Arvoisa Pääministeri Berlusconi,

Parhain kiitos esittämästänne ivasta maani ruoka"kulttuuria" kohtaan!

Lausuntonne on aiheuttanut suuren kohun maassani. Monet maanmieheni ovat suorastaan raivoissaan. Suomalaisille on kansallinen trauma se, mitä muut meistä ajattelevat. Ja jos joku nauraa - KAUHISTUS! Tässä suhteessa olemme erittäin herkkähipiäisiä. Kestämme kylmyyttä, nälkää, sortoa ja sotaa - mutta emme irvailun kohteena olemista. Tämä pikku Finlandiamme on eurooppalaisittain erittäin väkivaltainen maa, ja väkivallantekoja edeltää useimmiten juuri sanallinen solvaus, joka "on pakko" kostaa.

Kaikki tämä johtuu suomalaisten heikosta itsetunnosta, jolle on kyllä olemassa omat syynsä. Ei niistä kuitenkaan enempää tässä yhteydessä.

Muutama päivä siten myös Ranskan presidentti Jacques Chirac yhtyi suomalaiselle ruoka"kulttuurille" naureskelijoiden joukkoon tapaamisessaan Schröderin ja Putinin kanssa Kaliningradissa. Hienoa! Mahtoi Vladimir Putinillakin - joka huhujen mukaan on muuten suomalaistaustainen, vaikkei sitä voisi myöntää, vaikka se olisi tottakin - olla hauskaa. Naapurimme venäläisetkin kun niin mieluusti pilailevat kustannuksellamme. Heillä on tolvanoina pitämilleen suomalaisille oma nimityskin, "tsuhna". Sekä - ruuasta puheen ollen - meitä koskeva ruokaan liittyvä sanontakin: "Kana ei ole lintu, eikä Suomi ulkomaa!"

Täkäläinen suurlähettiläänne on julkisuudessa esiintynyt sovittelevasti ja tasoitellut lausuntoanne. Aivan turhaan. Oikeassa hän oli kuitenkin sikäli, että totesi esittäneenne asian huumorimielellä. Meidän suomalaisten huumorintaju on kuitenkin kovin rajoittunut, mitä itseemme tulee! Sitä paitsi vitsailussanne on vinha perä. - Suurlähettiläänne diplomatia oli kuitenkin mestarillista tasoa. Hän on todellinen ammattilainen, ja hyvää työsuoritusta alalla millä tahansa on aina ilo seurata.

Ansaitsemme kaiken pilkkanne.

Totuuden nimessä on kuitenkin mainittava, että meillä on täällä Pohjolassa myös muutamia herkullisia elintarvikkeita ja ruokia. Kyse on lähinnä Yöttömien Öiden kypsyttämistä metsien marjoista ja sienistä sekä riistasta ja kalasta.

Eri asia on, että esimerkiksi marjamme ja sienemme valtaosin mätänevät metsiimme. "Ei kannata poimia". Ihmisillä ei kuulemma ole "aikaa".

Marja"taloudestamme" on hyvänä osoituksena hotellien aamiaispöytien tilanne. Olen ammattimatkustaja ja voin kertoa Suomesta löytyvän yhden käden sormilla luetteloitava joukko majapaikkoja, jossa aamiaismehuksi on tarjolla makoisaa kotimaista marjamehua. Murskaava enemmistö hotelleista tarjoaa jostakin toiselta puolen maailmaa rahdattua sitrus- -juomaa. Järkevää?

Sieniä, lähinnä herkkutatteja, eräs maanmiehenne vie Suomesta Italiaankin huomattavia määriä. Kyse on samaisesta herra Loreno Dalla Vallesta, joka on kirjelmöinyt lausunnostanne Corriere Della Sera -sanomalehteen ja Teiltäkin vaatinut anteeksipyyntöä lausuntonne johdosta. No, häntä täytyy ymmärtää, mieshän asuu Pohjois-Karjalassa (nk. "juntti-Suomessa"), ja lienee saanut tukalat oltavat sinänsä totuudellisen kommenttinne johdosta...

Niin, herkkutatithan ovat kuuluneet maanne juhlapöytiin jo Imperiumin ajoista asti... Meillä sieniä piisaa. Kerääjistä ja kauppiaista sen sijaan on huutava pula. Noin 90 % sienistämme mätänee metsiin! Kääntykää vaan jatkossakin luottamuksella puoleemme!

Lisäksi on syytä mainita mainiot järvikalamme. Vakuutan Teille, Hyvä Herra, ettei suurempaa herkkua ole kuin helteisenä heinäkuun päivänä itä- suomalaisesta järvestä pyydetyt, katajan ja lepän tuoksuiset savustetut ahvenet! Syömme ne muuten käsin, tämmöinen puoli-metsäläiskansa kun olemme... Itse asiassa haarukan käyttöön meillä siirryttiin vasta verrattain vähän aikaa sitten - antakaa meille aikaa sivistyä rauhassa! Pyydämme kärsivällisyyttä!

