4. - 25.6.2009
 
Pietari - Turku - Tukhoma - Kööpenhamina - Hampuri - Kassel - Berliini - Varsova - Krakova - Praha - Wien - Graz - Innsbruck - Geneve - Paris - Antwerpen - Amsterdam - Düsseldorf - Hampuri - Tukholma - Maarianhamina - Helsinki
 
PIETARI 050609
 
MS Kristina Regina -laivalla pariksi päiväksi Pietariin. Lähtö eilen illalla Stadista.
 
Mukana fillari ja oma viisumi, pääsen siis omin nokkineni Pietarissa touhuamaan.
 
Pietarissa kylmin aamu kymmeniin vuosiin vastaavana ajankohtana. Kun starttaan Vasilin saarelta kohti keskustaa, nousee höyry hengityksestä. Sataa ja tuuleekin.
 
Mutta ainahan Pietarissa on hauska käydä, jos ei muuta niin muistelemassa menneitä... Oi niitä aikoja... Sekin reissu elokuussa 1986...
 
Tosin on tänne asiaakin: Yksi kuvausjuttu ja sitten pitäisi löytää uusia asiakkaita.

Pietarin -kauppa Opinel -linkkareille kävi hyvin vuodesta 1994 alkaen, mutta hyytyi pari vuotta sitten johonkin "lisenssi" -kuvioon. Uusien viranomaismääräysten takia asiakas ei pysty toimimaan. Täytyy yrittää selvittää asiaa... Mikäli se ylipäätään on mahdollista. Ehkä ei.
 
Risteilypakettiin kuuluu täysihoito, joten takaisin laivaan lounaalle. Vasikannoisetteja noutopöydästä. Alkupaloina monenlaisia kylmiä kalaherkkuja.
 
Iltapäivällä vielä asiakkaiden kalastelua. Ehkä jotakin valoa tunnelin päässä...
 
Hytissä lopettelen "Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 2" -kokoelmaa. Ykkösosaan verrattuna heikko esitys. Hyviä tekstejä vain muutama: Heinrich Bölliltä, Angus Wilsonilta, Günter Grassilta, yhdelta japanilaiselta ja suurena yllätyksenä tämä Bo Widerberg, uusi tuttavuus.
 
Widerberg on syntynyt vasta 30 -luvulla, mutta hänen tukholmalais -tarinaansa lukiessa tulee kielen puolesta August Suuri mieleen.
 
Illallisella paistettua kuhaa. Ihan gurmeeta.
 
Tänään on perjantai, siis viini- ja olutilta.
 
Illan mallasjuomana Vasilin saaren puodista ostettu Zolotaja Bochka. Ei ollenkaan hassumpi huurteinen.
 
Joku olutblogisti tosin haukkui tätä "keskiverroksi massalageriksi". Rohkenen olla eri mieltä. Mukavan hedelmäinen, hiilihappoinen tuttavuus.
 
Bochkan kanssa maanmainioita kaviaari -snacsejä, "Kiriezki krachnaja ikra", käytetty punaista sammenmätiä. Erinomainen tuote, tätä herkkua löytyy joskus joistakin Eestin pikkupuodeistakin. "Sibirsky Bereg"-yhtiön valmisteet näkyvät tulevan Siperiasta asti.
 
Snacks -tuotteiden aatelia, sanoisin.
 

 
PIETARI 060609

Pikkuisen lämpimämpää, mutta silti... kauhea ilma.

Aamiaisen jälkeen fillaroimaan keskustaan. Moikaa pitkin ensin, sitten Nevskin yli ja Taiteiden Aukion kautta Fontankalle. Siitä Nevskin kautta Liteinyn nettikahvilaan.

Yksi yritys löytää uusi asiakas. Heppu ei puhu muuta kuin venättä, pakko sitä on yrittää solkata. Ongelma on lisäksi aina tuo sama: Tullimuuri ja paperisota. Sen kun hallitsisi, niin Venäjän markkinoilla taivas olisi rajana!

Taas takaisin lounaalle laivaan. Pöytä notkuu herkkuja:
 
ALKUPALAPÖYTÄ

- Maalaispatee
- Siikagalantiini
- Lampaanpaistia ja minttuhyytelöä
- Appelsiinimarinoitua kalkkunaa
 
PÄÄRUOKA
 
- Broilerinrintaa munakastikkeessa
- Yrttiriisiä
 
JÄLKIRUOKA
 
- Rahkastruudelia
- Pähkinävoita
- Kahvi

Tämä matka tuli ostettua jo syksyllä, jolloin sai ennakkovaraajan etua niin paljon, että loppuhinnaksi jäi 448,-. Tätä vauhtia kun menee, reissussa tulee pelkästään SYÖTYÄ melkein tuon summan edesta.

Olen vissiin ainoa tällä aluksella, jolla on yksityisviisumi.

Muu porukka - joukossa ulkolaisiakin - on täysin tuon ryhmäviisumin ja kalliiden järjestettyjen retkien armoilla.

Lounaan jälkeen hauska tarkkailla liikennettä "Luutnantti Schmidtin" laiturillamme.

Vieressä on parkissa kyläilevä intialainen sotalaiva.

Noiden merisotilaiden kanssa pörrää Tavis-Tatjanoja.

Laivamme toisella puolella seisoo jonkun meksikolaisen miljardöörin hulppea huvijahti.

Sinne turvamies taluttaa kaupungilta säihkysäärisen SuperModel-Svetlanan.

Niin, rahalla ja nuorella naiskauneudella on molemmilla Taivaallinen Valta tässä maailmassa.

Ja kun nuo kaksi kohtaavat, niin...

Vielä kerran keskustaan.

Pietarissa kaikki tuntuvat höökivän pitkin Nevskiä, hirmu vauhdilla.

Mutta ei tarvitse siirtyä kuin muutama sata metriä syrjemmälle, niin löytyy jo tosi uinuvia tienoita.

Nevskillä kiinnittyy huomio turvallisuuskoneiston massiiviseen läsnäoloon.

Mutta toisaalta, sama juttuhan se on esimerkiksi Pariisissa. Samasta syystäkin: Etelän kuumaveristen kansojen johdosta. Mutta älkäämme antako heille mitään nimeä, ettei kukaan alkaisi kiljua "rasismista"... 
 
Nevskillä aina välillä hirmuinen ujellus ja sitten miliisisaattueessa isot mustat Mersut ja Bemarit kuskaavat kovaa vauhtia jotakin arvohenkilöä. Neukkuaikoina kadut tyhjennettiin; nyt miliisiautot huutavat torvilla rahvasta pois tieltä.

Loppuiltapäivä pyörimistä Vasilin saarella.

Alue osoittautuu rauhalliseksi, muistuttaa jotenkin kotoista Töölötäni. Voisin kuvitella asuvani täällä.

Vasilin saaren kauppahallissa valtaosa myyjistä on noita, joita venäläiset kutsuvat "mustaperseiksi" tai "likakuonoiksi".

Valkkaan pikkupuodista illan mallasjuoman, Sibirskaja Koronan. Hinta jotain alle 70 senttiä.

Käynti apteekissa. Ennen niin edulliset paikalliset vitamiinit ovat kadonneet. Tilalle on ilmestynyt kansainvälisten lääkefirmojen merkkituotteita venäjänkielisissä pakkauksissa. Hinta tietenkin moninkertaistunut. - Se niistä tuliaisostoksista sitten...

Kirkastuu. Juuri kun aika Pietarissa alkaa loppua.

Muutama kuva syntyy. Pietarin -maisemia siitä sillan poskesta. Yhtä suomalaista hotellia. Saa sitten nähdä onko niille käyttöä.

Kohta kello tuleekin jo viisi, ja aika palata laivalle.

Laiva tekee laiturista irtautuessaan komean U -käännöksen Nevalla. Kuvia syntyy lisää.

Noin tunnin ajan matkalla Suomenlahdelle kiintoisaa katsella Pietarin satama-aluetta. Yksi valtava alue on peitetty alumiiniharkoilla. Raaka-ainetta vientimarkkinoille. Siis nimenomaan raaka-ainetta. Ei jalostettua tuotantoa.

Laivan alakerrasta löytyy kuntosali, tosin vaatimaton, mutta kumminkin.

