|
päivän paras hetki
|
|
|
Pyhtää, Munapirtti (Mogenpört) 15.5.2007.
Asiakaskäynnillä.
Merihotelli Mäntyniemi on vanha, hyvä asiakas 90 -luvulta.
Tällä vuosituhannella on ollut hiljaisempaa, syynä
"yhteensovittamattomat henkilökemiat" erään
(lyhytaikaiseksi jääneen) yrittäjän kanssa.
Nyt käynnistellään kuviota uudestaan...
Aamulla
bussilla Pyhtäälle, siitä Purolan tienhaarasta
fillarilla Mäntyniemeen. Mukava uusi henkilökunta, tarjosivat
lounaan. Yrittämällä yritin maksaa, mutta raha ei
kelvannut.
Korttiständi pystytettiin samaan paikkaan, missä se vuosia seisoikin.
Puhelinkin
soi. Joensuusta tuli mukava tilaus maahantuomilleni ranskalaisille
Opinel -linkkareille. Päivän myynti oli sitten siinä -
muuta ei tarvitakaan.
Sataa kun lähden palaamaan iltapäivällä kotiin.
Ilma raikasta, happirikasta - on hyvä hengittää.
Fiilikset
ovat ok, fillari toimii moitteetta. Vihertää
ympärillä. Linnut livertelevät metsissä joka
puolella. Heitä ei sade eikä kylmyyskään haittaa.
Partneri on löydyttävä!
Oikeastaan on hyvä,
että vettä tulee. Sitä rajumpi on sitten taas
lähipäivänä se voima, jolla Luonto puskee
vihreää esille. Kevät on huumaavaa vuodenaikaa!
Nautin pyöräilystä. Veri kiertää, ajatus kulkee.
Ohitan pari suurta pöllipinoa tien poskessa.
Ensin mäntypölleja. Mikä tuoksu! Pihkaa ja mäntyä!
Parikymmentä metriä etiäppäin, ja koivupöllejä. Tuoksu vaihtuu "lennossa" koivuiseksi!
Onpa väkevät aromit!
Pakko
pysäyttää, ja varte vasten mennä nuuhkimaan noita
pöllipinoja. Kumpaakin vuorollaan. Keuhkot täyteen.
Tuoksut iskevät suoraan keskushermostoon. Palaan samassa jonnekin vuosikymmenien taakse.
Ilahduttavaa: Hajuaisti on vielä olemassa! Hieno juttu!
Hetkinen, aistit... Viisikö niitä oli: Maku, tunto, näkö, kuulo - ja hajuaisti!
Eipä tuolle viimeiselle paljon käyttöä taas kuukausiin ole ollutkaan, mutta tallella on!
Jatkan
sateessa matkaa, vielä muutama kilsa Purolan Tarmo
-kyläkaupalle. Siellä saa eurolla käydä
netissä, eikä koskaan ole tarvinnut jonottaa.
Valkovuokkoja metsät täysi.
Mitäs tuossa, kallioleikkauksen vieressä: Ahomansikat kukkivat! Ohhoh! Puolessa välin toukokuuta!
Niinpä
niin, kallioleikkauksen vieressäpä hyvinkin, ja Etelän
puolella. Täällä on näköjään ollut
aurinkoisiakin päiviä, ja kallio on imenyt
lämpöä puoleensa.
Hetkinen! Tuossa, tienposkessa, on tuttu, iso kivi.
Enkös
sinne kerran heittänyt sitä yhtä täysin palvellutta
vanhaa paitaa? Käydäänpä vilkaisemassa.
Eihän
täällä ole mitään. Havukerros
peittää tantereen... Vaikka... Tuossa on jotakin...
Tökitäänpä kepillä... Aivan, parin sentin
sammal- ja maakerroksen alta löytyy kirjavaa, maatuvaa kangasta!
Juuri
niin! Se oli mukava paita, tykkäsin niin kovasti, että
tuohon aikaan ei paljon muuta tullut käytettyäkään.
