Club
   
  SUOMI - AUTTAJA!

 
 


OSA 1


Telkusta tuli jossakin ajankohtaisproggiksessa juttua Suomen kehitysavun kohteesta Afrikassa.

Sinne oli hölvätty miljoonia johonkin kaivohankkeeseen.

Paikan päälle oli Suomesta lähetetty insinöörit, asiantuntijat ja koneet. Kaivonpumppu- ja vesijohtoteknologiaa.

Projektin päätyttyä systeemi luovutettiin afrikkalaisille. Asiantuntijat palasivat kotiin. Muutama vuosi kului.

Nyt TV:n kuvausryhmä pyysi erästä paikallista johdattamaan heidät pumppujen äären.

Viidakon keskeltä löytyikin jotakin ruostuvaa romua.

Rosvot olivat varastaneet arvokkaan kaluston.

Hyöty koko revohkasta: Nolla, oikeastaan negatiivinen. Eihän tuollainen afrikkalaisten oma-aloitteisuutta ainakaan ole omiaan edesauttamaan. "Ei kannettu vesi kaivossa pysy!"

Mutta epäilemättä hyvä bisnes auttajille. Rahakas ulkomaankomennus. Verovapaat päivärahat jne. Maha kasvaa, kuten Maralla. Ja erinomaisen hyvä mieli, kun tuli taas autettua köyhää Afrikkaa.

Mutta jokainen, joka on Afrikassa käynyt ja korvien välissä on jotakin muutakin kuin sahajauhoa, huomaa heti ensimmäisenä päivänä, ettei Afrikkaa voi auttaa, elleivät sikäläiset ITSE ryhdistäydy.

Voisi jo loppua tuo Pohjoisen syyllistäminen Afrikan oloista. Afrikkalaisten on itse muututtava, elleivät halua lopullisesti vajota sinne Mustaan Aukkoonsa.

Ja ajateltakoon vaikkapa Suomea: Viime vuosisadan alussa olimme käytännössä kehitysmaa, vailla itsenäisyyttä, ja heti perään karmea sisällissota. Sitten vielä hirvittävät Talvi- ja Jatkosota.

Vuosisadan lopetimme EU:n puheenjohtajamaana, ja eräänä maailman rikkaimmista valtioista. Suomi oli maailman maista viime vuosisadan kenties suurin menestystarina.


OSA 2

Niin, ne georgialaiset torimummot sitten käännytettiin tänä keväänä rajalta.

Rajavartiolaitos oli innostunut uudesta "profilointitekniikastaan". Varmaan kalliilla kurssituksella ulkomailta haettua uusinta "oppia". Piti päästä soveltamaan tähän keissiin. Näytön paikka!

Ei muuta kuin keski-ikäiselle tätilaumalle huoran leima otsaan, ja takaisin Georgiaan.

Heitä haluttiin "auttaa". Kyse Prostituution Vastaisesta Sodasta, ja taistelusta "kansainvälistä ihmiskauppaa" vastaan.

Tulos: Heidän elämänsä samalla käytännössä tuhottiin. Monilta katosivat perheet, avioliitot, elämät sekunnissa. Huoraksi leimaaminen on äärimmäisen kova paikka sikäläisessä kulttuurissa.

Suomen viranomaiset - nuo erehtymättömät - halusivat "tehdä hyvää".

Sekä tietenkin viestittää EU:lle, naisjärjestöille, valtamedialle ja muille, että kyllä meillä ihmiskauppaa torjutaan, torjutaanpa varsin tehokkaastikin!

Uusimpana keksintönä näillä HuoraJahtaajilla näkyy olevan vakaumuksensa, jonka mukaan monet "ihmiskaupan uhrit" eivät itse tiedä olevansa uhreja! Miten tämä sitten eroaa Keskiajan inkvisitio-noitajahdista, ei ole tiedossa.

Prostituoituja Suomeen on Idästä virrannut tuhansittain ja taas tuhansittain NL:n sortumisen jälkeen, ja virta jatkuu. Sitä ei pysäytä mikään, niin kauan kuin elintasoerot ovat mitä ovat. Siis nähtävissä olevan tulevaisuuden. Mutta Suomen viranomaiset eivät kuitenkaan tässä ajassa ole oppineet erottamaan harmaahapsisia isoäiti-ikäisiä torimyyjiä prostituoiduista.

Matkanjohtajat pidätettiin epäiltynä "ihmissalakuljetuksesta". Naisten mukaan he olivat "mukavia miehiä".:)

Eräänlaista arroganssin huippua edusti sisäministeri Kari Rajamäen lausunto jupakan ollessa päällä, jotta Suomen viranomaisia esitetty kritiikki lähinnä nauratti. Että he suorittavat vain virkavelvollisuuksiaan. Ja sitten eräs majurin arvoinen rajavartiolaitoksen edustaja totesi lehdistötilaisuudessa, että "kyllä maailmaan puhetta mahtuu". - Niin, kasvojaanhan eivät viranomaiset voi menettää, ainakaan Suomen viranomaiset. Se on poissuljettu vaihtoehto. Mieluummin intetään loppuun asti. Katkeraan loppuun asti. Siis "auttamisen" uhreille katkeraan...

