varassa järjestäytynyt yhteiskunta lepää. Vaikka hampaat irvessä.

Toisalta: Käsi sydämelle, hyvät herrat! Jos prostituutio olisi täysin laillista ja avointa, verrattavissa käyntiin siistissä, hyvinvalaistussa terveyskeskuksessa, kuinka moni käyttäisi? Eikö tämä "puolilaittomuus" tarjoakin oman pikantin syntisen sivumakunsa - niin kauan kuin hilloa piisaa?

(JOULUKUU 2004)