Japanilaiset muuten aina ihmettelevät, miten huonosti olemme osanneet hyödyntää runsaat vesistömme. He sanovat, että mikäli heillä olisi samanlaiset mahdollisuudet, maan kansantalous pyörisi kalatuotteiden varassa. Suomessa sen sijaan lounasravintoloiden "salaateissa" tonnikala on sääntö, kotimainen kala poikkeus.

Unohtaa ei myöskään sovi riistaruokiamme eikä poronlihaa. Toivon, että jos vielä suvaitsette kunnioittaa maatani vierailullanne, teille tarjoutuu mahdollisuus nauttia rehtiä suomalaista eräruokaa raikkaassa ulkoilmassa. Virallisissa yhteyksissä Teille tarjotut ateriat lienevät puisevuudessaan saaneet teidät vetämään johtopäätöksenne ruokakulttuuristamme. Otaksun, että kyseessä ovat olleet teennäiset, hienostelevat muka-gourmet -sörsselit.

Farssiin jouduimme, kun johtavat virkamiehemme ja poliitikkomme entisen pääministerimme Paavo Lipposen johdolla yrittivät vängätä Euroopan Unionin elintarvikevirastoa Suomeen.

Vuosien surkuhupaisan ja nöyryyttävän vatvomisen jälkeen tuo virasto - teidänkin toimenpiteittenne ansiosta - päätettiin perustaa Parmaan, kuten oikein onkin.

Kerroitte käyttäneenne "playboy-taktiikkaa" Rouva Presidenttiämme kohtaan asian käsittelyssä. Tästäkin suomalaiset raivostuivat. Presidenttimme avustajat riensivät vakuuttelemaan, että Presidentiltämme löytyy huumorintajua. Herää vain kysymys, että jos huumoria löytyy, miksi siitä pitää erikseen vakuutella?

Vaikea onkaan kuvitella kahta erilaisempaa eurooppalaista johtajaa kuin Te ja tämä meidän erilaisiin maailmanparannushankkeisiin mieltynyt feministi- sosialisti Presidenttimme. Hänen kutsumanimensä muuten on "Muumimamma". Epäilemättä maailmankatsomuksennekin ovat äärettömän kaukana toisistaan. Toistensa vastakohtia, suorastaan.

Teistä välittyvä kuva on miehekäs. Parhaaseen latinalaiseen macho -tyyliin.

Meillä taas niin sanotun "Tasavallan Ensimmäisen Miehen" vaativa rooli on langennut Rouva Presidenttimme puolisolle, valiokuntaneuvos (mitä tuo sana ikinä tarkoittaneekaan) Pentti Arajärvelle. Lienette huomannutkin kyseisen hahmon Presidenttimme saattueessa erilaisissa huippukokouksissa. Tai sitten ette. Ei olisi mikään ihme.

Mitä mainitsemaanne playboy -taktiikkaanne tulee, en epäile sen tehokkuutta.
Oudolta tosin kuulostaa, että ylipäänsä minkäänlainen playboy -taktiikka toimisi Rouva Presidenttiimme. Mikäli Te siinä kuitenkin katsotte onnistuneenne, on Teitä syytä lämpimästi onnitella! Bravo!

Kun puhutaan ruokaKULTTUURISTA, on selvää, ettei Suomen kaltaisella uudehkolla takamaalla ole minkäänlaisia tasavertaisia vertailumahdollisuuksia Italian, vanhat ja hienot ruokakulttuuriperinteet omaavan Välimeren maan kanssa.

Rakastan muuten Venetsiaa. Voisin viettää viikkoja vaporettossa kuljeskellen saarelta toiselle. Katsellen tuota Adrianmeren pohjukan ihmettä. Antaen mielikuvituksen lentää muinaisten aikojen tarunhohtoiseen elämään tuolla "aikansa New Yorkissa". Täältä Marco Polo lähti vaellukselleen Kiinaan! Tuossa Caffè Florianissa Casanova istuskeli välillä lepäämässä - ymmärrettävistä syistä!

Ja kun pari kertaa työasioissa olen ollut tilaisuudessa vierailla Milanossa, olen huomannut että elämänmuotonne Italiassa on upea. Ei tarvitse kun tarkkailla ihmisiä terasseilla. Heidän kasvonpiirteensä ovat kuin antiikin veistoksista, heidän eleensä, miten he keskustelevat ja juovat kahvia - yhtä suurta Taideteosta! Bellissima!

