|
||||||||||||||||
Tallinn-Helsinki-Tukholmi-Köbis-Hampuri-Berliini-Warsova-Krakova-Ojcow-Praha-Bratislava-Wien-Geneve-Pariisi-Antwerpen-Olso-Karlstad-Tukholmi-Helsinki-Tallinn
TUKHOLMA 10.6.
Eilen Viikkarilla Stadista meren yli. Lautalla lueskelin Talskusta löytynyttä Etelä-Dakotan matkailuesitettä. Ihmeellistä, että tuollakin on tullut elettyä, kuukausia, melkein neljä vuosikymmentä sitten... Tai ehkä sekin oli pelkkää unta? Eilinen päivä Stadissa oli pelkkää murhaa. Paitsi että aamusella kävi Joulu: Terminaalin edustan taksitolpalla lyöttäydyimme juttusille epämääräisen "jenkin" kaa, joka oli menossa lentoasemalle. Kutsui kyytiin, tarjosi matkan keskustaan. Säästöä toista kymppiä. Heppu paasasi kybällä koko matkan ajan dissaten Obamaa. Obama on kuulemma muslimi, terroristi jne. Kaiken lisaksi laiton maahanmuuttaja, ei ole Amerikassa syntynyt, joten presidenttiyskin on laitonta. Tuli fiilis, että äijä oli itteki arabi, ja yritti hämätä vaan tolla tavalla. Jassoo. Kiitti kyydistä kuitenkin! Vaikkei taksikuski tiennytkään missä sijaitsee Sokos Hotelli Helsinki, ja lopulta ajoi Espalta umpikujaan... Se on tätä päivää.
Heinähatut sompailee vossikkaa Stadissa...
Tappohelle, huonosti nukuttu yö takana, monta kiireistä asiaa piti saada hoidettua ennen lautan lähtöä. VR:n ulkomaan -lipunmyynnin tätien kanssa tuli jälleen kerran selkkausta Inter-rail -lipun ostossa. On ne uskomattomia tanttoja. Kun vuoro vihdoin tuli, räppäsikin ämmä aivan toisen numban tauluun. Kävin kysymässä, eivätkö numerot menekään järjestyksessä. Häneltä "lipsahti" että tuli tehtyä virhe. Samassa eräs kaveri marssi jostakin paikalle. Pelkäsin, että hänkin - kuten edellinen asiakas - alkaa vatvomaan läppärin ja kännyn kanssa jotakin matka-asiaa puolisen tuntia. Siksi kerroin kundille, että jonotusnumbissa tuli virhe. Hän olisi ilman muuta antanut minun mennä ensin - siis oikealla vuorollani - mutta ämmä veti pultit. "Se ei kertakaikkiaan käy, koska koko systeemi menee sekaisin!". No, mutta sehän meni jo sekaisin, johtuen hänen virheestään. No niin, akka siis piti päänsä - eivätkös Suomi -tsuhnattaret aina pidä, maksoi mitä maksoi - ja pääsin sitten vasta seuraavaksi asioimaan. Heti kun hän katsoi paperista nimeni ja osoitteeni, oli se että "nyt mä ymmärrän". Kysyin että mitä hän nyt sitten "ymmärtää". Ei kommentoinut. Tihrusteli vaan otsa kurtussa papereitaan. Vaihtoehtoja on kaksi: 1) Tarkoitti joko osoitettani, eestiläistä 2) Olivat ämmien kaa juorunneet aikaisemmista valituksistani Molempi pahempi. Sitten tantta vielä tivasi passia! Kun rauhallisesti tiedustelin, miksi kysyi passia, keksi hätävalheen etta "Niin, kysyin passia tai henkilöllisyystodistusta". Paskaa. Mikä noita VR:n ämmiä oikein vaivaa? No, tiedänhän sen.... Näkeehän sen naamasta... Kun lakkaa saamasta. Mutta sääliksi käy tuota uutta toimaria, Mikael Aroa. Ei hänellä ole mitään mahiksia kääntää tuota kelkkaa. Henkilökunta -materiaali kun on tuollaista. Pitävät kiinni sadan vuoden takaisista "eduistaan" ja tsaarinaikaisista asenteistaan. Onneksi jo noin kahden vuoden kuluttua raiteiden henkilöliikenteeseen tulee kilpailua! Ihanaa!
-
Lautan lähdettyä Skattalla jaksoin käydä kannella kameran kaa väijymässä kuvauskohteita varttitunnin. Ei antanut aihetta, liian tiheä semmoinen helleutu ilmassa. Mutta nyt on tiedossa minuutilleen, mistä hollista niitä fotoja jatkossa saapi....
Sitten hyttiin nukkumaan. Väsymys on totaalista luokkaa. Tämä on ollut raskas kevät, ohjelmassa mm. muutto toiseen maahan, asunnon myynti ja viimeisimpänä punkkihyökkäus Ahvenanmaalla. Vielä pari päivää penisilliinikuuria jäljellä. Jää nähtäävksi, selvittiinkö pelkällä säikähdyksellä. Punkkien kanssa ei ole leikkimistä. Uhkana borrelioosi ja vieläkin vakavampaa, puutiaisaivokuume. Pahimmassa tapauksessa koko elämän piloille meno...
Erityisen suuri oli mielihyvä tänään Stadissa, kun sai laitettua melkein päivälleen kaksi vuotta sitten kuvatun uuden Helsinki -kortin myynitelineisiin. Uskon tuohon kuvaan kuin betoniin.  Itämeren tytär • The Daughter of The Baltic Niin, parisen vuotta on meikäläisellä aika tavanomainen aika kuvaustilanteesta valmiin tuotteen lanseeraukseen.. SLOW FOTO - tosiaankin! - Tunnin tirsat, ja Tax Freehen ostamaan illlan punkeroa. Törmään entisiin naapureihin Topeliuksenkadulta, kertoivat että siellä on tilanne päällä nyt putkirempan ja kattorempan johdosta. Niin, kävi mieletön tsägä kun sain luukun keväällä myytyä. Tuollaista tuuria ei käy kuin kerran elämässä! - Mukana on Tallinnasta naapurin Rimistä ostettu puolen litran itävaltalainen Kaiser -tölkki (maltillinen hinnoittelu tuontibisseksi, vain 0,86/tölkki). Viilennän sen lavuaarissa kylmän veden avulla, melko kylmäksi tulee. Aika mitäänsanomaton mallasjuoma. En palaa asiaan. Mutta tulihan säästöä 3 - 4 euroa, kun ei tarvinnut täällä lautalla mennä baariin perjantai -olusille! - Paperitöitä ja lehtien lukua. Tsekkaan iltapäivällä näppiin saadut viime lauantaiset Hailuodon fotot. Huh-huh! Naille tulee varmasti kayttöä. Aikaisin goisimaan. KÖBIS 11.6. Stokiksessa helle jatkuu. Tuskallista. No, yksi asiakaskäynti hammasta purren. Sujuu kehnosti. Toinen asiakas on kiinni, syynä huominen "Pingst". Klo 14:06 X2000 -stogella Købikseen. Jätän paikkalipun taas ostamatta. Homo -kondari kysyy paikkalippua. Vastaan, ettei ole. Se on, että "Aha!". Näin Ruåttissa... Tuleepi taas säästöä noin 6 - 7 egeä, kiitti vaan! Junassa nukkumista ja lehtien lukua. Hotelli Kastrupin lehtokentän lähellä osoittauttuu Radisson -ketjun Park Inniksi. Siellä oli iso remppa meneillään, josta syystä ilmeisesti olivat antaneet huoneita Hotel Expressin listoille. Huone 61 egeä, normaalihinta tuplasti enempi. Telkusta ei tule mitään erikoista. Paperitöitä. Huhtikuun alvi -laskelma. Hemmetti vieköön! Paperit kertovat, että kirjaa Pitkästen Parhaita Opus 2 meni huhtikuussakin, melkein kolme vuotta ilmestymisensä jälkeen, kaupaksi 467 eurolla! Tämä on ihanaa! Puhdasta nettoa kaikki, kuluthan on jo maksettu! Sitten valkkaamaan Hailuodon -fotojen eräästä teemasta paras. Sarjan erot hiuksenhienoja, mutta kuitenkin harjaantuneelle silmälle huomattavia. Nukahdan junasta löydettyjen ruotsalaisten lehtien pariin sanakirja kädessä. HAMPURI 12.6 Raddiksessa oli vähän erilainen aamiainen, erikoisempia tuoremehujakin, mm. grapea. Nakkien kaa melko hyvää sinappia. Sitten spesubonarina löytyi talosta kuntosali. Tunti siellä. Vaaka kertoi armotonta kieltään: 2,5 kg ylipainoa. Nyt alko dieetti! Jatkan Kastrupilta suoralla linjalla stogella Nyborgiin, jossa asiakastapaaminen. Jörgen tilasi kivan satsin, matkan tähänastiset kulut tulivat suurinpiirtein katettua. Takaisin Köbikseen ja skruudaamaan. Thai -mesta. Kallis. Sitten stogella Hampuriin. Nukahdan taas junassa. Lautan kannella puhaltaa virvoittava merituuli. Aurinkoista mutta viileää. Hampurissa huone Merimieskirkossa, jäsenalen kera vain 27 egeä. Merimieskirkon netti rikki, pakko lähteä keskustaan vielä keskiöiselle nettisessiolle... Palatessa, kun avaan huoneen oven, makoilee siellä joku tuntematon heppu. Just joo. Kova selkkaus keskellä yötä saada äijä heitettyä pihalle. Onneksi naapurituvan kaveri - eräs tunnettu ohjaaja/näyttelijä - osuu paikalle. Hänen apunsa on korvaamaton. BERLIN 13.6
Aamulla kova selvittely yön härdellistä henkilökunnan kanssa.
