|
||
| "Vahinko ei tule kello kaulassa". Mutta tulee kuitenkin. Yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Mitä sitten kun se tapahtuu? Kun kaikki menee, vieraassa maassa, kesken tiukka-aikatauluisen työmatkan? "Ja katso, kaiken sen mitä sinulla on, olet menettävä." Kun yht'äkkiä tilanne onkin sellainen, että sitä seisoo hölmistyneenä Lausannen rautatieasemalla muovikassi kädessään: Matkalaukku - poissa. Koko kamerakalusto - poissa. Nyt lyödään Pitkäsen Tommii. Lyödään, että roikaa. Isolla moukarilla päin pläsiä. Kyllä, tapauksessa oli mukana omaa huolimattomuutta, rajusta väsymystilasta, kiireestä ja stressistä johtuvaa. Mutta varkaus, kuitenkin. Luottokortti jäi. Vähän rahaa. Nettipankin tunnukset, joilla pärjää eteenpäin, voi siirtää luotokortille katetta. Henkilöllisyystodistus. Mutta sinne hulahti: Joulukuun alussa tulossa olevat veronpalautukset, vieläpä moninkertaisina. Joulukuun aluksi suunniteltu "loma", ensimmäinen vuoteen. Poissa sekin. Ensimmäinen päivä tavaroiden pöllimisen jälkeen menee jossakin sumussa... Askel kerrallaan... Lamautuako kokonaan? Hypäta koneeseen, ja palata Suomeen itku kurkussa? Ei sentään... "Etiäppäin! Sano mummu ku lumessa lykki..." Kohti seuraavaa sovittua etappia... Johonkin saksalaiseen kaupunkiin, kulahtanut hotelli rautatieaseman vieressä... Kaupungin nimi ei enää muistu mieleen, ei hotellinkaan... Kaikki on usvaista... No, kuitti yöpymisestä kyllä löytyy matkalaskusta/kirjanpidosta, siitä selviäisi paikkakunta ja hotelli... "Saksa on paska maa!", kiteytti keihäänheittäjä Seppo Räty aikoinaan omalla karulla tyylillään. Saksan kunniaksi on kuitenkin todettava, että - kiitos valtaisan markkina-alueen ja tiheän väestöpohjan - Saksa on HALPA maa. Ainakin Suomeen verrattuna. Kelvollisen hotellihuoneen löytää kaupungista kuin kaupungista haarukasta 40 - 60 euroa. Meillähän huone keskustojen ketjuhotelleista maksaa satasen molemmin puolin. Saksan muukin hintataso noudattaa samaa kaavaa. - Aamulla ohjelmassa esineistön keräilyä, nollapisteestä alkaen: Partavaahtoa... Hammasharja... Siitä se alkaa... Heti ensimmäisen ostoksen, "henkilökohtaisen hygienian", summaksi tulee melkein neljätoista euroa... Matkalaukun sisällöstä kertyy totaalia... Parempi olla ajattelematta liikaa, kuinka massiivinen operaatio henkilökohtaisen irtaimiston ja ennen kaikkea kamerakaluston uudelleen kokoamisesta tulee. Meikäläiselle, jolle ostaminen SINÄNSÄ on yhtä tuskaa... Miten suuri olikaan se Riemu esimerkiksi Wienissä viikko sitten, kun sattumoisin kadulla kävellessä löytyi suutarinliike, josta sai vaivattomasti hommattua uudet Mustat Kengännauhat! Eikä asiointi kestänyt kuin minuutin! Voi, jos ostaminen olisikin aina noin helppoa! Mutta ei... Varkauspäivän iltana vielä nettikahvilasta ensimmäiset yhteydenotot vakuutusyhtiöön. Heti aamulla tulee vastaus: Täystyrmäys, ehtokohdan se ja se sen ja sen momentin mukaan. Tämä oli matkavakuutus. Sitten vielä samanlaiset vastaukset sekä koti- että yritysvakuutuksen