PHUKET
 
140309 

Aika päivittää Thaimaan -osasto.
 
Edellinen reissu, vuonna 1995, oli sikäli menestyksellinen, että yksi tuolta matkalta syntynyt kuva maksoi - tosin jälkikäteen - reissun kulut.

 
Ruusupostikortti. Punainen ruusu, kuvattu eräällä pihalla Bangkokissa. Jojensuun ja Kajjaanin mummelit ostivat kaksi painosta loppuun. Kiitos siitä teille, mummot! Olette mahtavia tyyppejä kun rahoitatte toimintaani!
 
Ostan tällä kertaa pelkät lennot Phuketiin.
 
Näin ollen ei ole sidottu yhteen ja samaan yösijaan, vaan voi tarpeen mukaan vaihtaa maisemaa.
 
Piletin hinta 860 egeä lentokenttäkuljetuksineen.
 
150309
 
Perillä.
 
Sattui tuuri, mukava naapuri ja runsaasti jalkatilaa koneessa. Kaksi ihan kelvollista ateriaa. Nukuttuakin sai.
 
Phuketissa löytyi hyvätasoinen majapaikka varttitunnissa: Sugar Palm Resort Karon Beachilta. Tuhatkolmesataa bahtia eli jotain 30 egeä yö aamiaisineen. Ei paha. Ilmainen nettipistekin jopa.

Kävin uimassa, ranta on aivan vieressä. Vesi liian lämmintä ollakseen virkistävää, kuten Aasiassa yleensäkin. Kuubassa on toisin, mutta sattuneesta syystä sinne ei enää ole asiaa...  - Ainakaan Fidelin hallinnon aikana.
 
Eka sunset -sessio. Vaikuttaa, etta auringonlaskukuvia täältä saisi mielin määrin. Jos vaan jaksaisi kuvata ja haluaisi.
 
Tutustumista Karon Beachiin ja tuleviin retkikohteisiin.
 
Syömässä tanskalaisomisteisessa Little Mermaidissa. Salaattibuffetti, katkarapu-tomaattikeitto ja soodavesi 4,20 euroa.
 
Thai -hieronnassa.
 
Loistavaa hierontaa perinteiseen thai -tyyliin. Jotain seitsemän euroa.
 
Varhain petiin.
 
Telkussa näkyy CNN ja BBC World News. Kaikki siltä osin hyvin.
 
Matkalukemisena Jerzy Kosinskin "Askelia". Suomennos: Pentti Saarikoski.
 
Onneksi huone on talon rauhallisemmalta puolelta, musisointi kadulta ei kuulu. Varaan huoneen toiseksikin yoksi.
 
160309

Eka täysi päivä perillä. 
 
Poolille, loikoilua kirja kädessä, nahka paloi tietty 
heti.
 
Taivaallista thai -hierontaa. Tunnin setti n. 7 egeä. Pakko käydä päivittäin!
 
Täällä on tosi hyvää jädeä. Esimerkiksi vihreä papu -jätskiä. Kuulostaa oudolta, mutta on erinomaista. Tänään meni varmaan neljä kipaletta.
 
Puodeissa on myynnissä suomalaisten ja skandinaavisten iltapäivälehtien nettiversioista tulostettuja paperilehtiä. Hinta 180 bahtia eli jotain yli kolme ja  puoli egeä.
 
Loistava bisnes -idea ja kertoo porukan näppäryydestä ja tietynlaisesta bisnes  -luovuudesta. Kaiken lisäksi markkinoivat noita "ekologisina" lehtinä.
 
Thaikuissa viitataan länsimaiselle tekijänoikeuslainsäädännölle kintaalla.
 
Pari stooria tuli luettua Kosinskin "Askelia" -teoksesta.
 
Minimalistista, eksistentialistista, vähän niinkuin "laimennettua Kafkaa".
 
Minimalistista, niin kuin Philip Glassin musa.
 
Tosin monien mielesta Glassin musahan ei edes ole musiikkia - jonkinlaista ääntä vain.
 
Wikipediasta kävin tsekkaamassa tuon Jerzy Kosinskin.
 
Tuohan on sama heppu, jonka kanssa allekirjoittaneella on ollut kunnia esiintyä samassa elokuvassa: Warren Beattyn "Punaiset" (Reds). Perustui siihen John Reedin kirjaan "Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa" (Ten Days That Shook the World).

Filmattiin mm. Espoossa joskus 80 -luvulla, oli pirun kylmää silloin talvella odottaa avustajana jotakin joukkokohtausta siellä eräällä hyljätyllä rautatieasemalla. Muistaakseni siitä sai kyllä fyrkkaa ihan hyvin, sen ajan standardien mukaan.
 
Kosinskilla näkyy olleen "kiintoisa", vinksahtanut henkilökohtainen elämä. Kirjojen yhteydessä taas mainitaan usein sanat "plagiaatti" ja "feikki".
 
Kävi hyvä tuuri: Eräs juutti osasi osoittaa fillarivuokraamon, ilmeisesti Karon Beachin ainoan. Skoottereita täällä on kyllä vuokrattavina sadoittain.
 
Eli huomenna aamulla fillarin selkään, ja ilmojen salliessa retkelle Orchid Farmille. Hyvälle orkidea -fotolle olisi käyttöä postikorttina.
 
170309
 
Koko päivän fillariretki, myöhään iltaan asti.
 
Fillarin vuokra oli edullinen, vain 100 bahtia = jotain 2,20 egeä. Ja hyvä
filo.
 
Orkideafarmilla monen tunnin sessio. Kuvia syntyi.
 
Fakta kuitenkin on, etten noihin kasvatettuihin/jalostettuihin hybridi -orkideoihin saa mitään makua. Kotimaiset tikankontit, mariankämmekät, neidonkengät, valkolehdokit ja muut arktiset villit orkideat vievät voiton. Mennen, tullen.
 
Eri asia on, että voi olla että tämänpäiväisistä orkideakuvista joku on julkaistava. Kaupallisista syistä. Jollei tältä reissulta synny muuta, kelvollisempaa matskua.

Orkideafarmilla oikeita valoja odotellessa muutama pätkä Kosinskin kirjasta. Alkaa käydä hermoille tuo tyyppi.
 
Oikeastaan kehnoja tarinoita, huonosti kirjoitettujakin.
 
Jokaisessa "vinjetissä" joku ihme kinky seksuaalinen tai väkivalta -koukku.
 
Pervo mikä pervo.
 
Lienee kuitenkin ollut 60- ja 70 -luvuilla Jenkeissä hyvin myynyt "kirjailija".  Iso julkkis. Polanskin kaveri.
 
Mutta paskaa tuo on.
 
Teki muuten itsarin aika nuorena...
 
Seuraavaksi suuntana sunset -sessio Phuketin saaren niemenkärjessä, Phromthep 
Capella. 
 
Melkoista kipuamista sinne, hikeä valui litrakaupalla.
 
Upea paikka, mutta aurinko meni pilveen puoli tuntia ennen H -hetkeä. Hyvä kuitenkin, että mesta löytyi, tuonne on nyt helppo palata.
 
Paikalla oli satamäärin turisteja, valtaosin thaikkuja. Suurimpana ryhmänä heistä erottuivat huivipäiset nuoret muslimitytöt. - Niin, täällä Etelä-Thaimaassahan on merkittävä muslimiväestö.
 
