Korpihotelli jossakin Itä-Suomessa. Asukkaita tuskin ollenkaan.

Ääretön erämaa, kauas Venäjän puolelle asti, Siperiaan...

Myöhäinen ilta. Pitkä, kelmeävaloinen käytävä. Pehmeä kokolattiamatto, täydellinen hiljaisuus.

Ulkona aavemaiset, raskaan tykkylumen peittämät kuuset: Mykät todistajat katselevat hotellin ikkunoista sisään.

Loisteputki jokaisen huoneen oven päällä.

Hetkinen!

Yhden huoneen oven yläpuolella lamppu lepattaa. Ei hehku tasaisesti, vaan värisee. Kuuluu outoa sähinää - ritisevää sähkön ääntä...

Huone 310.

Sehän onkin minun huoneeni!

Tämähän on kuin suoraan David Lynchin leffasta!

Uskallankohan avata oven...?

Jos sielläkin on...

(Pohjois-Karjala 3.2.2008)