Kerran Italiassa minuun teki lähtemättömän vaikutuksen kulttuurinne kuuluva palvelumentaliteetti. Toivomani viinipullo oli kaupasta loppu. Ei hätää, kauppias kipaisi kadun yli viereiseen ravintolaan ja sain haluamani viinipullon noin kolmessa minuutissa - samaan kaupan hintaan! Suomessa tuollainen toiminta olisi ollut rikoslain alainen poliisiasia.

Täällä kasvukautemme on lyhyt, vain muutaman viikon mittainen. Italiassahan se on lähes ympärivuotinen, ja esimerkiksi vaikkapa tomaattien tuoreus ja maku sen mukaisia.

Meidän tomaattimme kasvatetaan kalliilla tuontienergialla kasvihuoneissa pimeillä ja kylmillä "Pohjanmaamme" pelloilla. Sitten ne tarjotaan raakoina ja mauttomina kuluttajille! Paitsi mautonta, myös järjetöntä. Sama koskee kurkkujamme ja "salaattiamme", joka tuskin on kaniinin ravinnoksi kelvollista.

Juustot taasen kotimaassani pakataan lähes poikkeuksetta muovikelmuun. Voi melkein kuulla juuston vaikerruksen tuossa hapettomassa, synteettisessä pakkopaidassaan. Väkivaltaahan se juuston "sielua" kohtaan on, mutta minkäpä pieni kuluttaja sille voi.

Entäpä mallasjuomamme? Sillä alueella periaatteessa olisi mahdollisuuksia, raaka-aineet ja tietotaito ovat olemassa. Kuitenkin paria poikkeusta (maailmanluokan portterimme!) lukuun ottamatta vetiset oluemme maistuvat lähinnä kiireelle, "tehokkuudelle". Panimoteollisuus on onnistuttu keskittämään muutamaan isoon laitokseen, joista kotimaisessa omistuksessa on enää yksi. Alan erilaisia tuottajia oli aikoinaan kymmenittäin - nyt lähes kaikki tuotteet on standardisoitu. Yksilöllisyys ja "aluskasvillisuus" puuttuvat. Mitä nyt muutama pienpanimo yrittää räpiköidä valtavirtaa vastaan, mutta heidänkin tuotteittensa saatavuus on heikko. Johtuu mm. valtion monopolista alkoholikaupassa, seikka, joka varmaankin italialaisesta horisontista tuntuu käsittämättömältä.

Tähän liittyy vielä suomalaisten sikamainen humalahakuisuus. Teidän on, Arvoisa Pääministeri Berlusconi, mahdotonta sivistyneenä italialaisena kuvitellakaan minkälaista porsastelua jopa teinitytöt - ja varsinkin juuri he! - tässä maassa harrastavat viikonloppuisin. Eläimellistä menoa! Ja se olutpullo on aivan pakko saada ryyppy"juhlien" aikana rikottua katuun. - Niin, muinaiset roomalaiset kutsuivat meitä Alppien takaisia kansoja "barbaareiksi", eikä tässä suhteessa juuri mikään ole muuttunut. Tästä puhuu omaa surullista kieltään sekin, että kirurgimme ovat maailman huipulla nimenomaan kasvokirurgiassa. On tullut opeteltua, tässä "Länsi-Euroopan" (vaikka tosiasiassa maamme sijaitsee Puolasta itään, mutta älkää vaan kertoko sitä suomalaisille!) väkivaltaisemmassa maassa.

Eivät sovi tomaatit viljeltäviksi Pohjolassa - samoin kuin eivät täällä muuten toimi italialaiset "Pendolina" -junatkaan. Junat ovat reistailleet alusta asti. Pendolinojen viat ja myöhästymiset ovat yleisönosastokirjoituksissa vakioaihe. Onnittelen Italiaa kuitenkin siitä, että saitte rautatieihmisemme höynäytettyä tuohon ostokseen! "Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se, joka maksaa", kuuluu täkäläinen sananlasku. En tunne kyseisen kaupan yksityiskohtia, mutta voisi kuvitella kyseessä olevan niin kutsuttu "hyvin syöty ja juotu päätös". Tai miksei "hyvin syötetty ja juotettu". Mene tiedä. Vaikea ottaa lähemmin kantaa, kun ei tunne tapauksen yksityiskohtia.
Joka tapauksessa olette vanha kauppakansa, ja me vain tällaisia nenästä vedettäviä, tosikkomaisia tolloja. Joita täytyykin opettaa, ja kovalla kädellä!

Mitä suomalaiseen ruoka"kulttuuriin" tulee, on avainsana "eines". Puolivalmisteista sotkettua laitosmaista mössöä on tarjolla läpi tämän yhteiskunnan. Kansalaiset tottuvat siihen jo lastentarhassa, ja sama jatkuu läpi elämän. Koulussa, armeijassa, työpaikoilla, sairaaloissa. Parempaa ei juuri osata kaivatakaan.