Sitten 12 kilsan fillarimarssi takaisin hotellille, Karon Beachille.
 
Piti kiivetä monta sataa metriä korkean vuoren yli pimeässä. Viidakko vaan ympäröi, ja valtaisa sirina ja surina sieltä. Ongelmana koirat, jotka olivat monta kertaa hyökkäämässä kimppuun. Siinä tarvittiin suomalaisia kirosanoja ja jalkojen sätkyttelyä.
 
Lähempänä Kataa useampia tyttöbaareja. Vosut huutelivat käymään peremmälle. Kulahtanutta tarjontaa.
 
Kata Beach osoittautui paljon tätä Karon Beachia vauhdikkaammaksi paikaksi. Kadun varrella oli jopa yksi go-go -baari, perkele kun ei ollut silmälaseja mukana.
 
Illallinen vakioraflassa, Little Mermaidissa. Kävin siellä aamiaisellakin.
 
Salaattibuffetti, soodavesi, leipä, tomaatti-katkarapukeitto, kolme palloa kookosjäätelöä ja espresso jotain 6,50 egeä.
 
Vielä hierontaa.
 
Hieronta todella sattui, kiitos palaneen nahan.

Hierojatar käytti Aloe Veraa, saa nähdä onko siitä yön yli apua...
 
180309

Tämä oli toistaiseksi reissun paras päivä.
 
Aamutoimien jälkeen filolla startti Katan suuntaan, alkoi kaatosade. Pakko jäädä sadetta pitämään erään puodin terassille.
 
Sattumoisin sama juutti, joka antoi vinkin fillarivuokraamosta, ilmestyi aamukaljoilleen sinne.
 
Antoi, vanha Phuketin -kävijä, vinkin puolta nykyistäni halvemmasta hotellista.Huomisesta alkaen siis sinne. Maksaa 500 bahtia per yö (ilman aamupalaa), eli vähän yli kymmenen egeä.
 
Kävin oitis maksamassa jo ekan yön. Parin venetsialaisen hepun pizzeria, jossa  muutama huone yläkerrassa: "Da Nico & Andrea". - Sympaattinen Andrea muuten totesi, että kävisin aivan paikallisesta, jos Venetsian kadulla kävelisin vastaan...  Kuulosti hyvältä!
 
Sitten hierontaan sinne eilen löydettyyn uuteen mestaan, Chalongin tien varrella oleva omakotitalo. Tytöt vinkkasivat eilen käymään peremmälle.
 
New, 23 v., on valintani. Koko loppureissun ajan.
 
Iloinen, kaunis, eläväinen, hyvähampainen, sileäihoinen, paksuhuulinen. Kova kikattaja. Ammatitaitoinen hieroja.
 
Paratiisillista hoitoa. Siinä sai vanha tomumaja tarvitsemaansa möyhennystä.
 
Pikkurahalla.
 
Sitten olikin kevyt olo jatkaa kohti Promthep Capea, niin luulin.
 
Mutta kun sen Katalta alkavan jyrkän nousun, noin kaksi kilsaa, oli saanut suoritettua, tulikin vastaan edellisenä yönä pimeässä bongattu naköalapaikka, "View Point".
 
Ei syytä jatkaa kauemmaksi, ne auringonlaskufotot syntyvät täältä, jos ovat syntyäkseen.
 
Ei kun odottamaan.

Nukahdin betonikaiteelle, syrjään, erään puun alle varjoon puoleksi tunniksi.
 
Kosinskin kirjan lukemista. Yhä vastenmielisemmäksi käy. Roskaa.
 
Puoli tuntia ennen sunsettiä meni taas pilveen.
 
Kumma, kun se valtaisa siritys - tulikärpäsiäkö ne ovat? - alkaa HETI auringon laskettua.
 
Komeita pilvimuodostelmia. Erilaisia pastellin sävyjä.
 
Jätin kuitenkin kuvaamatta, koska "se jokin" puuttui. Haluan TÄYDELLISTÄ. 
 
Kylla sekin ehtoo vielä koittaapi...
 
Kotimatkalla Kata Beachiltä löytyivät uudet lipokkaat.
 
Kauppiaan hintapyyntö 1000 bahtia, sain tingittyä 300 bahtiin. Todennäköisesti siinäkin on puolet liikaa.

Vakioillallinen Little Mermaidissä. Kookosjäätelöä ja espresso.
 
Illallisen jälkeen vielä Kata Beachille kuvaamaan yhtä mielenkiintoista neonvalo -häkkyrää. Infernaalinen meteli siellä. Baarityttöjä sadoittain, ei yhtään hyvää joukossa.
 
Satumaisen kaunista oli ylhäälla View Pointilla - alhaalla Katalla ja Karonilla osin irvokkaita näkyjä, ja kuvottava löyhkä nousee viemäreistä.
 
Todennäköisesti nuo viemärit laskevat muuten suoraan mereen...
 
Absoluuttista kauneutta ja taivaallisia nautintoja, köyhyyttä ja saastaa - sitä on Thaimaa.
 
190309
 
Täydellinen päivä. Ainakin melkein.
 
Aamulla fillarilla ensin Newn luokse hierontaan.
 
Paranee vaan.
 
Autuutta. Bliss!
 
Kaiken huipuksi juuri silloin tuli tuon Thai Massage -mestan ämyreistä Beoncen  "Crazy for Love". Eipä olisi parempaan hetkeen voinut sattua...  Hypnoottista musaa.
 
Sitten taas filolla Katan kautta View Pointille. Jos kuvaus tänään onnistuisi?
 
Vuoren rinnettä noustessa kuvaussessio, aiheena elefantti -aiheinen liikennemerkki. Sitä voi ehkä joskus jossakin käyttää. Esimerkiksi jossakin Lapin maisemassa.
 
View Pointille päästyä kumosin alhaalta Katan kaupasta ostetun puolen litran flindan viileää keltaista teetä. Siina vasta mainio janojuoma!
 
Paikalla oli ryhmä eestiläisiä. Kertoivat, että olivat maksaneet Tallinna- Amsterdam-Singapore-Phuket -lennosta suunnilleen neljä hunttia ja risat. Eli  puolet vähemmän kuin mitä itse jouduin maksamaan. Eikä edes pitkiä venttailuja lentokentillä.
 
Eli seuraavalla kerralla... Oho! Alanko jo puhua seuraavasta kerrasta...? 
 
Sitten se tuli.
 
Täydellinen auringonlasku.
 
Niin kaunis, kuin auringonlasku vaan voi olla. Mukavasti pilvenriekaleiden taakse.

 
Kuvat purkissa, eli nyt on sitten saletisti julkaisukelpoista matskua tältä  reissulta. Paineet siltä osin ohi.
 
Mita kuvia tämän jälkeen tulee, on sitten pelkää boonusta.
 
Vaikka mieluummin kyllä jotakin muuta - vaikka hyviä pilvikuvia -  julkaisisin, mutta hätätilassa sunsettikin kelpaa.
 
Kuten tavallista, lähdin taas View Pointilta viimeisenä pois.
 
Uskomaton näky oli tuokin, kun auringonlaskun jälkeen kaukana horisontissa kalastusveneiden valot syttyivät loistamaan pitkänä helminauhana.
 
Aihe oli pitkään putken päässä, mutta kuvaamatta jäi.
 
Totesin, ettei minulta tuollaisille "vaikeille" kuville löydy yleisöä.
 