Aikaisemmin täällä vaaditiin passia/henkilöllisyystodistusta ja panttia avaimesta. Nyt ei. Sitten ihmetellään, kun selkkauksia syntyy! Voi herran tähden sentään, mitä touhua! Mutta juoksemaan. Eka luudaus puoleen vuoteen. Raikas merituuli puhaltaiksen Hampurin satama-aluella. Mukavan lämmin kesäpäivä. Juoksu maittaa. Lenkin jälkeen olo on eufoorinen. Täytyy alkaa taas lenkeilemään useammin. Nyt kun ollaan laihdutuskuurillakin. Tämä onkin viimeinen kerta pariin vikkoon, kun meren tuoksusta ja tuulesta saa nauttia... Kohta alkaa matka kohti Kontinentin sisä-osia... Pakahduttavaa hellettä on mahdollisesti tiedossa. Yllättäen käy ilmi, etä Sakuissa on tänään pyhäpäivä. Suunniteltu asiakaskäynti täytyy siirtää kotimatkalle. 14:06 junaan viimeisellä minuutilla. Saan viimeisen istumapaikan. Nukahdan, tietty. Berliinissä nettiin, ja kiva illallinen modernissa aasialaisessa. Vain 6,90. Melkein saman olisi maksanut käynti Mäkkärillä. Olemme miljoonakaupungissa, Friedrichstrassen aseman vieressä, mutta olen ravintolan ainoa asiakas. Henkilökuntaa parveilee paikalla viitisentoista kappaletta. Varsinainen taiteen laji, miten nuo palvelualojen tyypit osaavat näytellä työntekoa. Upeaa suoritusta! Netistä löytyy hotelli jostakin lähiöstä, vain 29 egeä. Mainostavat että hintaan kuuluisi netin käyttö - paskan marjat. Siellä mitään nettiä ole. Siis muutama väli U -banilla takaisin keskustaan päin, ja nettikahvilaan. Nettiin jää usein kiinni. Niin nytkin. Mutta riuhtaisen itseni takaisin hotlalle. Iltalukemiseksi Jonathan Swiftin Gulliverin retkiä. Enkuksi. Tuli luettua se suomeksi joskus vuosikymmeniä sitten. Eräänä kesänä Tukholman kaupunginkirjaston lukusalissa. Siinä on hyvä kirja!
WARSOVA 14.6.
Eilen illalla Berliinin nettikahvilan lasku kolmen tunnIn työskentelystä teki eur. 2,80. Suomessa se olisi jossakin, esim. Lasipalatsin M-barissa ollut kai 15 egeä... Oi Suomi kallis synnyinmaa!
Hyvin nukuttu yö gruusialaisomisteisessa Hotel Altanticissa. Berliini on vihreä stadi. Aamulla pikkulinnut ja sepelkyyhkyt äänessä... Asiakaskäynti Holzapfelissa sujuu hyvin, olemme tehneeet kauppaa heidänkin kanssaan jo kymmenisen vuotta. Kortteja Berliinissä oli mennyt 177 kpl - upeaa! Eur. 88,50 riihikuivaa setelirahaa ladottaan handuun! Finnland-Institutissa netissä ja lehtien parissa pari tuntia, ja sitten ryntäämään mielenkiintoiseen valokuvanäyttelyyn Oranienburgerstrassella: Berliinin sodanjälkeistä historiaa. Muuten meni hyvin, mutta perillä kun ovi pysyi kiinni, välähti että joo! Tänäänhän on maanantai! Hyvä yritys, kuitenkin. Lounas Hauptbanhoffilla Sidewalk Express -nettipisteen vieressä olevassa Golsch Sylt -kalaravintolassa. Tuolla täytyy alkaa käymään useimmin, hinnat tosin korkeammat kuin viereisessä Burger Innissä, mutta onhan tavarakin jotakin aivan muuta. 17:47 stogella Warsovaan. Lehtien ja Gulliverin matkojen lukua. Eväinä kirsikoita ja viinirypäleitä, Suomi-Instituutin veskissä pestyjä. Satumaisen kaunis ilta junan ikkunasta. Upea auringonlasku, usva nousee, vihreät, siniset ja punaiset pastellit, täysikuu matalalta. Puoleltaöin kotona Oki-Doki -hostellisa. Naapurihuoneeseen rynnii kahdelta aamulla suomalainen porukka. Kovaääninen sellainen. KRAKOVA 15.6. Aamulla annan osalle suomalaisporukasta "palautetta" yöllisestä mekastuksesta. Seuraa normaali hässäkkä. Agressiivisimpia tietenkin tytöt. Kuten nykyään Härmässä on tapana. Joku kylddyyrisakki. Ainoa nätisti käyttäytyvä oli se toinen Marjata Tapiolan tyttäristä. Hymyilikin kauniisti, kun odotti minulta vuoroaan nettipisteessä. Asiakaskaynti sujuu hyvin. Tulee iso tilaus. Sitten Karoliinan tykö. Laatuaikaa. Erotessamme kysyin häneltä mitä "I love you" on puolaksi. Lausun sen, ja unohdan saman tien. Eroamme hymyssä suin. Perinteinen ateria Sphinxissa: kananmaksaa, riisiä, sipulia, pita -leipää, mineraalivettä ja espresso. Lasku kahdeksan egeä. Assalta löytyi niita hyviä polakkikonfekteja, kahta makua. 
