Kohtaaminen viranomaisen kanssa

Syyskuinen päiväretki Tallinnaan. Kuvaus- ja myyntimatka. Seuraavana päivänä lähtö Lappiin, joten paluu Eestistä jo samana iltana.

Polkupyörä on mukana, tietenkin. Laiva lähes tyhjä - syksyllä 2003 ovat Talinnan-laivat kärsineet matkustajakadosta muutenkin. Kapasiteettia on varmaankin jo liikaa, ja muutaman vuoden kestänyt korkeasuhdanne Helsinki - Tallinna -reitillä alkaa hiipua. Uutuudenviehätys on ohi, ja Talskun hotellien hintatasokin noussut melkoisesti.

Hyvä, että autoja on vain muutama. Aina silloin, kun autojono on pitkä, on tuskallista pyörän päällä jonottaa - joskus puolikin tuntia - passintarkastukseen. Autojen välissä, pakokaasujen keskellä. Talvella kovassa pakkasessakin.

Tallinnan päässä systeemi on toinen: lähestulkoon aina passivirkailijat vinkkaavat yksinäisen pyöräilijän jonon ohi.

Kyse on nk. "kulttuurierosta". Eestissähän on keski-eurooppalainen tapakulttuuri. Suomessa sensijaan jyllää läpi koko yhteiskunnan ihmeellinen väärinymmärretty "tasa-arvo" -jankutus. Eikä puhettakaan joustamisesta. Sarvikuonojen maassa...

Aukealla tullivirkailija, entisen painijan tai painonnostajan näköinen mies, pysäyttää minut.

Tullimies: Mistä tulossa?

Minä: Tallinnasta

Tullimies: Koska lähtenyt?

Minä: Tänä aamuna.

Tullimies: Ootko laivahenkilökuntaa?

Minä: En, vaan tulossa työmatkalta.

Tullimies: Et laivahenkilökuntaa? Siis turisti.

Minä: En turisti, vaan tulossa työmatkalta.

Tullimies: ????

Hänet on opetettu jakamaan Tallinnan -laivoilta tulijat kahteen kastiin: Turisteihin tai laivahenkilökuntaan. Muita vaihtoehtoja hän ei tunne. Ajattelusta hänelle ilmeisesti ei makseta.

Tullimies: Onko tuliaisia?

Minä: Pari pulloa viiniä ja muutama olut.

Tullimies: ???? Mennäänpäs tuonne rakennukseen ja katsotaan vähän.

Ja eikun kassit pöydälle ja sisällöt syyniin. Vasta tässä vaiheessa minulle valkenee, että - toden totta - olemassa kummittelee vielä nk. "20-tunnin sääntö". Mikäli ulkomaanmatka ei ole kestänyt yli 20 tuntia, ei oikeutta verottomiin tuliaisjuomiin ole.

Olin kymmeniä kertoja, jo pitkään pari kertaa kuussa, tuonut yli yön kestäneiltä Eestin -reissuilta tuliaisviinit ja -oluet, ja unohtanut koko "20-tunnin säännön"! Tätä sääntöä tässä nyt viilataan. Loppuun asti! Vaikka keväällä Eesti on jo Unionin jäsen, ja jatkossa viinaa saa kantaa maahan käytännössä rajattomasti. Halvalla.

Tullimies laittaa viinipullot ja oluet (maukkaita eestiläisiä erikoisoluita, suomalaisista litkuistahan saa luonnetta etsimällä etsiä - poikkeuksena portteri, joka on taivaallista!) pöydälle ja pyytää passini.

Hän käy jossakin - varmaankin naputtelemassa tietoni ylös rekisteriin. Epäilemättä, suomalaisviranomaisten luonteenlaadun tuntien, olen heidän listoissaan loppuelämäni "salakuljettaja". Mutta väliäkö tuolla. Ei tullunna pojasta pappia, ei poliisia, opettajaa. Tuli vain tällainen puoli-lainsuojaton pienyrittäjä...

Palattuaan hänellä on mukanaan kuitti, johon alkaa kirjaamaan juomia.

"Nämä menevät sitten tuhottaviksi."

"Mitä? Eikö niille olisi mitään järkevämpää käyttöä?"

"Kun minä en näitä sääntöjä ole laatinut", vastaa tullimies.

Niinpä. Etpä tietenkään. Eihän sinusta sääntöjen laatijaksi olisikaan. Hyvä kun niiden apinamaiseksi noudattajaksi.

Poistun siis mukanani paperi, jonka mukaan olen Suomen Valtiolle luovuttanut tuliaisjuomani. "Tuhottavaksi".

