|
||
| Pyhtää, Munapirtti (Mogenpört) 15.5.2007. Asiakaskäynnillä. Merihotelli Mäntyniemi on vanha, hyvä asiakas 90 -luvulta. Tällä vuosituhannella on ollut hiljaisempaa, syynä "yhteensovittamattomat henkilökemiat" erään (lyhytaikaiseksi jääneen) yrittäjän kanssa. Nyt käynnistellään kuviota uudestaan... Aamulla bussilla Pyhtäälle, siitä Purolan tienhaarasta fillarilla Mäntyniemeen. Mukava uusi henkilökunta, tarjosivat lounaan. Yrittämällä yritin maksaa, mutta raha ei kelvannut. Korttiständi pystytettiin samaan paikkaan, missä se vuosia seisoikin. Puhelinkin soi. Joensuusta tuli mukava tilaus maahantuomilleni ranskalaisille Opinel -linkkareille. Päivän myynti oli sitten siinä - muuta ei tarvitakaan. Sataa kun lähden palaamaan iltapäivällä kotiin. Ilma raikasta, happirikasta - on hyvä hengittää. Fiilikset ovat ok, fillari toimii moitteetta. Vihertää ympärillä. Linnut livertelevät metsissä joka puolella. Heitä ei sade eikä kylmyyskään haittaa. Partneri on löydyttävä! Oikeastaan on hyvä, että vettä tulee. Sitä rajumpi on sitten taas lähipäivänä se voima, jolla Luonto puskee vihreää esille. Kevät on huumaavaa vuodenaikaa! Nautin pyöräilystä. Veri kiertää, ajatus kulkee. Ohitan pari suurta pöllipinoa tien poskessa. Ensin mäntypölleja. Mikä tuoksu! Pihkaa ja mäntyä! Parikymmentä metriä etiäppäin, ja koivupöllejä. Tuoksu vaihtuu "lennossa" koivuiseksi! Onpa väkevät aromit! Pakko pysäyttää, ja varte vasten mennä nuuhkimaan noita pöllipinoja. Kumpaakin vuorollaan. Keuhkot täyteen. Tuoksut iskevät suoraan keskushermostoon. Palaan samassa jonnekin vuosikymmenien taakse. Ilahduttavaa: Hajuaisti on vielä olemassa! Hieno juttu! Hetkinen, aistit... Viisikö niitä oli: Maku, tunto, näkö, kuulo - ja hajuaisti! Eipä tuolle viimeiselle paljon käyttöä taas kuukausiin ole ollutkaan, mutta tallella on! Jatkan sateessa matkaa, vielä muutama kilsa Purolan Tarmo -kyläkaupalle. Siellä saa eurolla käydä netissä, eikä koskaan ole tarvinnut jonottaa. Valkovuokkoja metsät täysi. Mitäs tuossa, kallioleikkauksen vieressä: Ahomansikat kukkivat! Ohhoh! Puolessa välin toukokuuta! Niinpä niin, kallioleikkauksen vieressäpä hyvinkin, ja Etelän puolella. Täällä on näköjään ollut aurinkoisiakin päiviä, ja kallio on imenyt lämpöä puoleensa. Hetkinen! Tuossa, tienposkessa, on tuttu, iso kivi. Enkös sinne kerran heittänyt sitä yhtä täysin palvellutta vanhaa paitaa? Käydäänpä vilkaisemassa. Eihän täällä ole mitään. Havukerros peittää tantereen... Vaikka... Tuossa on jotakin... Tökitäänpä kepillä... Aivan, parin sentin sammal- ja maakerroksen alta löytyy kirjavaa, maatuvaa kangasta! Juuri niin! Se oli mukava paita, tykkäsin niin kovasti, että tuohon aikaan ei paljon muuta tullut käytettyäkään. Ostettu vuonna 1994 Ruka-Klubin Ski-Shopista. "Torstaitarjous", maksoi jotakin parisataa markkaa. Kanadalaistyylinen ruutupaita. Juuri se paita päällä kerran toukokuussa odotin neiti A:ta Hotel Terminuksen Kasper -ravintolassa Tukholmassa. Centralstationia vastapäätä, ennen junan lähtöä Köpikseen. Ei tullut, ei. Oikutteli, piti tuotettaan hard-to-gettinä. Sitten muutaman vuoden kuluttua olikin tytöllä jo toinen ääni kellossa. Asiaankuuluvine kännipuheluineen ja -tekstareineen... Pitäköön pillunsa, mä elän leivälläki! Tai sproteilla! Sproteista, Hyvä Lukija, enemmän myöhemmin... Sattumoisin bongasin netistä kuvan nykyisestä neiti A:sta. Tavallinen pullea keski-ikäinen suomalaisnainen. Ei anna aiheta mihinkään toimenpitteisiin. Niin, olihan hän upea ilmestys - silloin aikoinaan... Vaikka lyhyeksi jäi tollakin se "Prime Time"... Niin aina. Mutta siinä maatuu hyvää vauhtia vanha paitani. Kohta maadun minäkin. "Maasta olet sinä tullut, ja maaksi olet jälleen muutuva"! Aamen! - Vielä muutama kilsa Purolaan ja Internetin Ihmemaahan. Tällä pikkutiellä ei ole yhtään vastaantulijaa - ja kohta mulla on suunnilleen koko maailma ja kaikki sen tieto näppiksen alla. Ihmeelliseksi on mennyt! Hyvänen aika sentään! Vielä yksi tuoksu -aistimus: Savua! Jossakin lämpiää talo vielä puilla! Siis ammoisista ajoista alkaen geeneihin iskostetusta savun tuoksusta suoraan World Wide Webiin! - Kappas vaan! Kyläkaupan hyllyllähän on herkkua, latvialaisia savukilohaileja! Ensimmäistä kertaa niitä Suomessa löydän! Vakiomuonaa Baltian -reissuilla, ja säännöllinen tuominen. Parhaita ovat riikalaiset "Tsaarin Sprotit". Niiden öljykin on niin herkullista! Nämä purolalaiset näkyvät olevan jotakin halpis -kamaa. Hinta silti 1,24! Josta tosin 12 senttiä näkyy menevän avustuksena jollekin tuulipuistohankkeelle. Monimutkainen kiemura. Joopa joo. Tallinnan sataman marketista saa 76 sentillä paljon parempilaatuisia sprotteja, mm. sipulilla, ruohosipulilla ja valkosipulilla maustettuja. Kumma, kun tämänkin tuotteen hinta yli tuplaantuu Suomenlahden yli matkatessa. Joku vetää välistä. Sprotinhimo on niin suuri, että purkki täytyy avata ja sprotit hotkaista jo seuraavalla pyöräilyetapilla Purola - Seiskatie. Viimeiset hetket nauttia hiljaisuudesta ja metsästä. Kohta alkaa täydellinen helvetti, kun sateessa pitää odottaa Kotka - Helsinki bussia. Hirvittävä melu ohikiitävästä rekkarallista. No, siisti, lämmin bussi kuitenkin odottaa. Tämmöisen liikunta- ja ulkoilupäivän jälkeen on nukahtaminen auton sisällä, lämmössä varma asia. Ei ollut huono työpäivä. Hyviä hetkiä oli moniakin, huippuna tietenkin nuo pöllipinojen parfyymit. (PÄRNU 18.5.2007) |
||