 Junassa Gulliverin retkiä ja nukkumista. Yhtä kaunis ilta kuin eilen. Krakovassa Hostel Decoon yöksi. Piti kirjoittaa vastenmielinen meili, joten hain "palkaksi" puolalaisen Warka -huurteisen, vaikka onkin vasta keskiviikko:
KRAKOVA 16.6. Aamulla Deco Hostellissa kiva tyttö respassa töissä. Meillä synkkaa hyvin. Kertoili olevansa juuri valmistumassa jumppamaikaksi ja lähtemässä Enklantiin töihin. Kuulemma poikaystävänsä kanssa. Ei kuitenkaan mennyt kauaa aikaa, kun jo tiedusteli assarin paikkaa multa... Puhelinkin soi. Jõgevan Üllar tilasi tuotteita. Tämän päivän kulut tuli katettua tuolla soitolla. Asiakaskäynti sujuu hienosti. Näppiin tuli kiva pino zlotyja, ja sisään uusi tilaus seuraavaksi kerraksi, syksyllä. Bussi Ojcowiin on juuri lähtenyt, joten ajan säästämiseksi päätän törsätä taksiin. Nowy Klepartzin tolpan Stanislaw tarjoaa kyytiä 130 zlotylla. Kun astelen viereiselle bussipysäkille katsomaan koska seuraava bussi kohteeseen lähtisi, palaa hän luokseni ja hinta onkin tippunut 100 zlotyyn. Näin Puolassa. Ojcowissa viimevuotiselta tutulta Pavelilta fillari alle muutamaksi tunniksi, ja eikun kuvaamaan. Muutama kilsa laaksoa etiäppäin vastakkaiseen suuntaan kuin viime vuonna, ja erään pellon laidassa unikkosessio, toista tuntia. Hiki valuu noronaan, pakko ottaa paitakin pois. Talon asukkaat tulevat ihmettelemään touhua. Tulemme mainiosti juttuun ja päästävat jopa peltonsa sisään kuvaamaan lähiksiä. Melkein täysi rulla matskua, saas nähdä löytyykö joukosta julkaisukelpoista kuvastoa... Sitten fillarilla eräälle rinteelle, sieltä olisi saanut hyviä maisemakuvia, mutta menee pilveen. Loikoilua penkillä maantien vieressä levähdyspaikalla. Ei millään olisi haluttanut nousta ylös. Mutta aika kuluu nopeasti, fillarin vaihteiden kanssa ongelmia ja sadekin uhkaa, pakko palata Ojcowin kylälle. Siellä olikin sitten sopivasti juuri aikaa ruokailuun. Paikallisessa ravintolassa forellia ja ranskalaisia, vähän salaattia, mineraalivesi ja suodatinkahvi 26,50 zlotya. Vaihdoimme isohinkkisen tarjoilijatytön kaa muutaman sanan, ja tämä tulkitsi sen niin, että katosi ilman että kolmestakympistä palautti vaihtorahoja. Ahaa. Täällä siis tippikulttuuriin kuuluu, etta ne ottavat itse tippinsa. Noin vaan! No, soromnoo. Pikkubussissa takaisin Krakikseen tutustumme mielenkiintoisen puolalaisen nuorenpariin kanssa, juttua piisaa. Kaveri on historioitsija ja opas, ensi syksynä täytyy ottaa osaa hänen Nowa Huta -reissulleen.
Heppu - hänen isoisänsä on syntyisin Lwowista, nykyisestä Ukrainasta - selvittää että Puolan siirtäminen pykälän verran länteen oli ainoa positiivinen asia, jonka Stalin aikaansai. Puola sai kehittynyttä entistä Saksan aluetta itselleen - kaikki Stettinint, Gdanskit, Breslaut jne. - ja vastaavasti pääsi eroon alkeellisista itä-osistaan.
Deco Hostel fully booked, vastapäisestä Delta Hotellista löytyy ykkönen hintaan 164 zlotya. Illalla työskentelyä netissä. PRAHA 17.6.
Varhainen herätys, piti päästä 08:55 paikallisjunan kyydissä Katowiceen.
Aseman edessa lennosta pari bretzeliä. Ei ole aikaa kysellä hintoja. Ojennan kourani, jossa kolikoita, naismyyjälle. Hymyssä suin ottaa yli kolme zlotya. Junalle juostessa hokaan, että kaikilla muilla bretzel -kauppialla hinta on 1,20 zlotya per bretzel. Niin, puolalaisilla näyttää olevan verissä tuo rahan kinuaminen ja nyhtäminen. Tämä oli kolmas vedätys tai vedätyksen yritys vuorokauden sisällä.
Aamujuna on mukavan kulahtanut, ehkä 50-luvulta, ja reitti kulkee osin sähköistämätöntä osuutta kauniissa maisemissa.
Stogessa kondari osoittautuu yhteistyöhalukkaaksi, ja päästää etuosaan henkilökunnann koppiin, josta on ovi auki ohjaamoonkin.
Ensimmäiset puoli tuntia valo hyvä, sitten katoaa aurinko.
Jotain matskua kertyy, mutta ei sitä mitä tulin hakemaan.
Kun valoa ei ole, niin ei ole!
Harmin paikka, tilanne oli sinänsä ainutlaatuinen. Eikä tiedä tuleeko uutta tilaisuutta, ikinä.
No, tulipahan paikka, kuvakulmat, valot jne. todella tutuiksi. Sai häärätä pari tuntia aivan rauhassa.
Ovi ohjaamoon siis auki, kuski veti röökiä ja jutteli toisten kanssa. Naispuolinen kondari nukkui nurkassa. Erittäin kuvauksellista, vuosikymmeniä vanhaa interiööria... Olemme valovuosien päässä suomalaisesta meiningistä ja menttaliteetista, joka suhteessa. Ensinnäkään Härmässä ei mitenkään onnistuisi tämmöinen, ohjaamoon pääsy. "Se turvallisuus, se turvallisuus". Paskan marjat. (Sattumoisin muuten parin päivän kuluttua netistä kantautui uutinen Suomesta. Aamun ensimmäinen Pendolino Oulusta oli joutunut lähtemään matkaan ilman matkustajia. Kylmästi vaan jätti matkustajat asemalle. Miksi? Koska konduktööri ei ollut tullut paikalle, ja säännöt estävät matkustajien kyytiin oton, mikali junassa ei ole konduktööriä. Niin, niin. Just just. Säännöt ja säännöt. Saannötpä hyvinkin...)
Katowicessa nettiin.
EC -junalla Prahaan.
Osasto täyttyy jossakin vaiheessa niin, että päätän luikahtaa viereiseen ravintolavaunuun, jossa on runsaasti tilaa.
Seuraus: Tunnin kuvaussessio, aiheena kahvikuppi ravintolan pöydällä..
Aurinkokin näyttäyksi juuri parahultaisesti, tulee hyvää matskua, todennäköisesti.
Tuotannon ainoa kahvikuppikortti alkaakin olla finaalissa, se Kroatiassa kuvattu. Tämä tuli hyvään saumaan.
24 -millinen laajis osoittautui juuri sopivaksi tähän tarkoitukseen.
Lisää , Gulliverin seikkailuja, herkullista juttua.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, kun sankarimme sammuttaa kuninkaanlinnan tulipalon - kusemalla päälle. Saaden siitä kuninkaan vastahakoiset kiitokset, ja kuningattaren raivon osakseen...
Prahassa uuteen hotelliin, Andeliin, yoksi.
Nettiin.
