Jossakin vaiheessa tuli pitkästä aikaa, vuosien tauon jälkeen vilkaistua kotiseudun ilmaisjakelulehteä.

Tuuppaavat sisälle, vaikka postiluukussa on 'Ei mainoksia" -pyyntö.

Hetkinen! Mitä ihmettä!

Tuossahan on tuttu naama mainoksessa!

Muutaman vuoden takainen tuttava, neiti H.!

Omalla kuvallaan markkinoi "terapiapalvelujaan".

Ohhoh!

Nyt on kyllä päässyt pukki kaalimaan vartijaksi!

Tuosta täytyy ottaa selvää!

Ei muuta kun käymään mainoksessa mainitulle kotisivulle...

Kappas vain!

Tyttö on kekannut jonkin ulkolaisen uuden "terapia" -muodon, ja yrittää tuota tuotteistettua "jutteluterapiaa" ilmeisesti lisenssipohjaisesti tuoda Harmään.

Sehän nykyään onkin Maan Tapa: Provikat ulukomaille!

Olipa kyse siitä samasta vanhasta torin laidalla jököttävästä hotellista, jolle "kasvojenkohotuksen" yhteydessä taas on annettu uusi nimi... Mainostauluista bussipysäkillä... Työmaaruokalasta... Mainostoimistosta... Entisestä lutuisesta Postipankista... Keskustan liikekorttelista... Lista on pitkä.

Provikat ulkomaille! Tyhjästä! Ilmasta!

Kotisivuilta löytyy lisää H.:n fotoja. Kuvia myös rauhallisesta jutusteluympäristöstä.

Jassoo, siinä olisi sitten tarkoitus vissiin istuskella tilittämässä, ja hän "kuuntelisi".

Tai ainakin olisi kuuntelevinaan. Kynttilänvalossa, ehkä. Kenties lasi punaviiniä...

Kovalla tuntiliksalla, tietenkin.

Saitilla on lisäksi imelä markkinointiteksti ko. "terapia"muodosta.

"Terapian" hinnoittelusta ei löydy minkäänlaista mainintaa. Luonnollisestikaan ei.

Eihän nyt pilata tunnelmaa tuomalla esiin jotakin niin banaalia kuin - Raha...

Lasku tulee sitten jälkeenpäin.

-

Palautan mieleen henkilön...

Tutustuimme muutama vuosi sitten H:n silloisessa työpaikassa, josta henkilölle kuitenkin tuli nopea lähtö.

Kuten kaikista muistakin työpaikoistaan. Ja ihmissuhteistaan. Ja osoitteistaan.

-

Sinänsa miellyttävä ihminen.

Ollut aikanaan kaunis nainen.

Niin, tutustuimme eräässä matkailu-alan yrityksessä, missä hän toimi pr- ja edustustehtävissä.

Oli valkattu siihen rooliin ulkonäkönsä, kielitaitonsa ja hyvien käytöstapojensa johdosta.

Hänen kanssaan oli helppo jutella!

Tulimme erinomaisesti juttuun.

-

Vähitellen opin tuntemaan H.:n hieman paremmin. Hän kertoi elämästään.

Oli lähtenyt nuorena muolimalle pikkuporvarillisesta Suomenlahden etelärannikon kotikaupungistaan.

Se tavallinen tarina.

Nuoruuden avioliitto Keski-Euroopassa hmmmm... - sanokaamme: "Eteläisen kulttuuripiirin edustajan kanssa".

Lapsi. Yhteinen yritys.

Ero. Konkurssi.

Sitten pari lasta lisää "siellä jossakin".

Tällä kertaa jonkun toisen hepun kanssa - joka tietenkin edusti samaa "Eteläistä kulttuuripiiriä".

Ero tuli siitäkin hässäkästä.

Mitä nuo Suomi -neidot tuossa vaiheessa sitten tekevät? Yksin maailmalla, rahattomana, yksinhuoltajana?

Palaavat mukuloineen koto -Suomeen lihapatojen ääreen, tietenkin!

Muutama suu lisää Suomalaisen Veronmaksajan ruokittavaksi.

-

Suomessa hän sai siis tuon helpohkon edustusluonteisen päivätyön matkailuyrityksestä.