Itärajalla tosin muutama vuosi sitten paljastui käytäntö, jossa tullauksessa oli noudatettu nk. "Viinat mulle, sakot sulle!" - menetelmää. Tullimiehet lipittivät takavarikoimansa viinakset vuosien ajan omiin suihinsa. Pari heistä menetti muistaakseni virkansa, loput taisivat saada vain sakot tai huomautuksen.

Tämä ei - tietenkään - minun tapauksessani tarkoita, että tullimiehet hörppisivät juomani. Ei suinkaan. Meillähän on Suomessa tutkitusti, kansainvälisessä vertailussa, maailman vähiten korruptoitunut virkakunta!

Korruptiota tosin voi mitata monella tavalla. Tulokset riippuvat kysymyksenasettelusta, ja siitä, mitä mitataan.

Entäpä jos korruptiomittariksi otettaisiin virkamiesten MÄÄRÄ, heidän TULOTASONSA sekä tehtävien LAATU ja PALJOUS? Eikö se, että Suomessa on virkakuntaa - olkoonkin vaikka kuinka "nuhteetonta" -moninkertaisesti yli tarpeen, ehkä n. 20 miljoonaista kansaa varten, ole varsinaista korruptiota?

Entä jos edut ovat niin hyvät, ettei syytä lahjusten ottoon yksinkertaisesti ole?

Joka tapauksessa on hyvä, että Eesti keväällä 2004 tulee Unioniin mukaan.

Suomen alkoholipolitiikkaa voi luonnehtia vain täydellisen epäonnistuneeksi. Arvosana nolla. On parempi, että päätösvalta tässäkin kysymyksessä siirtyy maan rajojen ulkopuolelle. Itse emme pystyneet asiaa hoitamaan.

Vuosikymmeniä on hintatasoa pidetty huimaavan korkeana ja kansaa holhottu.

Tätä on perusteltu kansanterveydellä, vaikka itseasiassa pienen ongelmakäyttäjien häirikköjoukon on sallittu pitää suurta enemmistöä panttivankeinaan.

Viini on elintarvike. Olut on terveellistä. Viina on viisasten juoma. Kohtuullisen alkolinkäytön terveydelliset ja sosiaaliset edut tiedetään.

Viina vapaaksi ja hinnat alas vaan.

Se porukka, jolle alkoholi on ongelma, ryypätköön vapaasti itsensä hengiltä. Ei apua heille. Ei heitä kukaan jää kaipaamaan. Hyvä, että heistä päästään. Tämän "siirtymäkauden" ajan toki poliisiviranomaisia tarvitaan. Vieläpä kipeästikin, tuon rupusakin käyttäytymistavat tietäen...

Sitten aloitettakoon puhtaalta pöydältä - kohti eurooppalaista juomakulttuuria. Suomalaiset pystyvät kyllä siihen.

Hyötyjinä nykyisessä läpimädässä systeemissä ovat olleet kaikenkarvaiset holhoajat, tarkastajat ja esim. Alkoon kovapalkkaisiin palkintovirkoihin päässeet ex-poliitikot.

Yksi ajan merkki oli muutama vuosi sitten, kun Alko alkoi "palvelemaan" ja siellä alettiin olemaan "ystävällisiä".

Silloin on piru merrassa, kun virkamiehet alkavat mielistelemään. Sehän kertoo, että a) fyrkat alkavat olla loppu ja b) he tietävät itsekin että heidän pallinsa heiluu.

Emme tarvitse näin pienessä ja - lopultakin - köyhässä maassa Alkon kaltaista hienoa ja kallista vähittäismyymälöiden ketjuakaan.

Samantien voisi mennä Veikkauksen pelimonopolikin. Samaa rahan riipimistä pienelle eliitillehän sekin on - esimerkkinä vaikkapa potkut saaneen pääjohtajan perheen kuviot. Kaikessa irvokkuudessaan. Nimeä emme toki mainitse. Intimiteettisuojan takia, tietenkin!

Lämpimästi tervetuloa vaan Eesti Unioniin! Hyvästi Alkon monopoli! Viinit maitokauppoihin! Tervetuloa Pirkka -viinit! Hyvästi passintarkastajat ja rajamiehet Helsingin satamasta!

Lähtölaskenta on jo alkanut.

(Helmikuu 2004)

EPILOGI

Heinäkuun viimeinen päivä, 2004

Palailen taas Eestin -rundilta. Onnistuneelta sellaiselta.

Baltian maat ovat nyt kolme kuukautta olleet EU:n jäseninä.