Isoja luottappioriskejä, ainakin yksi. Vaikeuksia saada paria asiakasta täällä K-euroopassa mahtumaan aikatauluun mukaan, pörssissä syvää laskua...
Kaiken surkeuden päälle tule meili saitin päivittäjältä. Lopettaa toiminimensa, ja saitin päivitykset. Hän on nyt n. 8 vuodessa kolmas saitin päivittäjä, joka lopettaa. Työhaluja ei ole. No niin, täytyy siirtää työ siten Suomenlahden eteläpuolelle. Sieltä, uudesta asuinmaasta löytyy varmuudella nörtteja, joille työ vielä kelpaa. Ei sen puoleen, tälläkään viikolla ei tullut Suomesta vastausta kirjapainosta tarjouspyyntöön, koskien laskulomakkeiden painattamista. Tämä oli lyhyen ajan sisällä jo toinen suomalainen paino, joka henkilökohtaisesta tapaamisesta ja tarjouksen lähettamisen lupauksesta huolimatta ei tarjousta tee.
PRAHA 18.6.
Aamulla Andelin metroasemaa kohti talsiessa sattuu kenkäkauppa juuri parahultaisesti matkan varrelle. Juuri mitä tarvittiinkin, sandaalit ovat nimittäin hajoamispisteessä. Ostaminen sinansä on täyttä helvettiä, varsinkin vaatteiden ostaminen, melkein kaiken muunkin. No, pakkotilanne. Ihme ja kumma, kokoa 46 löytyy sentään yksi pari. Valinta on siis helppo. Mutta varmaa on, etta nämä eivät tule kestämään, aivan heppoista tekoa. Hyvä jos edes syksyyn saakka näilla parjäisi. No, tuotannon täytyy pyöriä, liian hyvää ei kannata tehdä... Kello 14:00 löytyy yksi uusi potentiaalinen asiakas, mutta mesta oli mennyt kiinni jo tuntia aikaisemmin. Siinä se on puiston takana, aivan rautatieaseman vieressä. Ollut kaikki ne vuodet, jotka täällä olen käynyt... Teen kaikkeni, että saan tuon asiakkaaksi. Ehkä jo maanantaina.... Uuteen hotelliin tsekkautuminen, lounas, valuutanvaihdossa kaynti, postikonttorissa käynti... hups! Siinä se työpäivä jo menikin. Kävi munkki ton uuden hotlan kanssa, Hotel Olsanka tutulla Zizkovin alueella. Spesutarjous netista vain 28 egeä. Kiva respa, otti polakkibissen jääkaappiin säilöön iltaan asti.
Huone hotelli Olsankassa on 70 -lukuisen karuhko, mutta siisti ja toimiva. Jos ei tietäisi, että ollaan Prahassa, voisi luulla olevansa Sakuissa. Mööpeleistä ja lakanoiden laskostamisen tyylistä alkaen.
Kävipä tuuri, että löysin tämän viime hetken spesutarjouksena netistä! Nukahdan valot päällä ja Gulliverin matkat kädessä. Nautinnollinen, tuo viimeksi luettu lause: "(...) if ever I had the good fortune to return to my native country." Herään viideltä aamulla. Suihkulähteen solina kantautuu pihalta. Joku varhainen matkustaja vetelee matkalaukkua kadulla. Ensimmäinen ratikka kirskuu mäkeä alas mutkaan. Juopuneet saksalaiset hoilaavat kadulla. Aurinko nousee, valaisten vastapäisen betonitalon jännäksi. Joku apurahavetoinen suomalainen "taide"valokuvaaja olisi tuosta näystä aivan fiiliksissä, rappäisi kuvan, kehystäisi sen isoksi ja hinnoittelisi tonneissa... "Taidepiirit" olisivat haltioissaan! Kas, Michel on vastannut viestiini. Tapaamme maanantaina - sehän on jo huomenna! Nukutaan viela vahän... BRATISLAVA 19.6. Kevyesti nukuttu yö Olsankassa. Eipä olisi uskonut, että tämmöisessä betonikolossissa on näin rauhallista ja hyvä goisia! Toisaalta Michelin tapaamisellakin oli osuutta asiaan... ;-) Junamatka Brattikseen kestää viidettä tuntia. Jälleen melko täysi EC -juna, Hampurista tulossa. Alan jo oppia tämän kikan: Kylmänrauhallisesti vaan suoraan ravintolavaunuun, siellä on parhaiten tilaa. Gulassikeitto ja mineraalivesi, eur. 6,90. Mukava istua ja lueskella. Kaikessa rauhassa. Kerran tarjoilija lähestyy, luulin että haätäisi pois - kissan viikset, kysyi onko kaikki hyvin! Brattiksessa erittäin toimiva julkinen liikenne, piletti eur. 0,70. Simppelit lippuautomaatit. Lipun osto sujuu ensikertalaiseltakin alle minuutissa. Kamat Penzion Bergiin, "neukkumesta". Juoksemaan. Askel painaa, on näköjään ollut raskas viikko. Aikaisin pehkuihin, näen painajaisunta punkeista.
PRAHA 20.6.
Aamulla Brattiksessa aamiainen käytännössä lähes syömäkelvoton.
Mutta muuten meni hyvin: Onnistui vihdoinkin, toisella yrittämällä, saada Slovakian koronat maan valtionpankissa vaihdettua euroiksi! Viime vuonnahan hanke meni pipariksi... (2010 Vienna 17.6) Tosin hilkulla taas oli! Kun vartijan johdattamana pääsin koppiin ja esitin asiani, oli nainen että "Name! Passport! ID card " - ja samassa katosivat valot. Näinkö tässä taas käy? No, parin minsan kuluttua valot rävähtivät uudelleen päälle. Sitten kun ämmä oli lataamassa rahoja handuun, taas sähkökatko! Eikö tästä tule mitään? Minuutti, ja valot takaisin! Vihdoinkin SLK korunoista eroon! Koville otti!  Brattis on muuten ongelmalapsi. Asiakasta ei vieläkään löytynyt. Onhan se kumma, jos tuoteilleni ja palveluilleni ei Slovakiassa ole käyttöä! Junassa Prahaan sama hyväksi havaittu taktiiikka: Ravintolavaunuun. "Business breakfast", eur. 7,60. Gulliverin matkoja. Prahassa asiakaskäynti. Yksi uusi asiakas, tunnustelua. Kentaur maksoi käteisellä erääntyneen laskun, ja tilasi kivasti. Syömään kanaa "Cordon Bleu", paistetut valkosipulipotut, mineraalivesi ja kahvi vain 189 tsekkikorunaa eli eur. 7,45. Parturiin. 3 minuuttia, 1 milli, 100 korunaa eli 4,30. Alle Tallinnan keskustan tason. Ilta matkalippujen hommaamista, hotellien buukkaamista ja tilausten tekoa. WIEN 21.6. Prahassa aamulla mukavan viileää ja sateista. Wieniä kohti helle yltyi. Aamun netissä tapahtuneiden "paperitöiden" jälkeen tappavan raskas päivä junassa. Kaikkein ruuhkaisimmalla osuudella Breslauhun asti pujahdan jälleen ravintelivaunuun. Pieni tilaus oikeuttaa taas mukavaan istumapaikkaan. Puhelinkin soi, tulee Saariselältä pieni Opinel- tilaus.. Sekä tekstareiden kautta toinen. Wienissa tunniksi nettiin, siellä on vilpoista. Kadulla yli 30 astetta. Törsään taksiin, asiakkaan luokse. Taksimatkat ovat täällä edukkaita - starttimaksu 2,50! Asiakkaan luona menee toista tuntia, tuloksena kunnollinen oorderi. Maksaa parin päivän matkakulut. Sitten alkavat ongelmat. Pariisissa on huomenna ilmailualan messut, hotellit loppuunmyytyjä. Tai kyllä jotakin saisi, huoneen hinta 300 eurosta ylöspäin... Saa nähdä miten tässä käy... Buukkaan Antwerpenin Merimieskirkolta huomisen yön ja seuraavan, mutta ongelma saattaa olla paikan saanti Thalys -junasta... Vaikeaksi menee. Yöjunalla Geneveen joka tapauksessa.
