OSA 1
Telkusta tuli jossakin ajankohtaisproggiksessa juttua Suomen kehitysavun
kohteesta Afrikassa.
Sinne oli hölvätty miljoonia johonkin kaivohankkeeseen.
Paikan päälle oli Suomesta lähetetty insinöörit,
asiantuntijat ja koneet. Kaivonpumppu- ja vesijohtoteknologiaa.
Projektin päätyttyä systeemi luovutettiin afrikkalaisille.
Asiantuntijat palasivat kotiin. Muutama vuosi kului.
Nyt TV:n kuvausryhmä pyysi erästä paikallista johdattamaan
heidät pumppujen äären.
Viidakon keskeltä löytyikin jotakin ruostuvaa romua.
Rosvot olivat varastaneet arvokkaan kaluston.
Hyöty koko revohkasta: Nolla, oikeastaan negatiivinen. Eihän
tuollainen afrikkalaisten oma-aloitteisuutta ainakaan ole omiaan
edesauttamaan. "Ei kannettu vesi kaivossa pysy!"
Mutta epäilemättä hyvä bisnes auttajille. Rahakas
ulkomaankomennus. Verovapaat päivärahat jne. Maha kasvaa,
kuten Maralla. Ja erinomaisen hyvä mieli, kun tuli taas autettua
köyhää Afrikkaa.
Mutta jokainen, joka on Afrikassa käynyt ja korvien välissä
on jotakin muutakin kuin sahajauhoa, huomaa heti ensimmäisenä
päivänä, ettei Afrikkaa voi auttaa, elleivät
sikäläiset ITSE ryhdistäydy.
Voisi jo loppua tuo Pohjoisen syyllistäminen Afrikan oloista.
Afrikkalaisten on itse muututtava, elleivät halua lopullisesti
vajota sinne Mustaan Aukkoonsa.
Ja ajateltakoon vaikkapa Suomea: Viime vuosisadan alussa olimme
käytännössä kehitysmaa, vailla itsenäisyyttä,
ja heti perään karmea sisällissota. Sitten vielä
hirvittävät Talvi- ja Jatkosota.
Vuosisadan lopetimme EU:n puheenjohtajamaana, ja eräänä
maailman rikkaimmista valtioista. Suomi oli maailman maista viime
vuosisadan kenties suurin menestystarina.
OSA 2
Niin, ne georgialaiset torimummot sitten käännytettiin
tänä keväänä rajalta.
Rajavartiolaitos oli innostunut uudesta "profilointitekniikastaan".
Varmaan kalliilla kurssituksella ulkomailta haettua uusinta "oppia".
Piti päästä soveltamaan tähän keissiin.
Näytön paikka!
Ei muuta kuin keski-ikäiselle tätilaumalle huoran leima
otsaan, ja takaisin Georgiaan.
Heitä haluttiin "auttaa". Kyse Prostituution Vastaisesta
Sodasta, ja taistelusta "kansainvälistä ihmiskauppaa"
vastaan.
Tulos: Heidän elämänsä samalla käytännössä
tuhottiin. Monilta katosivat perheet, avioliitot, elämät
sekunnissa. Huoraksi leimaaminen on äärimmäisen kova
paikka sikäläisessä kulttuurissa.
Suomen viranomaiset - nuo erehtymättömät - halusivat
"tehdä hyvää".
Sekä tietenkin viestittää EU:lle, naisjärjestöille,
valtamedialle ja muille, että kyllä meillä ihmiskauppaa
torjutaan, torjutaanpa varsin tehokkaastikin!
Uusimpana keksintönä näillä HuoraJahtaajilla
näkyy olevan vakaumuksensa, jonka mukaan monet "ihmiskaupan
uhrit" eivät itse tiedä olevansa uhreja! Miten tämä
sitten eroaa Keskiajan inkvisitio-noitajahdista, ei ole tiedossa.
Prostituoituja Suomeen on Idästä virrannut tuhansittain
ja taas tuhansittain NL:n sortumisen jälkeen, ja virta jatkuu.
Sitä ei pysäytä mikään, niin kauan kuin
elintasoerot ovat mitä ovat. Siis nähtävissä
olevan tulevaisuuden. Mutta Suomen viranomaiset eivät kuitenkaan
tässä ajassa ole oppineet erottamaan harmaahapsisia isoäiti-ikäisiä
torimyyjiä prostituoiduista.
Matkanjohtajat pidätettiin epäiltynä "ihmissalakuljetuksesta".
Naisten mukaan he olivat "mukavia miehiä".:)
Eräänlaista arroganssin huippua edusti sisäministeri
Kari Rajamäen lausunto jupakan ollessa päällä,
jotta Suomen viranomaisia esitetty kritiikki lähinnä nauratti.
Että he suorittavat vain virkavelvollisuuksiaan. Ja sitten
eräs majurin arvoinen rajavartiolaitoksen edustaja totesi lehdistötilaisuudessa,
että "kyllä maailmaan puhetta mahtuu". - Niin,
kasvojaanhan eivät viranomaiset voi menettää, ainakaan
Suomen viranomaiset. Se on poissuljettu vaihtoehto. Mieluummin intetään
loppuun asti. Katkeraan loppuun asti. Siis "auttamisen"
uhreille katkeraan...
Ei ole mahdollista, että viranomaiset tunnustaisivat: "Anteeksi.