Ostettu vuonna 1994 Ruka-Klubin Ski-Shopista. "Torstaitarjous", maksoi jotakin parisataa markkaa.
Kanadalaistyylinen ruutupaita.
Juuri
se paita päällä kerran toukokuussa odotin neiti
A:ta Hotel Terminuksen Kasper -ravintolassa Tukholmassa.
Centralstationia vastapäätä, ennen junan
lähtöä Köpikseen.
Ei tullut, ei.
Oikutteli, piti tuotettaan hard-to-gettinä.
Sitten
muutaman vuoden kuluttua olikin tytöllä jo toinen
ääni kellossa. Asiaankuuluvine kännipuheluineen ja
-tekstareineen... Pitäköön pillunsa, mä elän
leivälläki! Tai sproteilla! Sproteista, Hyvä Lukija,
enemmän myöhemmin...
Sattumoisin bongasin netistä
kuvan nykyisestä neiti A:sta. Tavallinen pullea keski-ikäinen
suomalaisnainen. Ei anna aiheta mihinkään toimenpitteisiin.
Niin, olihan hän upea ilmestys - silloin aikoinaan... Vaikka
lyhyeksi jäi tollakin se "Prime Time"... Niin aina.
Mutta siinä maatuu hyvää vauhtia vanha paitani. Kohta maadun minäkin.
"Maasta olet sinä tullut, ja maaksi olet jälleen muutuva"!
Aamen!
-
Vielä muutama kilsa Purolaan ja Internetin Ihmemaahan.
Tällä
pikkutiellä ei ole yhtään vastaantulijaa - ja kohta
mulla on suunnilleen koko maailma ja kaikki sen tieto näppiksen
alla. Ihmeelliseksi on mennyt!
Hyvänen aika
sentään! Vielä yksi tuoksu -aistimus: Savua! Jossakin
lämpiää talo vielä puilla!
Siis ammoisista ajoista alkaen geeneihin iskostetusta savun tuoksusta suoraan World Wide Webiin!
-
Kappas
vaan! Kyläkaupan hyllyllähän on herkkua, latvialaisia
savukilohaileja! Ensimmäistä kertaa niitä Suomessa
löydän!
Vakiomuonaa Baltian -reissuilla, ja säännöllinen tuominen.
Parhaita ovat riikalaiset "Tsaarin Sprotit". Niiden öljykin on niin herkullista!
Nämä
purolalaiset näkyvät olevan jotakin halpis -kamaa. Hinta
silti 1,24! Josta tosin 12 senttiä näkyy menevän
avustuksena jollekin tuulipuistohankkeelle. Monimutkainen kiemura.
Joopa joo.
Tallinnan sataman marketista saa 76 sentillä
paljon parempilaatuisia sprotteja, mm. sipulilla, ruohosipulilla ja
valkosipulilla maustettuja. Kumma, kun tämänkin tuotteen
hinta yli tuplaantuu Suomenlahden yli matkatessa. Joku vetää
välistä.
Sprotinhimo on niin suuri, että purkki
täytyy avata ja sprotit hotkaista jo seuraavalla
pyöräilyetapilla Purola - Seiskatie.
Viimeiset hetket nauttia hiljaisuudesta ja metsästä.
Kohta
alkaa täydellinen helvetti, kun sateessa pitää odottaa
Kotka - Helsinki bussia. Hirvittävä melu
ohikiitävästä rekkarallista.
No, siisti, lämmin bussi kuitenkin odottaa.
Tämmöisen
liikunta- ja ulkoilupäivän jälkeen on nukahtaminen auton
sisällä, lämmössä varma asia.
Ei ollut huono työpäivä.
Hyviä hetkiä oli moniakin, huippuna tietenkin nuo pöllipinojen parfyymit.
(PÄRNU 18.5.2007) |
|
|
|
|
|