Samalla kun laitoin kaluston kasaan ja reppuun, hokasin että takahampaasta on lohjennut jotakin pois.
 
Juuri kun kaikki oli täydellistä, tuli muistutus kuolevaisuudesta.
 
Rappio ja kuolema - alati läsnä.
 
Ruumis rapistuu, mätänee pois. Hitaasti ja varmasti.
 
Tempus fugit.
 
Nyt vaan sitten jännätään, päästäänkö tämä reissu kunnialla loppuun, vai tuhraantuuko energiaa ja aikaa hammaslääkärivisiitteihin...
 
Karonille takaisin fillaroidessa hokasin Katalla aussifotari Cameron Hansenin gallerian. Kolme myyntityttöä tarjosivat suurennnoksia kotiin lähetettäviksi UPS -rahtina. Hinnat satoja euroja per suurennus.
 
Kuvastoa eri puolilta Kaakkois-Aasiaa. Tyyli lähes identtinen oman Markku Tanomme kanssa. Etupäässä maisemaa. Suuri kuvakoko, panoraamaakin käytetty, huipputerävyys, Velvia -laatu, pitkät valotusajat, maksimaalinen syväterävyys. Mutta Markku on parempi kuvaaja, vaikka hänen aiheensa onkin "vain" Koli, Lappi jne.
 
Galleriassa mainostettiin eritoten, että Hollywood -turhake Nicolas Cagellakin on Hansenin taulu. Minusta tuosta kannattaisi olla ihan hiljaa.
 
Sekin vanha sanonta tuli Hansenin tapauksessa mieleen, jotta "ei ne isot tulot, vaan pienet menot"... 
 
Kävin ostamassa My Friend Home -matkatoimistosta kahden yön paketin Phi Phi -
saarelle.
 
Startti aikaisin aamulla.
 
Ai niin. Natasha Richardson kuoli traagisesti. Siinä oli kaunis nainen. Siis about 15 vuotta sitten. Olin äitiin, Vanessa Redgraveen niiiiin rakastunut 12 -vuotiaana, Michelangelo Antonionin kulttileffan "Blow-Up" -aikoihin...
 
Tempus fugit. 
 
200309
 
Phi Phi Don -saarella.
 
Venetsialaisten pitserianpitäjien hotelli osoittautui vikatikiksi. Ei siellä kunnolla voinut nukkua.
 
Pyyhkeiden ja lakanoiden puhtaudessa toivomisen varaa. Karmea meteli kadulta aamuun asti. En palaa sinne.
 
Lautta tänne Phi Phi Donille teki pienen kiemuran Phi Phi Leh -saaren Maya Beachilla. Kieltämättä vaikuttava laguuni. Leonardo DiCaprio kuuluu filmanneen siellä elokuvan "The Beach". Kyseistä Hollywood -tuotetta en luonnollisestikaan ole nähnyt. Jos se tulisi vaikka telkusta, voisi ihan mielenkiinnosta uhrata aikaa tuohon hömppään ja tsekata, miten ko. leffassa Phi Phi Lehin maisemat on taltioitu.
 
Sillä saarella ei tosin liene majoitusmahdollisuuksiakaan - onneksi!
 
Täällä suuremmalla Phi Phi Don -saarella niitä sensijaan piisaa.
 
Nykyajan matkailuTEOLLISUUDEN karmeimmat ilmiöt ahdettuina pienelle alalle...
 
Iltapäivällä pakottauduin uimaan. Jotakin paskaa lillui vedessä, mitä lie.
 
Uintihommissa tuli ikävä Turkin Kusadasia, Kuubaakin. Kirkkaita, viileämpiä vesiä.
 
Beachillä kärvistelivät itseään monet Svea Mamman nuoret tyttäret. Pitkiä, solakoita, iso- mutta kiinteätissisiä, vaaleatukkaisia, kapealanteisia amatsooneja. Varsinaisia viikinkejä.
 
Illalla on sitten Beach Party, kenties jopa Full Moon Party, ja jos joku nuori rantaheppu jaksaa raivokkaasti bilettää läpi yön, tanssia, hikoilla, olla hauska jne., kaveri ehkä onnistuu saamaan jonkun ruotsittaren pyllistämään itselleen. Tai sitten ei. Mutta ainahan kannattaa yrittää, eller hur?
 
"Isoa kalaa kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan!" 
 
Toisaalta kundia ei käy kyllä kateeksi siksikään, että hankkeen onnistuminen edellyttää kaiken muun vaivannäön lisäksi tietenkin kohteen ystävättärien siunauksen saamista, tavalla tai toisella. On siinä urakkaa! - No, nuorena jaksaa...
 
Viihdyin rannalla puolisen tuntia. Sitten alkoivat iltapäivätorkut bambumajassa tuulettimen alla kiinnostaa.
 
Nokosten jälkeen paikalliselle View Pointille. Rankka nousu raskaan kaluston kanssa.
 
Meni pilveen puoli tuntia ennen H -hetkeä. Samapa tuo, auringonlaskukuvat ovat jo purkissa, kiitos eilisen.
 
Taivas- ja pilvikuvia jäin ventaamaan, ei tullut oikeita sävyjä. Ehkä huomenna.
 
Jälleen tuo Phuketista tuttu ilmiö, että samalla kun aurinko laski, alkoi se valtaisa sirina ja surina. Vieressä View Pointilla ollut aussikundi kertoi, että kyseessä on joku hyönteinen nimeltaan "cicada". Täytyy yrittää ottaa selvää mistä oikein on kymysys...

Alhaalla, Ton Sai Bayn turistirysässä on taas niin rutkasti ihmis- ja matkailusaastaa, että täytyy tosiaan kiinnitaa focus Taivaallisiin Korkeuksiin. Ehkäpä sieltä vielä löytyy jotakin puhdasta, jotakin kaunista...
 
Pentti Linkola varmaan saisi sydärin, jos näkisi tämän TurismiHelvetin.
 
Aika palata bambumajalle.
 
Siellä on jonkinlainen valaistus, juuri tarpeeksi lukemista varten. Kosinskin törkykirjaa tässä lopetellaan. Lisäksi lukuohjelmassa on Fiskars Oyj:n vuosikertomus, meille osakkeenomistajille (150 kpl K -osake) postitettu.

Bamboo Mountain View Resortin vastaanoton jääkaapissa odottaapi tämän reissun ensimmäinen huurteinen, 0,63 litran flinda Singha -olutta. On perjantai -ilta, ja onhan tässa työviikko touhuttukin.

Ai niin, ja tiedossa on kulinaarisia nautintoja!
 
Tänään testataan tomaattisnacksit! Karonilta mukaan tuoto uusi tuttavuus, Fashion Food Co. Ltd.:n tuote "Tomato Flavoured Cracker". Maltan tuskin odottaa!
 
Eikä siinä vielä kaikki!
 
Jääkaapissa odotteleiksen niinikään 100 gramman suklaatilevy Van Houtenilta: Milk Chocolate with Whole Roast Almonds! Ihanaa!
 
Vladimir Iljits Lenin muuten joskus kirjoitti närkästyneenä, osoituksena kapitalismin mädännäisyydestä, tapauksen jostakin sadan vuoden takaa. Van Houten -firma oli tehnyt diilin jonkun kuolemaantuomitun kanssa: Jos tämä hirttolavalla huutaisi viimeisinä sanoinaan "Ostakaa Van Houtenin kaakaota!", pitäisi yritys huolen hänen jälkeläisistään.
 
