|
||
| Niin, niin, niin. Aivan. Tyttö kidnapattiin. Virui vuosikausia kauhean pedofiili -sedän, Herra Wolfgang Priklopilin vankina. Iljettävää ajatellakaan, mitä kauheuksia Nastja joutui oman ilmaisunsa mukaan "huoneessaan" kokemaan. Hyi hemmetti! Sairasta! Anteeksi! Meinasi unohtua. Vaikka tyttö itse puhuikin "huoneestaan", neuvoivat psylogoogit "vapautumisen" jälkeen nimittämään huonetta "tyrmäksi". Aivan niin. Se sika! Saastainen Priklopil! Varsinainen pervo! Onneksi älysi sentään vetää omat johtopäätöksensä, ja hyppäsi sen junan alle. Kaikki osapuolet pääsivät täten helpommalla... Outoa vaan, että Wolffi -hirviön hautajaisissa mukana - Natascha Kampusch! Jos keissiä funtsailee alkeellisimmallakaan logiikalla, alkavat Nastjan stoorin ja tapauksen "Virallisen Totuuden" ristiriitaisuudet sekä "Mustat Aukot " suorastaan räjähtää silmille. Tarvitseekö niitä alkaa käymään läpi? Kysymyksiä riittää: "Kidnapattiinko" Nastja todellakin? Vai karkasiko hän kotoaan, äitinsä kanssa rajusti riideltyään? Oliko hän vanki - vai paossa? Oliko Wolffi "kidnappaaja" - vai suojelija? Kuka oikein määräsi kaapin paikan talossa - Nastjako? Ainakin hän kertoi olleensa heistä henkisesti vahvempi. Sitä vaan mentiin laskettelemaan viikonloppuisin"kidnappaajan" kanssa? Käytiin yhdessä ostoksilla? Wolffi esitteli tytön työtoverilleen tyttöystävänään? Ei tullut mieleen "paeta"? Vuosien "seksiorjuudesta" maanalaisesta "tyrmästä" tulee ulos täydellistä "Hoch Deutschia" puhuva, ikäisiään huomattavasti fiksumpi, ilmeisen terve, kaunis nuori nainen? Joka kiittää "vankilassaoloaikaansa" siitäkin, että säästyi tupakoinnin ja brenkun pahoilta tavoilta? Mihin koululaitosta oikein tarvitaan, tämän esimerkin valossa? Ai niin. Netissä liikkuvan väitteen mukaan nuoresta Nastjasta olisi olemassa varsin, sanoisimmeko "keikistelevää" kuvamateriaalia. Ja tuo Nastjahan on useampaan otteeseen kertonut haaveilleensa jo nuorena - NÄYTTELIJÄTTÄREN urasta... Hmmmm... Yhä mielenkiintoisempaa... Entä mitä on ajateltava siitä, että Priklopil olikin kuulemma Nastjan vanhempien dokailukamu kulman kuppilasta? Jossa Nastja toisinaan kuuluu olleen läsnä? Vieläpä sähkötyöt kerrotaan Wolffin käyneen tekemässä Nastjan äidille! Oh-hoh! Lisäksi tuokin, että tytön ensimmäisiä toimenpiteitä "vapautumisen" jälkeen oli - "kaappajan" omaisuuden eli lähinnä omakotitalon vaatiminen itselleen. Melko määrätietoista toimintaa... Mitä wieniläisessa omakotitalossa lopultakin oikein tapahtui? Homma haisee, ja pahasti. Kuka tässä vedättää ketä? Länsimaisessa yhteiskunnassa kun on naisen ja miehen sana vastakkain - kumpaa uskotaan? Varsinkaan silloin, kun toinen osapuoli - Wolffi - ei ole edes kertomassa omaa versiotaan. Sääli. Olis kiva kuulla... Yksi asia kuitenkin on varma. Nastjasta tuli miljunääri, kertaheitolla. Vastuu on siirtynyt kuulijalle. Täydellisesti. Elämme tosiaan jonkinlaisen tarinatalouden aikakautta. Paras kertomus