Tulen pyörineni viimeisenä ulos MS Nordlandian autokannelta, ja jään vielä laiturille odottamaan autojen hidasta valumista passikontrollin läpi. Pakokaasujen hengittäminen ei kiinnosta.

Huomaan, että yksi tullin auto puikkelehtii laiturialueella "valvontatehtävissä". Siellä näkyy olevan kolme tullimiestä sisällä. Tekevät näköjään itsensä "tarpeellisiksi".

Passitarkastus sinänsä sujuu ongelmitta, tietenkin.

Tarkastuskopin jälkeen oli ennen vuorossa tulliviranomaisten kautta kulkeminen. Nyt tullirakennuksen rappusilla istuskelee kolme tullimiestä työttömien näköisinä. Polttelevat tupakkia.

Yksi tullimies seisoskelee kuitenkin reitilläni.

Ohitan hänet.

Hänellä ei EU:n säännösten mukaan ole oikeutta enää tarkastaa minua.

Kuitenkin, tehdäkseen tiettäväksi olemassaolonsa ja tärkeilläkseen, hän kysyy:

"Oks sulla tupakkaa?"

"Ei ole", vastaan. "Lopetin jo yli neljännesvuosisata sitten."

"No, sitten se on selvä", hän jatkaa.

Niinpä niin. Joo joo. Asia tuli selväksi. On sulla valtaa, on, on! Tai ainakin vallan rippeitä, joista yrität muistuttaa...

Työt loppuivat tullimiehiltä, mutta virat ovat jäljellä. Ties kuinka pitkäksi aikaa ne on budjetoitu eteenpäin.

Nyt he sitten joko pyörivät toimettomina satamassa, tai yrittävät tehdä itsensä tärkeiksi tuollaisilla jonninjoutavilla "Onks sulla tupakkaa?" -kysymyksillään...

EDELLEEN:

Marraskuussa 2004 jälleen kotiinpaluu Eestistä.

Tutut kuviot. Tuttu odottaminen, ohitan passintarkastuksen viimeisenä. Jätän autoihin hajurakoa välttääkseni pakokaasujen hengittämisen.

Tullimiesten parakin edustalla seisoskelee kolme riskiä ukkoa virka-asussa. Tumput suorina.

He havahtuvat, kun ohitan heidät.

Kuulen heidän jupisevan keskenään heidät ohittaessani. Sitten yksi huikkaa perääni:

"Valot päälle!"

Jatkan matkaani enkä reagoi mitenkään. Eivät he sentään perään säntää.

Mutta säälittävää, pateettista tuollainen.

Yrittävät näköjään johdonmukaisesti tehdä itseään tärkeiksi, vaikka työt heiltä ovat käytännössä lähestulkoon loppuneet.

Lehtitietojen mukaan ei mene montaakaan vuotta, kun Virosta tulee Schengen -maa. Sitten ei enää tarvitse kuunnella tarpeettomien, paskantärkeiden tullimiesten peräänhuutelua. Mistäköhän heille löytyy hommia? Jos mistään...

A brief encounter with a government official

A photographic and sales trip to Tallinn in September. Next day, I´m due to leave on a journey to Lapland, so it´s necessary to return from Tallinn already the same evening.

I´m having my bicyckle with me, naturally. The ferry is almost empty. In the autumn of 2003, the ships to Tallinn have been suffering from a lack of passangers. There seems to be too much capacity on the route already. The Tallinn -route´s popularity seems to be diminishing maybe even due to the highly raised hotel-rates in Tallinn.

Luckily, there´s only a few cars on board. When the ferries carry a lot of automobiles, it´s painfull to queue to the passport-control. Standing on your bike, between the cars, having to inhale their exhaustion gasses. In winter, also in cold weather.

At the Tallinn -end the system is different. Almost always, the passport-officers let the lone cyclist pass the queue.

This is a question of "cultural difference", Estonia being a part of the
Central-European tradition. While in Finland, through the entire society, somekind of strange, wrongly interpreted "equality-principle" is dominant. And no question of concessions, of being elastic!

A passport-officer, having the appearance of an ex -wrestler or weight -lifter, stops me.

Officer: Where do you come from?

Me: Tallinn.

Officer: Time of your depart to Tallinn?

Me: This morning.

Officer: You a member of the ship´s crew?

Me: No, I´m returning from a business -trip.

Officer: So you´re no crew. So you´re a tourist.

Me: Not a tourist, but returning from a business trip.

Officer: ?????