Sitten on pakko tehdä paperitöitä.

Maksan "syntilistani" eli laivalla kertyneet ostokset: eur 6,50. Tavanomaisesti asiakkaiden laskut näillä risteilyillä ovat satoja euroja per nenä, retkineen päivineen. En todellakaan ole mikään hyvä asiakas tälle firmalle!

Sitten vielä nautiskelemaan. Kolmen ruokalajin tasokas illallinen.

Perkele, täällähän alkaa päästä herkuttelun makuun!

Minä, jonka kulinaariset nautinnot löytyvät tavallisesti jostakin Muonion Shellin lounaspöydästä... Karjalanpaistisatsi siellä on jo Juhlaa!

Aika paneutua hyttiin Sibirskaja Koronan ja "Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 2" -kokoelman pariin. Punkkuakin on vielä puolikas jäljellä.

Netissä joku luonnehti tätä mallasjuomaa ilmaisulla "oluiden aatelia".

Mielipiteeseen on helppo yhtyä!

TURKU 070609

Herätys juuri kun Kristina Regina on ohittamassa Kustaanmiekan. Aurinkoista! Töihin!

Äkkiä aamupalalle. Eräs tarjoilija ostaa kirjanikin. Eli tästäkin tuli lopulta myyntimatka... 

Tsekkaamaan tilanne laivan keulaan.

Kyllä, hemmetin hyvä aamuvalo, Pressanlinna naapuritaloineen erinomaisessa sivuvalossa. Kohta saadaan kuvia!

Kapteeni antaa luvan tulla komentosillalle kuvaamaan.

Saan touhuta siellä yksin puolisen tuntia kaikessa rauhassa.

Aivan ihanteellinen keikka. Aluksemme värikäs pienoislipurivistö antaa lisäpotkua kuvan etualalle. Kauppatorin rannassa on pari fotogeenistä paattiakin lisäarvoa kuvalle antamassa.

Loistavaa!

Joskus käy vaan niin, että pitää käydä ottamassa vauhtia vähän kauempaa, että saa omaa kotikaupunkiaan kuvattua. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta.

Näille fotoille tulee varmasti käyttöä, ja sinänsä kuvausmielessä heikosti onnistunut Pietarin -reissu kannatti silti!

Sitten vielä Espan puiston läpi fillaroidessa syntyy uutta matskua tyhjästä puistosta.

Enhän täällä koskaan muuten aamuvarhaisella olisikaan.

Armoton kiire sitten loppupäivän, illalla alkaa Inter-rail -rundi Eurooppaan Turun kautta. Myyntimatka.

Pakkaamista ja järjestelyä epätoivon vimmalla.

Turun satamassa tapaamme vielä nettisivujen päivittäjän kanssa, ja eikun toiseen laivaan.

Bingo!

Viking Linen paatin hytti nr. 6504 on tilava 6. kannen ulkohytti! Ihan luxusta Kristina Reginan ahtaaseen alahyttiin verrattuna!

Eikä tämä laivamatka Stokikseen edes maksa mitään. Tuli ilmaisena kanta-asiakaslahjana Viking Clubin jäsenyyden johdosta. Reilu firma tuo Viikkari. - Tosin ei osingoissa. Maksoivat tänä keväänäkin vain euron per osake, eli meikäläiselle kilahti siitä firmasta 10 euroa. Miinus verot.  .

Nautitaan tilanteesta. Loikoillaan ja luetaan Bo Widerbergin kertomusta "Tarina jolla on onnellinen loppu".

KÖÖPENHAMINA 080609

Lautalla näin ihanaa unta, kenties kiitos hyvän, ilmavan hytin.

Jossakin Amerikan Keski-Lännessä. Lämmin kesäpäivä. Paljon keltaisia, viljavia, laajoja peltoja. Kyläntapainen. Jotenkin kolusin jossakin aution talon sisällä. Siellä oli aika pysähtynyt jonnekin vuosikymmenien taakse. Mööpelit ja interiöörit vähän kuin Edward Hopperin maalauksista. Sitten lähdin kävelemään kylän laidalle. Jouduin pellon sisään. Pellossa kasvoi valtavia, kolme metriä korkeita oranssisia unikkoja. Katselin ylös, kun ne huojuivat tuulessa... Ainoatakaan ihmistä ei unessa esiintynyt. Valo ihmeellinen, pehmeä, ikäänkuin soft -suotimen läpi. Mitään uutta ei ollut näkösällä - ei ainoatakaan modernia esinettä.
 
Kaikki oli niin valoisaa ja kevyttä!
 
Niin, Unen Logiikka on ihmeellinen. Viimeisenä tekona kotona ennen tälle reissulle lähtöä katselin mielissäni valopöydällä pari viikkoa sitten Raumalla syntynyttä kuvaa, jossa ei ollut ainoatakaan uutta asiaa. Tai no, yksi ränni, jos tarkkaan katsoo... Kuva oli Vanhasta Raumasta.
 

 
Aina kesäkuussa näillä Keski-Euroopan reissuilla tulee katselluksi junien ikkunoista Tanskasta Sveitsiin asti noita oranssisia unikkopeltoja. Kun pääsisi vaeltamaan ja kuvaamaan...
 
Lisäksi illalla hytissä oli selailussa Valittujen Palojen numero, jossa oli I.K. Inhan kauniita kuvia Vanhasta Helsingistä. Kuvissa ei ollut juuri ollenkaan ihmisiä. Pehmyt valo niissäkin kuvissa.
 
Eli tämmöisistä elementeistä Unen Logiikka panee kokoon nuo öiset lyhytfilkat...
 
Aamulla Stokiksessa soitto Köpikseen. Jörgen meinasi tehdä tilauksen, joten syöksy sinne keskipäivän x2000 -stogella. Stockholm får nu vänta.

Köpiksestä vielä paikallisjunalla Jörgenin luo Fyn saarelle.
 
Hän tuli autolla, ja menimme meren rannalle tekemään kauppaa. Kaunis ilta, aurinko paistoi vielä. Hyvä hetki junapäivän jälkeen.
 
Teki kohtuullisen kokoisen tilauksen.
 
Paluu Köpikseen yöksi, vanhaan tuttuun Missionshotel Neboon.
 
Eka tilaus oli sinänsä mukava alku tälle Euroopan -rundille.
 
HAMPURI 090609

Aamulla Köpiksessä SydBankin konttoriin. Täkäläisestä kuvatoimistosta oli tullut rahaa tilille aivan mitättömän vähän. Toista oli ennen.

Kuvamyynti - kuvista maksetut palkkiot - on tällä vuosituhannella romahtanut, kiitos digihömpötyksen ja internetin. Fakta.

Keskipäivän elokuvamatineaan. Vanha tuttu mukava Art House -teatteri Dagmar näyttää Lars Von Trierin uutuutta, kohuttua "Antichristia".

Meitä on viisi katsojaa.

Jotenkin tuntuu, että Von Trieriltä alkavat olla paukut lopussa. Varmimpana merkkinä tuo, että hän turvautuu "Special Effects" -osastoon. Pornoa, kauhua ja splätteriä.

Vähän säälittää kaverin rimpuilu. Sanottava on ehkä tullut jo sanotuksi, muttei viisikymppisenä oikein ilkeä jäädä eläkkeellekään. Siis yritetään taas saada sensaatiota aikaan...

Ei elokuva tosin aivan vailla ansioita ollut, mutta Dogvillen ja Manderlayn jälkeen taso on laskenut selvästi.

Iltapäivällä ilouutinen: Lepakko Johanna Korhonen hävisi oikeudessa korvausvaatimuksensa Alma Mediaa vastaan kaikin tuomariäänin! Loistavaa!

Korhonen vaati 230.000 euron kipurahoja "syrjinnästä" - tuomittiin maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut 8.000,-. Aikoo kuulemma valittaa. Siitä vaan!

Ihan vielä ei siis Suomessa olla siinä, että kun nainen töpeksii työelämässä, nostamalla hirveän älämölön ja kiljumalla "Seksuaalista syrjintää!" olisi peli selvä.

Ruotsissa ehkä, mutta ei Suomessa. Ainakaan ihan vielä.