Kaiken pitäisi olla niin "tehokasta". Ihmistyö on - ammattiyhdistysliikkeen toimenpitein - tehty kannattamattomaksi lähes kaikessa käsityötä vaativassa toiminnassa. Eikä hyvää ruokakulttuuria tietenkään voi syntyä ilman käsityötä - ja rakkautta!

Mainio esimerkki rakkaudellisesta ruokakulttuurista ja harvinainen poikkeus maassani on italialaisperäinen Magin jäätelö. Sitä on kotikaupungissani Helsingissä ollut saatavana jo 20 -luvulta alkaen, jolloin tuo perhe saapui tänne Venäjältä. Tällä hetkellä herkkua löytyy kai viidestä kioskista kesäisin. Olen ollut onnekas saadessani nauttia Magin "gelatoa" jo lapsuudesta asti. Jäätelöiden Aatelia! Käytännössä mahdotonta on Magin jäätelökioskia ostamatta sivuuttaa. Luonnollisesti tuote on tuoretta, samana aamuna käsipelillä valmistettua. "Con Amore!"

Johtajiemme masinoima hanke elintarvikeviraston sijoittamiseksi Suomeen oli naurettava ja osoitti täydellistä arvostelukyvyn ja tilannetajun puutetta. Pikku Finlandiamme tehtiin naurunalaisiksi johtajiemme toimenpiteitten johdosta. He sortuivat 90 -luvulla suuruudenhulluuteen, maani päästyä Euroopan Unionin jäseneksi. Päällikkömme luulivat hetken olevansa raskassarjalaisia Unionin päätöksenteossa. Ramppasivat suu maireassa virneessä Brysselissä ja kuvittelivat että meistä oltaisiin oikeasti kiinnostuneita. Kuherruskuukausi on kuitenkin nyt ohi, ja EU:n laajennettuakin Suomi on asettunut luontevasti omalle paikalleen takarivin syrjäseuduksi. Jäsenmaksut kyllä kuuluvat lähivuosina moninkertaistuvan. "Kansalle" tämä tulee tietenkin yllätyksenä. Niin, maksajan osahan on aina hölmöläisille varattu... Mutta samapa tuo, meidän on täältä pussinperältämme päästävä lähemmäs Eurooppaa, maksoi mitä maksoi.

Sivuutan maininnalla Teidänkin varmaan hyvin tunteman Suomea koskevan "ongelman" Unionin huippukokouksissa. Tarkoitan paljon vaivaannusta mutta myös hilpeyttä aiheuttavaa nk. "kahden lautasen ongelmaa" Suomen osallistumisissa Euroopan päättäjien neuvonpitoihin. Kertonee jotakin johtajiemme tärkeilynhalusta - sekä ulkopoliittisen päätöksentekomme "selkeydestä". Vitsailkaa sillekin!

Suomi kuuluu "lohdutuspalkintona" olevan saamassa jonkinlaista kemikaalivirastoa. Jos näin käy, voi vain todeta, että nyt tuli oikea virasto oikeaan maahan!

En malta olla mainitsematta, että olen henkilö, joka ei koskaan ole äänestänyt vaaleissa. Ei ole antanut aihetta. Poliitikkojamme - joita kutsumme "poliittisiksi broilereiksi" - on mahdotonta äänestää! Maani liittyminen Euroopan Unioniin olikin mielestäni tervetullut asia. Päätösvalta siirtyi monissa kysymyksissä pois omilta hölmöiltä edustajiltamme.

Silvio, olet mies minun mieleeni. Haluaisin puristaa rehellistä kättäsi.

Scusi!

Huomaan, Arvoisa Pääministeri Berlusconi, vahingossa sinutelleeni Teitä.
Olemme suunnilleen samanikäisiä, ja tunnen sielunveljeyttä kanssanne. Toisaalta - olenhan suomalainen, joten ei minulta voitane kovin hienostuneita käytöstapoja odottaakaan...

Jos olisitte suomalainen poliitikko, joutuisin vakavasti harkitsemaan äänestämistä. Olen arvostuksella pannut merkille lausuntonne mm. islamilaisesta maailmasta. Tuokin mielipiteenne aiheutti tietenkin laajaa närkästystä. Sehän on totuudenpuhujan osa tässä maailmassa.

Niin, jos olisitte suomalainen poliitikko... Tai jos minä sattuisin olemaan italialainen, mitä mieluusti olisinkin.

Viva Italia!

Kunnioittavasti

Tommi Pitkänen

(HEINÄKUU 2005)