He has been taught to divide the passangers coming out of the Tallinn -ships into two categories: Tourists and crew. For him, there are no alternatives.

Officer: Anything to declare?

Me: A couple of bottles of wine and a few beers.

Officer: ?????? Let´s go inside that customs-building and have a look.

So, a check-up of my luggage. Only then did it occur to me that, in fact, there still excists that odd "20-hours regulation". In case the trip abroad hasn´t lasted over 20 hours, there's no right for tax-free purchases.

I had dozens of times, lately usually twice a month, brought my wines and beers from over-night trips to Estonia. And forgotten the rule! Here was I, being applied that rule upon. The rule, which ceases to excist next spring, when Estonia joins the Union! And when it´s possible to carry cheap alcohol to Finland practically unlimitedly!

The official lays my bottles (tasty Estonian special beers, the Finnish beers taste mostly like water, anyway, with the exception of porter, which is heavenly!) aside and asks for my passport.

He leaves inside a room for a while. Undoubtedly, he registers my data somewhere. Knowing the disposition of the Finnish officials, I will certainly be characterized as a "smuggler" until the end of my days. Well, what the hell. I didn't end up to be a priest, a police officer or a teacher. Only somekind of a semi-outlaw small entrepreneur...

When he returns, he starts to fill out a receipt of the confiscated wines and beers.

"These will be destroyed."

"What? Isn't there anything more reasonable to be done with them?"

"Try to understand that I didn't make the rules", answers the customs official.

Offcourse you didn't. You wouldn't be up to making the rules. Your hardly up to trying to make them work in an apely fashion.

So I leave with a receipt according to which the State of Finland has
confiscated my liquids. "To be destroyed".

However, a few years back, on the eastern border, an interesting customs practice was found out. It was called "Spirits to me, fines to you"! For a long time, the customs officials drank the confiscated boozes themselves! If I remember correctly, only a couple of them lost their jobs, the others got away with just fines.

This doesn't, naturally, mean that in my case the customs officials would drink the alcohol themselves. Not by any means! It is a well-known fact that we in Finland are proud to have the least corrupted officials in the world!

However, you can measure corruption in many ways. The results depend upon what you measure.

What about if one would take into consideration the NUMBER of officials, their SALARIES, the NATURE and AMOUNT of their tasks?

Doesn´t the fact that Finland has officials manyfold the country´s needs, maybe enough for a people of 20 million, in itself constitute the most severe corruption? No matter how "clean" the officials are acclaimed to be?

What if their benefits are so good they simply don´t have to be on the take?

Surely, officials are needed. Taking the human soul into onsideration, we could´t manage without them. We would be on the mercy of thug-gangs. On the other hand, also the officials are a burden.

Between a rock and a hard place!

In any case, it´s good that Estonia joins the Union in the spring of 2004.

The Finnish alcohol policy can be characterized to be a total failure. It´s better that the decision-making moves away from this country. We simply could not handle it ourselves.

For decades the price-level was kept sky-high and the people under strict paternal control.

All this has been justified by reasons of "national health", while in reality a small problem-users group has been allowed to hold the vast majority of the people as hostages.

The benefitters have naturally been the ex-politicians who were rewarded with well-paid jobs at the state monopoly ALKO, as well as all kinds of alcohol-bureaucrats.

Let the prices drop - anyway, they have to and they will - and free the sales of alcohol!

The group of problem-makers who can´t handle it may aswell drink themselves to the grave. Who cares! No "help" for them. No-one will miss them. After we get rid of them, let´s start anew from a clean table!

Wine is a basic provision.

Beer is healthy.

The benefits of moderate drinking are manyfold - both from a health and a social point-of-view.

The Finns, too, must be given a chance to develope a European alcohol culture.

One sign of the times was a few years back when Alko started to give "service" and the personnel there tried to be more friendly.

When officials begin to flatter you, that definitely tells you something is wrong. They know that money is running out and they´re about to loose their jobs.

We simply don´t need - in such a small, and, ultimately, poor country - an expensive retailer chain like Alko.

And while we´re at it - good-bye to the state gambling monopoly of Veikkaus aswell! That, also, is basicly a form of money-grabbing to the elite of the country. An example: The life of the family of the sacked ex-CEO of Veikkaus.In all its grotesqueness. We won´t, offcourse, mention the name - for reasons of intimacy, naturally!

So, a very warm welcome to Estonia to the Union. Good-bye to the Alko monopoly! Welcome to wines on the shelves of our local super-markets! And good-bye to the passport-controllers and customs-officials from the Helsinki harbour!

The count-down has begun...

(February 2004)