Mutta, kuten huomaamme, Lenineitä tulee ja menee, mutta Van Houtenin suklaatituotteet ovat paljon kestävämpää laatua!
 
210309

Heikko esitys oli tuo "Singha" -olut.

Singha Lager Beer, The Original Thai Beer, 5 % alc., Since 1933, Singha Co., Ltd.,  Bangkok Thailand -panimon tuote osoittautui vetiseksi peruslageriksi. Ei  juuri mitään makua, luonnetta.
 
No, nythän se tiedetään.
 
Tuli tsekattua eräältä härmäläiseltä olutsivustolta tuon "Singhan" arviointi.
 
Mestarillista sanailua. Varsinaista runoilua, kuten nuo olut- viini- ja sikariarviot usein. 
 
Kumma, miten toisilta irtoaa jouhevaa tekstiä aiheesta, josta itse ei sitten millään saisi aikaan kuin kaksi sanaa: Vetistä litkua!
 
Tuo iso 0,63 litran puteli maksoi Karonilta tuotuna jotakin euron. Täällä saarella kaikki on kalliimpaa, tietenkin. Alkon hinnastossa 0,33 tölkki Singhaa maksaa 2,16. Järkee vai ei?
 
Pilvinen päivä tänään.
 
Sain vasta puoli tuntia sitten tietää, että Tsunami silloin joulukuussa 2004 iski pahasti tänne saarille. Phi Phi Don -saarella about tuhat kuoli, 70  prossaa rakennuksista tuhoutui.
 
Täytyykin alkaa katselemaan paikkaa uusin silmin.
 
Mitään tekemistä täällä ei ole.

Tuonne ylös vuorelle vie kyllä jonkinlainen patikointireitti, mutta ei sieltä mitään kuvattavaa löytyisi. Maasto ei ole fotogeeninen, se kävi eilisillan View  Point -reissulla selväksi.
 
Jossakin Madeiralla, sitä vastoin... Miten hauskaa olikaan siellä vaellella pitkin levada -reittejä! Raikas Atlantin tuuli, kastelukanavissa soliseva vesi  - kas! tuossa välkähti forellin kylki! - mikä kukkaloisto, miten siistiä, miten hyvä ruoka ja juoma... 
 
Perkele, kun tulisi nopeasti huominen, ja pääsisi pois täältä "Paratiisisaarelta"!
 
Ajankuluksi jalkahierontaan.
 
Autuaallista, jälleen. Täällä osastaan tuo hieronnan taito. Tuhansien vuosien hierontakulttuuri takana.
 
Kumma juttu, että thai -hieronta täällä saarella maksaa vain saman 300 bahtia, alle seitsemän euroa, kuin mantereella. Muilta osin Phi Phi on nimittäin Thaimaan kalleinta aluetta. Nettikahvilat esimerkiksi tuplasti sen hintaisia mitä Phuketissa.
 
Alle seitsemän euroa tuosta tunnin nautinnosta on tosiaankin naurettavan halpa hinta. Kova kilpailu kai pitää hierontahinnat täällä noin edullisina.

Sitten oli pakko päästä pois täältä Ton Sai Bayn turistighetosta.

"Pitkähäntäveneellä" Long Beachille.
 
Matka tuolle paljon rauhallisemmalla rannalle kesti vain seitsemän minuuttia, ja ilmapiiri muuttui heti paljon, paljon miellyttävämmäksi.

Ei ruuhkaa rannalla. Puhdasta hienoa hiekkaa. Vesi kirkasta. Hieman viileampääkin.
 
Ensimmäistä kertaa tällä reissulla Thaimaassa pääsi edes vähäsen nauttimaan uimisesta.

Onneksi pilvisyys jatkui, iho ei olisi muuten kestänyt tuota parin tunnin rannallaoloa.

Takaisin turistighetossa nettikahvilassa hauska hetki Hesarin verkkosivujen parissa.
 
Nyt -liitteessä riemukas pilkkakirjoitus elokuvaohjaaja Markku Pölösestä. "Pölöslandiassa pöljyys tiivistyy". Nauratti kovasti. Hyvää keskustelua aiheesta. Oli jo aikakin, että tuo Pölös -kupla puhkaistaan.

Kämpillä odottaa huurteinen ja pussi katkarapu -snackseja.
 
Illan Thai -oluen nimi on "Cheers". Katsotaan, löytyykö siitä enemman ryhtiä kuin eilisestä "Singhasta"...
 
Ai niin. Ne "cicadat" jotka aloittavat sirityksensä auringonlaskun jälkeen ovat kaskaita.
 
220309

Eilen illalla bambumajalle päästyä alkoi kuulua viidakosta kummaa ulinaa: Minareetista siellä jossakin kuului kutsu rukoukseen. Muslimimaa Malesia ei ole kaukana, ja näiden Etelä-Thaimaan saarten vakituisista asukkaista iso osa on muhamettilaisia.
 
"Cheers" -olut oli samanlaista peruslitkua kuin "Singhakin". Ehkä astetta stydimpää kamaa, mutta silti...
 
Sain Kosinskin kirjan loppuun. Helpotus. Se lensi viidakkoon aamulla. Matkatavaroita parisataa grammaa vähemmän!
 
Kosinskin sontaläjä muuten voitti Jenkeissä arvostetun "National Book Awardin" aikoinaan... Surullista mutta totta.
 
Seuraavaksi Phil Lautin kirjaan "Money is My Friend".
 
Löytyi jostakin Stokiksen New Age -kaupasta 90 -luvun alussa.

Rahan psykologiaa. Rahankäytön psykologiaa. Vaurastumisen psykologiaa.

Pariin kertaan se tuli tuolloin luettua, nyt on käsissä kirjan uusittu versio. 
 
Opuksessa on paljon hyviä oivalluksia rahasta. Jenkkityyliin, kansantajuisesti.
 
Lautin ideologia sopii nimenomaan pienyrittäjille, itsensä työllistäjille. 
 
Yksi ajatus on esimerkiksi tuo, miten fantasiaa on - oli jo kirjan ilmestyessä  joskus parikymmentä vuotta sitten - ajatus vakituisesta duunista jossakin suuryrityksessä "turvallisena" työpaikkana.
 
Viimeistään nythän tiedämme, ettei mikään voisi olla turvattomampaa kuin suuryrityksen palveluksessa oleminen.
 
Huonosti nukuttu yö bambumajassa takana, kova väsy päällä.

Bambumajojen kiinalainen isäntä on ällöttävä tyyppi. Vastenmielisempiä tapaamiani.

Nyppii ihokarvojaan peilin edessä. Jakelee vieraille vessapaperia kuin joku pikku -Hitleri. Vahtaa suunnilleen sekunttipelillä kuinka kauan asiakkaat viipyvät maksullisessa netissä. Hyi helvetti mikä äijä! En tule ikinä takaisin, onneksi!
 
Aikaa saarella ennen lautan lahtoa takaisin Phuketiin jäi sen verran, että oli mahdollista toistaa eilinen: Pitkähäntäveneella Long Beachille. Muutakaan tekemistä ei todellakaan ole.
 
Pari tuntia rantatuolilla puun varjossa lukien. Vähän uintia. 
 
Hyvä että tuo Long Beach sentään löytyi, etteivät muistikuvat Phi Phi Don -saaresta aivan kielteisiksi jää. En todellakan saarelle kyllä koskaan palaa.
 