Paris 22.6.
Hämmästyttävän hyvät unet tuossa Vienna - Zürich -yöstogessa. Eipä olisi uskonut!
Juna oli tulossa BudaPestistä.
Unkarilainen vaunupalvelija oli tosi jees tyyppi, käynyt Suomessa ja selvästi sukurakas. Erinomaisen hyvin tulimme juttuun. Suorastaan Kuninkaallista kohtelua antoi heimoveljelle.
Täytyypä alkaa useammin käyttämään tätä reittiä, makuupaikka maksaa vain 62,- egeä kolmen äijän kopissa. Paljon Sveitsin hotelleja halvempaa reissaamista, ja säästyy selkä kun ei tarvii päiväsaikaan istua tuollaista yli kymmenen tunnin matkaosuutta. Palataan jo ensi syksynä asiaan, otetaan Budapest mukaan kuvioihin!
Aamulla junassa sänkyyn tarjotaan vieläpä aamupala.
Loppupäivä onkin sitten täyttä helvettiä.
Tietyt jatkoyhteydet eivät toimi, aikataulu brakaa ja vaikeudet kasaantuvat.
Geneven asiakaskäynti sujuu sinänsä hyvin.
Sitten selviää, että Ranskan SNCF on rajusti vähentänyt Inter-rail -lippulaisten "kiintiöitä" TGV- ja Thalys -stogeissa.
Pakko koukata Lyonin kautta, paikallisjunalla.
Lyonista Pariisiin sääntöjä kylmästi rikkoen.
No, kondari on itsekin määräyksistä pihalla, ja päästää 10 euron "sakoilla". Kauhuskenario olisi ollut monen kympin pakollinen lipunosto.
Pariisissa menee pari tuntia hotellin etsimiseen. Koskaan ei ole ollut näin vaikeaa.
Syynä Le Bourgetin ilmailunäytös.
Vähää ennen totaalisen epätoivon hetkeä löytyy syrjästä, aivan Canal St. Martinin viereisestä hotellista viimeinen vapaa huone: 156 egeä.
Elämäni kallein yö.
Mutta yhtään ei käsi vapissut, kun lataan setelit tiskille.
Vähälläpä pääsin!
Vaihtoehto olisi käytännössä ollut hypätä johonkin junaan, ties minne... Seuraava päivä tapaamisineen pilalla.
Illalla vielä latinalaiskortteleihin leffaan.
"The Debt", starring Helen Mirren.
Kiinnostava aihe: Mossadin agenttien epäonnistunut natsimetsästys 60 -luvun Itä-Berliinissä.
Heti rainan alussa käy selväksi, että eräs katsomaan tulossa oleva äijä lemuaa aivan hirvittävästi. - Niin, tämähän onkin Pariisi!
Menen hyvissä ajoin saliin, että voi vahtia minne äijä suvaitsee istua, ja tarvittaessa hakeutua salin vastakkaiselle puolelle.
Keskinkertainen leffa, mainstreamia.
Vielä pätkä Gulliverin seikkailuja pedissä. Sankarimme on jo livahtanut ulos Lilliputtien maasta, kohti uusia seikkailuja...
Muuten, Lilliputeilla oli kiintoisa oikeusperiaate:
Petosta pidettiin paljon vakavampana rikoksena kuin varkautta.
Perustelu oli, että varkautta vastaan voi ainakin yrittää suojautua. Petosta vastaan puolustautuminen on paljon vaikeampaa.
Kun koko elinkeinoelämän pyöriminen viime kädessä perustuu luottamukseen, pidettiin petollisuutta erityisen raskauttavana.
Noinhan se juuri onkin!
Antwerpen 23.6.
Tämä päviä Pariisissa oli tosiaankin helvetillinen - kuten oli arvattavissa.
Mutta hyvin tuli päivä klaarattua. Kunnon tilikin tehtyä tuossa paskaläjässä - kuselle dunkkaavassa "Rakkauden ja Valon Maailman-Pääkaupungissa".
Sen 156,- egen hotellin aamupala oli kurja. Pelkkä vitsi.
Aamulla ensimmäiseksi pankkiin, Credit Lyonnaisen Quartier Latinin konttuurin nostamaan paalua.
Samalla osoitteenmuutoksen teko, Eestiin muuton johdosta.
Ongelma!
Pankkineiti ei millään saanut osoitetta kirjoitettua oikein, kauttaviivalla. Tuskaili kauan, ja ryntäsi hakemaan apua. Siis aivan kuten Härmässä.
Mademoisellelle piti sitten rautalangasta vääntäen opettaa, etä jos ei kauttaviivan kera kirjoittaminen onnistu, käytettäköön sitten väliviivaa!
Tapaus on tyypillinen Pariisille. Eihän siellä toimi oikein mikään.
Hotellin portsari tuhraa varttitunnin kuitin kirjoittamisessa. Sama heppu nyhjää toisen vartin hotellin asiakastietokoneen käynnistämisessä. Kaikkialla, joka hetki, valtaisa töniminen, tuuppiminen, jonotus, sählääminen, kusen lemu, kadut täynnä koiranpaskaa... Kerjäläisiä, graffitia... Metron luuserit... Tuntuu, että puolet Pakistanin ja Bangladeshin väestöstä on muuttanut Pariiisiin. - LUUSEREIDEN MAAILMANPÄÄKAUPUNKI! Netistä iloinen uutinen: Eräs ruåttalainen asiakas maksoi viimeinkin. 138 egeä rahhoo tipahti tilille! Soitin jo heille pari viikkoa sitten lopettaen puhelun seuraavasti: "OK, haista sitten pitkä vittu, ja laskun voit työntää perseeseesi! Ei minulla ole mitään mahdollisuuksia alkaa tuollaisen summan kanssa perintätoimiston kanssa värkkäämään. Se joka pettää, häviää!". Nainen närkästyi. Kumma juttu. Ruotsalaiset naiset ovat sitten omituisia. Mutta tuo tyyli tehosi! Täytyypä alkaa tätä perintätapaa käyttämään useamminkin, jos se kerran noin toimiva on! Toinenkin iloinen uutinen netistä: Heinäkuun lopun Vienan -reissu toteutuu! Ajatukset ovatkin samassa jo Runo -Karjalassa, kaukana täältä Pariisi -sontakasasta. Tämän Vienan -tiedon avulla jaksan koko päivän. Työpäivä Pariisissa: Pankkiasia, kolme asiakaskäyntiä, nettiä. Pitkäsen postikorttejakin menee kivasti kaupaksi. Fakta on, että noin viikon kuluttua Pariisiin lähtevässä pakussa on mukana myös viime vuoden heinäkuussa Virroilla kuvattu "Vanhan myllyn tarina", ja se viime vuoden lokakuun karpalo-tyrni-omanakorttti Vaasan torilta. Postikorttiasiakas on muuten alkkis. Kimma oli taas kännissä kuin käki. Aamulla ennen kymmentä. No, hänellä on rikas ruåttalainen suku takana... Parikymmentä vuotta sitten oli vielä mieskin, fransmanni. Eipä ole hemmoa näkynyt vuosiin. Tuo svenssoni taitaa korkata flindan heti aamutuimaan, Pariisin hienostokadulla, perheyrityksen liikkeessä. Mutta tämähän onkin Pariisi... Jos fyffeä riittää, ja kulissit ovat kunnossa, voi tuolla tyylillä klaarata vuosikymmeniä. Vaikka se raha, joka tuonkin naisen erottaa metron dokuista on hiuksenhieno. Kuin veteen piirretty viiva. - Saa nähdä, miten tytön käy. Neljännen asiakaskäynnin, kuvatoimistoni, joudun ajan puutteen vuoksi perumaan. Vihaan tätä kaupunkia. Oikein kuplien kupla, koko stadi. Mutta poistun paikkakunnalta jälleen hyvän tilin tehneenä, kuten kymmeniä kertoja aikaisemmin. Aikaa jää juuri sen verran, että kerkiää käymään perinteisellä myöhäislounaalla Gare de l'Estin Foodissimossa. Wokkisotku ja 25 millin punkku 10,10. Aterian ja punkeron jälkeen olo hieman helpottaa. Laukkua Gare de Nordille raahatessa hokaan viinipuodin. Sisään.
