TUKHOLMA 080608

Taas mentiin...

Viime vuotiseen vastaavaan reissuun verrattuna ollaan päivää myöhässä.

Kulunut kevät oli täyttä helvettiä. Kaikki mikä ylipäätään voi mennä pieleen, meni kanssa. Esimerkkinä vaikkapa Sampopankin nettipankkikatastrofi, kirjan painatuksen epäonnistuminen, useat virheet toukokuun postikorttipainatuksessa. Ja sitä rataa...

Mutta hengissä ollaan silti!

Aamulautalla Turusta Tukholmaan. Nukuskelua aurinkokannella, lueskelua, kirjoitustöitä ja syömistä... Matkareitin suunnittelua.

Puhelinkin soi. Tallinnasta tuli kiva tilaus. Seuraava Tallinnan -reissu on sitten taloudellisesti kotona.

Tämähän olisikin helppoa, jos puhelin tuolla lailla soisi useammin...

Naama aivan punainen aurinkoon nukahtamisesta.

Kamat Slussenin rantsussa sijaitsevan Gustav av Klint -laivahotellin huoneeseen nr. 20 ja kaupungille pujahtamaan erään hotellin ilmaiseen nettipisteeseen.

Klintanissa oli tapahtunuyt iso uudistus: Telkkari hytissä! Vieläpä sellainen digitelkku, joka TOIMII - yhdellä kapulalla! Siis toisin kuin monissa suomalaisissa majoitusliikkeissä, joissa täytyy taistella kahden kapulan kanssa. Eikä ääliömäiseltä henkilökunnalta saa mitään apua.

Hinta ei kuitenkaan Klintanissa ollut noussut, sama käsitämättömän edullinen SEK 550,- kuin viime vuonnakin.

Kajuutan ikkunasta fantastinen näkymä Skeppsholmenille.

Laivan vieressä on laituri, tekisi mieli pujahtaa uimaan... Mutta virta on kova, vesi vielä kylmää, ja kun ympärillä on yli miljuunan asukkaan suurkaupunki, lieneekö vesikään kovin puhdasta... Mutta niin houkuttelevaa!

090608 TANSKA

Tukholmassa neljä "potilas"käyntiä, joista yksi uusi asiakas.

Tukholman Suomalainen Kirjakauppa osti kymmenen julistetta, oli myynyt jonkin verran kortteja telineestäni ja tilasi kolme kirjaa seuraavaksi kerraksi. Hienoa!

Yritin sujahtaa taas erään hotellin aulaan ilmaiseen nettiin, kuten usein ennenkin. Ei onnistu enää. Ovat hokanneet näköjään kuvion. Parin minuutin jälkeen alkoi rappusista toisesta kerroksesta kuulua kilinää, semmoista kun iso avainnippu keikkuu lantiolla. Tanttamainen vartija -nainen sieltä topakasti asteli esiin. Äkkkiä kartsalle. Vahtivat näköjään kameralla aulaa.

Mutta uusi nettipiste löytyi: "7 -Eleven" kaupassa netti vain sek 19,- eli pari euroa tunti. Rauhaton ympäristö tosin, ja sotkuinen tiski. Mutta hämmästyttävän edullinen.

Erinomainen lounas ihan rautatieasemaa vastapäätä: "Mongolian Barbeque".

Friteerattuja lohenpaloja, Pekingin keittoa, salaatteja, Nasi Gorengia, kahvia... vain SEK 85!

Tuossa aasialaisessa ruuassa on sekin hyvä puoli, että siitä ei tule ähkyä oloa. Johtuisiko siitä, että voin asemasta käyttävät muita, kevyempiä rasvoja?

Omistajalla oli kunniapaikalla seinällä kuva, jossa poseerasi kruununprinsessa Viktorian kanssa.

X 2000 -stoge Malmööseen oli tupaten täynnä, eikä ilmastointi pelannut. Saunomiseksi meni.

Torkkumista ja lehtien lukua. På svenska. Mielenkiintoinen talousjuttu Itä-Euroopan arvo-osakkeista. Olisi kuulemma "dags att köpa"...

Kiintoisa uutinen myös Israelista. Johtava poliitikko ilmoittanut, että on vain ajan kysymys, koska Iraniin isketään ja maan ydinohjelma tuhotaan. - Niin, kyse lienee Israelin historian eräästä vaikeimmista päätöksistä. Sen sitten taas arvaa, mikä mekkala siitä syntyy. Moralisteja ja tuomitsijoita tulee riittämään...

Köpiksessä vaihto paikallisjunaan, ja asiakkaan luokse yöksi. Hän kutsui.

Tuli sopivaan saumaan, sillä vakihotelli Missionshotellet Nebo oli fully booked.

Jörgenillä iso omakotitalo maaseudulla. Kymmenen hehtaaria maata, pellot vuokrattu pois.

Hoitaa firmaa vaimon kanssa kahdestaan.

Pari koiraa, idyllinen ympäristö. Pieni joki - jossa kuulemma forellia - omien maiden läpi. Meri lähellä, kertoi kalastelleensa nokkahaukia.

Pari aikuista tytärtä maailmalla.

Juotiin viiniä ja juteltiin. Hän teki kohtuullisen tilauksen.

Vaimokin pyörähti vaihtamassa pari sanaa.

J. kertoi myyneensä pois tyttärien opiskeluajan kämpän Odensesta, ja saaneensa tuplasti neliöitä Berliinistä tilalle. Berliinin -kämppä on kuulemma sijoitusasunto, jota vuokraa myös tutuille.

J.:llä on "puitteet"  kunnossa, mutta kumma kun en tuntenut mitään kateutta.

Kaikki muuhan hänellä oli, paitsi sitä kaikkein tärkeintä - nuorta HerkkuToosaa...

HAMPURI 100608

Köpiksestä junalla Hampuriin. Yöksi Merimieskirkkoon.

Jälleen lueskelua ja nukkumista junassa. Pari mielenkiintoista artikkelia Svenska Dagbladetista.

Toinen käsitteli vapautunutta, seitsemän vuotta Farc -sissien vankina olluttakolumbialaista poliitikkoa.

Toisen jutun aihe oli sattumateoria, "Musta Joutsen".

Merimieskirkolla nettiin, ja juoksemaan Hampurin satamaan.

Merimieskirkko kuhisi mustalaisia, kuten viime vuosina niin usein.Mannemme ovat löytäneet Hampurin Merimieskirkon tukikohdakseen autonhakureissuilleen Saksasta. Nytkin pläräsivät netissä autojen myynti-ilmoituksia koko illan estäen meidän muiden, maksavien asiakkaiden netin käytön.