Köpiksen Huvudbanegaardilta löytyy yllättäen ruotsalaisen Sidewalk Express -ketjun nettipiste. Kaiken lisäksi eilen Stokiksesta ostettu kortti, jossa on vielä aikaa jäljellä, kelpaa täälläkin! Heja, Sverige!

Lautalla Saksaan hyödynnän ensimmäistä kertaa uutta Scandlinesin Shopping Club -korttia.

Vakio-ostoksesta kahvilassa - gulassikeitto ja kahvi - kertyy alea kokonaista 0,71 euroa. Se on kaikki kotiinpäin! 

Hampurissa uuteen hotelliin yöksi. Keskustassa, mutta rauhallisella sivukadulla sijaitseva Hotel Aachener Hof. Hinta aamupaloineen vain 45,- netistä varattuna. Muuten ookoo, mutta hissiä ei ollut, kipuaminen neljänteen kerrokseen laukkujen kanssa kävi kyllä työstä.

KASSEL 100609
 
Hampurissa aamulla yksi asiakaskäynti.
 
Stogella Kasseliin, ja asemalta taksilla asiakkaan luokse.

Taksille kertyy hintaa 4,60. Sillä rahalla ei taida saada Suomessa edes taksin aloitusmaksua maksetuksi.
 
Toisaalta, Suomessahan onkin katsottu, että on aivan välttämätöntä, että juuri Härmässä on maailman paras ja kallein, viimeistä huutoa oleva taksikalusto... Sakuissa asenne, verotus, kaikki on toisin - ja homma pelaa.
 
Kamat Hotel Tiffanyyn. Ne halvat viimekertaiset 25 euron huoneet loppu, tällä kertaa pitää ottaa 49 euron huone.
 
McDonaldsille skruudaamaan. Siellä on spesutarjouksena uutuus - ainakin meikäläiselle uutuus - "Lemon Shrimp" -ateria. Aivan herkullinen tuote, ja tarjoillaan vieläpä paistettujen perunoiden kanssa. Hinta 6,49. Herkullista!
 
Sitten ostamaan uudet lenkkarit, nyt on pakko päästä luudaamaan.
 
Tavaratalosta löytyy kovan hakemisen jälkeen yhdet tarpeeksi isot, Acicsit. Hinta melkein satkun. Made in China. Kovasti on tuotetta brändätty, on sitä ja sitä erikoisominaisuutta, mutta samaa kamaahan nuo lenkkarit ovat, merkistä riippumatta. Valtaisa markkinointikoneisto yrittää luoda tuotteille jotakin "eroa" toisiin vastaaviin, ja se jos mikä vasta maksaakin. Ihan niin kuin niin monen muunkin tuotteen kohdalla on asianlaita: Savukkeet, bensa, valtaosa oluista, elintarvikkeista jne. - tuotantokoneisto yrittää koko ajan yhdenmukaistaa tuotteita, ja markkinointikoneisto erilaistaa. Kuluttaja maksaa ruljanssin.
 
Onpa hienoa päästä ekalle lenkille kuukausiin. Kasselista löytyy ihan kivoja reittejä. Vanha Tomumaja kertoo, että eihän tässä enää mitään nuoria olla. Mutta hengissä, kuitenkin...
 
Ilta kuluu netissä.
 
Näköjään Korkein Oikeus on myöntänyt valitusluvan tuossa Matti Vanhanen / Susan Kuronen-Ruusunen -keississä. Hienoa! Sitä hupia riittää siis vielä ainakin yksi kierros!
 
BERLIINI 110609
 
Kerrankin ajoissa Berliinissä, jo iltapäivällä. Olen kai aina tullut tänne iltaisin.
 
Kamat majapaikkaan: Finnland -Zentrumiin, Kreuzbergiin. Vain 25 egeä yö.
 
Paria asiakaskäyntiä.
 
Europa-Centeristä tulee kiva pieni tilaus, vaikka puoti vetelee viimeisiään. Omistaja jäämässä eläkkeelle, eikä jatkajasta ole tietoa.
 
Finnland-Institutissa mennyt kortteja jonkin verran, ja ostavat kolme Pitkästen Parhaita Opus 2 -kirjaakin. Matkalaukku keveni taas hieman.
 
Törmään Juhani Seppovaaraan, kuten viimeksikin.
 
Ilta on vapaata. Nettiä ja lueskelua.
 
Aloitan jostakin mukaan tarttuneen uuden kirjan: I.S Turgenevin "Isät ja pojat". Painettu Karjalan Sosialistisessa Neuvostotasavallassa, Sortavalassa 1952.
 
VARSOVA 120609

Aamulla Kreuzbergissä Juhani Seppovaaran kanssa kahvilla. Juttelemme yhdestä mahdollisesta yhteisestä kuviosta.

Opin häneltä jotakin.

En niinkään valokuvauksesta, kuin valokuvaajana toimimisesta. Elämästä.

Berlinin uudella upealla Hauptbanhofilla nettipisteen etsiskelyä. Ei löydy. Täällä on niin hienoa, ettei jotakin pikkuyrittäjän nettikahvilaa ole mahtunut mukaan... Kunnes... Tuon nurkan takana: Svedujen Sidewalk Expressin punaiset värit! Kaiken huippu: Köpiksestä ostetun koodin jämät toimivat täälläkin! Heja Sverige!

Junassa Varsovaan Turgeneviä. Alan päästä tarinan makuun, ja kielen. Sekä sisään 1800 -luvun puolivälin Venäjän maaseudun aatelisten ja tilanomistajien ajatusmaailmaan. Venäläiseen sieluun.

Tämä kirjailija herätti huomioni "Metsämiehen muistelmia" teoksessaan mm. sillä, että hallitsee suvereenisti SEKÄ henkilökuvauksen/replikoinnin, ETTÄ luonnonkuvauksen.

Tarinan päähenkilö Bazarov alkaa nousta esiin lähes Lermontovin "Aikamme Sankarin" Petsorinin vertaisena hahmona. Varsinainen Tyyppi, isolla T:llä.

Varsovassa tuttuun Oki-Doki Hostelliin. Oma huone.

Mukava hostellissa nähdä eloisia nuoria - hotelleissahan heitä ei tapaa.

Hostellin ilmaisen netin tieto kotimaasta kertoo, että vaalirahoitushärdelli käy yhä kuumempana.

Mitä? Eikös Suomen pitänytkin olla niin korruptoitumaton maa? - Mutta mitäpä jos siellä onkin paitsi ostettuja kansanedustajia, myös ostettu hallitus?

Kovinpa halvalla näkyy menevän poliitikkojen "integriteetti" Härmässä. Joku kymppitonni. Vanhanenkin näkyy hoitaneen Merikukalle viisi tonnia - aivan pyytettä, varmaankin...  Juuri tuohon aikaan kun he heilastelivat, oli Vanhanen jossakin vaalirahoituspalaverissa pisnesmiesten kaa sujauttanut näille lapun, jossa Merikukan nimi ja summa 5.000,-... 

Meillä jopa ministeritasoiset poliitikot saunovat ja kaveeraavat ja suhmuroivat tunnettujen talousrikollisten kanssa? Esimerkiksi tuon ehdottomassa vankeudessakin olleen Arto Merisalon? Just joo. Eihän meillä mitään korruptiota esiinny - toista se on vaikkapa jossakin Berlusconin Italiassa... 
 
Ideapark, Tokmanni, Suomi-Soffa, Nova-Group - tässä näyttää olevan tämä Suomen hallitusta pyörittävä jengi. Lista kertoo aika paljon kansakunnan tilasta. Ei puutu kun kyläkauppias Keskinen joukosta, niin tuohan olisi täydellistä. "Tarttis saada lisää kauppakeskuksii - ja sunnuntai-aukioloo! Vaalirahoitus kyllä järjestyy!".

Kumma, että ensin tuo Nova-Group syytää fyffeä valituille, hyviksi katsotuille poliitikoille, isoja summia - ja sitten konkkaan koko putiikki. Ei tuota normaalijärjellä kykene ymmärtämään. Ehkä kyse olikin jostakin "Isommasta Pelistä"?

Perjantai-ilta, joten uppoudun lautalta ostetun muoviin pullotetun punkun ja puolalaisen laadukkaan Zywiec -oluen maailmoihin.