Lauttamatkalla Phuketiin alkoi satamaan rajusti. Komea 180 asteen sateenkaari meren yllä. Eipä ole moista ennen nähtykään, paitsi Polanskin kulttileffassa "Katkera kuu" (Lunes de Fiel).
 
Kaari oli kuitenkin liian lähellä mahtuakseen edes laajikseen, ja taustakin oli väärä. No foto! Mutta kokemus sinänsä.

Matkatoimiston autonkuljettaja paasasi kuten meillä taksikuskit. Haukkui thai  - naiset huoriksi ja muslimit häiriköiksi. Oman hallituksensa siinä sivussa.
 
Tuntui aika kotoisalta.
 
Karonilla Little Mermaidiin kamat sisään ja syömään.
 
Vakiosetti - salaattipöytä, kanakeitto, soodavesi, kookosjäätelö, espresso - maistui Phi Phin kehnojen sapuskojen jälkeen.
 
Vielä Newn luokse hierontaan.
 
Karmea rakki meinasi käydä kinttuihin kiinni. Palasin toista reittiä kotiin. Hirvittää ajatellakaan, mitä jälkeä tuollainen piski jalassa saisi aikaan. Ja mitkä basillit...
 
Tilanne oli todella paha. Pimeässä fillarilla, ahtaassa paikassa, piski on käydä kiinni, horjahdan, autoja takana, hurja liikenne täällä... Tuossa olisi voinut käydä kuinka pahasti tahansa.
 
230309

Paluu normaaliin päiväjärjestykseen.
 
Aamulla ensin hierontaan.
 
Sitten asiakaskäynnille.

Täällä eräs suomalainen kaveri toimii yrittäjänä.
 
Kävin tsekkaamassa minkälaista majoitusta hänellä olisi tarjolla - aivan liian kallista meikäläiselle. Viisi kertaa kalliimpaa kuin nykyisessä majapaikassa.
 
Ei myöskään ollut kiinnostunut ottamaan postikortteja myyntiin - selvästi haluaa olla koto -Suomen kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä. Paitsi suomalaiset rahakkaat asiakkaat tietenkin ovat tervetulleita.
 
No, mikäs siinä. En tarvinnut hänen palvelujaan, eikä hän minun. Se siitä.
 
Sitten vakioreittiä View Pointille fotaamaan.
 
Muutama sivu Phil Lautia.
 
Hyviä ajatuksia tosiaan hänellä rahasta. Tällä kertaa ylisti laiskuutta, eräänä parhaana investointina mitä firman eteen voi tehdä.
 
"Laziness leads to self-esteem leads to riches".
 
Nukahdin taas eräälle kaiteelle, varjoon, sunsettiä odotellessa.
 
Puhelin soi, ekaa kertaa moneen päivään. Kontiolahdelta eräs kioskinpitäjä kyseli maahantuomiani Opinel -veitsiä, haluaa alkaa vähittäismyyjäksi. Sehän sopii!

Fujin Velviaa oli valmiina kamerassa, värikylläisintä filmiä, kaikki oli valmiina, kamera jalustalla, näytti tulevan hyvä show.

Mutta ei. Meni pilveen taas varttitunti ennen H -hetkeä.
 
Samapa tuo, julkaisukelpoinen matskuhan on jo purkissa...
 
View Pointilla oli kolme härmäläistä jannua, 30 + -osastoa. Eilen lensi uusi lasti finskejä tänne.
 
Kundit olivat heti napanneet thai -naiset mukaansa, ja olutflindat handussa touhusivat. Vuokrattu bilika, yksi hemmoista kuskina.

Kaikki näkyy kelpaavan.
 
Noita thaittaria kun katsoi, niin aikamoisia rämiä.
 
Normaalitapauksessa tuollaiset heput pyörivät viikon - kaksi noiden samojen kanssa. Vähäänpä tyytyvät.
 
Maksavat kaikki kulut, syöttävät, juottavat, lahjat päälle... Kyllä se kalliiksi tulee.
 
Eikä laadusta siis tietoakaan. Moiset kuvatuksetkin näköjään tekevät kauppansa.

Matkalla alas View Pointilta eräs hurtta kävi taas perään.
 
Mutta ei hätää, tällä kertaa olin valmistautunut kinkkuvoileivälla.
 
Sen kun nakkasi dogille, niin ajojahti loppui saman tien. Hyvin yksinkertaista.
 
Vakiosetti Litlle Mermaidin ravintelissa, nettiin ja huoneeseen.
 
Animal Planet -kanavalta upea proggis vaelluslohien noususta kutemaan erään kosken yli jossakin Pohjois-Amerikassa. Loistavasti kuvattu.
 
Hauska katsoa, kun isot karhut passissa kosken partaalla venttaavat hyppiviä lohia. Ei muuta kun kita auki - ja kiinni! - ja maukas lohiateria on valmis.
 
240309

Aamulla ensin hierontaan, tietty.
 
Kesken session tuli ämyreistä BeeGeesin ¨Massachusetts¨.

Aikamatka jonnekin vuoteen -67 tai -68... Katkeransuloisia muistoja... Oi nuoruus! No, noista tuolloisista pelureista ei oo mittään havaintoo vuosikymmeniin, ja täällä sitä vaan makoillaan thai -hieronnassa... Ei tässä niin huonosti näköjään ole mennyt!

Tarkoitus oli jatkaa sieltä filolla Cholonin kautta Big Buddha -monumentille kuvaamaan.
 
Rankkasade kuitenkin yllätti. Pelastauduin erään katoksen alle - ja pian olivat jo ystävälliset thaikut tarjoamassa olutta. Vastoin tapojani - "ei olutta ennen kuutta, ei kahvia kuuden jälkeen" - otin mallasjuoman vastaan. Leo -olut osoittautui samanlaiseksi litkuksi kuin Singha ja Cheerskin.
 
Katoksen alla taas pätkä Lautin kirjaa etiäppäin.
 
Hyvää juttua perinnöistä, arpajaisista, lahjoista...
 
Phil Laut muuten suosittelee säännöllistä hieronnassa käyntiä oivana vetona nimenomaan henkilökohtaisen taloudenpidon edistämiseksi. Ei mikään tyhmä jätkä, siis.
 
Sadetta jatkuikin sitten tunteja. Sadekausi tuntuu alkavan varhain tänä vuonna.
 
Aikaa tuli tapettua nettikahvilassa. Vähän yli euron tunti.
 
Sitten vaan filolla illalliselle Mermaidiin.
 
Vakio-illalliseen saapi vaihtelua, kun ottaa joka toinen päivä kanakeiton, joka toinen päivä tomaattikeiton.
 
Yhä yllätyksellisemmäksi tämä kulinaarinen nautiskelu muuttuu, kun vaihtelee lisäksi salaattikastiketta. Tänään koklasin "Blue Cheese" -kastiketta.
 
Huomenna retkipäivä. Ohjelmassa elefantteja, gibboneita, vesiputous jne.
 
Varhainen lähtö 07.30. Paras mennä huoneeseen. 
 
Voi kun BBC:ltä tulisi HardTalk ja siinä joku mielenkiintoinen haastateltava!
 
250309

Tämänpäiväinen retki oli täydellinen menestys.
 
Heti aluksi Bang Pae vesiputoukselle Khao Phra Thaeon kansallispuistoon. Hyppäsin oitis uimaan, ainoana.
 