Juttelin kahvion tytön, vapaaehtoistyöntekijän kanssa asiasta. Hän kertoi että ongelma on tiedossa, muttei sille voi mitään tehdä. Hänen mukaansa kirkon täytyy vastaanottaa kaikki.

No, mikäs siinä. Toivottavasti kristillisyyttä riittää!

Jonottaessani - turhaan - nettiin oli nuori tumma juuri katsomassa jotakin Mersun kuvaa. Halusi ostaa. Vanhempi heimolainen: "Mitä sä tolla?". Nuorempi: "Myyn kaaleille".

Luudaamassa Hampurin satamassa. Hyvä saada veret likkeelle ja happea sisään, parin junapäivän jälkeen. Kovasti rakennetaan Hampurin satamassa, konttoreita ja trendikkäitä asuintaloja.

Mitä kaunein kukkarykelmä kuvauksellisessa paikassa sai pysähtymään. Jotakin kelloja. Nyt väärä valo, aamulla täytyy palata. Tästä voi saada city-luontokuvan!

Illalla kun palasin iltakävelyltä Reeperbahnilta, oli mustalaiskaravaani lähdössä kirkon takana kadulla.

Tuliterä, upea iso matkailuauto, ovi oli auki. Makuusijat isolle perheelle, joka sinne juuri lastautuikin.

Sitten vielä uusi musta iso Audi täynnä sukua lähti seuraamaan edellistä.

Hieman ovat ajat muuttuneet tuon kansallisen vähemmistömmekin elinkeinon ja elinolosuhteitten suhteen!

110608 KASSEL

Aamulla Hampurissa hyvä aamupala Merimieskirkolla, ja kuvaamaan eilistä löytöä, sitä kellorykelmää.

Kadonnut. Nyysitty.Joku ihmis-suvun edustaja - "Homo sapiens", tiedättehän - oli "ajatellut", että tuon kaunottaren oikea paikka on nimenomaan juuri HÄNEN kukkavaasissaan.

Siis sensijaan että sadat, tuhannet saman lajin edustajat - "ihmiset" - olisivat saaneet nauttia tuosta ilmestyksestä arviolta 7 - 10 päivän ajan, kyseinen lajitoverimme katsoi viisaimmaksi, että komistus sulostuttaa vain HÄNEN huonettaan ehkä parin päivän ajan...

Varmaankin tuuli oli tuonut tuon kasvin siemenen paikalleen.

Stogella Kasseliin, kamat hotlaan.

Kävi tuuri, Hotel Tiffanyssa - tuttu serbi -omisteinen mesta edelliseltä kerralta - oli halpa pikkuhuone vapaana. Vain 25 egeä, suihku käytävällä.

Paikallinen asiakas tilasi kohtuullisesti. Päivän kulut tulivat katettua.

Nukahdin hotelliin pariksi tunniksi. Miellyttävän viileät lakanat, ikkuna auki. Lintujen laulua ulkoa. mm. sepelkyyhkyn ujellusta.

Lueskelin Xaviera Hollanderin teosta "Onnellinen Madame muistelee" (The Happy Hooker). Bordelliemännän muisteluksia Nykin Iloiselta 70 -luvulta.

Illalla tilausten tekoa ja matkajärjestelyjä netissä. Nettikahvilan taksa kolme euroa tunti.

120608  VARSOVA

Kasselista Berliiniin.

Suomi-Instituutissa oli mennyt satakunta korttia ja sinne tilattiin kolme kirjaa syksyllä vietäväksi.

Törmäsin Juhani Seppovaaraan. Oli Instituutissa esittelemässä kirjansa saksankielista laitosta.

Kuvaaja, jota arvostan. Hänellä on oma, kevyt tyylinsä.

Kertoi viihtyvänsä Berliinissä, on aina viihtynyt, nykyään asustelee siellä kai suurimman osan vuotta.

Valokuvaaja, joka ilmiselvästi nauttii tekemisistään.

Toisaalta, pääsi nuorehkona ja hyväkuntoisena eläkkeelle Suomen Pankista, ja kaikkihan me tiedämme Suomen Pankin henkilökunta- ja eläke-edut...  

Lisäksi on huomionarvoista, että menekkikirjojen (lukuisia kirjoja, useita painoksia) tekijä J. Seppovaara on - niitä erikseen anottuaan - saanut nk. kirjastoapurahoja 2000 -luvulla varsin mukavan, viisinumeroisen potin. Tietokirjailijoiden sarjassa ihan kärkipäässä. - Mistä muuten tuommoinen kummallinen jako, että Seppovaaran sinänsä erittäin kauniit teokset olisivat "tietokirjallisuutta"?

Kaunokirjallisuuden puolella lista on vieläkin kiintoisampaa luettavaa.

Sieltähän ne varsinaiset apuraharohmut näkyvät löytyvän: Monimiljuunikko-liikemies-kustantaja, tunnettu pörssisijoittaja  Paavo Haavikko yli sata tonnia. Erittäin varakas westendiläinen "saunojen keräilijä" Arto Paasilinna yli 60 donaa. Vuosikymmeniä hyväpalkkaisessa kirjastonjohtajan virassa ollut, paljon julkaissut ja  runsaasti muutenkin apurahoitettu (piiiitkä taiteilijarohvessuuri),aatelismies (vapaaherra)Bo Carpelan melkein sata tonnia hänkin.

Merkillepantavaa on, että nämä kirjastoapurahat ovat "harkinnanvaraisia". Just joo. Näkyy tuossa harkintaa käytetyn. Voi ihan nähdä, miten on lautakunnissa harkitsijoilta lieskat vaan pääkopasta nousseet, ankaran harkinnan johdosta.

Edelleen: Lukuisissa haastatteluissa runoilijan köyhää osaa marissut Arja Tianen melkein 90 tonnia. - Tiaiselta on kuluvalla vuosituhannella ilmestynyt yksi (1) runoteos: "Tää Tojota ei lähe liikkeelle" (WSOY 2006). Pitäisiköhän lukaista? - Vitsi, vitsi!

Tiasellehan muuten - yhdessä golffaavan krunikalaisen "Bakfickan" -ravintoloitsijan, entisen poplaulaja Riki Sorsan kanssa - myönnettiin viime vuonna valtion taiteilija-eläke.