Ikkunasta on mainio näkymä kohti tuota Varsovan pilvenpiirtäjää, Generalissimus Josef Stalinin lahjaa.

Tämä huone on nyt - koti.

Kohta ollaankin jo unten mailla...


KRAKOVA 130609

Aamulla Varsiksessa asiakaskäynti sujuu hyvin. Mukava pikku oorderi. Näinä aikoina ihmeen hyvä.

Täytyy sanoa, että syksyllä 2007 tehty isku tänne Polskaan oli kyllä kannattava investointi. Silloin löydetyt kaksi asiakasta - toinen on Krakovassa - toimivat ihanasti. Tosin Krakovan asiakasta en enää halua tavata, asiat saavat hoitua meilitse, kuten pari viime vuotta ovat toimineetkin. Ja tilaukset ennakkomaksua vastaan. Akka osoittautui varsinaiseksi SatuTädiksi, mitä maksamiseen tulee. Kaikki selitykset on kuultu, ja moneen kertaan...

Kyläilemään Lenan luokse. Tuollaisen tapaamisen jälkeen voisikin sitten valmistautua vaikka haudan lepoon. On tytöllä kroppaa...

"On olemassa miellyttäviä kohtaamisia, joiden kuitenkin tahtoo päättyvän nopeasti" (Turgenev).

Tai ei sentään vielä hautaan. Mennään sittenkin vielä skruudaamaan. Tuttuun ravintola Sphinxiin, aivan keskustaan. Se vakiosetti, paistettua broilerinmaksaa, riisiä, erilaisia kastikkeita, mineraalivesi, kahvi. Muutama euro. 

Kadulla myydään mansikoita, puolitoista zlotya kilo. Tekee jotakin 40 - 50 senttiä. Kummasti hinta vaan on ehkä kymmenkertainen, kun samat mansikat saapuvat Härmän markkinoille.

Delikatesy -kantapuotini on modernisoinut kalustonsa, ja ne makoisat värikkäisiin kääreisiin pakatut suklaatinamut ovat saaneet kenkää standarikaman tieltä.

Mutta noita konvehteja löytyy kuitenkin asemalta! Ostan hyvän valikoiman, mm. rommia ja munalikööriä.

Matka kohti Krakovaa alkaa mansikoiden, konvehtien ja Turgenevin parissa - kunnes uni voittaa.

Herätessä paljastuu karmea totuus. Tämä onkin jokin superhidas paikallisjuna, ja reissu Krakikseen kestää yli viisi tuntia! Puolta kauemmin kuin normaalisti! Voi itku!

Myöhään illlalla vihdoin Krakovassa. Ratikalla hotelliin. Uusi mesta, edullinen, aivan Kazimierz - juutalaiskaupunginosan liepeillä.

Mikä iloinen yllätys, suoranainen enne: Mielinamu, advokaattikonvekti löytyy tyynyn päältä!

Lisää puolalaista Zywiec - bisseä ja iltakävelylle. Löytyy kuvausaihekin, eräs neonvalo.

Petiin. Turgenev alkaa kyllästyttää. Alkaa vaikuttaa typerältä koko stoori, edetessään...

PRAHA 140609

Aamulla Krakiksessa ennen Prahan -stogen lähtöä ei meinannut löytyä nettipistettä ei sitten millään.

Junan lähtöön aikaa 40 minsaa.

Ei muuta ku pokkana steissiä vastapäätä sijaitsevaan loistohotelliin, ajan patinoima Hotel Europeiskaja.

Arvokkaan näköinen, vanhan aristokraatin oloinen portsari siellä parhaillaan haukkui asiakkaitaan. Kyse jostakin varaussotkusta.

Esitin asiani. Päästi nettiin.

Kun sitten yritin maksaa, ylitsevuotavan ystävällisesti torjui kädessäni olleen setelin...

Omat maksavat asiakkaansa siis haukkui.

Joskus on vaikea ymmärtää tapahtumien "logiikkaa". If any.

Raskas päivä junissa. Karmeeta körmyyttelyä Katowizen ja Brnon kautta. Sunnuntai, junat täysiä, välillä joutuu seisomaan.

Brno - Praha -osuudella todella huomasi olevansa Keski-Euroopassa: Vasemmalla puolella tyttö luki Nietzscheä, oikealla puolella poika luki Descartesia...

Jatkan Turgenevin "Isiä ja lapsia". Alkaa todella tympiä loppupelissä. Liikaa toistoa. Eivät nuo "klassikotkaan" aina mitenkään täydellisiä ole.

Mutta löytyihän kirjasta muutamia hyviäkin lauseita, esim.:
 
"Jos nainen sinua miellyttää, - puheli hän, - niin koeta päästä selville vesille; ellei käy päinsä, niin anna palttua ja käännä selkäsi: on sitä pitäjä meidän pitäjän takanakin".
 
"Jos nainen saattaa ylläpitää keskustelua puolisen tuntia, niin sehän on todellakin hyvä merkki".
 
"Ahaa! Omassa puurossa suunsa poltti ja vieraaseen velliin puhaltaa".
 
"(Hän tietää) mikä on vettä, mikä mettä".

" Hän vietti makean leivän päiviä..."

Prahassa vasta lähempänä keskiyötä.

Pension Blanikin David ottaa vastaan, kantaapa laukunkin huoneeseen.

Pakastimessa kylmennän Berliinistä ostetun mallasjuoman, Berliner Kindlin. Täysin vastoin tapoja ottaa olutta sunnuntai-iltana, mutta ei tuota viitsi mukana enempää raahata. Kun nyt löytyi tuo pakastinkin.

Hei! Nyt löytyi huurteinen meikäläisen makuun! Mukavasti purasee. Tämä on nimenomaan JANOjuoma, ja sopii tämmöisen raskaan junapäivän jälkeen "palkkioksi".

Pilsener -tyyppinen, mukavan ärhäkkä, karvas potkaisu alussa. Ilmeisesti joitakin yrttejä on mukana.

Joku morkkasi netissä, että "Berliner Kindliä ei voi juoda, tämä on oluen ja siiderin välimuoto!". Mulla tämä kuitenkin toimii. Palaan varmuudella asiaan.

Sängyssä lueskelua.

PRAHA 150609
 
Pari asiakaskäyntiä. Hyvin meni. Taisi löytyä yksi uusikin asiakas Tsekeistä, Martinin välityksellä. Aika näyttää.
 
Iltapäivällä vapaa-aikaa.
 
Kävin hieronnassa, heikkolaatuista.
 
Mutta kuten Turgenev totesi, löytyyhän niitä pitäjiä tämän pitäjän takaatakin... 
 
Syömässä vakiokuppilassa. Vakiosatsi: Forellia, riisiä, mineraalivettä, kahvia.

Siinä vakkari nettikahvilassa meni useita tunteja.
 
Illalla Turgenevia.
 
WIEN 160609

Stogella Praha - Wien, ja taksilla asiakkaan luokse.

Rupatellessa kului useita tunteja. Tuli kiva tilaus.

Viimekertainen kodikas Hotel Vienna oli fully booked, joten pakko mennä tohon viimevuotiseen Hotel Cristalliin, edullisin vaihtoehto tällä kertaa.

Juoksemaan Prateriin. Mukavia lenkkipolkuja siellä puiden siimeksessä. Paljon luudaajia.

Cristallissa oli ilmainen nettipiste, mutta tuo hirveä Konqueror -ohjelma. Sillä ei toimi ei nettipankki, ei meili.

Onneksi respan ystävällinen nainen soitti naapurihotelliin ja järkkäsi mut sinne ilmaiseen nettiin, jossa kuluikin tunteja.
 
Toisaalta onhan meillä koto-Suomessakin yksi valtakunnallinen hotelliketju, jonka tietsikkaproggikset ovat täysi susi. Puolen tunnin välein pitää olla bolttaamassa päätettä. Näin on jatkunut jo vuosia.

Sain Turgiksen loppuun. Olisi ollut paras jättää "Isiä ja lapsia" lukematta, niin olisi jäänyt loistavat fiilikset "Metsämiehen muistelmista".

170609 INNSBRUCK

Wienin Andreaksen suosituksesta isku Graziin, hänen tuttavakauppiaansa luokse. Tämä kertoi puhelimessa ottavansa vastaan.
 