TGV -junassa Brysseliin nukahdan heti. Perillä Antwerpenissä Merimieskirkon saunaan, ja sitten makaroonilaatikon kimppuun. Elintaso Pariisiin verrattuna moninkertaistuu. Siisti huone jäsenhintaan 30,-, saunasta muutama ege lisää. Tomi -isäntä laittaa ison satsin vitosella. Näkkäriäkin läytyy. Bastussa eka belgialainen spesuolut Orval, 1,40. En saa tähän otetta.  
Iltakävelyllä tutustun Nadjaan. Meillä synkkaa hyvin. Hän on Marokosta. Taivaan vallat, mikä nainen! Vuoteessa muutaman päivän Hesarit. Lukujuttuja nistä löytyy neljä. Ehkä promillen verran palstatilasta. Vielä toinen belgialainen spesuolut, 0,90. Tästä Florivalista tykkään enemmän. Olen aistivinani maussa sitrusta? Nukahdan valot päällä, Gulliverin matkat kädessä.
ANTWERPEN 24.6.
Aamulla Anttiksen Merimieskirkon "Keltaisessa Huoneessa" känny herättää lattialta, sängyn alta. Olen taas tiltannut valot päällä...
Perinteinen aamupala kulman kuppilassa.
Siellä on jo kaksi kirkossa yöpynyttä suomalaisperhettä, yhteensä 9 henkeä. Lomareissulla matkalla Lontooseen, juttelemme mukavia.
Katselen noita kahta heppua. Aviomiehiä. Perheen isiä. Yhteiskunnan tukipilareita.
Ei meikäläisestä olisi tuollaiseksi koskaan tuollaiseksi ollut, "Family Maniksi". Hyvä niin.
Tuon toisenkin naisen perse... Varsinainen laardi-ahteri... Kaverin kohtalona on yrittää vuosikymmenet repiä orkkunsa tuosta? Ei helvetti...
Mutta perheiden teini-ikäiset tytöt ovat kivoja, tulemme hyvin juttuun ja he huikkaavat mulle "Moikka!" poistuessaan.
Stogella Brysseliin, asiakaskäynti siellä.
Hukkareissu.
Akka alkaa - ennen ensimmäistäkään tarjousta tai tilausta - kitisemään "takuusta", "ongelmista" jne.
No joo.
Tuolla asenteella ei taatusti synny mitään.
Häivyn. Poistuen takaviistoon vasemmalle.
Pyytää tosin palaamaan syksyllä asiaan.
Anti olla.
Tulen toimeen hänettäkin.
Mutta näköjään omena ei tosiaankaan putoa kaus puusta.
Tuon huuhkajan mutsi oli nimittäin asiakkaani 80 -luvulla. Otimme yhteen.
Mutsi lienee jo manan majoilla, mutta tytär jatkaa samoilla inisevillä linjoilla.
Niinhän se menee: "Millainen äiti, sellainen tytär".
-
Aikaa Bryssiksessä jää juuri ja juuri lounaalle.
Asiallinen, karuhko mesta aivan ydinkeskustassa.
Plat du Jourina Fruits du mer -spagetti. Kivennäisvesi ja espresso. Laskua kertyy 16,70.
Kalliihkoa, mutta menköön nyt.
Onhan Juhannusaatto!
-
Heti junassa lakaa Saksan vaikutus tuntua.
Tämä ei olekaan mitään ranskalaista pelleilyä, vaan kunnon Saku -toimintaa.
Ei naurettavaa lisämaksujen kanssa värkkäilyä.
Junassa on tilaa monin verroin enemmän kuin noissa TGV -stogeissa, Ranskan ylpeyden aiheessa.
Juna kulkee ajallaan - TGV Pariisiin muutama päivä sitten oli toista tuntia myöhässä.
-
Aachenin ja Kölnin välissä vaikuttavat maisemat Pohjoiseen, kohti Ruhria.
Valtaisista tehtaista nousee savua ja höyryä. Tämä on Euroopan taloudellinen Dynamo.
-
-
Hampurissa uuteen hotlaan, Panorama Inn, jossain esikaupunkialueella. Spesutarjous.
Sisääntsekkaus sujuu 45 sekunnissa, ei mitään pariisilaistuhraamista.
Aulan nurkassa siisti, ilmainen nettipiste.
Ranskassa ne ovat maksullisia ja saastaisia, eivätkä yleensä edes toimi.
Huone on ylimmässä, 13 kerroksessa. Upeat maisemat.
Missaan auringonlaskun kymmenellä minsalla. Mutta hyvä näinkin.
-
Eilen Pariisista ostettu Rouge de Plaizier osoittautuu hinta/laatusuhteeltaan kelpo tavaraksi.
Juhannuksenviettoa Hampurissa.
KÖPIS 25.6.
Saavun Hampurista Köpiksen Huvudbanegårdille Juhannuspäivänä klo 12:10.
Ei täällä mitään Jussia vietetä, tavallinen lauantaihulina menossa.
Asiakaskäynnille Holteen.
Per tekee kunnollisen tilauksen.
Takaisin Holten asemalle käppäillessä vielä kuvaussessio: Mansikoita torilla.
Päinvastoin kuin Härmässä, mansikkaropposet täällä ovat kartonkia, semmoista matskua mistä ainakin ennen meillä tehtiin kananmunapakkaukset.
Meillähän mansikat myydään muoviastioissa. Sillä muoviahan Suomi rakastaa, samoin kuin tietenkin asvalttia...
Sessio kestää melkein tunnin, vaikeuksia valon kanssa.
Telkusta tulee George Michaelin konsertti.
Hänellä - vaikka onkin vasuri - on hyviäkin biisejä, mm. Fast Love.
Heti perään Ruåttin TV:ltä kiintoisa dokkari Phil Spectorista muutaman vuoden vanha.
Virkistävää katsella ja kunnella tuollaista heppua, joka on avoimesti oma itsensä, ei jeesustele. Päinvastoin kuin lähes kaikki viihdealan tähdet haastiksissa.
Phil juoruilee ja ampuu myrkkynuoliaan kollegoitaan ja koko musiiikkiteollisuutta kohtaan. Erityisesti Tony Bennet on jostakin syystä hänen hampaissaan, Dylankin.
Rajattoman arrogantti henkilö. Omien saavutustensa suhteen herran itsetietoisuus on taivaissa.