puolelta... Yritysvakuutusta on näköjään vaivihkaa muutettu... Samoin kotivakuutuksen kohtaa, joka koskee ammatinharjoittamisvälineitä... Ne on jossakin vaiheessa poistettu korvauspiiristä. Sillä lailla! Jaaha. Ei siis mitään vakuutusturvaa. Vakuutusmaksuja on tullut maksettua yli parinkymmen vuoden aikana huimaavia summia, mutta tosi paikan tullen vakuutusyhtiö jättää muovikassi kädessä sveitsiläiselle rautatieasemalle "pihalle kuin lumiukko". Selvä. Heti Härmään palattua alkaa sitten raju "vakuutusten" karsinta. Mitäpä noita maksamaan - tyhjän saa pyytämättäkin. Tai siis maksamattakin. Sama vaikka loppuelämä menisi vakuutuksittakin - omasta pussistahan maksaminen näköjään kuitenkin tapahtuu. Nykyisessä systeemissä vieläpä kahteen kertaan: Ensin vakuutusmaksujen muodossa, sitten vielä vahingot omaan piikkiin. Ainoastaan lakisääteiset vakuutukset tulevat jäämään jäljelle. Ehkä osa yritys- matkustaja- ja kotivakuutuksesta. Kaikki ylimääräinen lähtee pois. Pois, pois! "Vahinko EI tule kello kaulassa" - mutta vakuutusyhtiö näköjään edellyttää, että se tulisi. "Elämä on sarja iskuja, ja Elämäntaito kykyä selviytyä niistä. Sitä Lopullista Iskua odotellessa..." Toisaalta, joskushan tämänkin täytyi tapahtua. Onhan tässä reissattu neljännesvuosisata suuremmitta tappioitta. Pari vastaavaa, mutta paljon pienempää vahinkoa vain on takana. "Sen täytyi tapahtua..." Tämmöisestä Kriisistä ei kyllä aikoinaan (1985-1986) Vientikoulutussäätiön Vientimarkkinoijakoulutuksessa opetettu yhtikäs mittään. Siellähän oli kaikki muutenkin niin "Suurta ja Kaunista"... Tai ainakin oli olevinaan. Muistuupi mieleen, miten koulutukseen kuuluvalla Moskovan -reissulla huhtikuussa 1986 allekirjoittaneen vaatimaton Persona herätti sen yhden akan, "koulutussuunnittelijan", pahennusta. Ohjelmassa olisi ollut vierailu jossakin Moskovan silloisessa suomalaispankissa - meikäläinen livahti sillä aikaa kreivi Tolstoin kotimuseoon! Näin jälkeenkinpäin ajateltuna ratkaisu kestää kriittisen tarkastelun: Tuosta tsuhna -pankista henkilökuntineen tuskin on mitään enää jäljellä - käynti Tolstoi -museossa sensijaan on yhä elävänä "arkistossa". Hauskat luistimet ukolla oli pöydällään, harrasti lajia. Sitten sekin, kun opas kertoi Tolstoin vielä yli 80 -vuotiaana KARANNEEN kotoaan: Tuli riitaan emännän kanssa...  Mutta tuollainenhan on vähän liikaa pikkusieluille - esimerkiksi silloisessa Vientikoulutussäätiössä. Jossa sielläkin tietysti on sittemmin paitsi laitoksen nimi, niin myös koko henkilökunta vaihtunut. Tolstoin tekstit sitävastoin elävät ikuisesti. - Seuraavana päivänä Kölnissä. Yksi nukuttu yö takana. Elämä jatkuu. Sen on jatkuttava. Matka jatkuu. Senkin on jatkuttava. Minne minä tästä menisin? Jatketaan toimintaa - vaihtoehtoa ei ole. Paluuta ei ole, ei pakopaikkaa. Ei "suojaverkkoa". Ainakin parran sai aamulla ajettua, se on hyvä lähtökohta. "Eteenpäin, sano Mannerheimi!". Kölnistä löytyy yksi uusi asiakas. Hän ei arvaa, minkälaisessa tilanteessa suomalaisvieras on. Kaupungissa käy ilmi, että paikkakunta on varsinainen mekaanisten kameroiden käyttäjän Paratiisi: Tuomiokirkon vieressä on useampi alan liike. 