Grazissa taksilla asiakkaan luokse, puolen tunnin tapaaminen ja pieni ensimmäinen tilaus.
 
Sitten ratikalla takaisin steissille ja etsimään nettikuppilaa. Ei löydy.
 
Mutta aseman vieressä sijaitsee Ibis -hotelli. Muistelen, että siinä ketjussa on respoissa ilmaiset nettipisteet - niin onkin. Aulassa sen verran säpinää, ettei kukaan tajua alkaa kyselemään mitään.
 
Juna Innsbruckiin lähtee. Sellainen oli Grazin -visiitti, kolmisen tuntia. En pysty sanomaan kaupungista juuri mitään.
 
Huonevarausta Innsbruckiin täksi illaksi ei ole. Pari yritystä tuottivat vesiperän, ja sitten loppui aika. Nyt pelataan riskillä.
 
Perillä vasta puolen yön jälkeen.
 
Aseman viereinen edullinen Ibis -hotelli on täysi.
 
Seuraa painajaismainen hotellihuoneen etsintä pitkin Innsbruckia.
 
Lopulta taksikuski tietää yhden mestan ja vie sinne. Järkyttävä hintataso muutaman tunnin petipaikasta.
 
Vihaisena nukkumaan. Toistaiseksi matkan ikävin kokemus, hotellihuoneen etsiminen yöllisestä Innsbruckista. Tylyäkin tylympi stadi.
 
Tekee mieli unohtaa koko Innsbruckin -episodi.
 
180609 PARIS
 
Karmea kiire aamulla Innsbruckissa stogeen.
 
Ratikalla muutama pysäkki. Sen verran talojen välistä huomasi, että kaupunki on hulppealla paikalla lumihuippuisten vuorten keskellä.
 
Juna saapui Geneveen iltapäivällä. Suoraan asiakkaan luokse. Hyvä tilaus.
 
Mäkkäriin syömään. Järkyttävän kallista, sama ateria mikä Sakuissa maksaa jotain 6,40, maksaakin täällä melkein 9,- euroa. No eipä silti, Geneven McDonaldsissa sain kerran 90 -luvulla yhden niin hyvän ja käyttökelpoisen idean, että on sinänsä sama, mitä ateria täällä maksaa!
 
Ruokakauppaan ja Pariisin TGV:hen.
 
Pariisissa tuttuun Hotel D'Amiensiin. Seitsemän kymppiä yö eli Saksan hinnat melkein tuplasti niin matalasta tasosta, jollaista Sakuissa ei edes ole.
 
Se on sitä "Pariisi -lisää".

ANTWERPEN 190609

Juhannusaatto Pariisissa. Paska kaupunki.

Miellyttävän viileää kuitenkin. Onneksi.

Tämä kaupunki kuumana kesäpäiväisenä pätsinä on kauhistus. Likainen, haiseva läävä. Kokemusta on.

Telkusta tulee juttua Berlusconin uusista naisseikkailuista. Kauhea poru. Vaikuttaa, etta Silvio on sotkemassa asiansa naisjutuillaan.

Mutta hetkinen! Äijä on 72 vee. Eikös tuo osoita aikamoista dynaamisuutta, että vielä tuossa iässä jaksaa jahdata Nuorta Lihaa?

Aamulla ekaksi ostamaan paikkalippua illan Antwerpenin -junaan.

Kadun yli Gare du Nordille talsiessa nainen ohittaa minut. Huumaava parfyymin tuoksu lehahtaa sieraimiin. Noiduttuna alan kiemurrella naisen beesissä asemalle. Tämä pariisitar ei sinänsä ole kummoisenkaan näköinen, mutta tuo hajuvesi! Kun pääsee noin metrin etäisyydelle naista - hän ei huomaa luikerteluani tungoksessa - tuo tyrmäävä tuoksupommi iskee hajuaistiin. Vastaavasti pari metriä toiseen suuntaan, ja siinä kohtaa lemuaakin sitten virtsa.

Muutamaan otteeseen pääsen "sieppaamaan" tuon tuoksu-elämyksen nokkaan, ennen kuin nainen katoaa ihmisvilinään.

Olemme asian ytimessä: Juuri puutteellisen hygienian takiahan hajuvesien tuotanto tiettävästi Ranskassa aikoinaan kehitettiinkin. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut - tarve on yhä olemassa.

On perjantai, ja junat loppuunmyydyt.

Hetken pähkäiltyään heppu ilmoittaa että klo. 16.55 Thalys -junassa olisi paikka, 41 euroa.

Kova hinta, yleensä paikkalippu kustantaa jotain about 12 euroa.

No, otan sen, enempää ajattelematta. Kunhan jotakin saa, ja samalla varmuuden että täälta Pariisista pääsee illaksi pois...

Asiakaskäynnit sujuvat hyvin.

Kaikki kolme asiakasta tulee hoidettua rutiinilla. Niin, rutiinilla - todellisuudessa Pariisin suhteen minua vaivaa totaalinen innottomuus. Hyvä, etteivät asiakkaat sitä kuitenkaan huomaa.

Kerstin Adolphsonnilla oli mennyt kortteja ihan kivasti. Fakta on, että Härmään palattuani lähtee Boulevard St. Germainille paketillinen tuotteitani, mm. tämän kevään auringonlaskua Phuketista. Aika hyvin. Ai niin, ja sinne ostettiin yksi kirjakin. Nyt on Pitkästen Parhaita Opus 2 -kirjaa myyty 799 kappaletta.

Pitäisi olla riemuissaan. Jos jaksaisi.

Vaikka tämä kaupunki taas kerran pelasti tämän Euroopan -rundin taloudellisesti.

Mutta haluan vaan pois, niin nopeasti kuin suinkin.

Paska kaupunki.

Gare de l'Estillä katua ylittäessäni, suojatiellä, alkoi kulman takaa kuulua hälytysajoneuvon ulinaa. Punainen ambulanssi sieltä ilmestyy, hyppään syrjään. Ambulanssi painaa ohi, ja autosta näytetään - keskisormea!

Siinä Pariisi pähkinänkuoressa.

Lounas on sentään kohtuullinen. Lohta ja riisiä, mineraalivettä ja kahvia.

Hinta sensijaan ei ole kohtuullinen: 17,80. Siinä on taas sitä "Pariisi-lisää".

Thalys -junan laiturilla Gare du Nordilla selviää, etta paikkalippuni on niin kallis, koska se on myyty ENSIMMÄISEEN luokkaan.

Vaikka Inter-rail -kortti on toiseen luokkaan.

Seuraa hässäkkää.

Kerkiän selvittää asiaa ylikonduktöörin kanssa pari sekunttia, kun jo on puolisen tusinaa vihaista junaan pyrkivää sihisemässä ja sähisemässä selän takana. Olen heille jonkinlainen este.

Niin, keskivertopariisilaisella pinna on juuri tuon kahden sekunnin mittainen.

Seuraa suurta epätietoisuutta ja ristiriitaisia viestejä siitä, kuulunko lopulta ekaan vai tokaan luokkaan.

Se kuitenkin tehdään selväksi, että alunperin syy on meikäläisen, kun en ollut tarkistanut lippua. Jos haluaisin vaihtaa lipun taikka hyvitystä, niin eikun jonottamaan uudestaan. Perjantai-iltana arviolta tunnin keikka, ja lopputulos epävarma.

Tässä vaiheessa ei jaksa kuin nauraa koko hässäkälle. Pääasia että Pariisista pääsee pois!

Siis ekan luokan vaunuun.

Tuon vaunun kondari rutisee, ja kärppänä käy muistuttamassa, etteivät ekan luokan ilmaiset lehdet kuulu sitten "etuihini".

Junan lähdettyä alkaa ilmainen palvelu pelata. Leivonnaisia, virvokkeita ja kahvia. Kerron avoimesti lippuhässäkasta tarjoilijalle, joka sitten palvelee kuten noita hienoja ekan luokan bisnes -matkustajia liituraitapuvuissaan.

Onneksi asemalla jaettiin ilmaista Metro -lehteä.

