Helsingin Sanomat / Mielipide 5.6.2006

KYSEENALAINEN NÄKEMYS SUOMALAISTEN VÄKIVALLASTA

"Amnesty Internationalin pääsihteeri on moittinut Lontoossa Suomea naisiin kohdistuvasta väkivallasta (HS 24.5.). Moitteen perustana olevia uhrilukuja sietää tarkastella hieman lähemmin.

Pääsihteeri väittää, että suomalaisista naisista 40 prosenttia on joutunut seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi. Väitteen perustana on ilmeisesti kahdeksan vuotta vanha Tilastokeskuksen ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kyselytutkimus Usko, toivo, hakkaus. Kyseisen tutkimuksen prosenttilukuja ei voida verrata minkään muun maan lukuihin, sillä samanlaista tutkimusta ei ole tehty missään muualla maailmassa. Tutkimuksessa kysymyksenasettelu on tarkoitushakuisesti sellainen, että sillä on varmistettu mahdollisimman suuret uhriluvut. Osaan vastauksista kyllä-vastausten määrän olisi pitänyt olla sata prosenttia.

Tutkimuksessa mainittu seksuaalinen häirintä pitää sisällään myös epäasialliset huomautukset vartalosta ja pukeutumisesta, seksuaalista väkivaltaa on myös yritykset painostaa (huom. ei pakottaa) seksiin, ja muuta väkivaltaa myös sanallinen uhkailu, liikkumisen estäminen, töniminen ja kiinni tarttuminen.

Nämä ovat tekoja, jotka eivät ole sen paremmin rikoslain kuin yleisen oikeustajunkaan mukaan rikoksia, vaan pelkästään huonoa käytöstä.

Amnestylle ei ole kelvannut tuoreempi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomalaisten turvallisuus -tutkimus, joka tehdään kolmen vuoden välein. Vuoden 2003 tutkimustulosten mukaan naisiin kohdistunut väkivalta parisuhteessa, pienryhmissä ja kaduilla oli ilahduttavasti vähentynyt vuodesta 1980.

Esimerkiksi jonkinasteisen fyysisen jäljen aiheuttanut parisuhdeväkivalta oli vähentynyt 28 000 tapauksesta 8 000:een. Pudotukseen saattaa olla osuutensa myös viranomaistoimilla.

Ainoastaan työpaikoilla naisiin kohdistunut väkivalta oli lisääntynyt. Vuonna 2003 tapauksia oli 21 000. Pahin tilanne oli hoitoalalla mielisairaaloissa ja vanhusten huoltolaitoksissa.

Kyseessä on tällöin työsuhdeasia, johon työnantajat ovat velvollisia puuttumaan.

Niin poliisin, sosiaalitoimen kuin terveydenhuollonkin asenteissa ja toimintakäytännöissä naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla on tapahtunut viime vuosina huimaa edistystä.

On sopimatonta Suomen mustamaalausta, että Amnesty kerta toisensa jälkeen kaivaa esiin tuon kyseenalaisen vanhan tutkimuksen ja vetelee sillä suomalaista miestä ympäri korvia.

Pääsihteerin lausahduksestahan voidaan tehdä se johtopäätös, että lähes puolet suomalaisista miehistä raiskaa ja hakkaa naisiaan.

Sangen kummallinen käsitys siinä tulee meistä suomalaisista naisistakin."

Marja Vuento
rikosylikonstaapeli
Helsinki

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - -

Ohhoh!

Täytyi oikein hieraista silmiä tämän lehtikirjoituksen kohdalla.

Amnesty harjoittaa "Sopimatonta Suomen mustamaalausta"...

Aivan ainutlaatuista tekstiä.

Miten voi olla mahdollista, että suomalaisen sensuurin - ja eritoten itsesensuurin - on
tällainen kirjoitus päässyt läpäisemään?

Hienoa, että kirjoittaja on 1) nainen 2) poliisi 3) seksuaalirikoksiin erikoistunut poliisi.

Onhan selvää, ettei käytännössä KUKAAN miespuolinen henkilö uskaltaisi/voisi/tahtoisi tuollaista mielipidettä Härmässä esittää. Sehän merkitsisi käytännössä uran - mikä se sitten onkaan - loppua.

Niin, näitä Amnestyn kaltaisia järjestöjä Suomessa riittää.

Nauttivat yhteiskunnan - siis etupäässä Valtion, tuon Naisen Tuen ja Turvan - apua ja rahoitusta.

Keskittyvät "toiminnassaan" monenmoiseen "naistutkimukseen".

HE-LE-VE-TIN HYVÄ BISNES!

Pääsee myös reissaamaan ympäri mualimaa täydellä palkalla ja päivärahoilla, hyvissä hotelleissa asuen.

Eikä tarvii ku käydä välillä jossakin seminaareissa heittämässä tuollaista väkivalta -läppää, ja homma voi taas jatkua.

Perkele, tässähän alkaa käydä ihan kateeksi.

Miksi ihmeessä MÄ en keksiny tollasta liike-ideaa?

Tyhmä mikä tyhmä.

(HEINÄKUU 2006)