Mutta toisaalta. Jos tämä estää sen, ettei Arja Tiaisen kitinää "kirjailijoiden huonosta taloudellisesta asemasta Suomessa" tarvitse enää kuunnella, puolustaa tuo eläkepäätös paikkaansa. Jos hän siltä osin nyt hiljenisi. Joka tapauksessa kalliiksihan nuo Arja Tiaisen riimittelyt veronmaksajille tulivat.

Sitäpaitsi nuo taiteilija-eläkkeethän menivät viimeistään silloin farssin puolelle, kun kulttuuriministeri Tanja Karpela muutama vuosi sitten myönsi "taiteilija-eläkkeen" - ex-kohumissi Virpi Miettiselle!

Niin, varsinainen sontatunkiohan tuo Härmän taiteilijoiksi-itseään-kutsuvien apuraha- ja eläkesysteemi on. Selvää on, ettei sitä voi korjata, parantaa. Läpimätä mikä läpimätä.

Ei paska pöyhien parane.

Jos joku erehtyy kyselemään jotakin, leimataan heti "katkeraksi" ja "kateelliseksi".

Öööööööö...

Massin jakamisessa pääsääntönä näkyy olevan jotta "ne joilla jo on, niille annetaan".

Kumma ettei nuori polvi pullikoi asiasta enemmän. Heille tulee joka tapauksessa olemaan jaossa vain murusia noihin nykyisiin asemansa jo sementoineisiin Vanhoihin Pieruihin verrattuna. Johtuu myös nykyisestä massiivisesta kulddyyri -väen liikatuotannosta. Siis koulutuksesta.

Tai pikemminkin koulutusTEOLLISUUDESTA. KoulutusBUSINEKSESTÄ.

Nuoret vaikenevat kai perinteisistä suomalaisista syistä. Pelkäävät lisäksi tulevansa leimatuiksi "vaikeiksi" - ja että se kostautuisi omissa rahoituskuvioissa. Mikäs sen inhimillisempää...

Mutta palatkaamme takaisin Berliiniin.

Kiva lounas siinä Kreuzbergin espanjalaisessa.

Puhelinkin soi. Pikku tilaus Eestistä.

Ryntäsin samaan kamerakauppaan, josta se pieni kevyen alumiininen kuulapää löytyi pari vuotta sitten. Se josta se yksi välirengas puuttui. Niillä oli semmoinen varaosa! Vain 4,50! - Härmästa tuon vipstaakin löytäminen olisi ollut työn ja tuskan takana.

Muutama minuutti jäi pelivaraa ennen Varsovan -junan lähtöa.

Lueskelua ja maisemien katsomista junassa. Itä-Saksan ja Puolan puolella upeita sekametsiä - noihin kun pääsisi vaeltamaan!

Yritin kuvaillakin liikkuvasta junasta, takasillalta, aiheena raiteet.

Poznanin asemalla menimme hetkeksi sivuraiteille, kuvaus melkein onnistui. Mutta ei ihan.

Pääraide taas oli aivan liian moderni, ja sähköistetty.

Tuolla Poznanin asemalla ikkunan läpi syntyi pari kuvaa. Mutta missä ihmeessä niitä voisi hyödyntää?

Junasta löytyi vähän rahaa: 12,50 zlotya, noin neljä euroa.

Juna Varsovassa 23.00. Nopea pyörähdys Varsovan syntisessä yössä ja sitten hostelliin. Kolme eri taksia, joista kaksi huijasi. Olemme Puolassa!

Hostellissa eivät löytäneet varaustani, mutta huone kuitenkin järjestyi - 50 zlotya halvemmalla kuin mitä alkuperäinen varaus samasta huoneesta oli.

Nukkumaan, huomenna asiakastapaaminen ja pitkä junapäivä kohti Prahaa...

130608 PRAHA

Hostel Tamkan aamiaishuoneessa aamulla Varsiksessa oli hauska tarkkailla erästä hienohelmaa.

Valkoisessa leningissä ja korkokengissä, vaivaantuneen oloisena, ihan eri sarjan otus kuin hostellin muut asiakkaat, reissussa rähjääntyneet.

Olikohan kyseessä ilolintu, jonka poka oli yöllä nakannut hotellista kadulle, eivätkä rahat olleet riittäneet muuhun kuin hostellimajoitukseen?

Tärkeä asiakastapaaminen Varsovassa meni hyvin.

Tuli enemmän tilausta puolessa tunnissa kuin Ruåttista, Tanskasta ja Sakuista yhteensä.

Greg -asiakas heitti mut vielä steissillekin, tarinoiden samalla  taustastaan.

Kävi ilmi, että heppu on kuuluisaa puolalaista aatelissukua.

Heillä on aikoinaan ollut palatsi Pietarissa Fontankalla. Suku on ollut Venäjän suurin vodkan- ja oluenvalmistaja. Hänen esi-isänsä möi Alaskan USA:lle jne. jne. Ei mikään turha kaveri!

(Ai niin. Alaskan Jenkeille myymisessä kuulemma kovin jobi oli - senaatoreiden lahjominen! Edellytti vuoden majailua ja lobbausta Washingtonissa!).

Junalla Katowicen ja Bohuminin kautta Prahaan. Pitkä reissu. Liian pitkä.

Katowice - Bohumin väli mukavalla vanhanaikaisella "lättähattu" -tyyppisellä paikallisjunalla. Jos olisi ollut aurinkoa, olisi saanut kuviakin. Ehkä ensi vuonna.

Matkaseurana ryhmä irlantilaisia nuoria. Mutkatonta porukkaa. Kuten irkut yleensäkin.

Bohuminissa syöksy kauppaan, ja pari slovakialaista bisseä evääksi: "Ostravar" Melko mitäänsanomaton olutkokemus

Tuota slovakkia ja Kasselista aseman marketista hommattua kreikkalaista punkkua "Imiglikos Nemea Kourtaki" lipitellessä kohti Prahaa. Imiglikos -punkku ihan juotavaa, mutta vailla persoonallisuutta. Toisaalta oli halpaa - eur 3,49 flinda!

Niin, peruspunkun eurohintataso onkin juuri tuo 3,50 - 5 egeä flinda. Härmässä sensijaan maksamme samasta kamasta 6 - 8 euroa flinda. Erotus ei euromääräisesti ole putelikohtaisesti suuri, mutta esimerkiksi meikäläisen flinda per viikko tahdilla siitä kertyy jo noin 150 euroa per vuosi. Siis markoissa melkein tonni.

Se on iso raha - hinnoittelun "ilmasta" . Veroa Valtion pohjattomaan kirstuun.