Phil - popmusiikin tekijä - vertaa itseään suuriin taiteilijoihin, Leonardosta alkaen!
Sillä lailla! Asennetta!
Dokumentin kuvausvaiheessa Spectorin tunnetun murhaoikeudenkäynnin prosessi oli vielä kesken.
Sittemmin, vuonna 2009, kaveri tuomittiin murhasta tai tapostako se oli häkkiiin, missä pysynee kuolemaansa asti.
Spectorin alkuperä piti oikein netistä tsekata.
Pitihän se arvata.
Venäjänjuutalaista alkuperää.
GÖTEBORG 26.6.
Sunnuntai-aamu Köpiksessä.
Hotlassa on kuntosali. Iloinen ylläri: Paino on tippunut 1,3 kg tällä reissulla, juuri niin kuin pitikin!
Yhdeksänkympin haamurajaan on enää 1,3 kg., ja 20 %:n rasvaprosenttiin vain prossa ja risat!
Tanskan Cinemateketin kello kahden iltapäivänäytöksessä on vain muutama katsoja:
Itävaltalaisen Ulrich Seidlin inhorealistinen nyky -Itävallan kuvaus "Hundstage" vuodelta 2001.
Erittäin synkkää, makaaberia stooria...
Jostakin syystä juuri itävaltalaisilla on taipumusta tällaiseen:
Haneke, Josef Fritz, Natascha Kampus... Lista on pitkä.
Laukkua hotellilta noutaessa välikohtaus receptionistin kanssa.
Poistun toivottaen hänelle onnea sen rikkaan prinssin metsästämisessä, jottei tuo hänen kärsimyksensä ( 35 vuottta työelämää edessä, about ) jatkuisi.
(Teen valituksen, johon tulee seuraavalla viikolla vastaus. Tyypillinen ison ketjuhotellin johtajan vastaus. Liirum laarum lipilaarum. Toivoo, että "tulisin vastaisuudessakin heidän asiakkaakseen". Kaikesta huomaa, ettei ole käsittänyt keissistä mitään, eikä välitäkään. Pelkää naisia, alaisiaankin, kuten eurooppalaiset miehet keskimäärin. Tuskin edes mainitsee tytölle koko asiasta, saatikka että alkaisi mihinkään toimenpitteisiin.)
Illaksi Jöötteporiin.
Tuttu Hotel Allén, spesutarjous vain SEK 595,-.
Täälläkin vastaanottovirkailija -tyttö on idiootti.
Mistä näitä riittää?
KARLSTAD 27.6.
Aamulla Jööttikestä Osloon, puolet osuudesta bussikyytiä, syynä ratatyöt.
Viimeisellä Ruåttin puoleisella pysäkillä, Edissä, jää vaunusta pois amerikkalais-skandinaavinen perhe.
Nainen on ilmiselvä juutalainen, mies svedu tai norski. Yli 5 -kymppisiä molemmat.
Heillä on kolme tytärtä, iät jotain 7 - 17 vuotta.
Nätisti pelailevat keskenään jotakin.
Kuvankauniita, kaikki.
Tosi söpön näköistä, kun vanhin, jotain 175 senttinen jo, kädestä pitäen taluttaa pikkuista asemalaiturilla.
Siinäpä oli sympaattinen perhe!
-
Oslossa ajallaan.
Oslossaolo -aikaa jää 2 tuntia ja 24 minuuttia.
Asiakaskäynti sujuu hyvin. Tulee koko reissun suurin tilaus. Kannatti tulla.
Sentralstasjonilta ei kerta kaikkiaan löydy kunnon ruokapaikkaa, joten tämän reissun toinen pikaruoka -sessio on tapahtunut tosiasia.
Burger Kingin Crispy Chicken Meal, Hot Pepper -variantilla.
Cokis ja ranskalaiset.
Vielä ryntäys kauppaan ja nettiin, ja sitten paikallisjunan kyydillä Karlstadiin.
Tämä on joku Tågkompanietin/Värmlandstrafikenin stoge, EU -rahoituksella.
Älyttömän komiat maisemat Norjan puolella, sekä Ruåttin Värmlannissa.
Merkillepantavaa on, että alue on meikäläisittäin etelässä, mutta tuossakin jököttää Levin korkuinen vuori.
Värmlannissa Karlstadiin jatkavia on jäljellä vaunussa vain muutama.
Vertailu tämän paikallisjunayhteyden ja Krakova - Katovice -osuuden välillä antaa aikaeroksi noin 50 vuotta.
Kilin asemalla pitkä paussi.
Juttelemme kuljettajan ja kondari -naisen kanssa asemalaiturilla.
Kertovat, että täältä lähtee päivittäin junia Finnmarkeniin, Värmlannin suomalaismetsiin ja -kyliin.
Siinehän muutti Savosta porukkaa 1600 -luvulla.
Ehkä joskus tulee mahdollisuus poiketa sielläkin, nyt kun paikka on tiedossa.
Ibis -hotelli Karlstadissa löytyy muutaman sadan metrin päässä asemalta.
Ketjuhotelli, konsepti on kaikkialla sama. Mutta jostakin syytä tämä on edullinen nettitarjous.
Paitsi että kun pyydän saada käyttää aulan nettiä, maksaa se SEK 30,- / 20 minsaa.
Jo on ahneus huipussaan!
Aikaisin petiin.
STOCKHOLM 28.6.
Karlstad osoittautuu vallan mainioksi tuttavuudeksi.
Aamusella pari asiakaskäyntiä, uusien asiaikkaiden etsintää. Luultavasti tästä kehkeytyy jotakin.
Toisen asiakkaan luokse piti vaeltaa jonnekin esikaupunkiin, siellä meinasi joutua kuvaushommiinkin.
Erään omakotitalon ikkunalla ja seinänvieressä komea köynnösruusu. Hyvä valo, sivusta.
Mutta paria oksaa olisi pitänyt siirtää.
Ketään ei ollut kotosalla. En viitsinyt loikkia aidan yli ja alkaa omankäden oikeutta harjoittamaan, reissun on loppususoralla ja illalla huone Stokiksessa varattuna. Ei mitään ylimääräisiä hässäköintejä nyt.
Kokeillaan tuota kohdetta sitten vaikka ensi vuonna uudestaan.
Kivenheiton päässä hotellista kirjasto, hieno kuin mikä. Ilmainen nettipiste.
Kirjastosta toinen kivenheitto, ja Karlaälvenin varrella laituri ja uimapaikka.
Tunti ja vartti jäi aikaa makoilla auringossa ja pari kertaa pulahtaa kylmään veteenkin. Ah, quel plaisir!
Lounaalla torin varrella kaupungin elämää tarkkaillessa huomasi, että täällä on paljon vähemmän maahanmuuttajia kuin Ruotsin isoissa kaupungeissa.
Kaikki on siistiä, suorastaan idyllistä.
Tosin siellä esikaupunkialueella 60 -luvun kerrostalon alakerrassa sijaitsi Thai -hierontamesta. Tarjolla olisi ollut "Sommarerbjudande" ja "Presentkort".
Mitä? Eikös seksin myyminen ollutkaan Ruåttissa laitonta?
Ai niin, sehän olikin vain osto mikä oli laitonta.
Myynti saa näköjään toimia kirkkaassa päivänvalossa.
Sellaista logiikkaa...
-
Ensimmäistä kertaa vuosiin joudun maksamaan lisämaksun 65 SEK x2000 -stogessa matkalla Stokikseen. Syy: Konduktööri on nainen.