Mielenkiintoisia oikeustapauksia:

Pankkiiri Sternin tapaus: Cécile Broussard ampui rakastajansa neljällä (4) laukauksella sado-maso -session päätteeksi. Aikaisemmin suhteessa, joka oli erittäin riitainen, oli miljoona taalaa vaihtanut omistajaa. Tuomio: Kahdeksan ja puoli vuotta vankeutta. Lieventävinä asianhaaroina mainittiin, että pankkiiri oli nimittänyt rakastajatartaan huoraksi. Lisäksi Cécile oli kuulemma katunut, ja hänella oli kuulemma ollut vaikea lapsuus. Pääsee vapauteen ensi vuonna, koska on jo istunut tuomiostaan valtaosan ja muutenkin ensikertalaisena pääsee puolella kakulla. Miljoonan olinpaikkaa ei mainita.

Véronique Courjaultin tapaus: Tämä äiti tappoi kolme lastaan. Tuomio kahdeksan vuotta, joista istunut jo kolme. Ensikertalaisena päässee vapauteen ensi vuonna. Hänen puolustusasianajajansa: "Tämä nainen on tehnyt virheen. Voitte kutsua sitä rikokseksi. Mutta kyseessä ei ole hirviö. Tämä nainen kärsii".

Tapaus Lyonista: Mieshenkilö tuomittiin vankeuteen 24 vuodeksi. Oli yrittänyt itsemurhaa siina onnistumatta. Kyse kaasuräjähdyksestä, jossa kolme sivullista kuoli. - Siis ITSEmurhaa, ja VAHINGOSSA kolme sivullista kuoli! - Mielenkiintoista oikeuskäytäntöä tuolla Ranskanmaalla.

Antwerpenin Merimieskirkolla odottaa tuttu huone. Sauna on lämmin, ja pihalla grillataan. Onhan Juhannus.

Sen jälkeen onkin aika suunnistaa iltakävelylle.

Tapaan vanhan tutun, Jessican. Tyttö on pulskistunut, mutta edelleenkin kaunis, kuin nuori Sophia Loren. Mutta pari vuotta vielä, niin ohi on! Luonnonlain varmuudella.

Hesareiden lueskelua.

Mielenkiintoisin viime päivien artikkeli lehdessä on CNN -miljardööri Ted Turnerin haastattelu. Hän ennustaa, että sanomalahdet taloudellisista ja ekologisista seikoista johtuen tulevat jäämään jonkinlaisiksi ylellisyystuotteiksi. Levikkien lasku tulee jatkumaan, netti jyrää ohi.

Näin varmasti käykin, vaikka suomalaiset kommentaattorit jutussa kilvan vakuuttelevatkin, ettei tuo koske meittiä, Ameriikkaa vaan...
 
ANTWERPEN 200609

Juhannuspäivän aamuna asiakaskäynnille Amsterdamiin.
 
Kaksi tuntia kestää junamatka. Saan aloitettua Mika Waltarin novellikokoelman "Kuun maisema", siitä kertomusta "Ennen maailmanloppua".
 
Stoori tuli luettua joskus yli kolme vuosikymmentä sitten, ja jätti pysyvän vaikutelman. Etenkin tunnelmaltaan.
 
Teksti on edelleenkin tiukkaa. Visuaalista, elokuvamaista tarinointia, valmis teksti vaikkapa kansainvälisen jännityselokuvan pohjaksi. Ilmapiiriltään, henkilöiltään ja rakenteeltaan tuo mieleen Charles "King" Vidorin "Gildan" ja Billy Wilderin "Auringonlaskun kadun". Jonkun elokuva-ohjaajan kannattaisi tarttua tuohon tekstiin ja muokata siitä filmi. Käsikirjoituksen suhteen pääsisi aika helpolla. Waltarin tekstiä ei tarvitsisi paljon muokata.
 
Amsterdamissa täysi turistihässäkkä päälla, kuten aina.
 
Marssin Damrakia suoraan asiakkaan luokse, siellä menee hyvin. Nuoria, ystävällisiä heppuja.
 
Jää aika haukata "Zinger" -kana-ateria Kentucky Fried Chickenilla: Eur. 6,45.
 
Sitten kiireesti takaisin junaan.
 
Pienet torkut, ja "Ennen maailmanloppua" loppuun.
 
Mestarillinen kertoja tuo Waltari parhaimmillaan.
 
Antwerpenin Merimieskirkolla odottaa lihamakaroonilaatikko -satsi. Aaaaah!
 
Iltakävelylle Jessican luokse. Tiedä, koska taas tapaamme...
 
Illan oluet:

 
Nautinnollisia mallasjuomia molemmat. Enemmän pidin Leffestä, sillähän on aivan omanlaatuisensa karaktääri. Tuo toinen on vähän liian stydiä meikäläisen makuun.
 
Sitten loput marokkolaisesta punaviinistä.
 
Paperitöitä. Tuli Stadista niin kiire lahtö, etten ehtinyt tehdä huhtikuun alv -tilitystä. Mappia on raahattu matkalaukussa läpi Euroopan.
 
Puolelta öin on tilitys valmis.
 
Näköjään mulla oli huhtikussa 25 täyttä matkavuorokautta, ja viennin osuus myynnistä 45 prossaa. Niin se käy.
 
DÜSSELDORF 210609

Aamulla Anttiksessa juoksemaan. Sade lakkasi juuri parahultaisesti.

Satama-alueella oli hyvä luudata. Raikas tuuli puhaltaiksen.

Eräs herrasmies aamukävelyllä, koiraansa ulkoiluttamassa, baskeri päässä.

Jaa-a. Koskakohan baskerin viimeksi olenkaan nähnyt? Siitä on vuosia. Vuosikymmeniä!

Hetkinen! Muistuupi mieleen, että olihan meikäläiselläkin joskus baskeri. Taisi olla 1971 tai 1972. Aivan käsittämättömältä tuntuu. Kaikkea on näköjään tullut kokeiltua...

Ohjelmassa seuraa käynti Rubens-Museossa.

Uskomaton heppu tuo Peter Paul Rubens, 1577 - 1640.

Museossa sinänsä ei kovin montaa hänen omaa työtään ole, muutamia kumminkin. Etupäässä siellä on aikalaisten töitä, ja teoksia Rubensin kokoelmista. Rubensin taulut ovat hajallaan ympäri maailmaa...

Mikä mestari!

Jään lumoutuneena tarkastelemaan Rubensin muotokuvaa oppilaastaan Anthony van Dyckistä. Hitto, mitä valon käyttöä! Mallin Persoona suorastaan tunkee silmille, elävänä, satojen vuosien takaa...

Kiintoisaa nähdä noita tuon ajan töitä muutenkin.

Aivan tavanomaista oli, että taulujen maalaamiseen osallistui useampia taiteilijoita. Rubensillakin oli studiossaan noita apulaisia.

Eräästä museon taulusta mainitaan, että yksi taiteilija maalasi taustan maiseman, ja toinen etualan yksityiskohdat. Kukin keskittyi ydinosaamiseensa, ja ostajat saivat täyden vastineen rahoilleen. Niin sitä pitää!

Rubens toisinaan myös otti jonkun toisen taiteilijan taulun pohjaksi, ja paranteli sitä.

Museossa on tarjolla myös postikorttikuvaajaa varten yksi varsin käyttökelpoinen sommittelutekninen vinkki. Kiitos!

Mestari oli myös pelimies. Vaikutusvaltainen diplomaatti ja rauhanneuvottelija. Meni 53 -vuotiaana naimisiin kauniin 16 -vuotiaan Helena Formentin kanssa.

Eli suhteellisen pitkään. Tuon ajan 63 vuotta vastannee 90 - 100 vuotta nykyisin.

Jännää tuokin, että Peter Paul Rubens johdonmukaisesti kuvasi itsensä omissa kuvissaan "herrasmieheksi", ei "taiteilijaksi".

Totta on, että hän oli loistava taiteilija, mutta niin paljon muutakin: Maailmanmies, diplomaatti, liikemies - nykykielellä sanottaisiin "tuottaja".

Yllättäen tulee Anttiksesta sunnuntainen postikorttitilauskin. Pitkästen postikortteja tilataan 300 kipaletta, lähinnä Arctic Paradise-  ja Kulkurin Kuvat -tuotantoa. Kiva.