Nyt on kyse siis vain viinistä. Jos oluet ostaisi Härmästä (mitä tietenkään en tee), kertyisi tyhjästä maksettua summaa vielä paljon enemmän.

Voi vain kuvitella, kuinka paljon alkoholin suuremmat kuluttajat maksavat ylimääräistä Alkolle eli Suomen Valtiolle.

Aivan älytön, aikaansa elänyt systeemi tuo Alkon vähittäismyyntimonopoli. Pois vaan, ja kiireesti! Viinit maitokauppoihin! Väkevät saman tien!

Nykyinen kuvio on kipeä. Miten järjettömän kalliiksi Alkon myymälä- ja byrokraattiverkoston ylläpitäminen tuleekaan Suomen kokoisessa, alueellisesti laajassa mutta väestöpohjaltaan pienessä maassa. Aivan sairasta,  ekologisesti kestämätöntä, turhaa rekkarallia...

Havahdun mietteistäni siihen, että ilta on viilentynyt. Todella kylmää, vain 14 astetta. Pakko vaihtaa shortsit pitkiksiin ekaa kertaa tällä reissulla.

Prahassa viime syksyn tuttavuuden, Davidin luo yöksi Pension U Hejtmaniin.

Viela pari sivua "Onnellista Madamea" ja päivä on täysi.

Varsovan tilaus aamulla oli tärkeä. Kaytännössä pelastaa tämän reissun taloudellisesti. Ensi viikko saa sitten mennä miten menee...

140608 PRAHA

Ensimmäinen yöpyminen uudessa mestassa, Pension U Hejtmanissa.

David oli vastassa, vaikka oli keskiyö. Näin K-Euroopassa palvellaan!

Iso, rauhallinen huone. Uni maistui.

Aamulla aamupalalle viereiseen hotelliin, sitä palvelua ei U Hejtmanissa ole ollenkaan. Mikä on kyllä sitten hinnassa huomioitu.

Taksilla Moldaun (Vltava) toiselle puolelle asiakaskäynnille.

Zbrane Strelivon Martinilta oli tullut viesti, siirtynyt toiseen liikkeeseen ja pyysi käymään.

Tämä tuli kuin tilauksesta, sillä Strelivo on menossa muuton takia kuukausiksi kiinni.

Martinin kanssa puolisen tuntia juteltiin työasioista, ennen kuin paikka meni kahdeltatoista kiinni, olihan lauantai. Hän on Suomi -fani, mikä auttaa asiaa.

Todennäköisesti maanantaina tekee meilillä tilauksen.

Kämpille, ja torkut. Sitten syömään kantapaikkaan, taas se spagetti sinihomejuustolla ja rapukastikkeella. Vakiosetti.

Tuttuun venäläisten nettikuppilaan kirjoittamaan. Sain jotakin aikaiseksikin, ja kevyen mielen siltä osin.

Slezskálle iltakävelylle, osoitteeseen 75. Miellyttävä uusi tuttavuus, henkilön nimi unohtui tosin nopeasti. Mutta kivaa oli.

Illlalla Davidin kanssa juttelua ja sitten slovakialaisen oluen ja kreikkalaisen punkun kanssa seurustelemaan.

Pari sivua "Onnellista Madamea", ja se päivä oli sitten siinä.

150608  WIEN

Kuten eilenkin, aamupalalle siihen naapurikorttelin hotlaan. Siellä oli ilmainen nettipistekin.

Jutustelua Davidin kanssa. Sain hänestä uuden asiakkaan, My Travels -osioon. Hienoa.

Ratikassa oli ihana punapää. Rinkkaselkäinen, farkkuhousuinen alle kolmikympinen.  Jutusteli boyfrendinsä kanssa. Olisi ollut hauska tutustua - mutta ei. Parhaat naisethan ovat aina - aina! - varattuja. Elämän laki. Nyyh.

Junalla Wieniin.

Stoge oli Hampurista tulossa, noita siistejä, käytännöllisiä saksalaisia EC -junia. Ei ollut ruuhkaakaan.

Englantilaisessa laatulehdessä Guardianissa on viikonloppunumbassa hyviä kirjallisuusjuttuja.

Tarinaa mm. tutusta nimestä Hiidenmaalta, paroni von Ungern-Sternbergistä, jonka moisiossa juuri toukokuun alussa kävin: Suuremõisan kartanossa.

Eipä olisi uskonut, että sympaattiselta Hiidenmaalta on lähtöisin tuollainen hirviö,
eräänlainen Aatu ennen Aatua.

Äijän seikkailut ja raakuus Itä-Aasiassa, mm. Mongoliassa, ovat omaa luokkaansa. Kumma, ettei Eestissä asiasta ole enemmän ollut juttua esillä.

Paikka oli junan viimeisessä vaunussa, sisään lappasi väliasemilta väkeä fillareineen.

Ei mitään ongelmia, koko vaunun takaosa oli filoille varattu.

Kysyin yhdeltä hepulta asiasta, ja hän kertoi maksun olevan pari euroa. Jos vaan tilaa löytyy, ei probleemia ole.

Näin siis Keski-Euroopassa, väkiluku satoja miljoonia.

Meillä Härmässä sensijaan maksu polkupyörästä junassa on 9 - 10 euroa. InterCity junissa pakollinen paikkavaraus. Satakunta metriä pitkässä VR:n junassa on 3 (kolme) pyöräpaikkaa jne. jne.

Suomalaisten Inter-City -junien pyöräpaikat sinänsä ovat vitsi. Varsinaisia vempeleitä, joihin kolikkojen avulla olisi tarkoitus pöyrä lukita - voi hyvä tavaton sentään, mitä hölmöilyä!

Polkupyörän kuljetus junassa  on todella osattu tehdä mahdollisimman vaikeaksi, kuten vain koto-Suomessa osataan.

Wienissä ensimmäiseksi asemaravintolaan - Wienerleikkeelle!

Harvinaisen puiseva esitys, jopa puisevampi kuin Suomessa. Vaikka olikin kalkkunapohjainen leike - ei uskalla ajatellakaan, miten hirveää possuleike sitten olisi ollut.

Hintaa salaatille, leikkeelle ja mineraalivedelle kertyi eur. 15,20.

Se hyvä, että siinä tuli kaksi wieniläistä Wienerleikettä samalla kertaa. Ensimmäinen ja viimeinen.

Hotellin kanssa kävi tuuri. Tuolta saksalaiselta sivustolta www.hrs.com saattaa joskus tehdä löytöjä, kuten nyt.