1980 -luvun Canoniakin on tarjolla runsaasti. Tänne täytyy palata. Nyt kuitenkin kiireen vilkkaa Antwerpeniin yöksi. Osa matkaosuudesta Thalys - superjunassa. Siihen pitäisi etukäteen ostaa paikkalippu, ei ehdi. Otetaan siis riski. Junaan vain, kävi miten kävi. Kondareita ilmestyy kaksin kappalein, mies ja nainen. Saksatar alkaa heti vänkäämään, että ilman paikkalippua Inter-rail -korttilainen joutuu maksamaan täyden hinnan perille asti. Mieskondari puuttuu kuitenkin tilanteeseen, ja ottaa vain kympin paikkamaksun. Tässä - suurin piirtein - onkin sukupuolten välinen ero, työelämässä ainakin. Auta armias, jos nainen pääsee pykäliin käsiksi, siitä ei hyvä seuraa! "Säästöä" joka tapauksessa kolmisen kymppiä. Eli alle prossa Lausannen -katastrofin taloudellisesta tappiosta. Antwerpenissä tuttuun paikkaan, Merimieskirkolle yöksi. Mitä silmäni näkevätkään! Viereisessä talossa, "Suomen kulttuurikeskuksessa", on lappu luukulla! "Te koop"! Myynnissä koko pytinki! "Ja katso, minun sydämeni riemuitsi!". Aivan älytönhän tuo megalomaaninen "Fins Huis" -kulttuurikeskus -hanke olikin. Rakennettiin joskus 90 -luvun laman jälkeen "Suomen Benelux -instituutiksi". Talo pömpöösi kuin mikä, ikäänkuin Suomi olisi jonkinlainen Kulttuurin Suurvalta - mitä se tietenkään ei ole, eikä siitä koskaan tulekaan. Onneksi. Mutta eppäilemäti hyvä bisnes noille hankkeen värkkääjille, ja henkilökunnalle. Jotka tietenkin ovat 95 prossasesti naisia, kulttuurialla kun ollaan. Helppoja ja haluttuja työpaikkoja. Siinä on moni kulttuuribyrokraatti saanut papereita pyöritellä hyvillä palkoilla vuosia. Lisäksi koko tuo ministeriöiden ja vastaavien instanssien porukka, jotka tietenkin mielihyvin tekevät "tarkastuskäyntejään" kohteeseen. Kiva flygailla ympäri mualimaa, täysin palkkaeduin, päivärahoja nauttien, mukavissa hotelleissa asustaen. Pääseepi samalla shoppailemaan... Mutta nyt siis talo on tullut tiensä päähän: Kiinni on - ja pysyy! "Ja katso, oikeudenmukaisuutta siis sittenkin on!". Menetys on suuri tietenkin paikkakunnan Kiimaisille Kolleille. Anteliaat tsuhnattaret poistuivat kuvioista... Seuraavana päivänä Thalys- aamujunalla Brysselistä Pariisiin. Pari asiakaskäyntiä. Tilauksia tulee, juttu luistaa. Eivät hekään arvaa, mikä tilanne itse asiassa on. Illaksi takaisin Antwerpeniin nukkumaan. Onneksi ei tarvii jäädä "Paraisille" yöksi. Järkyttävän ylihinnoiteltu stadi. Seuraavana aamuna Rotterdamiin. Sieltä löytyy uusi asiakas. Juttu luistaa. Iltapäivällä Amsterdamissa vielä tämän kolmen viikon Euroopan -rundin viimoinen asiakaskäynti. Juttu luistaa sielläkin. Tulee tilaus. Minuuttipelillä ryntäys Levi's Storeen ostamaan lämmintä hupparia. Aamullahan alkaa kotimatka Pohjolaan, jossa on jo kylmää. Olen ihanneasiakas, teen salamannopean päätöksen ja otan vastaan ensimmäisen tarjotun tuotteen, hintalappuun katsomatta. Kunhan jotakin