Sitten elefanttiratsastukselle. Kahlasimme joessakin.
 
Samalla pikakurssi tuon valtavan eläimen sielunmaisemaan. Katsoin elefanttia syvälle silmään ja yritin päätellä, onko ketään kotona. Vaikea sanoa.
 
Mielenkiintoinen ruokailutapa sillä oli. Kärsällään riipi lehtitukon irti, kiepautti sapuskan siistiin nippuun ja siirsi suuhunsa. Näppärästi kävi.
 
Sitä vaan tulin ajatelleeksi, että kun elopainoa köntyksellä on kolmisen tonnia, niin miten ihmeessä otus klaaraa, jos astuu esimerkiksi lasiin tai naulaan? Koko hommahan on noiden jalkojen toimivuuden varassa.... 
 
Seuraavaksi gibboni -tarhaan. Aika epeleitä. Jännästi lauloivat, ja isoissa häkeissään hyppelivät uskomattomalla ketteryydellä.
 
Sieltä monkey -showhun. Sukulaiskansan edustaja heitteli korista, teki etunojapunnerruksia, ajeli fillarilla ja lopuksi kohteliaasti otti setelit vastaan ja tunki isäntänsä taskuun.
 
Ennen lounasta vielä jokimelontaa kanootilla, mangrove -metsiköiden keskellä. Hiljaista, kaunista, linnut laulelivat. Juuri tätä tarvittiinkin, turistipyydysten jälkeen.
 
Sen jälkeen olikin katettu lounas joen rannalle, suisto-alueelle, laiturille. Meri aivan naköetäisyydellä.
 
Erinomaisen maukas merenelävä -keitto, lautasellinen friteerattuja meri -jutskia, salaatti, riisikulho ja joku paistettu kala. Jälkkäriksi hedelmiä, meloonia ja ananasta. Kylmä vesipullo.
 
Täyden kympin ateria.
 
Ainakaan jos ei liikaa ajattele, nauttii vaan.
 
Nimittäin keittiö, joka nuo ihanuudet loihti, sijaitsi laiturin toisessa päässä, 20 metriä ruokapoydästä yläjuoksulle päin.
 
Ulkovessa taas sijaitsi kymmenen metriä ruokapöydästä alajuoksulle päin. Sinne  vaan, käymälän päästöt, suoraan saman joen rantaliejuun. Joesta nouseepi sitten äyriäisiä ja fisuja herkkupöytiin... 
 
Harvoin on Luonnon Kiertokulku ollut näin lähellä.
 
Onnistuin puhumaan niin, että meikäläinen heitettiin takaisin vesiputoukselle, jossa loppuiltapäivä kului pulikoiden, auringossa nukahtaen ja Phil Lautin 'Money Is My Friend" -kirjaa lukien.
 
Erittäin miellyttävää. Virkistävää vettä ja luonnonrauhaa - kokonaan toista kuin mitä Karon Beachin ruuhkaisella, likaisella, kuumalla rantaslummilla on tarjota. 
 
Kuviakin syntyi: Eräs moskovalainen pariskunta suostui malleiksi. Teemana "Lomalla Paratiisissa", uivat eräässä vesiputouksen alla olevassa joen syvänteessä.
 
Viideltä matkatoimiston ilmastoitu bussi haki pois.
 
Täydellistä!
 
Ja koko lysti maksoi vain noin 25 euroa!
 
Nyt tuli kyllä rahoille vastinetta - aivan ylenpalttisen runsaasti!

260309
 
Illalla tuli BBC World Newsilta joku kuulemma ulos salakuljetettu videopätkä Tiibetista.
 
Kiinalaiset poliisit ja sotilaat mäiskivät maassa makaavia munkkeja että roikaa... Lopun voi kuvitella.
 
Dalai Lama totesi hiljattain, että Tiibetissä on tällä hetkellä Maanpäällinen Helvetti.
 
Pitänee paikkansa.
 
Mutta ulkopuolista lehdistöähän ei Tiibettiin päästetä...
 
-
 
Aamulla elintaso nousi radikaalisti.
 
Huoneen vaihto hotellin toiselle puolelle: Ikkunan edessä tilava piha ja runsaasti vihreätäkin!
 
Enää ei tarvitse sitten kukkua telkun, netin ja kirjan ääressä kahteen saakka aamulla, jolloin kadulla rakennuksen toisella puolella mökabaarit vaikenevat.
 
Päivän ohjelmassa uusi yritys päästä Big Buddha of Phuket -monumentille kuvaamaan.
 
Pilvistä, saas nähdä onnistuuko reissu, vai sateenpidoksiko taas menee...
 
-
 
Hieronnan kautta Chalongiin.

Alkaa tuo Newn thaihieronta jo tympiä. Aina samaa läpsyttelyä. Tämä sai olla viimonen kerta.
 
Chalongissa on halpa nettikahvila Kodak -shopissa. 30 bahtia tunti eli jotakin  55 senttiä. Halvin mitä on koskaan mistään löytynyt.
 
Tämän Thaimaan -reissun "pääkuvat" taitavat syntyä samalla, tulevat "pyytämättä ja yllättäen", niin kuin entisen pääministerin (68 päivän ajan) Anneli Jäätteenmäen Irak -faksit.
 
Mielenkiintoinen ja hauska mallinukke erään rättikaupan ikkunassa.
 
Noita voisi ehkä yhdistää niihin Romanian mallinukkekuviin, tai Kuuban mallinukkekuviin...?
 
Ensimmaistä kertaa tulee testattua uuden jalustan, Slik Print Pro Gymin (kuulapää: Slik SBH-100), toimivuus kun kaikki jalkojen pituudet ovat käytössä. Made in Thailand, muuten.
 
Käy ilmi, etta Canonin F 1 -runko ja 200 millin tele ovat niin painava yhdistelmä, että tarvittavaa vakautta pitkillä valotusajoilla tuskin löytyy. Nyt, päivänvalossa, 1/250 sek:n valotusajallla ongelmaa ei ole, mutta jossakin hitaammassa yhteydessä voi tulla probleema.
 
Toisaalta onhan tuo kolmijalka kevyt. Suuri helpotus kun ei enää monen kilon Manfrottoa tarvii raahata mukana.
 
Kello kolmelta lähden kipuamaan vuorelle. 
 
Tuollahan se Buddha jököttää ylhäällä, näkyy hyvin niin Katan kuin Chalonginkin puolelle täällä Phuketissa.
 
Vaikea arvioida välimatkaa, mutta eikun menoksi!
 
Kiipeämistä todella riittää. Kilometritolkulla. Paahtavassa, yli 30 asteen helteessä.
 
Välillä meinaa jo usko loppua. 

Autoilla ja motskareilla ohi pyyhältävät thaikut nauravat ja katsovat kuin jotakin friikkiä - tällaista ei täällä tee kukaan.
 
Juuri kun luulee urakan oleva ohi, mutkan takaa ilmestyy vielä yksi lenkki ylöspäin kivuttavaksi...
 
Valuuko hikeä kaksi vai kolme litraa? Vaikea sanoa.
 
Joka tapauksessa melkein huipulta löytyy baarintapainen, jolla on kylmässä ihanaa vihreää teetä, "Oishi" -brändin tuote "Japanese Green Tea. No Artificial Colouring. No Preservative. From Natural Green Tea Leaf".
 