Hotel Cristallista hyvältä alueelta, 2. kaupunginosasta, huone 55 egellä. Listahinta yli puolet enemmän.

Juoksemaan, viereiseen Praterin puistoon.

Äkkiä huomasinkin olevani huvipuistossa, melko tyhjässä sellaisessa. Futiksen EM -kisojen johdosta meno vaisua.

Yksi mahdollinen kuvauskohde, neonvalo löytyi. Palataan asiaan.

Hotellista vielä kuvaamaan kiinnostavaa neonvaloa kadun toiselle puolelle, aulan nettipisteeseen ja pehkuihin. Aamulla tärkeä asiakaskänti.

KARLSRUHE 160608

Huonosti nukuttu yö tuossa Wienin "hyvässä" hotellissa.

Ikkunaa ei voinut pitää auki, vaikka oli kuuma. Liikaa liikenteen meteliä kartsalla.

Vuodevaatteet olivat aivan liian raskaat näin kesällä.

Lavuaari ei aamulla toiminut.

Eli jos tuosta kämpästä olisi pitänyt maksaa se listahinta 117,- - No Way!

Tuo 55,- oli oikea hinta, ja siinäkin oli puolet katetta.

Käytännössähän hotellit myyvät "ilmaa" - huomaahan sen noista spesutarjouksista, jotka joskus ovat vain neljäsosa listahinnoista.

Toisaalta keskimäärin puolet huoneistahan onkin sitten tyhjiä, vuositasolla...

Wien on helppo stadi. Ei turhan iso, metron oppii nopeasti, kaupunki on siisti. Jopa niin siisti, että asemilla näkee roskispömpelit eri laatuislle jätteille eri väreillä merkittyinä!

Asiakaskäynti.

Tämä uusi, viime syksyinä löydetty asiakas oli enemmän kuin tyytyväinen viimekertaiseen toimitukseen. Aikaa rupatteluun kului useita tunteja. Teki moninkertaisen tilauksen.

Neljännen polven kauppias, liike perustettu 1835, hienolla paikalla Wienissä. Antoi Italian puolelta liiketuttaviensa nimiä, ja kehoitti käymään siellä. Lupasi suositella.

Lounas koostui kahdesta kulahtaneesta nakista, haaleasta kokiksesta ja mauttomasta sämpylästä, joiden nauttimiseen oli aikaa kuusi minuuttia ennen ICE -junan lähtöä Frankkujen kautta Karslruheen.

Wien tulee jäämään muistoihini kaupunkina, jossa - eilinen Wienerleikekin huomioiden - olen nauttinut elämäni kelvottomimmat ateriat.

Itävalta näytti junan ikkunasta tavattoman kauniilta ja vauraalta maalta. Juna kiisi pitkin valtavaa viljelysaukeaa, jota kauniit vuoret reunustivat.

Saksan puolella outo näky, kun hämärässä uinuvan keskiaikaisen pikkukylän kattojen yllä loisti ainoana valona - Mäkkärin keltainen kaari. Se ei tuohon kulttuurimaisemaan istunut. Ei ollenkaan.

Kun stoge kaarsi kohti Frankkuja, kaupungin finanssikeskuksen pilvenpiirtäjät erottuivat komeasti. Tuli mieleen, että Dallas on varmaankin samannäköinen kaupunki Texasin lakeuksilta lähestyttäessä.

Katselin Frankfurtin  ja Karslruhen asemilla nuorehkojen pariskuntien jälleentapaamisia.

Kauniita kohtauksia. Yhtäkin kaveria vastassa oli upea nainen ja englanninlammaskoira, jotka riemuiten ottivat isäntänsä vastaan.

Mutta minun yksinäisen miehen matkani jatkui kohti vakihotlaa Karlsruhessa.

PARIS 170608

Aamulla kränää sen karlsruhelaisen hotellin respan saman lihavan, tyhmän lehmän kanssa kuin viime vuonnakin.

Netistä, tietenkin.

Mutta hyvin nukuttu yö oli takana, selkä sai kaivatttua lepoa. Siksi en pahemmin hiiltynyt. Kysyin vain poistuessani, jotta jos kerran oon niin "agressiivinen", niin miksi ihmeessä hän ei kutsu polliisia?

Aamulla tuli telkusta Britney Spearsin video "Hit me baby one more time... Loneliness is killing me..." Täyttä tavaraa. Niin paljon rytmiä, energiaa.

Genevessä kahden ja puolen tunnin pysähdys.

Pikku tilaus asiakkaalta.

Mukavan viileää, helpompi matkustaa.

Lounas Mäkkärissä: "Big Mac meal".

TGV -junassa nukkumista ja lueskelua.

Molemmat vakihotlat olivat Fully Booked.

Uudesta hotlasta "Hotel d'Amiens" löytyi huone. Ystävällinen tunisialainen respakundi antoi brekun kaupan päälle. Melko reilua!

Äkkiä leffaan, legendaariseen  "Le Champoon", 51 rue des Écoles. Claude Chabrol ja muu Ranskan "Uusi Aalto" muuten kuuluvat hengailleen täällä puolisen vuosisataa sitten.

Robert Siodmakin Film Noir -klassikko "The Killers",  Hemingwayn novellista.

Upeaa B & W kuvastoa,  mutta - klassikotkaan eivät enää meikäläiseen kolahda! The thrill is gone!

Leffan opetus:

"Älä koskaan luota naisiin!".

Yksi repliikki jäi rainasta mieleen:

"Don't make a dying man lie himself into hell!".

Laittamattomasti sanottu! 

Pätkän jälkeen oli tilaisuus tarkkailla vastapäisen Pariisin Suomen Instituutin (Institut Finlandais) toimintaa.

Kadulta, ikkuna läpi.

Siellähän nuo sipsuttelivat, kuohuviinilasit kätösissään.

Kulttuuri -immeiset.

90 prossasesti naisia. Lopuista 90 prossaa homoja.

Suomen Valtio ylläpitää heille tuota hiekkalaatikkoa.

Kova keskinäinen skaba työtilaisuuksista. Sisaruksellista taistelua verissä päin.

ANTWERPEN 180608

Tuo Pariisin uusi hotla osoittautui melko miellyttäväksi, hintatason huomioiden. Kahden tähden mesta.

Sai hyvin nukuttua. Selkä aamulla kunnossa.

Hintataso kympin enemmän kuin noissa suoraan Gare du Nordia vastapäätä olevissa.