lämmintä vaan saisi. Nyt on junalle ehtiminen minuuteista kiinni. Juoksujalkaa Damrakille, ja nokka kohti rautatieasemaa. Ihmisiä on kuin muurahaisia. Sekaan vain. Amsterdam on kaupunki, jossa varttitunnin kävelymatkalla Central Stationilta Damstraatille tuntee sieraimissaan useampia kertoja kannabistuotteiden imelän tuoksun. Syrjäisimmistä seuduista puhumattakaan. Vaan eipä tuo toimintaa täällä tunnu häiritsevän. Yhteiskunta pelaa, hyvinvointi on korkea. Pössytelköön kuka pössyttelee. Samapa tuo. Siellähän hihittelevät "Coffee Shopeissaan". Omissa oloissaan, ja maailmoissaan. Mitäpä haittaa heistä olisi. Härmässä sen sijaan on katsottu viisaimmaksi valita toisenlainen linja. Mietojenkin huumeiden viihdekäyttäjät ajetaan tekemisiin kovan luokan rikollisten kanssa. Ei muuta kuin poliisin kortistoon ja sitä kautta marginaaliin. Onks järkee? Laillinen, väkivaltaista käyttäytymistä aiheuttava Virallinen ValtionHuume Kuningas Alkoholi sentään tuottaa Suomen Valtion budjetista mahtavan osuuden... Hinnoittelu on eurooppalaisen mittapuun mukaan pilvissä, ja sankka virkamiesjoukko elää tuon Alkoholi-Huumeen kustannuksella. Laillisesti, siis. Aika erikoista. Voi olla, että joku Damin vilinässä huutaa jotakin. Ei pysty pysähtymään. Rynnättävä vain kohti steissiä. Samassa pyöräilijä kaartaa eteen ja lausuu: "Sir, you dropped something". Ojentaa - ne Wienistä löydetyt, euron maksaneet Mustat Kengännauhat! Päällystakin vasemmasta taskusta kun Levi's Storesta tullessa tuli vedettyä kaulahuivi ulos, olivat samassa taskussa olleet kengännauhat lentäneet kadulle. Siis aivan kuten Lausannessa säilytyslokeron avain katosi kolikoita taskusta kaivellessa. Damin nuori sympaattinen fillaristikundi hokasi pimeässä tilanteeen, ja puuttui asiaan. Kysyn, onko hänellä pari minsaa aikaa, ja annan lyhennetyn version matkatavaroiden katoamisesta ja noista Mustista Kengännauhoista. Eroamme hymyssä suin. Illalla Antwerpenin Merimieskirkolla saunaa. Saunassa on taas se sama paikallinen homojengi kuten yleensäkin. Ovat omineet tämän bastun. Ei se minua haittaa, kunhan eivät heittäydy liian tungetteleviksi. Tämä Euroopan -rundi on nyt tässä. Aamulla alkaa junamatka takaisin Härmään. Myyntiä tuli hyvin, paremmin kuin koskaan. Kiitos uusien maiden, Puolan ja Tsekin. Unkarissakin tuli käväistyä ensivisiitillä, ja luultavasti se markkina alkaa jatkossa toimia. Matkatavaroiden ja kaluston pölliminen aiheutti omaisuuteen noin prosentin suuruisen pienenemisen. Eiköhän sen kestetä. Loppuelämä mennään sitten mitä ilmeisimmin suurimmaksi osin ilman vakuutusturvaa. Vakuutusten irtisanomisesta koituu pitkässä juoksussa todennäköisesti suurempi säästö, kuin mitä nyt koettu menetys on. Siitä "vararahastosta" maksetaan sitten mahdolliset vahingot. Tiedossa on siis MYÖNTEISIÄ KORVAUSPÄÄTÖKSIÄ! - Saunan jälkeen, taivaallisen Duvel -oluen parissa mietityttävät asioiden mittasuhteet. Tässä samassa bastussa on tullut kylvettyä jo parikymmentä vuotta sittten - korvia myöten veloissa, ilman