Parempaa nestettä janon sammuttamiseen ei ole!
 
Vuoren Katan puoleisessa rinteessä sunsettiä odotellessa jää aikaa lukea Taloustaito -lehden nr 2/2009. Siinä on mielenkiintoinen ja hyödyllinen artikkeli tuosta oikeusjärjestyksemme yhdestä karmeasta muinaisjäänteestä, lesken hallinta -oikeudesta asuntoon puolison kuoleman jälkeen. Räikeääkin räikeämpi epäkohta - joka tuskin kuitenkaan ainakaan allekirjoittaneen elinaikana poistuu, jos koskaan. Kysehän on naisen, 'heikomman osapuolen", edusta. Käytännössä valtava taloudellinen tulonsiirto sukupuolten välillä - laillista prostituutiota tyypillisimmillään.
 
Repäisen jutun talteen. Muilta osin lehti lentää viidakkoon. Kierrätystä.
Matkalaukku keveni taas about 50 - 100 grammaa.
 
Sitten se show taas alkaa.
 
Auringonlaskusta viis, väijyn taas "JälkiHehkua", punertavia purppurapilviä.
 
Niitä tulee!
 
Kymmenkunta ruutua, ja vielä takaisin ylös, monumentille.
 
Turistit ovat jo lähteneet, olen taas viimeinen.
 
Vastaanottorakennuksen läpi kävellessä kohti näköalapaikkaa tunnelma on väkeva: Munkit kynttilänvalossa ja suitsukkeiden tuoksussa toistavat mantrojaan.
 
Monumentilla atmosfääri vain tiivistyy: Valaistu jättiläis -Buddha, taustalla auringolaskun punaamat pilviriekaleet, pohjoisen suunnasta ukkosen jyrinää, alhaalla Chalongin ja Phuket Townin valomeret...
 
Äänimaailmana vain kaskaitten sirina ja munkkien rukousten yksitoikkoinen, hypnoottinen toisto...

Eiköhän tämä ole nyt tässä. Lähdetään kotiin.
 
Päivän kuvauksia kelatessa nousee mieleen taas tuo viime aikoina yhä useammin esiin tullut ilmiö: Katumus.
 
Miksi tein niin? Miksi en huomannut sitä tai tätä? Valokuvaus käy yhä vaikeammaksi mitä enemmän sitä harjoittaa. Ainakin meikäläiselle.
 
Jos oli nousu vuorelle yhtä tuskaa, sitä hauskempaa on lasketella alas.
 
Katuvaloja ei ole. Tähdet taivaalla, Chalongin valomeri alhaalla, aina välilla pientareella tuliperhosten valot... Puskissa rapisee: Eläimiä.

Kilometritolkulla riemukasta laskettelua alas vuorelta.
 
Jotenkin lasku Big Buddhalta Chalongiin tuo mieleen Madeiran Funchalin.

Katalle päästyä vastaan tulee joku persettään keikutteleva LadyBoy.
 
"Oooh, Mister Tomii, do you wanna drink my water?".
 
Tuohan oli se eilisen Bang Paen -retken matkaopas. Ahaa, hänellä on siis iltaisin toinen "sivutyö"...
 
Hotelli edessä toinen huora pysäyttää ja alkaa hiplaamaan rannettani:
 
"Let's go to your hotel, mister! I want to make you happy!".
 
Olemme Thaimaassa.

270309

Aamulla netistä uutisia, että pääministeri Matti Vanhanen näkyy taas sotkeentuneen viestittelyissään.
 
Ei oo helppoo olla pääministerinä Härmassä.

Todellisia ongelmia piisaa, mutta kansalaisia näkyy kovasti kiinnostavan  pääministerin sukupuolielämä...
 
Toisaalta eihän tuo Vanhas -Mattikaan mitään näytä oppivan. Yksi naisjuttu viestittelyineen on menossa Korkeimpaan Oikeuteen, ja eikun uutta tekstailua peliin...
 
Täältä Thaimaan horisontista tuo tuntuu absurdilta.
 
Täällä nussitaan, ilman sen kummempia viestittelyjä.
 
"The more that public life discourages sexual maturity and honesty, the further truth retreats to fiction, to poetry. The lyric of dissent is delicate indeed". - Susie Bright, American writer. 
 
-
 
Tänään proggiksena päiväretki "5 in 1".
 
Kävin ostamassa reissun eilen illalla "hovihankkijaltani", My Friend House 3 & Tourin Mister Somboon Saeouilta. Sama kaveri, jolta on saanut vuokrata filoa sata bahtia per päivä.
 
Antoi taas "Friend Pricen" tästäkin retkestä. Vain tuhat bahtia, noin 22 egeä.

Poistuimme aamulla ilmastoidulla pikkubussilla Phuketin saarelta kohti Phang Ngata ja siellä kansallispuistoa.
 
Eka stoppi kumipuuviljelmällä. Demonstaatio kuminviljelystä. Mielenkiintoista. Tuli koivunmahlan juoksutus mieleen.

Sitten pitkähäntäveneellä ajelua kansallispuistossa.
 
Retki jatkui Talu Islandille, jossa merikanooteilla tutustuimme ällistyttäviin luonnonmuodostelmiin: Meressä jököttaviin korkeisiin karstivuoriin. Kanooteilla sisälle luoliin. Toisten saarten sisälla oli laguuneja. Aivan käsittämatöntä maastoa, maailman erikoisimpia paikkoja varmaan.
 
Seuraavaksi James Bond -leffasta "The Man with the Golden Gun" (Starring Sir Roger Moore) tutulle "James Bond" -saarelle.
 
Erinomainen lounas muslimien kalastuskylässä. Kylä oli rakennettu paalujen varaan, ja sieltä löytyi myös moskeija. Kauniita koralleista ja simpukoista tehtyjä käsitöitä.

Sitten vielä temppeliin katsomaan Lepäävää Buddhaa (Bangkokissa oli upeampi). Alueella on paljon hauskoja apinoita.
 
Koko lysti siis jotain 22 euroa! Pelkkään ruokailuun menee Harmässä päivässä tuo summa!
 
Esimerkiksi Lapissa ei tarvitse kummoistakaan pyrähdystä moottorikelkalla ottaa, niin se on heti satasen. Aivan ylihinnoiteltua touhua Lapissa.
 
Täällä homma on hyvin organisoitua, ystävällistä.
 
Tämä on halpa, monipuolinen ja toimiva matkailumaa.
 
-
 
Takaisin Karonilla. Parturiin.
 
Hinta 2,20 euroa, siis noin euron vähemmän kuin se mitä maksan Virossa.
 
-
 
Vakioillallisen jälkeen jalkahierontaa, uusi paikka.
 
Hauska nainen, 34 v. 
 
Juttelimme paljon, kertoi elämästään.
 
Tuon stoorin jälkeen ei voi kuin ihmetellä, että joku Suomessa vielä kehtaa valittaa... Henkilö, kahden tytön yh -äiti, hoitaa - hänen nakökulmastaan - erittäin rikkaiden turistien jalkoja kuudella eurolla tunti.
 
Aivan fantastista hoitoa. 
 
Kintuissa lämmin, rento olo.
 
Kävin ostamassa magnesiumiakin, jos suonenvedoista päästäisiin vähäksi aikaa eroon.
 
-

Thank God It's Friday!
 