Enköhän mä sen kestä.

Seuraava vaihe olisi sitten 3 tähden hotla, esimerkiksi tuossa vieressä Hotel Appia.

Siellä tosin hintataso tuplaantuu. Mutta ehkä joskus...

Kerstin Adolphssonilla (157, Boulevard St. Germain) oli mennyt Pitkäsen postikortteja ihan kivasti, jopa Narva-Jõesuulaisia balettitanssijoitani. Erittäin jees. Mieliala nousi.

Kuvatoimistosta lätkästiin 64 egen shekki kouraan kuvamyynnistä. Hotellihuone maksoi 70,-. Siinä asioiden mittasuhteet.

Courty et fils teki kohtuullisen tilauksen.

Metrossa reipas romanialainen hanuristi. Meikäläinen - kitupiikki - hellitti kukkaron nyörejä. Vaihdoimme kaverin kanssa pari sanaa. Aniharvoja HYMYILEVIÄ ihmisiä tänään Pariisissa...

Lounas Foodissimossa, wokki -mesta Gare de L'Estillä.

Badoit ja wokki 9,10. Siistiä, toimivaa. Eräs naishenkilö tuli samaan pöytään ja hyvästeli lähtiessään! Ohhoh! Onko tuollaistakin siis vielä olemassa?

Yksi korttiteline menetetty. Talo huputettu, iso remontti. Asiakas kadonnut. Turha kysellä perään.

Ostin Bettina Reimsin albumin "100 naista" (Reporters sans frontières pour la liberté de la presse. Eur. 9,90).

Kuvia katsellessa tulee mieleen, miten raja valokuvamallien/näyttelijöiden ja prostituoitujen välillä todellakin on se kuuluisa "Veteen Piirretty Viiva",  kuten Xaviera Hollanderkin toteaa:

"Keitä prostituoidut ovat ja miten he ovat joutuneet ammattiinsa?Suurin osa heistä on osapäiväisiä valokuvamalleja tai näyttelijöitä, jotka ovat epäonnistuneet kunnianhimoisissa haaveissaan ja toivovat voivansa toteuttaa ne."

Voiko sitä selvemmin sanoa - ja hänen jos kenen luulisi tietävän.

Iltapäivällä kuumenevaa, nettikahvilaan vilvoittelemaan. Enkkunäppis, luxusta.

Netistä näkyy, että suomalaisilta firmoilta - mm. Stora Ensolta - karmeita tulostietoja. Nytkö se väistämätön lama alkaa?

Entä mitä tekevät paperimiehet? Eiku lakkoon vaan! On se huimaavaa...

Antwerpenin juna lähtee...

Anttiksessa ruokaa, lehtiä, sauna.

"Iltakävelylle".

Kuvankaunis romaniatar Jessica osoittautuu miellyttäväksi tuttavuudeksi. Onneksi on vielä huomisiltana mahdollisuus tavata hänet. Ompi sitten kiikkustuolissa jotakin muisteltavaa...   Eikä jää turhaa "elämätöntä elämää" taakse.

Muuten tuo "Sata naista" -blogin pitäjä - "Teppo" kertoi, että yhdestä siviilipillusta kertyy Härmässä about 100 euron kulut. Varsin realistinen arvio.

Mutta on lisättävä, että aikaa tavoitteeseen pääsemiseen tuhraantuu ehkä 6 - 12 tuntia.

Keski-Euroopassa  selviää 50 egellä ja puolella tunnilla. 


ANTWERPEN 190608


Hyvin nukuttu yö. Puhtaat lakanat, rauhallinen huone,

Aamulla kirkon konttorista kuului kovaa mekastusta. Kysymys oli rahasta, mistäs muustakaan.

Joku nainen - kanslisti, kai - valitteli huonoa palkkaansa, ja ilmoitti että asiat ovat "perseestä".

Miespuolinen emänta yritti rauhoitella parhaansa mukaan. Käski naista hillitsemään kielenkäyttöään.  Mutta kuten tunnettua, suomalaiseen naiseen ei, tämän päästyä vauhtiin, järkipuhe tehoa. Sitten ovi tempaistiin kiinni.

Minä lähdin junalla Amsterdamiin.

Kiva tilaus tuli sieltäkin, tämän Euroopan -reissun viimeinen. Old Man Knife Shopissa uusi kontaktihenkilö, chileläinen Claudio. Tulimme hyvin juttuun.

Amsterdamissa armoton tungos ja älytön hintataso.

Kuppi kahvia 3,20, puolen litran jugurtti 2,50.

Totaalisen sairasta, täältä on päästävä pois!

Illaksi takaisin Antwerpeniin. Luvassa on kotiruokaa: Kanapastaa! Vesi kielellä koko päivän.

Merimieskirkolla odotti safka sovitusti. Kanapastaa "à la Marocaine". Kunnon mättöä, ja sitten kerkisi vielä bastuunkin.

Saunaan mukaan jääkaapissa odottanut Duvel -flinda.

Bastussa pari paikallista hemmoa. Homotutka paljasti heti, mistä kyse.

Ystävällisiä kuin mitkä, tietysti, kuten homppelit useimmiten.

Toinen alkoi juttusille Duvel -bissestä. Kertoili tuosta jalosta mallasjuomasta ja sen oikeasta, kiirettömästä nauttimistavasta...

Ehdotti tapaamista, ja lupaili antavansa Duvel -kurssitusta... Joo, joo.

Kello tuli kymmenen, saunasta oli kiirehdittävä ulos.

Aika lähteä "iltakävelylle".

Tapaankohan romanialaisen namun, Jessican, vielä kerran...

LYYPEKKI 200608

Pitkä junapäivä, melkein kymmenen tuntia, Anttiksesta Lyypekkiin.

Päivä, josta ei paljoa jäänyt mieleen.

Junamatka kului jonkinlaisessa horteessa.

Currywurst -pika-ateria 2,50 Frankfurtin steissillä. Kokiksen kera.

Lyypekissä Hauptbanhof on käynyt läpi täydellisen remontin. Entinen lutuinen steissi  - tuttu 80 -luvun puolivälistä - on saatu muistuttamaan jotakin mini - Hamburg Haupbanhofia... Aseman edestä bussilla Suomi-Kotiin.

Siellä edullinen, tilava, siisti huone.

Kortteja oli mennyt alakerran kahvilassa 24 kpl. Sain käteen eur 9,84, päivän tili.

