Joku naistaiteilija - nimi unohtunut, heitä on nykyään niin paljon – loihe äskettäin lausuman jotenkin näin:

"Jos annan sinulle euron ja sinä annat minulle euron, on meillä molemmilla euro. Jos sensijaan annan sinulle ajatuksen ja sinä annat minulle ajatuksen, on meillä molemmilla kaksi ajatusta".

Lausumaa lainattiin useissa tiedotusvälineissä.

Kuulosti alussa varsin nokkelalta, mutta sitten jäin miettimään asiaa...

Ei se noin mene!

Ensinnäkin.

Mitä järkeä olisi vaihtaa euroa euroon? Ei mitään, ja siksipä niin ei tapahdukaan.

Sen sijaan rahalla - tuolla Työn Varastolla ja vaihdannan välineellä – tehdään kauppaa tavaroilla ja palveluksilla, ajatuksillakin.

Avainsana on "Lisä-arvo", siis se mitä vaihdannassa saadaan tai ainakin uskotaan saavan. "Enemmän".

Vastaavasti rahaa lainattaessa ja sijoitettaessa on käytössä Koron käsite. Eräänlainen korvaus riskistä ja lisä-arvosta, kuvitellusta tai todellisesta.

Lausuman sommittelu on sikäli hatunnoston arvoinen, että se näppärästi melkein onnistuu sotkemaan asiat ja hämärtämään rahan roolin.

Taiteilijathan monasti haluavat uskotella, että he olisivat "likaisen raha-talouden" yläpuolella. Näin tässäkin tapauksessa.

Kuvio jatkuu niinkin, että monasti kun "saa" ajatuksen, lopputuloksena ei olekaan kahta, saatikka useampaa ajatusta, vaan kenties NOLLA ajatusta. Eritoten nykyisen informaatio-ähkyn ja kaikensorttisen viihde- ja taidepaskan aikakaudella. Ääliöiden seura tekee kaltaisekseen.

Jos "ajatustenvaihdosta" haluaa hyötyä, pitää hakeutua itseään fiksumpien pariin. Demokratialla - tuolla tyhmien diktatuurilla - ei taas tämän kanssa ole mitään tekemistä. Kuten ei tietenkään massaviihteellä, -tiedonvälityksellä eikä -"kultuurillakaan".

Sitten nuo taiteilijoiksi-itseään-kutsuvat ovat kyllä kinuamassa euroja -Valtiolta.

Kova huuto päällä kulddyyriväellä sosiaaliturvansa parantamiseksi – Valtion taholta, tietenkin.

Eläketurvaakin heille pitäisi kuulemma kiireesti järkätä. Valtion taholta -yllätys, yllätys!

Elinikäinen apurahoitus, Pro Finlandia -mitsku ja kutsu NarriGallerian bileisiin 6.12. - siinä Suomalaisten Taiteilijoiden Pyhä Kolminaisuus.

Entä mistä ne jako-eurot sitten Valtion kassaan riivitään?

Veroista, tietenkin. Mistäpä muualtakaan?

Eli vissiin noilla suomalaisilla taiteilijoiksi-itseään-kutsuvilla "ajatus"-rakennelma menee jotenkin niin, että kun he antavat (onko joku pyytänyt?) "ajatuksiaan", kuuluu heille ikäänkuin automaattisesti euroja -veronmaksajilta.

Pakkoverotusta puhtaimmillaan.

Alussa mainitun naistaiteilijan hölynpölyä soveltaen:

Muutama veijarin -niiden, jotka onnistuivat pääsemään vähän yli nelikymppisinä 80- ja 90 -luvuilla 15 -vuotisille apurahoille kertyvine eläke-etuineen - kohdalla voidaankin lausuma muuttaa muotoon:

"Kun mä annoin teille yhden ajatuksen noin neljännesvuosisata sitten, annatte te puolestanne mulle satojen tuhansien eurojen elinikäisen, tasaisen tulovirran".

Eivät he kysele, mistä fyrkat revitään.

Viime kädessä tietenkin Lopulliselta Maksumieheltä - Luonnosta.

Sitten onkin hyvä saapastella taas metsämielenosoitukseen, kuten eräskin valokuva-alan apurahataiteilija...

Aikaa nimittäin on, taloudellisia paineita taas ei.

(KALAJOKI 12.7.2008)