voittaa, ja palkinto on ruhtinaallinen! Totuus on tuolla jossakin... (Maaliskuu 2007) EPILOGI Harri Jaskarin tapauksesta: Kyselin tuossa yllä, ketä länsimaisessa yhteiskunnassa uskotaan, kun naisen ja miehen sana ovat vastakkain. Suomen Oikeuslaitos antoi muutama päivä sitten omalta osaltaan siihen vastauksen. Tietolähteeni on Seiska -lehti, jota aamulla Eckerö Linen Ms Nordlandialla lueskelin reitilla Helsingi - Tallinn. Kansanedustaja Harri Jaskari tuomittiin sakkoihin ja tuntuviin korvauksiin "laittomasta uhkauksesta". Oikeus piti virolaisen Kai Kikeristin ja tämän ystävättären kertomuksia "uskottavimpina". - Niin, tämä nainenhan vielä muutama kuukausi sitten mainosti netissä seksipalveluja. Lehtitietojen mukaan Kaille on muuten kertynyt huomattava omaisuus, jonka hän on viisaasti sijoittanut Virossa kiinteistöihin. Viron oloihin suhteutettuna hän on varakas nainen.... Tupli tütruk! Muuta varsinaisempaa näyttöä vuonna 2004 (!) tapahtuneesta ei ollut esittää. Kertomuksia vain. Se kuitenkin kävi selväksi, että väitetyn riidan jälkeen pariskunta meni -sänkyyn. Ja seuraavana päiväna lähdettiinkin yhdessä - kylpylään... Just joo... Mutta se on myönteistä, että äskeisissä vaaleissa läpi menivät Arkadianmäelle monet tunnetut "Panomiehet ja Huorintekijät", kuten Loka-Laitinen kolumnissaan viime viikolla osuvasti ilmaisi. Piispa Kantola, Lyly Rajala, Harri Jaskari... - Sensijaan raivokkaalla ostoseksin vastaisella kampanjallaan tunnetuksi tullut Susanna Rahkonen tipahti! Upeaa! Kiitos, suomalaiset! Niin, Eva Biaudethan hiljeni jo aikaisemmin, päästyään kovapalkkaiseen huippuvirkaan, oliko se Sveitsiin... Ihmiskauppaa vastustammaan, ihmiskauppaa vastustammaan... Ai niin, ja että oikeusministeri Leena Luhtanenkin tipahti! Sydämeni pomppasi riemusta! Luhtaskan pudottamisesta kuuluu kiitos pitkälti Iltalehdelle ja Reijo Ruokaselle, jotka ministerin rahasotkuja jaksoivat pitää framilla. Iltapäivälehtiä haukutaan, mutta tämäkin tapaus osoitti, että on niistä hyötyäkin. Luhtasen julkisia esiintymisiä oli tuskallista seurata. Yritti paikata puuttuvan osaamisensa - hänellähän ei ollut oikeustieteellistä koulutusta - pönäkällä lausunnonannolla. En käsitä, miksi hänet ylipäätään tuohon ministerinhommaan otettiin. Ellei kyseessä sitten ollut hanke päästä henkilöstä eroon - siinä ainakin onnistuttiin. Jännää muuten, miten Luhtaska yritti vierittää syyn tapahtumista miehensä niskoille, aivan kuten Eeva Wuori aikoinaan: "Olin toisessa huoneessa kun pimeä osa kauppasummasta maksettiin". Käyttökelpoisia, nuo aviomiehet! Btw. sattumoisin ja ilokseni hokasin tänään netistä, että Natascha -keissistä - tästä VuosiSadan MediaVedätyksestä -on ilmestynyt kriittinen kirjakin: Allan Hall and Michael Leidig: "Girl in the Cellar". Täytyypä lukaista. Nettitietojen mukaan opuksessa tuodaan esiin nekin spekulaatiot, joiden mukaan Nataschan äiti Birgitte Sirny olisi seksuaalisesti