Loppu tuli kuitenkin siitäkin viritelmästä.

Jälkeenpäin eräs hänen kollegansa kertoi, ettei H.:n hommista tahtonut tulla mitään, kun perhe-asiat painoivat päälle...

-

Yllättäen H. soitti minulle eräänä keväänä, ja kertoi perustaneensa jonkinlaisen galleria-kahvilan yhdessä uuden sulhasensa, itseään lähes puolta nuoremman ulkomaalaistaustaisen hepun kanssa. Kysyi, saisiko kuviani sinne myyntiin.

Arvasin heti, ettei tuosta tule mitään. Ei VOI tulla.

Jos kalliit suurennukset sinne teettäisin, kaupankäynti - tai ainakin rahojen tilitys - tulisi olemaan olematonta luokkaa, ja lopputuloksena saisin vain nuo paljon maksaneet vedokset ja kehykset riesakseni. Siis jos saisin edes ne takaisin.

Niinpä ehdotin, että hän ottaisi galleria-kahvilaansa korttitelineeni.

Näin tapahtuikin.

No, menekki sinä kesänä oli kymmenkunta postikorttia, ja yritys syksyllä jo lopettanut toimintansa. Kannattamattomana.

Luonnollisesti H.:n viimeisin miessuhdekin oli lehtien tippuessa jo ohi...

-

Sinä syksynä kun oli asiaa tuohon rannikkokaupunkiin, soitin ja kysyin voisinko korttitelineen noutaa pois.

Hän kutsui kotiinsa syömään.

-

Oli lokakuinen sunnuntai-päivä.

Hauska fillaroida raikaassa rannikon ilmassa aurinkoisena, kuulaana syyspäivänä.

Olin varustautunut kuohuviinipullolla.

Omakotitalo löytyi pienen hakemisen jälkeen.

-

Heti ovelta käy selväksi, että vastassa on yksinhuoltaja-äidin arkikaaos.

Kaikki paikat rempallaan. Kenkien, vaatteiden, roinan sekamelska eteisestä alkaen.

Mutta ei kun peremmälle.

Soppa on maukasta, skumppa (Freixenetin kuivaa cavaa, Cordon Negro Brut) erinomaista kuten aina.

Emäntäni alkaa tilittämään elämäänsä.

Ei häneltä paljoa puutukaan.

Kahvila-galleria viritys siis lässähti ensi alkuunsa.

Se nuori heppu katosi työn ja jonkun toisen naisen perässä vieraalle mantereelle.

Kolmesta tyttärestä yksi on laitoshoidossa, mielenterveysongelmien takia.

Kaksi teinityttöä ovat kotona.

Toinen on täysin sulkeutunut, angstisen oloinen. Kasvonpiirteet viittaavat Lähi-itään. Ei häneen saa mitään kontaktia.

Toinen tytöistä ryntää keittiöön, jonka pöydän ääressä äidin kanssa juuri istumme:

"Mutsi anna rahaa! Vittu! Vittu! Vittu! Anna rahaa! Rahaa!"

Vaivaudun.

Kaikesta paistaa läpi, että tuttavallani on elämä niin pahasti sotkussa, että vain IHME voi hänet pelastaa.

Talous hänellä on tietenkin katastrofaalisessa kriisissä - kuten lienee ollut lähestulkoon aina.

Miehet ovat elättäneet, aikansa, ja nyt sitten yhteiskunnan tuilla nitkutellaan...

Avun toisi Lottovoitto, tai jälleen uusi miessuhde. Joku varakas mies.

Mutta kun naiselta  alkaa nuoruus olla ohi, ei siltäkään suunnalta ole pelastusta odotettavissa.

Yritän ylläpitää keskustelua vielä tovin, ja liukenen matkoihini.

-

Joku vuosi kuluu, ja sama henkilö markkinoi - TERAPIAPALVELUJA!

Siis henkilö, joka on johdonmukaisesti, vuosien ja vuosikymmenien ajan, onnistunut sotkemaan oman elämänsä - ja läheistensä elämän - kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Henkilö, jolta on jäänyt jälkeensä ainoastaan niitä kuulusia "savuavia raunioita", olipa kyseessä sitten avio- tai avoliitot, muut miessuhteet, yritystoiminta, henkilökohtainen taloudenpito, tytärten sopeutuminen yhteiskuntaan - kaikki.

