|
||
| Tuossa hän taas esiintyy... Naistenlehden seurapiiripalstan pää-aiheena ovat hemmon johtaman firman vuosijuhlat. Juhlaväkenä Valtakunnan poliittista ja taloudellista kermaa sekä mediaväen eliittiä. Heppu esiintyy arvovaltaisten kutsuvieraiden kanssa uusi "elämänkumppaninsa" vierellään. Ikäiseni mies. Lapsuudentoverini. Niin sanotusti Menestynyt Mies. Niin, eihän siitä ole kuin hetkinen, kun touhusimme samassa Stadin erään läntisen lähiön poikajoukossa. Ensimmäiset rööki- ja brenkkukokeilut... Pikku-Bostonia ja Hehkuviiniä. Pop -kulttuurin tulo Härmään: 60 -luvun puoliväli. Markku Veijalainen soitteli kerran viikossa radiossa BrittiListan hittejä...Kukkapaitoja ja Beatlesien Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band - LP. Muistan vielä päivän, jolloin se ilmestyi: Kesäkuun ensimmäinen, 1967. - Jumalauta, sehän on tänään tasan 40 vuotta sitten! Lähtökohtamme ("sosio-ekonomiset") elämäntaipaleelle olivat samankaltaiset. Hänestä on ollut paljon juttuja lehdistössä jo vuosia. Suurimmaksi osaksi myönteistä julkisuutta. Hyvä supliikkimies. Varsinainen myyntimies. Pitkä, aikoinaan komeakin kundi. Hyvästä perheestä. Säröjä julkisuuskuvaan on tuonut lähinnä se pakollinen avioero. Kaikkine kiemuroineen. Sitten yksi rattijuopumustuomio, jonka hän selvitti "miehekkäästi" todeten, että jättisakot olivat aivan oikein, ja hän kyllä ottaa opikseen. Palkkaa miehellä on monikymmenkertaisesti minuun verrattuna. Asuinpinta-alaa kantakaupungista löytyy, samoin kesähuvilaa, autoa, pikavenettä... Mutta kun katsoo häntä - tai siis hänen kuviaan - huomaa että heppu on reippaasti yli 10 vuotta ikäistään vanhemman näköinen. Kovin näyttää väsyneeltä. Liikakilojakin jokunen kertynyt. Viskiä tuohon naamariin on uponnut. Selvästikään viinanpito ei ole ollut hallinnassa.Röökiä näyttää kärynneen muutamia vuosikymmeniä. Mahtavat pussit silmien alla... "Menestyksen" hinta...Helvetti, tuohon verrattunahan mulla on asiat hyvin! Entä tuo uusi "elämänkumppani".... Ei perkele. Ei tuota voisi kepilläkään koskea - hänhän on ikäiseni! Katson naisen kuvia uudelleen, näen hänen kroppansa tuon väljän koltun alla... Hyi! Mokomakin harakka! - Toisaalta Härmässähän nk. "sosiaalinen kontrolli" pitää kyllä huolen siitä, ettei suurehkon, "koko kansan" yrityksen toimari heilastele nuorten pimatsujen kanssa. Sehän merkitsisi käytännössä uran loppua, ja nopeasti! - No, mitä nyt joku menestynyt, paskaa (Kansan tahdosta!) kaupitellut kyläkauppias yritteli, mutta kapuloitahan niihinkin rattaisiin heitettiin... Niin, Menestynyt Mies...Saavuttanut urallaan paljon, niin paljon "enemmän"... Kovan saneeraajan maineessa. Puristanut "löysät pois" useammastakin organisaatiosta. Kelpo korvausta vastaan! Kun tuli tähän viimeisimpään firmaan pomoksi, kuului viestinsä: "Täällä ei sitten lusmuilla!". Henkilökunnan mielenilmauksia, ulosmarsseja - ja nouseva pörssikurssi. Mitä hänen "maailmankatsomukseensa" median välityksellä on tullut tutustuttua, niin tyypillinen suomalaisen upseerin sielunmaisema sieltä löytyy. Sinänsä juuri sitä oikeaa "Johtaja" -ainesta. Entä luonne? Yhdistelmä oikeassaolijaa, julkisuudesta nauttivaa itserakasta narsistia ja vallanhimoa. Kaksinaismoralisti, tietenkin. Toiminut alalla, jossa ihmisten henkilökohtaista elämää sörkitään. Hänenkin edustamiensa yritysten toimesta. Mutta kun hemmon oma avioero tai rattijuopumus on ollut kyseesä, onkin jätkältä tullut noottia: " Jättäkää yksityiselämäni rauhaan!". Mietin niiden firmojen tuotteita, joiden toimitusjohtajana tyyppi on palvellut... Tuttuja jokaiselle suomalaiselle. Heikkotasoista matskua. Valtaosin täyttä skeidaa. En maksaisi niistä mitään - joskus ilmaiseksi käytän sitä pientä osaa, mikä on kelvollista. Selvää on, ettei hänellä noissa hommissa enää montaa vuotta ole jäljellä. Kohta nostetaan joku nuorempi tyyppi firman keulahahmoksi.Toisaalta taloudellisesti hänen loppuelämänsä on varmaankin turvattu. Kohta kupsahtaakin pois. Niinkuin tietysti meikäläinenkin. Multa jää jäljelle sentään muutama foto kummittelemaan - häneltä ei sitäkään. Unohdetaan nopeasti. Kuten meidät kaikki. Tai melkein kaikki. Voi Turhuuksien Turhuus! Mikähän siinä on, etten tunne pienintäkään kateutta tuota "menestynyttä" lapsuudentoveriani kohtaan. Mikähän siinä on, että tyypin elämää seuratessa vakaumus vain vahvistuu: Johtajana ei ole hyvä olla. Paljon parempi on olla syrjässä, väsätä jotakin omaa hommaa: Käsityöläisenä, pienyrittäjänä, asiantuntijana tai vastaavana. Johtajana joutuu luopumaan niin paljosta... Vapaudesta. Itse asiassa... Enhän koskaan pitänytkään jäbästä. Eikä tämäkään henkilö vuosikymmenien varrella ole muuttunut yhtään. Kaikki oli nähtävissä jo ammoin... Vuosien varrella piirteemme vain korostuvat. Kuten sanotaan: Ihmisen luonne on hänen kohtalonsa - eikä kohtaloaan pääse pakoon! (KUOPIJO, 1.6.2007) |
||