Iltapäivällä siirtyminen Düsseldorffiin. Antwerpenin steissillä muistan nuo massiiviset portaat: Noilla portailla istuskelimme Inter-rail -reissulla kesällä 73 tai 74...
 
Junassa Mika Waltaria, Düssiksessä kamat tuttuun Hotel Residenziin ja pariksi tunniksi nettikahvilaan.

Hesarin saitilta löytyy linkki italialaisen hempukan videohaastatteluun. Barbara Montereale (23 v.) kertoo Silvion järjestämistä bileistä. Korostaa että HÄN ei ole huora, hän oli vaan mukana, ne TOISET sensijaan menivät rahasta sänkyyn Silvion kaa. Kovasti kuuluu valitelleen Berlusconille taloushuoliaan ja saaneen tältä lahjojakin. Kaulakoruja jnpp. Mutta neito kertoo, että hänelle maksettiin nimenomaan "imagosta ja läsnäolosta" - ne olivat nimenomaan ne TOISET tytöt jotka sitten yöllä pyllistivät Silviolle... -  Paljonkohan tämä yh-äiti nettosi haastattelusta? Kymppitonnin? Varsin kannattavaa tienestiä, kun neidon kertoman mukaan Silvio maksaa noille "escort -tytöille" (lue: huorille) 1000 - 2000 egeä per setti.

Kumma että Silviota noin vainotaan.

Hatunnoston arvoistahan tuo on, että ukkeli vielä 72 -vuotiaana jaksaa vongata nuorten neitosten perään. Pitäisikö hänenkin sitten olla "normaali" köpöttelevä vanhus? Sittenkö kaikki olisivat tyytyväisiä?

Kokonaisuutena keissi muistuttaa omaa Matti Vanhanen - Susan Kuronen-Ruusunen -hässäkkäämme. Tietyin kansallisin eroin, toki. Antoihan Masakin Susanille avokätisesti lahjoja. Kertomansa mukaan avusti rahallisesti Susanin pitopalveluyrityksen (mahtaako se toimia?) perustamisessa jne. Susan puolestaan todisti, että Masa halusi vain seksiä.

Missä siis on ero?

No, Korkeimpaan Oikeuteenhan tämä oman pääministerimme ex-ihmissuhde kuitenkin on menossa... 

Ei oo helppoo olla pääministeri - ei Italiassa, eikä Suomessa. Ainakaan jos on normaali heteromies, ja sattuu panettamaan....
 
Kuka noihin hommiin ylipäätään jatkossa haluaakaan? Tai mistä löytyypi riittävän "nuhtettomia"? Hirvittää ajatellakaan...

HAMBURG 220609
 
Aamulla asiakaskäynnille Kölniin.

Düssiksestä junalla Kölniin on kuin ratikalla ajelisi. Alle puolen tunnin reissu. Kölnin asiakas maksoi käteisellä.
 
Syöksy Lambertinin kamerakauppaan ihan Tuomiokirkon juurella: "Kamera-Paradies".
 
Siellähän se odotti: Priima -yksilö Canonin 200 millin putkea. Siisti kuin mikä, käytännössä uusi. Hyvävalovoimainen, 2,8 -sarjaa. Kaiken lisäksi vielä S.S.C. -versio, ja sillä paremmalla, tukevammalla kiinnitysruuvilla.
 
En valinnut tuota lasia, se valitsi minut!
 
Ihan pakko saada!
 
Hinta 697,-, eli melkeinpä yhtä paljon kuin muu kalustoni yhteensä. Ei aivan.
 
Maksoin satasen käsirahan, ja he pitävät sitä varattuna seuraavaan kertaan, syksyyn asti.
 
Köyhällä ei ole varaa kuin kalliiseen - ja parhaaseen!
 
Kukapa tietää, ehkäpä tuo hankinta antaa kuvaustouhulle uutta potkuakin, ja maksaa nopeasti itsensä takaisin.
 
Aloin jo haaveilemaan niistä karhukuvauksista Suomussalmen Martinselkosessa tai jossakin Kuhmon korvessa...
 
Takaisin Düssikseen, ja asiakaskäynnille. Hyvin menee, tulee isohko tilaus. Samalla varmistui, että tämä melkein kolmen viikon Euroopan -rundi on taloudellisesti mukavasti netolla. Nyt voidaan siltä osin rentoutua.
 
Asiakastapaamisen jälkeen seuraa päivän kohokohta: Perinteinen hernekeitto -ateria Düsseldorfin Allt Stadin torilla. Iso lautasellinen hernaria ulkoilmaruokalassa 2,90,-, makkaranpaloista jotakin exstraa, taisi olla euron. Kivennäisvettä. Täydellinen kulinaarinen nautinto.
 
Nettikahvilaan.
 
Saksan nettikahvilat ovat Paratiisi verrattuna noihin Ranskan ja Belgian lääviin. Eilenkin Antwerpenin internet -mestassa paska haisi.
 
Täällä Düssiksessä on - kuten Sakuissa ylensäkin - hienot nahkatuolit, siistiä, valoisaa, edullistakin. Koko ajan jynssätään ja putsataan paikkoja. Ja näppis kutakuinkin kuten omamme! Ranskassa ja Belgiassa - puhumattakaan Tsekeistä ja Puolasta - se on yhtä taistelua kirjoittamisen kanssa.
 
Kulttuuriero Saksan eteläisiin naapureihin on raju. Tältä osin mukavaa olla taas meille "kotoisen" kulttuurin piirissä.
 
Matkalla Hauptbanhofille pääsee vielä yllättäen fotaamaankin. Mielenkiintoinen logo eräällä kuppilalla. Ehkä sitä voi jossakin hyödyntää...
 


Junassa  Hampuriin luin Waltarin novellin "Jäinen saari". Erittäin vastenmielistä. Juuri kun innostuin Waltarista tuon "Ennen maailmanloppua" -novellin jälkeen, tulikin kylmää vettä niskaan. Onhan niin, että jos stoorissa mitenkään esiintyy lause "Vain taide on todellista", sen on pakko olla sontaa...
 
Edullisin hotellilöytö netistä löytyy Hamburg Altonasta. Perillä vasta klo 23.
 
Täältäkin löytyy luxus -nettikahvila, ihan hotellin läheltä. Paikka on vieläpä puoleen yöhön auki.
 
Saksa EI ole paska maa, vaikka keihäänheittäjä Seppo Räty niin totesikin. Ilo olla Sakuissa.
 
STOCKHOLM 230609
 
Hampurin hotelli, Hotel Hamburg-Altona, osoittautui kelpo mestaksi. Hinta/laatusuhde kohdallaan, vain 41 egeä. Rauhallisella sivukadulla aivan Altonan aseman takana. Menen toistekin.
 
Koko päivä junassa Tukholmaan. Köpiksessä jäi pari tuntia aikaa käydä kaupassa ja netissä.
 
Ostin Köpiksen steissiltä semmoisen herkullisen tanskalaisen kermaisen soft-icen, jossa vihreä pistaasikuorrutus päällä. Taivaallista.
 
Lehtien ja Waltarin novellien lukua sekä nukuskelua junassa.
 
"Kuun maisema" on vaihteeksi ihan laatuunkäypää Waltaria.
 
Svenska Dagbladetissa oli mielenkiintoinen artikkeli: Rikas Ruotsi on kustannussyistä lopettelemassa Pariisin -instituuttiaan.
 
Siis Rikas Ruotsi!
 
Sitten vain odotellaan, koska Den Fattiga Finland tekee omat, väistämättömät, samanlaiset johtopäätöksensä, ja L'Institut Finlandaisessakin on lappu luukulla.
 
Sinä iltana, kun palailen jostakin leffateatterista Pariisissa kämpille Rue Des Ecolesia ja näin on tapahtunut, tulee kyseisellä kadulla kuulumaan Pitkäsen Tommin räkäinen nauru! Takaan sen!
 
Yöksi Gustaf af Klint -laivahotelliin Slussenille.
 
MAARIANHAMINA 240609
 
Aamulla Klintanissa hyvin nukutun yön jälkeen ostamaan Slussenin asemalta Stockholms Lokaltrafikin konttorista alennuslippusettiä.
 
Sitten metroon. Slussenin metroaseman lippuluukku on suljettu. Sisällä tosin kaksi virkailijaa häärää jotakin.