että edes kameroita tai kuvaustaitoa kumpaakaan silloin edes tuli omistettua. Onhan omaisuus ja osaaminen nyt aivan toisella tasolla kuin silloin aikanaan. Ihmeen pienillä tappiolla näillä reissuilla loppujen lopuksi on pärjätty... Kieltämättä tämä oli paha paikka. Jotakin hyötyäkin tästä kriisistä tulee olemaan, aavistan sen jo jotenkin. Paitsi turhien vakuutusten irtisanomisen ansiosta, eräällä muullakin tavalla. Määrätyt asiat tulevat muuttumaan - paremmiksi. Elämä - ja etenkin matkanteko - tulee muuttumaan helpommaksi, kevyemmäksi. Omistuksien suhteen on aina hyvä välillä pysähtyä kysymään: Missä vaiheeessa omistukset alkavatkin omistamaan omistajansa? Kun oikein pinnistelee, alkaa tulevaisuus hahmottua... Kuva on epämääräinen, mutta... Joo, kyse on siitä, miten muuttaa Tappio Voitoksi. Saattaapi olla, että tapauksesta pitkällä tähtäimellä on suuri hyöty - kevyempien matkatavaroiden roudaamisen johdosta. Voipi olla, että matkalaukkuakaan ei enää tämän jälkeen tule kuskattua mukana. Johan tuota neljännesvuosisata tuli raahattuakin. Ehkä se riittää... Alkaa rinnassa tuntumaan jopa pientä ylpeyttä siitä, että näinkin tukalasta tilanteesta selvittiin. Vientireissu aikatauluineen ja asiakaskäynteineen hoidettiin kunnialla loppuun. Katastrofin jälkeen kyettiin hankkimaan jopa pari uutta asiakasta! Lamautumista ei tapahtunut. Maitojunalla kotiin ei palattu. Ulkopuolista apua ei tarvittu. Ei huonompaa KriisiJohtamista, oikeastaan. "Mis sie tarvitset oikein hyvvää miestä? Täs siul on sellane!". Puolen vuoden kuluttua todennäköisesti lopetteleiksen Euroopan -rundia taas tässä samassa saunassa, Duvel -oluen parissa - ja aika on tehnyt tehtävänsä. Kalusto tulee olemaan uusi, elämä ja työnteko ovat jatkuneet jokseenkin ennallaan. "Vaikka ne kaiken muun viekin, ei konstia kourasta koskaan!". (Erkki Karu) (TUKHOLMA 15.11.2008) Epilogi "Oliko sulla matkatavaroita?". Tukholmasta Maarianhaminaan yöksi, ja sitten illaksi Turkuun, josta satamasta bussilla kotiin, Töölööseen. Anteeksi - Töölöön! Bussi on ylellisen tyhjä, ja siisti kuin mikä. Ruuhkaisen ja likaisen Keski-Euroopan jälkeen tätä osaa arvostaa. Muistuu mieleen, että taskussa ovat vieläkin ne Mustat Kengännauhat. Sikäli niitä ei tarvittukaan, että vasemmanpuoleisen kengän brakaamispisteessä oleva nauha ei loppujen lopuksi katkennutkaan. Mutta bussissa on aikaa, vaihdetaanpa kengännauhat. Tai ei sentään. Vaihdetaankin vain toinen! Mitä tuota toista vielä vaihtamaan, sehän kestänee vielä joitakin viikkoja, kuukausiakin. Tuleepi säästöä! Muutama sentti siitäkin. Sitten tosiaankin vakuutusten irtisanominen... Sitä kautta koettu vahinko pannaan maksuun. Muutamassa vuodessa vahinko on siten katettu. - Messuhallin kohdalla ulos. Etu-ovella kuljettaja kysyy: "Oliko teillä matkatavaroita?". Vastaus: "Ei ollut. Tai olihan niitä, muttei ole enää". Kuljettaja jää hölmönä katsomaan perään... Ajattelee varmaan, että siinäpä outo tyyppi... On niin monenlaista kulkijaa... (HELSINKI 17.11.2008)
|
||
