| |
Lähettäjä: <arctic.paradise(a)co.inet.fi>
Päivä: 09.09.2004 19:48
Vastaanottaja: <pekka.seppanen(a)talentum.fi>
Päätoimittaja Pekka Seppänen
Talouselämä
Suomi
Tervehdys Kroatiasta!
Olen kuvausmatkalla täällä, ja iltapuhteena on vähän
aikaa lukea, ajatella, kirjoittaa...
Löysin heinäkuussa imatralaisesta hotellista kesäkuisen
numeronne, jossa oli kolumnisi "Kohta olemme kaikki samanlaisia".
Kiitos! Asiaa!
Kirjoitat siitä, miten esim. helsinkiläisellä johtajalla
ja inarilaisella poromiehellä on enemmän yhteistä
kuin koskaan aikaisemmin.
Ja siitä, miten Suomessa tuskin koskaan ennen miehet ja naiset
ovat olleet niin samanlaisia rooleiltaan, käytökseltään
ja toiminnaltaan.
Toteat että "tehokas markkinatalous" suorastaan edellyttää
ihmisten, tavaroiden, palveluiden samankaltaisuutta - aluksi. Mutta
jossakin tulee raja vastaan, ja monimuotoisuus alkaakin olla parempi
strategia.
Näin asia juuri on.
Viime viikolla tänne Finskin lomalennolla saapuessa kehityksen
nykyvaihe kävi koneen keskiluokkaisia maanmiehiä ja -naisia
havainnoidessa täysin selväksi. Jälleen kerran.
Vieressäni istui keski-ikäinen pariskunta. Olen melko
puhelias yleensä tuollaisissa tilanteissa, jos jotakin vastakaikua
saa. Mutta heiltä: ei mitään. Eivät puhuneet,
eivät pukahtaneet koko matkan aikana, edes toisilleen. Elonmerkkejä
ilmeni lähinnä, kun rouva tiedusteli stuertilta, mistä
alkoholit kannattaisi ostaa. Stuertti ei ollut koskaan Kroatiassa
käynyt, eikä voinut valistaa. Mies luki Finnairin asiakaslehteä.
Sitten vähän ennen laskeutumista rouva heräsi uudelleen
varmistaakseen stuertilta, että paluumatkalla Fazerin Sinistä
varmasti riittäisi hänelle.
Pienen neuvottelun jälkeen tapahtui, että rouva täytti
varmuuden vuoksi tilauslomakkeen. Ettei vaan jäisi ilman.
Ai niin, käviväthän he kerran vessassa. Yhdessä.
Painostus samanlaisuuteen tulee tietenkin ilmi myös ruokakulttuurissa.
Lennollammekin tarjottu ateria oli varmaankin kaloririkas, hygieeninen,
asiallisesti tarjoiltu jne., mutta heräsi kysymys, onko kaiken
maun todellakin aivan pakko puuttua Finskin lentoaterioista? Ettei
vaan ärsytettäisi ketään?
Jossakin mättää, kun vaikkapa kesällä aamulla
Tukholmassa kotimaan-lauttaan noustessa luo katsaukseen noin kahteentuhanteen
kanssamatkustajaan, ja huomaa että mieli tekisi lähinnä
tutustua pariin aluksella matkustavaan koiraan. Ihmisistä suunnilleen
tietää nykyään mitä tavaraa sieltä
suusta tulee. Kuulijaa alkaa haukotuttaa jo lauseen puolivälissä...
Johtuuko se peruskoulusta vai mistä, en osaa sanoa. Näin
vaan on.
Tulee ajatelleeksi, miten ex-Neuvostoliitossa pyrittiin luomaan
uutta ihmisrotua, nk. Homo Sovieticusta.
Tuntuu, että Suomessa ollaan pitkälti jo onnistuttukin
luomaan myös uusi ihmisrotu, Homo Fennicus.
Ei tarvitse kuin osallistua jonkun helsinkiläisen taloyhtiön
yhtiökokoukseen, kun pelin henki käy selväksi. Kirjoittamattomat
lait hallitsevat käyttäytymistä, puheenvuoroja, "huumoria"
- kaikkea.
Antti Piippo sanoi aika hyvin, että olisi väärin
sanoa Suomea totalitaariseksi maaksi, mutta totalitaariset piirteet
alkavat kyllä olla aika vahvoja. Käytöksessä,
kulttuurissa, politiikassa jne.
Jos joltakulta vahingossa lipsahtaa jotakin mielenkiintoista, hivenen
totuutta - kuten esimerkiksi pääministerin isältä
kesällä - seuraa järkyttynyt reaktio. Asia yritetään
kuitata sillä, että eihän sillä ollut edes sukkia
jalassaan, vanhalla miehellä, ja pääministerikin
paineen alla tekee julkisen pesäeron faijansa mielipiteistä...Näin
Suomessa.
Mutta eipä siinä mitään. Kroatia on satumaisen
kaunis, mielenkiintoinen ja miellyttävä maa. Pari päivää
olisi tätä herkkua vielä jäljellä. Lähden
uimaan.
Parhain terveisin
Tommi Pitkänen
www.arcticparadise.fi
(Hvarin saari, Kroatia 9.9.2004)
13.9.2004
Terve Tommi,
Ja kiitos ilahduttavasta kirjeestä.
Kai meidän jotakin täytyy tehdä, ravistella,
jos vaikka sieltä pinnan alta ihmisistä sittenkin löytyisi
enemmän kuin nykyään näkyy.
Hyvän syksyn toivotuksin,
Pekka S.
|
|