"Möjligtvis dom hade lite rast... " 
 
Nopea vilkaisu, mitä kyltissä ikkunassa lukee: Jotakin siihen suuntaan, että jokaisella matkustajalla pitää ehdottomasti T-banassa olla voimassa oleva, leimattu matkalippu. Sen voi kuulemma myös ostaa sms:n välityksellä tai jostakin kolikkoautomaatista, jotka sijaitsevat jossakin...
 
No, ei muuta kuin T-baanaan. Jäniksenä, siis.
 
Kun ollaan Ruåttissa, kuvio toimii niin, että JOS tulee tarkastus, tulee torut. Sitten todennäköisesti setvitään, ja jos ilmenisi, että lippuluukku oli "obemannat", todennäköisesti lopputuloksena olisi "armahdus". Ruåttissa kun ollaan.
 
Mutta kova selvittely, joka tapauksessa. Suuntaan jos toiseenkin.
 
Tässäpä koko Svea Mamman yhteiskunta pähkinänkuoressa:
 
Kaikki on että "Toisaalta - mutta toisaalta sitten taas ei."
 
Jatkuvaa venkoilua ja kaksinaismoralismia.
 
Mutta tulee kiva pieni tilaus Widforssilta. 
 
Henkka & Maukka -ketju on muuten Mauritz Widforss Ab:n eräliikkeestä aikoinaan irronnut ja kasvanut...
 
Tukholma saa nyt riittää.
 
Hellepäivä, nyt lähdettiin Maarianhaminaan ja sassiin! Pakko päästä tänään vielä Lilla Holmenille tsimmaamaan hyvissä ajoin.
 
Bussi Kapellskäriin lähtee, ja MS Rosellalla startti Kapellskäristä Oolaantiin klo 15.00...
 
Miellyttävä, kulahtanut Rosella vetelee viimeistä kauttaan. Nautitaan paatista, ehkä viimeisen kerran...
 
Rosellalla odottaa Autuus: Aurinkoista ja lämmintä, kirkas meri edessä, lihapullia ja Waltarin lukemista kannella. Matkan miellyttävimpiä osuuksia.
 
Maarianhaminassa kamat Gästhem Kronaniin, Ro-No Rentistä fillari alle ja Avancia Sport Centerin jumppaamaan.
 
"Flowin" on tämän uuden jumpan nimi.

Ei ole mitään tietoa minne oon menossa, kunhan jotakin jumppaa vaan saisi! Respan kaveri kyllä mainitsi jotakin että homma olisi "Pilates -tyyppistä", mutta sehän nähdään...

Osoittautuu rajuksi väännöksi tämä Flowin.

Perusidea erittäin hyvä: Kropan OMAA PAINOA käyttäen tässä mennään. Konsepti on Sveduista, ovat tuotteistaneet sen. Myynnissä on erityisiä Flowin -mattoja määrätynlaisine "kitkatyynyineen", joilla homma skulaa. Todennäköisesti jokaisesta tunnista kilahtavat provikat konseptin kehittäjille, kuten BodyBalancenkin suhteen on asianlaita.

Olen ainoa mies, kuten tavallista. Hiki virtaa, tämä on tehokasta. Naisryhmä paljon hyväkroppaisempaa kuin vaikkapa Pilates -tunneilla. Joukossa pari namuakin.

Musa vaan ihan hirveää meteliä.

Mutta hieno olo kropassa jälkeenpäin, joka tapauksessa. Suloinen väsymys.

Täytyy taas antaa noille Sveduille täysi tunnustus tämänkin konseptin rakentamisesta ja kaupallistamisesta. Ei meistä härmäläisistä ole tuommoiseen, palvelujen ja ideoiden markkinointiin, varsinkaan kansainväliseen sellaiseen. Sehän tiedetään.

Maarianhaminan ilta on vehreä, valoisa, rauhallinen. Raikas merituuli puhaltelee. Sireenien kukinta loppusuoralla, tuoksut vielä ilmassa.

Fillarilla uimaan Lilla Holmenille, kautta kesäkukkatuoksuisen Tullarnas Ängin.

Vesi vielä viileä, alle 20 asteista. Kesän uintikauden avajaiset kuitenkin tulee vietettyä.

Kumma, jos ei ensi yönä nuku hyvin.

HELSINKI 250609

Uintikeikka aamulla taas Lilla Holmenilla.
 
Pari asiakaskäyntiä.
 
Uskomatonta mutta totta: Ensi viikolla Maarianhaminaan lähtee kokonainen telineellinen Pitkäsen postikortteja! Täällä meni kortteja hyvin 80 - luvulla, mutta sitten Oolannin jäätyä tullirajan taakse EU -hässäkän yhteydessä homma meni vaikeaksi. Korttikauppa hyytyi kokonaan. Aloitetaan nyt alusta.
 
Kränää Tallinkin myyntipisteessä, kun kävin ostamassa paluulippua maanantai-illaksi Talskusta Stadiin.
 
Inter-rail -kortilla saa 50%:n alennuksen, ja tuolloin on junalippuni viimeinen voimassaolopäivä.
 
Aivan oli pallo hukassa virkailijoilla.
 
Tuskin koskaan on kukaan täältä Maarianhaminasta ostanut Tallinna - Helsinki välille Inter-rail alennuksella pilettiä.
 
Meinasivat alkaa sähisemään, suomalaisia naisia kun olivat. Löytyihän se alennuskoodi vihdoin sieltä kompuutterin kätköistä.
 
Naamat niillä oli pitkinä kun poistuin: "Häirikkö".
 
Toisaalta mullahan on rutiinia tuollaiseen. Niin moni asia jota teen on jollakin lailla poikkeuksellista. Siihen, että ropleemia syntyy, on saanut tottua jo vuosikymmeniä sitten. Olipa sitä "oikeassa" tai ei. Useimmiten oikeassa, ja silloinkin noiden rutiini -ihmisten mielestä usein väärässä...
 
Timo Soinin EU -lohkaisua soveltaen: "Missä Pitkäsen Tommi, siellä ongelma...".
 
Savoyssa lohta ja uusia perunoita. Siellä oli sitä tavanomaista murskattua paistettua sipuliakin alkupalapöydässä!
 
Lautalla paperitöitä, Mika Waltaria ja aurinkoa.
 
Waltarin novelli - tai oikeammin pienoisromaani - "Kuun maisema" on mestarillinen.

Hellyttäviä nuo tuon ajan erotiikkakuvaukset:

 
Piti oikein Wikipediasta katsoa, koska "Kuun maisema"  on julkaistu: Waltarin keski-iässä, 1953. Niin kypsää tekstiä, ettei se juuri nuoremmalta olisi luonnistunutkaan. Keski-ikäisen miehen tuntoja. Tämänkin voi allekirjoittaa sataprosenttisesti:
 

Mielenkiintoista, että Waltari -tuntija Panu Rajala pitääkin juuri noita Mikan sodanjälkeisen ajan pienoisromaaneja kirjailijan kestävimpänä teksteinä. Aika laadullisesti epätasaista Waltarin tuotanto onkin, kuten käytännössä kaikkien tuotteliaiden artistien. Helmiä löytyy kuitenkin joukosta!
 
Lihakset kipeät eilisestä jumpasta. Tuo Flowin -konsepti ei ole mitään höpö -hommaa! Ruotsalaiset tekivät sen taas!
 
"Maailman kauneimmassa saaristossa" kiinnittyy huomio - paksuun myrkynvihreään levämattoon rannoilla. Niin, Itämerihän on maailman saastunein meri. Syy: Ihminen.

Reissu ohi menestyksellisesti. Kykenin taas kolmisen viikkoa elättämään itseni tällä tavalla. Pahempia vahinkoja ei sattunut, paitsi että eräs teksti epähuomiossa tuli deletoitua meiliboxista. Yksi painajaismainen tilanne, hotellin etsintä Innsbruckissa. Moni puukkoseppä sai kaivattuja tilauksia. Matkan kohokohtina Varsovan Lena, Antwerpenin Rubenshuis, Maarianhaminan uinnit ja Flowin -jumppa. Sekä tietenkin Mika Waltarin pienoisromaanit.
 
Syksyllä sitten taas raiteille, ja Eurooppaan!
 
(Helsinki 25.6.2009)