Stokiksessa yöksi Klintaniin, ja juuri parahultaisesti ehtii Söderiin perinteiseen Victoria -leffateatteriin. Lars von Trierin "Melancholia".
Keskinkertainen tekele.
Larsilta ovat selvästi paukut loppu.
STOCKHOLM 29.6.
Hyvin nukuttu yö Gustaf af Klintillä.
Aamulla ekaks ostamaan pilettejä Viikkarin Cityterminalin konttuurista.
Sidewalk Cafen nettipiste kaikessa törkyisyydessän kertoo, ettei nyt enää ollakaan missään idyllisessä Karlstadissa, vaan suurkaupungissa.
Täällä huomaa lisäksi senkin että - toisin kuin Karlstadissa - Ruåttissa on menossa valtaisa väestön vaihto-operaatio.
Kun vuotuisesta väestönkasvusta 3/4 -osaa on jo maahanmuutajapohjaista, ei tarvitse olla kummoinenkaan matemaatikko älytäkseen, miten tässä käy.
Arvion mukaan svenssonit jäävät vähemmistöksi omassa maassaan jo oliko se vuonna 2050...
Toisaalta ovathan sekä Kunkku että Kuningatarkin maahanmuuttajia tai taustaltaan maahanmuuttajia.
Nykyinen pääministeri Reinfelt taas on osittain afrikkalaistaustainen. Se huomaa, jos katsoo kasvoja "sillä silmällä".
Yksi asiakaskäynti, toinen asiakas poissa pelipaikalta.
No, ehtiihän tuon myöhemminkin. Tässähän ollaan tulossa kaukaa, ja Stokis on käytännössä kotimarkkina -aluetta.
Nyt saavat kaupalliset hommat hetkeksi jäädä.
Otamme kurssin Fjäderholmarna -saarille.
Paatti lähtee Slussenilta, alle puolen tunnin matka.
Noilta saariltahan kerran 90 -luvun alussa syntyi yksi loppuunmyyty postikorttikin. Saa nähdä miten nyt...
Hyvänen aika, miten aika on kulunut!
Olin tuolloin vielä Rollei -mies.
Yritän maksaa lauttamatkan sekä rannan kioskiin että paatin rahastaja -tytölle, ei onnistu. Kummallekaan ei raha (SEK 110,-) kelpaa.
Tällä Fjäderholmenin -reissulla ei uutta matskua synny. Ei löydy mieleistä kuvattavaa.
Mutta tunti aikaa köllötellä kalliolla, ja pulahtaa pari kertaa veteen!
Paluumatkalla yritän taas maksaa. Ojennan jopa rahat tuolle samalle rahastaja -tytölle. Edelleenkään hän ei halua ottaa rahoja vastaan. Kuulemma "palaa asiaan myöhemmin".
No, mikäs siinä. Kun ei raha kelpaa, niin olkoon kelpaamatta!
Heja Sverige!
En viitsi enää neljättä kertaa tyrkyttää rahaa, vaan painelen Slussenilla ruuhkan mukana paatista ulos.
Suoraan Gamla Staniin ja ravinteliin, jossa aamupaivällä sovimme, etta jättävät lounaalta yhden "havsgös" -satsin meikäläiselle.
Hemmetti että kuha maistuu! Uusia perunoita - ensimmäiset tänä vuonna! Kulinaarinen nautinto on sitäkin suurempi, kun tämä myöhäinen lounas tuli siis ilmaiseksi. Sitten onkin kiire juosta lauttaan Statsgårdenille. Ainoa vapaa hytti on alimman kerroksen "säästöhytti". Hyvä niinkin. Nukkumaan, ja koko ilta paperitöitä. Välillä pienet jaloittelut. Saunaosaston baarista löytyy suomalainen iltapäivälehti. Juttua uudesta hallituksesta. Kummallista, että kaikki haluavat hallitukseen, hinnalla millä hyvänsä. Nytkin kokoomuksesta kommunisteihin kaikki samassa hallituksessa. Mitä järkeä tuossa on? Kauanko tuollainen hallitus voi toimia?
HELSINKI TALLINN 30.6.
Olipa hyvä että löytyi tämän Stokis - Stadi -reitti muutama vuosi sitten.
Parikymmentä vuotta meni Turku - Stokis -reitillä, jossa yöunet jäävät niin vähäisiksi.
Mutta nyt saa taas nukuskella myöhään (meikäläisen mittapuun mukaan), ja käydä rauhassa aamupalalla. Vaikka se karseeta ryysimistä näillä Ruotsinlaivoilla onkin.
Tulo Stadiin kympiltä, joten ehtii vieläpä kannelle kuvauspuuhiinkin.
Valo ei paras mahdollinen, matskua ei synny.
Löytyy kuitenkin pari kuvakulmaa, nuo täytyy joskus seuraavilla kerroilla hyödyntää. Vähän ennen Kustaanmiekkaa.
-
Skattalla Simo lainaa fillarin, tämän päivän asiointi Stadissa on siis pelastettu.
Kahvila Regatasta tulee uuttaa matskua.
Jatkan reproon.
Jaska on tehnyt jälleen hyvää työtä erään keissin kanssa. Jätän uutta matskua sisään, kesäkuun alusta, Hailuodosta. Noihin kuviin uskon! Hailuodossa kävi Joulu kuluvan kuun ekana viikonloppuna, 4.6.2011! Suomen lipun päivä!
Tavarantoimittajat ovat ryssineet pakettien kansa. Nyt tuli vaikeuksia.
Kun ei lueta viestejä, niin vaikeuksia todellakin tulee! Pari pakua on lähetetty vääriin postikonttoreihin.
Tavarantoimittajat ovat kuin lapsia.
-
On perjantai-ilta.
Illalla kun kuljen Kampin kautta Skattalle, ovat ravintoloiden terassit täysiä.
Siis keskellä betonia ja lasia istuvat nuo ihmiset, keskellä kauneinta kesää, kittaavat sikakalliita oluita ja drinksuja.
Absurdia touhua.
Täytyy olla tuon Ihmisen Ikävän Toisen Luon olla kova, että aiheuttaa tuollaista extreme -käyttäytymistä.
-
Kun pitkin tyhjää Helenankatua raahaan laukkuani ja raskaita paketteja, ilmestyy takaa auto. Joku hieno kai, en tunnista noita merkkejä - ja alkaa töötäämään.
Lasken kantamuksen kadulle ja menen jututtamaan heppua.
Tiedustelen, mikä on ongelma?
"Kun tämä on ajorata!".
"No niin onkin", vastaan, "siis aja! Aja, aja!".
Vieressään äijällä on kuusikymppinen morsian, post -vaihdevuotista osastoa.
Yrittää, joku entinen autokauppias tai vastaava, tehdä vaikutuksen morsioon paitsi autollaan, myös rehvakkaalla käytöksellään.
Pudistaa päätään minut ohittaessaan.
Näytän harvoin keskaria - nyt on kuitenkin keskarin paikka!
-
Keskiyöllä kotona Tallinnassa.
Keikka ohi, hyvin meni.
Elantoni tuli taas kolmisen viikkoa - jatkotilaukset huomioiden kauemminkin - hankittua vientitoiminnalla. Runsaasti tilauksia eli työllistämistä kotimaisille tavarantoimittajille.
Kolme kuvaussessiota, joista ehkä syntyi jotakin julkaisukelpoista.
Tai sitten ei.
Kuvauksen suhteen rima nouse nousemistaan.
Kohta ollaan tilanteessa, jossa meikäläiselle ei kelpaa enää mikään!
(Muonio, Hotelli Jeris 22.9.2012)
|
||||||||||||||||