Ei ole mahdollista, että viranomaiset tunnustaisivat: "Anteeksi. Erehdyimme. Yritämme ottaa opiksemme. Miten voimme hyvittää kärsimyksenne?"

Toisaalta jokainen joka on esimerkiksi armeijan käynyt oppi siellä kyllä huomaamaan, minkälainen aines hakeutui elämänuralle univormuhommiin. Ei heitä ainakaan liiallisesta älyllisyydestä voinut syyttää. Kysymys: Jos henkilöllä on aloitekykyä ja luovuutta, hakeutuuko hän valtion palvelukseen viranhoitoon? Toisaalta: Rajavartiolaitoksen palveluksessa olevat maalaispojathan ovat kyllä usein erinomaisia murtomaahiihtäjiä...

Niin kuin tässäkin tapauksessa. Tilannetaju näyttää olleen täysin hukassa, samoin kulttuurien tuntemus. Ei ole ymmärretty esimerkiksi sitä, että prostituutio on korostetusti slaavilainen ilmiö - ja Georgia kuten muutkin Kaukaasian maat ovat tyystin erilaisia.

Seuraa tietysti - "oikeusvaltiossa" kun ollaan - kuukausien, ehkä vuosien tutkimus- ja valitusrumba. Riippumatta lopputuloksesta, ovat georgialaisnaisten elämät monissa tapauksissa pilalla. Jos ei muuta, niin haaveillulle Euroopan -matkalle säästetyt varat hupenivat turhaan nöyryytys -reissuun. Pahimmassa tapauksessa "autettava" joutui hakeutumaan jopa psykiatriseen hoitoon Suomessa koetun irvokkaan "auttamisen" johdosta. Ja jos jostakin apulaisoikeusasiamiehen toimistosta tahi Kouvolan hovioikeudesta tai vastaavasta tuutista joku moitteen sana viranomaisillemme joskus aikojen kuluttua tulisikin, ei "ihmiskaupan uhreja" enää tuollainen päätös paljon lohduttane. Ainoa apu olisi konkreettinen, tuntuva rahakorvaus, joka Suomen pitäisi julkisen anteeksipyynnön kera lähettää. Pikaisesti.

Kuvaavaa on, että MOT -ohjelmassa haastateltu rajavartiolaitoksen majuri ei käännytystilanteessa itse ollut edes paikalla. Antoi vaan sellaisia lausuntoja, joita hänen oli käsketty antaa. Ja sotilashan noudattaa käskyjä, tai on pian entinen sotilas. Suoritustason rajavartioiden urakehitykseen tällä virhe-arviolla tuskin on mitään vaikutusta. Korkeintaan lisää ikälisiä lienee tiedossa.

Käytännössä vastuunkantajaa ja erehdyksen myöntäjää ei löydy.

Ai niin, hässäkän loppuvaiheissa, kun georgialaisnaiset lennätettiin erikoiskoneella takaisin kotiinsa, mukana seurasi suomalainen poliisi, jonka piti järjestää perillä lehdistötilaisuus ja "puhdistaa" naisten maine.

Mitään lehdistötilaisuutta ei koskaan pidetty.

Täydellinen katastrofi noille naisille.

Suomi auttaa! Auttaa niin perkeleesti! Auttaa, auttaa, auttaa! Auttaa, vaikka väkisin. Ja täysin seurauksista piittaamatta. Tärkeintä on auttaminen itsessään. Haluttiinpa sitä apua tai ei.

Viitteet: Lars von Trier: Dogville
Lars von Trier: Manderlay

(HUHTIKUU 2005)

-

EPILOGI

A -STUDIO 15.8.

Tuli juttua keväisestä georgialaismummojen palautushässäkästä. Tilanne jatkuu.

Nyt he ovat palkanneet asianajajan ajamaan etujaan täällä Suomessa, mm. korvausvaateiden osalta.

Ohjelmassa kävi myös ilmi, että Georgian parlamentin puhemies (nainen) on huhtikuun jälkeen kääntänyt kelkkansa 180 astetta. Nyt hän onkin sitä mieltä, että Suomi toimi oikein.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että tuon georgialaispoliitikon mies on korkeassa asemassa maansa rajavartiolaitoksessa, taisi olla peräti komentaja.
Ja Suomi virittelee jotakin ihmeellistä yhteistyöhanketta Georgian (ja myös jopa Azerbaizanin!) rajavartiolaitosten kanssa.

Georgialaismummojen asianajaja ihmetteli kovasti, mitä kummaa yhteistyötarvetta näinkin etäisten maiden rajavartiolaitoksilla voisi olla.

Aivan.

Ellei sitten olekin niin, että kun käytännössä jokainen organisaatio taistelee mm. määrärahasyistä olemassaolon oikeutuksestaan ja yrittää tehdä itsensä tarpeelliseksi, Suomi hamuaa nyt uutta tekemistä jopa Kaukasukselta asti.

Ja hatullisen "sitä ihteään" voisi syödä, ellei Suomella olisi tuossa kuviossa nk. "maksajan rooli".

Näyttääkin siltä, että georgialaismummoja purevat omatkin koirat. Omien etujensa vuoksi jopa heidän oma eliittinsä on mummut valmis uhraamaan.
Isompien kuvioiden tieltä alta pois.

(ELOKUU 2005)