Huoneessa viimeisimmän Hesarin lukemista. Pakastimessa kylmennetyn Duvel ("Paholainen") -oluen nauttimista. Tällä kertaa hartaammin, hitaammin, nautiskelevimmin kuin eilen kiiressä, kun tuli hörpittyä pullon suusta.

Tämä on fantastista olutta!

Nukahtaminen valot päällä ja kirja kädessä, onneksi herätyksen olin jaksanut laittaa kännykkään päälle. Viimeisillä voimilla.

TUKHOLMA 210608

Lyypekissä aamulla muutama minsa aikaa syöksyä ruokakauppaan ja nettikahvilaan.

Kyllä Saksa on edullinen maa! Penny Markt -myymälästä muovikassillinen sapuskaa maksoi pari euroa vähemmän kuin eilinen Antwerpenin korttelikaupasta. Mutta painoi puolta enemmän!

Saksa on monasti hintatasoltaan edullisempi maa kuin monet noista "uusista" Itä-Euroopan maista.

Tuttuakin tutumpi matkaosuus Köpiksen kautta Stokikseen.

Lautalla Saksasta Tanskaan iloinen yllätys: Iso vitivalkoinen samojedi kahvilassa! Vaihdamme muutaman sanan. Iloinen, ystävällinen, kuten rotunsa edustajat yleensä aina.

Saan Xaviera Hollanderin muistelmat loppuun ja innolla aloitan Desmond Morrisin "Alastoman apinan".

Malmön asemalla puoli tuntia junanvaihtoaikaa. Löytyy Sidewalk Express Internet Cafe. Kyselen siellä istuvalta hepulta, että jos ostan tunnin tiketin, kelpaako se myös illalla Tukholmissa. Toimii, kertoo kaveri, ja antaa samalla minulle omansa, jota ei enää tarvitse. Siinä on 54 minuuttia aikaa jäljellä! Reilu ruotsalainen. Bossig karl!

Juna Tukholmaan on X 2000 -stoge. Tietenkin siihen pitäisi ostaa 65 kruunun paikkamaksu, mutta jätän ostamatta. Kondari napisee jotakin, ja lupaa tulla perimään lisämaksun kunhan kerkiää, muttei koskaan tule. Melkein sata kruunua siis säästöä tänään Ruåttissa! Heja Sverige! Heja, heja, heja!

Stokiksen 7 -Elevenissä vielä nettiin, ja kurssi kohti Slussenia ja vakihotellia, Gustaf af Klintiä. Sieltähän tämäkin reissu pari viikkoa sitten alkoi.

Sama huone, numero 20.

Tukholma on hiljainen. Juhannus. Porukat lähteneet kaupungista.

Telkusta tulee mielenkiintoinen englantilainen proggis Napoleonin nuoruusvuosista, Toulonin taistelusta.

Tukholma kajuutan ikkunan läpi on kaunis.

Kraanan alla kylmenee Sakuista tuotu vehnäolut -flinda. Vielä eiliset punkun jämät, ja unten maille.

MAARIANHAMINA 220608

Herätys Slussenilla ihan omia aikojaan klo 05.45. Slussenin sissi!

Tukhoma hiljainen, meri tyyni. Aurinkoista, hyvä aamuvalo kohti Gamla Stania.

Klintanin tomppelimaiselta yöportsarilta varhaisaamupala ja etiäppäin kohti
Viking -terminaalia.

Vaalea lipunmyyjänainen on nimeltään Pitkänen, ja ottaa asian esille. Rupatelemme tovin. Neljännesvuosisadassa ruotsalainen ystävällisyys on tarttunut häneen.

Laivalla nukkumaan istumasalonkiin.

Herättyä "Alastoman apinan" kimppuun - niin jännittävää tekstiä, ettei millään malta lopettaa.

Kyllä, kyllä. Apinoitahan tassä ollaan!

Laivalla on jenkkejä. Nelihenkinen perhe työntyy edessäni hissiin - varsinaista änkeämistä. Laivan hissit ovat merkitty "12 henkilöä / 1000 kiloa". Kuitenkin tuollainen nelihenkinen jenkkiperhe täytyy sullomalla sulloa hissiin, eikä meinaa mahtuakaan. Karmean ylipainoista porukkaa nuo amerikkalaiset. Vastenmielistä katseltavaa. Sairasta!

Makoilua vielä yläkannella, löytyy suojaisa, lämmin paikka.

Maarianhaminassa kamat vakituiseen mestaan, Gästhem Kronaniin, ja hommaamaan sataman polkupyörävuokraamosta Ro-No Rentistä pyörää alle. Kahdeksan euroa päivä.

Pientä fillarointia Maarianhaminassa. Kaupat ovat auki, hyvä.

Uimaan Lilla Holmenille - vesi vielä kylmähköä, ehkä jotakin 17 astetta.

Tasan vuosi sitten kuvasin sitä päivänkkkararyhmää Ålands Landskapsmuseumin takana - tänä vuonna paikalla on vain nurmikkoa.

Samoin ranskalaisen kaverin viimevuotinen kreppikoju on hävinnyt Lilla Holmenilta. Mosjöö meinasi kai kuolla Ahvenanmaan ikävään.

Lilla Holmenin riikinkukoilla on soidinmenot päällä. Koiraan pörhistely on vaikuttavaa katseltavaa.

Hotell Cikadasta löytyy toimiva nettipiste, mutta maksullinen. Kuusi euroa tunti.

Maarianhamina kuhisee kuuroja, elehtivät ryhmissä vähän kaikkialla. Surrealistinen näky, kuin jostakin Bunuelin leffasta. Jotkut kuurojen urheilukilpailut kai huomenna.

Paperihommia Cikadan ravintolassa kahvikupin ääressä.

Matkalasku on näköjään pysynyt hallinnassa, ja myyntiäkin tuli reissulta ihan tyydyttävästi. Joku kuvakin.

Pari pientä asiakasta katosi, pari suurempaa tuli tilalle.

Mitään ei kadonnut, ei mitään onnettomuuksia. Pakko tähän on olla tyytyväinen.

Pari viikkoa tuli elätettyä itsensä ulukomailla. Moni alihankkija sai kaivattuja tilauksia.

Huomenna vielä pari asiakaskäyntiä täällä, ja Turun kautta kotiin.

Avancia Sportcenterissä oli ovella lappu, että huomenna klo 12.00 olisi ohjelmassa Pilatesta. Pitäisikin paikkansa!

Jos joku, niin minä sitä tarvitsisin, parin junassa istutun viikon jälkeen!