hyväksikäyttänyt tytärtään. Hmmmmm.... Kiintoisaa.... "The Truth is Out There!". (TALLINNA 31.3.2007) Mitä tapahtuu todella? Onneksi on olemassa Viron lehdistö, omaamme vapaampi (vähemmän suomettunut). Ennen (Kekkoslovakian aikoina) piti Härmästä kurkkia Ruåttin lehtiä jotta sai käsityksen, mitä oikein oli tekeillä. Nyt pitää - ainakin tietyissä asioissa - etsiä tietoja Eestin lehdistä. Niinkuin tämä Natascha Kampusch -keissi. Õhtulehdessä 11.08.2009 mielenkiintoinen Aadu Hiidetammin artikkeli: "Uurimiskomisjoni liige: Natascha elu on ohus" tapauksen uusista käänteistä. Itävallassa uudelleen avatun N.K. -tapauksen tutkimuskomitean jäsen, Johann Rzeszut tuo julki pelkonsa siitä, että Nataschaan kohdistuu konkreettinen murhauhka. Rzeszutin näkemys perustuu siihen, ettei Wolfgang Priklopil suinkaan toiminut yksin. Samaa mieltä on turkimuskomitean puheenjohtaja Ludvig Adamovich. Teoria lähtee siitä, että Priklopilin partnerit haluavat mahdollisesti vaientaa Nataschan. Adamovich lisää, että olisi nimenomaan Nataschan oman edun mukaista, että hän nyt vihdoinkin kertoisi totuuden noista "vankeus"vuosistaan. Siis sikäli kuin mistään vankeudesta oli kysymys. "Österreich" -sanomalehden mukaan ilmestyy tulevana syksynä Peter Pilzilin kirja, joka kumoaa uskomuksen, että Wolfgang Priklopil olisi toiminut yksin. Siinä on sitten Nataschalla taas selittelemistä. - Kohta kolme vuotta on kulunut Nataschan ilmestymisestä "vapauteen". Muistuu mieleen tuo sensaatiomainen tv -haastattelu silloin myöhään illalla. Olin tulossa Tallinnan -lautalta, ja jäin erään Helsingin keskustahotellin aulaan varta vasten katsomaan tuon haastattelun. Heti tuli sellainen tunne, etteivät asiat suinkaan menneet niin, kuin meille uskoteltiin. Vähitellen totuus ehkä tulee ilmi... - Kovaksi on mennyt, mediapeli. Otetaan nyt toiseksi esimerkiksi vaikka tuo Arctic Sea -laivan "kaappaus" - siis mikäli siinäkään oli minkäänlaisesta kaappauksesta kysymys. Arctic Sea -keissihän on myöskin täynnä ristiriitaisuuksia ja avoimia kysymyksiä. Piru noista tietää. Eilen kerrottiin, että epäillyt kaapparit olisivat huumemiehiä - tänään tuli uutisissa, että kysymyksessä olisivatkin luonnonsuojelijat... Just joo. - Joka tapauksessa Nataschan ulkoisessa olemuksessa kolmen vuoden aikana tapahtunut raju muutos antaa viitteen, että jokin tässä keississä painaa häntä, henkisesti. Kenties hänen tarinansa monet ristiriitaisuudet? Kauhea odotus siitä, mitä asiasta vielä yleisölle paljastuu? Kukas kotimainen poliitikkomme antoikaan jollekin nuoremmalle semmoisen ohjeen, että "jos mikään muu ei auta, kokeile totuutta"? - Jäämme seuraamaan stoorin etenemistä. Loukkaavaa on joka tapauksessa tämä, että niin Natascha- kuin Arctic Sea -tarinoissakin meille syötetään ilmiselvää palturia, ja odotetaan että uskoisimme tuon pajunköyden! (Kalajoen Hiekkasärkät, 21.8.2009. Lämmin loppukesän päivä. Merivesi jo kylmää, uiminen piristävää.) |
||