Välit omaan perheeseen menivät karille jo ulukomaille muuton yhteydessä, varmimpana vakuutena vieläpä nimen muutos.

Terapiapalveluita? Tältä henkilöltä?

Terapiapalveluitapa hyvinnii, ja muhkealla korvauksella.

Saattaapi olla hyväkin bisnes, ja samalla kyseisen henkilön kipeästi kaivattu taloudellinen pelastus.

Voin hyvin kuvitella, miten hän manipuloi uh... anteeksi! - asiakkaitaan.

Luikertelee noiden poloisten aivoihin.

"Kuuntelee".

Hankkiutuu "ystäväksi", "auttajaksi".

Samalla keräten tietoa potilaan taloudellisista ja tietenkin muista "intiimeistä" asioista.

Voi sitä rahastuksen määrää!

Tuo "terapeuttimme" ulkomailta apinoima terapiamuoto lupaa apua "yleiseen pahoinvointiin".

Sinne sitten lappaavat nuo "yleistä pahoinvointia" potevat maksukykyiset asiakkaat purkamaan sydäntään.

Kiva kun joku kuuntelee!

"Yleisestä pahoinvoinnista" ehkä 90 prossaa johtuu tietenkin seksin puutteesta, mutta korviketta tämäkin.

Homma on laillista, ja kontrolloimatonta.

Toisaalta...

Täytyy tavallaan ihailla H.:n toimintaa...

Paitsi "yleistä pahonvointia", myös löysää rahaa on liikkeellä. Hän käyttää vain näppärästi tilannetta hyväkseen.

Meneehän amerikkalainen sanontakin jotenkin siihen suuntaan, jotta "Never give a succer an even break. There's a new one born every minute!".

Oikeastaan...

Monestihan "huijareiden" toiminnasta on vaikea löytää mitään "pahaa".

Ensinnäkin he ovat tavallisesti mitä hurmaavimpia ihmisiä.

Sitten he vaan - omalla tavallaan - pistävät rahan kiertoon ja jollakin lailla tekevät "uhreille" jopa hyvää.

Ajatellaanpa Ruben Oscar Auervaaraa: Moni vanhapiika/ikäneito sai rahoilleen loppujen lopuksi hyvän vastineen. Heidän ei sittenkään tarvinnut mennä hautaan jättäen jälkeensä täysin Elämätöntä Elämää.

Ajatellaanpa Bernard L. Madoffia. Vaikea tuntea sympatiaa hänen "uhrejaan" kohtaan. Ainakin lehtitietojen mukaan enemmistö heistä, elleivät sitten kaikki,  olivat jo valmiiksi ökyrikkaita, joiden pontimena oli silkka ahneus, tavoite rikastua vieläkin enemmän. Keinoista viis.

Ajatellaanpa WinCapitaa.

Ne jotka tuohon huuhaa -hommaan lähtivät mukaan ja saivat takkiinsa - eikö se ollut heille ihan oikein?

Neiti H.:n tarjoama terapia sitten...

Nuo luuserit, jotka hänen pakeilleen hakeutuvat... Hehän ANSAITSEVAT tulla jymäytetyiksi, taloudellisesti.

Irtorahaahan heillä täytyy jo alunperinkin olla.

He tilittävät surkeita elämiään neiti H.:n sessioissa esimerkiksi 100 - 200 euron tuntimaksulla. Asiakkaiden "ongelmien" perussyy on luonnollisestikin rakkaudettomuus eli seksittömyys.

Ihan oikein, että heitä rokotetaan, raskaalla kädellä.

Pikemminkin on syytä onnitella neiti H.:ta ja muita kaltaisiaan "terapeutteja" erinomaisen hyvin onnistuneen vedätyksen johdosta!
 
H. ja kumppanit ovat nuo korkeat tuntiliksansa ansainneet. Kyllä surkimusten pateettisten lätinöiden  "kuunteleminen" - todellinen tai teeskennelty - työstä käy!

(Tallinnassa 24.5.2009)