HELSINKI 230608

Maarianhamina.

Potilaskäynnit hoidettu aamulla.

Kylmää, sateista.

Silti uimassa Lilla Holmenilla.

Laiturin alta pujahti haahkaemo. Sillä oli vain yksi poikanen! Juuri pari päivää sitten oli Ruåttin lehdessä juttua, että Itämeren haahkakanta on pudonnut puoleen.

Tuulessa keltainen muovikassi, jossa pyyhe, lennähti veteen.

Kun en muovia luontoon jätä - en ole jättänyt, en jätä, enkä tule jättämään - oli pakko rynnätä perään. Siinä sai räpiköidä ihan kunnolla, että sai sen kiinni.

Mutta virkistävä uintikeikka.

Sitten Pilates klo 12.00.

Taivaallista!

Ne muutamat kerrat, jolloin aikaisemmin on Pilatesta tullut koklattua, ovat olleet pettymyksiä. Tämä ei!

Langanlaiha jumppari veti aika kovan rääkin. Hyvä niin.

Olin ainoa mies, tietenkin.

Ihanan seksitön ilmapiiri. Totaalisen seksivapaa - akathan olivat kaikki yli kolmekymppisiä.

Jokaisella pienet tisut, pömppömahat, liikakiloja ja huono ryhti.

Mahtavaa! Voi keskittyä jumppaan rauhassa, tuollaisessa jengissä!

Scandic Hotel Savoyhin syömään. Salaattipöydässä tuota suomenruotsalaisten rakastamaa herkkua, ruskeaksi paahdettua, kuivaa sipulia. Nam! Sitä saa mantereella yleensä vain Tammisaaresta ja Hangosta.

Lohta ja keitettyjä perunoita.

Botskilla paperitöitä, paperitöitä, paperitöitä...

Illalla bussilla Turusta kotiin.

Reissu tehty.

Marraskuussa uudestaan.

EPILOGI

SAAREMAA, MUSTJALA, NINASE PUHKEKÜLA 28.6.2008:

Perillä! Olen kotona!

Eurooppa tuli kierrettyä, ja koto -Suomessa käväistyä "töissä", Matkalla tänne Opinel -asiakkaat Tallinnassa ja Kuressaaressa tuli hoidettua.

Hetken näytti jo siltä, että tällä kertaa Stadista pääsisi Lindalinen erikoisvuorolla suoraan Saarenmaalle, mutta tuo vuoro peruttiin viime tipassa. No, ehkä parempi näin, lehtitietojen mukaan samassa laivassa olisi reissannut Kojo...

Olipa onni, että joskus 80 -luvun lopussa löysin nuo ranskalaiset Opinel -kääntöveitset. Niiden myynti on rahoittanut monta hyvää reissua!

Nyt päästään sitten nauttimaan elämästä!

Vanha kunnon Ninasen Lomakylä on (lähes) entisellään. Ensi visiitistä on kulunut yhdeksän vuotta, ja viimeisimmästäkin käynnistä kai kuusi.

Samat mukavat, kulahtaneet lautamökit.

Yhtä hiljaista kuin aina. Mitä nyt laiska aalto vähän rannan kiville välillä solahtaa. Sopii mulle.

Uudet vuokralaiset yrittelevät hoitaa matkailuyritystä. Erittäin haparoivaa toimintaa. Ei tarvitse olla profeetta tajutakseen, että ensi suvena täällä on taas uudet vetäjät puikoissa. Sekin sopii mulle. Paremmin kuin hyvin.

Sen verran on Ninaseen muutosta tullut, ettei keittiötä enää ole. Sitä keittiötä, josta elämäni maittavimmat kala -ateriat silloin kerran samettisina elokuun iltoina sain. Tuoretta, vasta voissa paistettua ahventa ja paistettuja perunoita sekä A Le Coq -olutta. Mustaa leipää ja voita. Siinä se.

Eestin jäsenyys Euroopan Unionissa lopetti tuon herkuttelun. Niin kutsutut "hygieniavaatimukset" tulivat vastaan. Todellinen sääli!

Nyt syödään sitten muovikassista Mustjalan kaupluksesta ostettuja eväitä. Onks järkee?

No, tie Mustjalkaan asti on sentään saanut kestopäällysteen. Kieltämättä helpotus. Melkoista rynkytystä entisellä soratiellä fillarointi olikin.

Pari paratiisillista päivää Saarenmaalla. Joku kuvakin syntyy: Salamannopeasti ideasta loppuun asti toteutettu "Rakastaa - ei rakasta" -kuva, joka painetaan nopealla aikataululla postikortiksi.

Rakastaa - ei rakasta...   Armastab - ei armasta...

Mallina lomakylän kuvankaunis kesätyttö, 18 v. Jonka poikaystävä, about 25 v., saapuu autollaan joka ilta Kuressaaresta "tsekkaamaan tilanteen". Pitää eduistaan huolen. - Tytöllä sinänsä "työt" ovat lähes nollilla. Hänen tehtävänään on lähinnä olla olemassa, ja olla kaunis.

Muuten kun tytöltä vaivihkaa utelin, mikä jannussa on parasta, tuli vastaukseksi: "Taloudellinen turvallisuus!". Sillä lailla, Eestissä naiset ajattelevat vielä luonnollisesti: "Sille pyllistetään, kellä on pätäkkää". - Härmässähän se on jo aikoja mennyt niin, että massin LISÄKSI hepun pitää olla "poliittisesti korrekti"/"sisäsiisti"/whatever. God only knows.

Tüdruk käy lukion viimeistä luokkaa. Kaveri on siis seitsemän vuotta vanhempi, pyörittää omaa firmaa. On auto, talo. Taloudellisesti he ovat aivan eri tasoilla. Juuri viime talvena kundi oli tytön kertoman mukaan kustantanut heidän parin viikon Egyptin -lomansa... Juuri tuollaisesta naiset, erityisesti virottaret, tykkää!

Eli tämähän on täydellinen kuvio, jokainen saa jotakin: Kaunotar saa taloudellista turvaa. Poikaystävä kuksiskelee lautamökissä Nuorta Lihaa. Minä saan uuden kuvan, uuden korttimallin. Motiivi tulee elämäni loppuun asti esiintymään korttitelineissäni ja/tai saitillani.

Win - win - win!

-

Pari Paratiisillista päivää Tagarannan niemellä.

Katson ansainneeni nämä päivät!

(MUSTJALA RAAMATUKOGU, SAAREMAA, JUULIKUU 2008)