Erehdyimme. Yritämme ottaa opiksemme. Miten voimme hyvittää
kärsimyksenne?"
Toisaalta jokainen joka on esimerkiksi armeijan käynyt oppi
siellä kyllä huomaamaan, minkälainen aines hakeutui
elämänuralle univormuhommiin. Ei heitä ainakaan liiallisesta
älyllisyydestä voinut syyttää. Kysymys: Jos
henkilöllä on aloitekykyä ja luovuutta, hakeutuuko
hän valtion palvelukseen viranhoitoon? Toisaalta: Rajavartiolaitoksen
palveluksessa olevat maalaispojathan ovat kyllä usein erinomaisia
murtomaahiihtäjiä...
Niin kuin tässäkin tapauksessa. Tilannetaju näyttää
olleen täysin hukassa, samoin kulttuurien tuntemus. Ei ole
ymmärretty esimerkiksi sitä, että prostituutio on
korostetusti slaavilainen ilmiö - ja Georgia kuten muutkin
Kaukaasian maat ovat tyystin erilaisia.
Seuraa tietysti - "oikeusvaltiossa" kun ollaan - kuukausien,
ehkä vuosien tutkimus- ja valitusrumba. Riippumatta lopputuloksesta,
ovat georgialaisnaisten elämät monissa tapauksissa pilalla.
Jos ei muuta, niin haaveillulle Euroopan -matkalle säästetyt
varat hupenivat turhaan nöyryytys -reissuun. Pahimmassa tapauksessa
"autettava" joutui hakeutumaan jopa psykiatriseen hoitoon
Suomessa koetun irvokkaan "auttamisen" johdosta. Ja jos
jostakin apulaisoikeusasiamiehen toimistosta tahi Kouvolan hovioikeudesta
tai vastaavasta tuutista joku moitteen sana viranomaisillemme joskus
aikojen kuluttua tulisikin, ei "ihmiskaupan uhreja" enää
tuollainen päätös paljon lohduttane. Ainoa apu olisi
konkreettinen, tuntuva rahakorvaus, joka Suomen pitäisi julkisen
anteeksipyynnön kera lähettää. Pikaisesti.
Kuvaavaa on, että MOT -ohjelmassa haastateltu rajavartiolaitoksen
majuri ei käännytystilanteessa itse ollut edes paikalla.
Antoi vaan sellaisia lausuntoja, joita hänen oli käsketty
antaa. Ja sotilashan noudattaa käskyjä, tai on pian entinen
sotilas. Suoritustason rajavartioiden urakehitykseen tällä
virhe-arviolla tuskin on mitään vaikutusta. Korkeintaan
lisää ikälisiä lienee tiedossa.
Käytännössä vastuunkantajaa ja erehdyksen myöntäjää
ei löydy.
Ai niin, hässäkän loppuvaiheissa, kun georgialaisnaiset
lennätettiin erikoiskoneella takaisin kotiinsa, mukana seurasi
suomalainen poliisi, jonka piti järjestää perillä
lehdistötilaisuus ja "puhdistaa" naisten maine.
Mitään lehdistötilaisuutta ei koskaan pidetty.
Täydellinen katastrofi noille naisille.
Suomi auttaa! Auttaa niin perkeleesti! Auttaa, auttaa, auttaa!
Auttaa, vaikka väkisin. Ja täysin seurauksista piittaamatta.
Tärkeintä on auttaminen itsessään. Haluttiinpa
sitä apua tai ei.
Viitteet: Lars von Trier: Dogville
Lars von Trier: Manderlay
(HUHTIKUU 2005)
-
EPILOGI
A -STUDIO 15.8.
Tuli juttua keväisestä georgialaismummojen palautushässäkästä. Tilanne jatkuu.
Nyt he ovat palkanneet asianajajan ajamaan etujaan täällä Suomessa, mm.
korvausvaateiden osalta.
Ohjelmassa kävi myös ilmi, että Georgian parlamentin puhemies (nainen) on huhtikuun jälkeen kääntänyt kelkkansa 180 astetta. Nyt hän onkin sitä mieltä, että Suomi toimi oikein.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että tuon georgialaispoliitikon mies on korkeassa asemassa maansa rajavartiolaitoksessa, taisi olla peräti komentaja.
Ja Suomi virittelee jotakin ihmeellistä yhteistyöhanketta Georgian (ja myös jopa Azerbaizanin!) rajavartiolaitosten kanssa.
Georgialaismummojen asianajaja ihmetteli kovasti, mitä kummaa yhteistyötarvetta näinkin etäisten maiden rajavartiolaitoksilla voisi olla.
Aivan.
Ellei sitten olekin niin, että kun käytännössä jokainen organisaatio taistelee mm. määrärahasyistä olemassaolon oikeutuksestaan ja yrittää tehdä itsensä tarpeelliseksi, Suomi hamuaa nyt uutta tekemistä jopa Kaukasukselta asti.
Ja hatullisen "sitä ihteään" voisi syödä, ellei Suomella olisi tuossa kuviossa nk. "maksajan rooli".
Näyttääkin siltä, että georgialaismummoja purevat omatkin koirat. Omien etujensa vuoksi jopa heidän oma eliittinsä on mummut valmis uhraamaan.
Isompien
kuvioiden tieltä alta pois.
(ELOKUU 2005)
|