Club
   
  KIRJE PÄÄTOIMITTAJA PEKKA SEPPÄSELLE  
     
  Lähettäjä: <arctic.paradise(a)co.inet.fi>
Päivä: 09.09.2004 19:48
Vastaanottaja: <pekka.seppanen(a)talentum.fi>

Päätoimittaja Pekka Seppänen

Talouselämä

Suomi


Tervehdys Kroatiasta!

Olen kuvausmatkalla täällä, ja iltapuhteena on vähän aikaa lukea, ajatella, kirjoittaa...

Löysin heinäkuussa imatralaisesta hotellista kesäkuisen numeronne, jossa oli kolumnisi "Kohta olemme kaikki samanlaisia".

Kiitos! Asiaa!

Kirjoitat siitä, miten esim. helsinkiläisellä johtajalla ja inarilaisella poromiehellä on enemmän yhteistä kuin koskaan aikaisemmin.

Ja siitä, miten Suomessa tuskin koskaan ennen miehet ja naiset ovat olleet niin samanlaisia rooleiltaan, käytökseltään ja toiminnaltaan.

Toteat että "tehokas markkinatalous" suorastaan edellyttää ihmisten, tavaroiden, palveluiden samankaltaisuutta - aluksi. Mutta jossakin tulee raja vastaan, ja monimuotoisuus alkaakin olla parempi strategia.

Näin asia juuri on.

Viime viikolla tänne Finskin lomalennolla saapuessa kehityksen nykyvaihe kävi koneen keskiluokkaisia maanmiehiä ja -naisia havainnoidessa täysin selväksi. Jälleen kerran.

Vieressäni istui keski-ikäinen pariskunta. Olen melko puhelias yleensä tuollaisissa tilanteissa, jos jotakin vastakaikua saa. Mutta heiltä: ei mitään. Eivät puhuneet, eivät pukahtaneet koko matkan aikana, edes toisilleen. Elonmerkkejä ilmeni lähinnä, kun rouva tiedusteli stuertilta, mistä alkoholit kannattaisi ostaa. Stuertti ei ollut koskaan Kroatiassa käynyt, eikä voinut valistaa. Mies luki Finnairin asiakaslehteä. Sitten vähän ennen laskeutumista rouva heräsi uudelleen varmistaakseen stuertilta, että paluumatkalla Fazerin Sinistä varmasti riittäisi hänelle. Pienen neuvottelun jälkeen tapahtui, että rouva täytti varmuuden vuoksi tilauslomakkeen. Ettei vaan jäisi ilman.

Ai niin, käviväthän he kerran vessassa. Yhdessä.

Painostus samanlaisuuteen tulee tietenkin ilmi myös ruokakulttuurissa. Lennollammekin tarjottu ateria oli varmaankin kaloririkas, hygieeninen, asiallisesti tarjoiltu jne., mutta heräsi kysymys, onko kaiken maun todellakin aivan pakko puuttua Finskin lentoaterioista? Ettei vaan ärsytettäisi ketään?

Jossakin mättää, kun vaikkapa kesällä aamulla Tukholmassa kotimaan-lauttaan noustessa luo katsaukseen noin kahteentuhanteen kanssamatkustajaan, ja huomaa että mieli tekisi lähinnä tutustua pariin aluksella matkustavaan koiraan. Ihmisistä suunnilleen tietää nykyään mitä tavaraa sieltä suusta tulee. Kuulijaa alkaa haukotuttaa jo lauseen puolivälissä...

Johtuuko se peruskoulusta vai mistä, en osaa sanoa. Näin vaan on.

Tulee ajatelleeksi, miten ex-Neuvostoliitossa pyrittiin luomaan uutta ihmisrotua, nk. Homo Sovieticusta.

Tuntuu, että Suomessa ollaan pitkälti jo onnistuttukin luomaan myös uusi ihmisrotu, Homo Fennicus.

Ei tarvitse kuin osallistua jonkun helsinkiläisen taloyhtiön yhtiökokoukseen, kun pelin henki käy selväksi. Kirjoittamattomat lait hallitsevat käyttäytymistä, puheenvuoroja, "huumoria" - kaikkea.

Antti Piippo sanoi aika hyvin, että olisi väärin sanoa Suomea totalitaariseksi maaksi, mutta totalitaariset piirteet alkavat kyllä olla aika vahvoja. Käytöksessä, kulttuurissa, politiikassa jne.

Jos joltakulta vahingossa lipsahtaa jotakin mielenkiintoista, hivenen totuutta - kuten esimerkiksi pääministerin isältä kesällä - seuraa järkyttynyt reaktio. Asia yritetään kuitata sillä, että eihän sillä ollut edes sukkia jalassaan, vanhalla miehellä, ja pääministerikin paineen alla tekee julkisen pesäeron faijansa mielipiteistä...Näin Suomessa.

Mutta eipä siinä mitään. Kroatia on satumaisen kaunis, mielenkiintoinen ja miellyttävä maa. Pari päivää olisi tätä herkkua vielä jäljellä. Lähden uimaan.

Parhain terveisin

Tommi Pitkänen
www.arcticparadise.fi

(Hvarin saari, Kroatia 9.9.2004)

13.9.2004

Terve Tommi,

Ja kiitos ilahduttavasta kirjeestä.

Kai meidän jotakin täytyy tehdä, ravistella, jos vaikka sieltä pinnan alta ihmisistä sittenkin löytyisi enemmän kuin nykyään näkyy.

Hyvän syksyn toivotuksin,

Pekka S.