Jääkaapissa odotti 0,64 litran flinda uutta thaikku -bissea, Chang -olutta ("Elefanttia").
 
Osoittautui samantyyppiseksi peruslageriksi kuin kaikki kolme aikaisemmin testattua thai -huurteista. Jonkin verran stydimpää, tosin: 6,4%.
 
Meni nelikösta kärkipäähän.
 
Paljon Singhaa halvempaa.
 
Mutta ei tämä Thaimaa mikään olutmaa ole, se on tullut aivan selväksi.
 
280309
 
Toistaiseksi parhaiten nukuttu yö takana. Kiitos eilisiltaisen jalkahieronnan, Chang -oluen ja uuden huoneen hotellin rauhallisemmalla puolella.
 
Kohteen kuntosali testattu. Saksalaisen hepun yritys. 
 
Tai siis hänen thaikku -tyttöystävänsä yritys.
 
Täällä nimittäin on kuulemma lakina, että yrityksissä pitää olla 51% paikallista omistusta.
 
Eli nuo "farangit", jotka perustavat tänne firmoja, joutuvat jäämään vähemmistöosakkaiksi. Tuovat pääoman ja tietotaidon.
 
Sitten taas nuo heidän thai -naisensa eivät enää ole mitään nuoria, 35 + -osaston luuskia.
 
Täällä, kuten Etelässä yleensäkin, naiset vanhenevat nopeasti.
 
Siinähän kaverit sitten kärvistelevät, renkeinä omissa firmoissaan...
 
Käynti kyseisessä kuntosalissa oli samalla kertaa sekä ensimmäinen ja viimeinen.
 
Vaikutti, että kaikki mitä tein, oli väärin.
 
Saksalainen oordnunki vallitsi.
 
Siellä piti pelleillä jonkun pyyhkeen kanssa kun oli penkillä, olivat vissiin niin hienoja telineitä. Etteivät 'pilaantuisi".
 
Varmaankin aiheutin ropleemaa poistuessanikin, kun laitoin pyyhkeen pöydälle. Todennäköisesti väärin laskostettuna.
 
Ai niin, enkä edes lähtiessä laittanut kellonaikaa minuutilleen vieraskirjaan.
 
No, sitä pelkoa ei ole, että koskaan enää häiritsisin tuota kuntosalia asiakkuudellani.
 
Kärvistelköön Saku siellä rauhassa sen kulahtaneen thaikkunsa kanssa.
 
Ja jos kuvio alkaa kyllästyttämään, niin... Hetkinen! Kukas firmassa oikein määrääkään?
 
-
 
Viimeinen papujäde.
 
Tuota vihreistä pavuista valmistettua herkkua jää kaipaamaan...
 
- 
 
Tuli käytyä suomalaisen matkatoimiston tiskillä katsomassa retkien hintoja.
 
Kuten arvata saattoi, suomalaiset (vaikka ulkolaisessa omistuksessahan ne nykyään melkein kaikki ovat) matkatoimistot perivät 2 - 3 kertaisesti sen, mitä olen My Friend Houseen maksanut.
 
On se huimaa, miten perus -suomalaisia vedätetään... Asiassa kuin asiassa.
 
-
 
Iltapäiväksi takaisin vesiputoukselle. 
 
Haluan virkistävää vettä, pulikointia, veden solinaa... Ajatus tämän viimeisen päivän vietosta Karonilla ei todellakaan houkuta.
 
Vesiputouksella saan loppuun Phil Lautin kirjan.
 
Kyllä se kannatti lukea uudestaan noin kymmenen vuoden jälkeen.
 
Paljon hyvää asiaa myos sijoittamisesta, pienyrittäjyydestä, myymisestä, lahjoittamisesta...
 
Eräs avainkäsite on "Property conciousness".
 
Tykkäsin myös hänen sijoittamista koskevasta perusprinsiipistään:
 
" All my investments are profitable".

Tuon kun pitää mielessä, niin hyvin menee!
 
Raha on abstrakti juttu, tunnejuttu. 
 
Luovuus ja mielikuvitus ratkaisevat.
 
Palveleminen.
 
-
 
Takaisin Karonilla eka auringonlaskusessio rannalla.
 
Lasku sinänsä OK, mutta kyttään jälleen "AfterGlowta".
 
Se on keskinkertainen, ei tule kuvia. Siis turhia kuvia.
 
-
 
Viimeinen jalkahieronta Chalom Massagen Miss Onnapha "Aoi" Phrmwichianin tykönä.
 
Kintut tuntuvat 20 vuotta nuoremmilta.
 
Hän muuten osoittautuu yllättäen kristityksi.
 
Kertoo hylänneensä buddhalaisuuden, koska ihmiset temppeleissä puhuivat toisistaan pahaa. Munkit rukousten jälkeen lipesivät discoihin ja " bumsing".
 
Näyttää Jeesuksen kuvaa kaappinsa päällä ja toteaa:
 
"God no bumsing. Maria no bumsing".
 
Selvä.
 
No bumsing!
 
-
 
En anna periksi, otan revanssin Singha -oluen kanssa.
 
Istun huoneessa alas, avaan flindan ja otan esiin netistä tulostetun arvion kyseisestä mallasjuomasta.
 
"Tuoksu hieman hedelmäinen, kukkaisen humaloitu ja maissinen..." - Tuoksuu niin kuin olut tuoksuu. Ei muuta.
 
"Maultaan heinäisen humaloitu ja aavistuksen hunajainen..." - Ei maistu miltään.
 
"Keskitäyteläinen suuntuntuma" - Siis että mitä?
 
-
 
Aamulla kentälle.
 
Reissun saldona kertyi kyllä jotakin julkaisukelpoista matskua.
 
Palaan tänne Thaikkuihin.
 
Thaimaa on nykyään suunnilleen samaa, mita Kanariansaaret joskus 70 -luvulla.
 
Hinnat ovat tietty nousseet, mutta edelleenkin tämä on halpa maa.
 
Lentojen - jotka nekin löytää jatkossa halvemmalla - lisäksi fyrkkaa paloi vähän yli 50 egeä per päivä. Sisältäen kaiken.
 
Ihan kaiken.
 
-

Kotiinpaluu:

Lento Afganistanin, Turkmenistanin, Usbekistanin ja Kasakstanin päältä takaisin koto -Suomeen.

Käy tuuri, saan hyvän ikkunapaikan koneen viimeiseltä riviltä. Oma rauha. Välillä tulee joku miehistön jäsen ottamaan torkut viereen.

Miehistö on espanjalaista, joukossa yksi suomalaisen äidin poika. Mukavaa juttuseuraa, ostaa jopa kirjanikin. Eli 13 euroa myyntitulojakin tuli tältä reissulta, aivan viime tipassa!

Pimeyden laskeutuessa on korkeuksista kiintoisaa näköalapaikalta tarkkailla alhaalla levittäytyvää Afganistania. Lennämme jopa Kabulin päältä.

Karuakin karumpaa vuoristomaisemaa. Siellä täällä jotakin heikosti valaistuja taajamia.

Ensiluokkaista maastoa Talebanin sisseille.

Lännellä on tuolla Mission Impossible. Se on aivan selvää.

Mutta mitä muutakaan voi tehdä? Mitkä ovat vaihtoehdot?

En tiedä.

Onneksi en olekaan poliitikko, vaan postikorttivalokuvaaja!

(Hotell Mardi, Kuressaare, Saaremaa 7.10.2009)