Kuusikymppisellä lontoolaisella Maggie -isoäidillä osoittautuu olevan käsissään "Magic Touch" - mitä miesten runkkaamiseen strippiklubin privaatissa tulee. Tässä perusidea Sam Garbarskin nyt Finnkinon ohjelmistossa pyörivässä filkassa, starring Mick Jaggerin ex-tyttöystävä "Swinging Londonin" kultaiselta 1960 -luvulta, Marianne Faithfull.

Mickhän lahjoitti hänelle silloin aikoinaan "As Tears Go By" -megahitin, jolle ei kuitenkaan jatkoa seurannut. Omat siivet eivät kantaneet, ja tyttö vajosi vuosikausien huumehelvettiin. Tehdäkseen sitten joskus 80 -luvulla "kaiken nähneenä ja kokeneena" ComeBackin "Broken English" -levyllään, jota seuranneet konserttikiertueet ovat tuoneet hänet useampaan otteeseen meillekin asti. Marianne Faithfullista muodostuikin jonkinlainen kulttihahmo Suomen tietynikäisille, tietyllä tavalla ajatteleville naisille "rankkuutensa" takia...

Mutta me menemme tsekkaamaan tämän filkan kiintoisan aiheen perusteella, emme Faithfullin takia. Onhan niinkin, että leffateattereiden ohjelmistojen alati näivettyessä - kiitos mm. Finnkinon lähes monopoliaseman - nämä muutama vähän kiinnostavampaa proggista vuosittain on pakko käydä katsastamassa. Eihän Stadissakaan indie- ja art house -puolen tuotantoa tarjoa nykyään kuin joku Engel. Kaikki muu onkin sitten enempi vähempi aivotonta amerikkalaista teiniviihdettä. Kotimaisella puolella ei tilanne ole sen kehuttavampi. "Levottomat", "Vares" ja Pölös -tyyppistä sontaa kyllä pukkaa. Ei juuri mitään sen mainittavampaa.

Kaiken huippuna tietenkin tuo alkukuussa julistettu elokuvatuottajien kiukuttelu -"lakko". Julmistelevat, että jos ei Valtiolta heru lisää fyrkkaa, panevat suunnitellut tuotannot jäihin. Voi kauhistus! Vuonna 2008 - vai oliko se 2009 - jäisimme ilman kotimaisia elokuvia! Tilanne on hirvittävä! Miten ihmeessä selviämme ilman Markus Selinin uutta tuotantoa? Eikös miehellä ole Rennyn kanssa suunnitteilla se paljon puhuttu Mannerheim - pätkäkin? Starring Tomppa Cruise - oliko se niin? Maltamme tuskin odottaa... Entäpä miten olisi Timo Koivusalon uusi versio Pohjantähdestä? Juuri kun aika on armollisesti auttanut meidät alkamaan unohtamaan Koivusalon "Kaksipäisen Kotkan Varjossa" -kalkkunan, ilmoittaakin mies suunnittelevansa kansalliseepoksemme häpäisyä. On se huimaavaa!

Eikä tuottajien julistamasta leffantekoboikotista ehdi kulua kuin pari päivää, kun elokuvaohjaajat rientävät ilmaisemaan heille tukensa (HS 6.9.): "Me ohjaajat tuemme tuottajien julistamaa tuotantosulkua. Elokuva-alan tuki on liian pieni. Tämän kokoinen kielialue ei pysty tuottamaan laadukasta elokuvaa pelkästään lipuista tulevilla tuloilla". No niin, siinä se taas kerran tuli. Miten tämä sitten eroaa sosialismista, se on kysymys joka on jäänyt vaille vastausta.

Tavallaan käy sääliksikin noita elokuvaohjaajia, kun joutuvat tuolla tavoin työnantajiensa, tuottajien persettä nuolemaan. Ei ole heilläkään helppoa! Mutta, kuten sanonta kuuluu, "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt". Hienoa kuitenkin, että kulttuuriministeri Stefan Wallin osoitti ryhdikkyyttä toteamalla, ettei valtiovalta alistu elokuvatuottajien kiristyksen edessä.

Niin tai näin, varsin varakasta porukkaa näkyvät nuo tuottajat kuitenkin olevan. Kaurismäellä viinitila Portugalissa, ravintoloita, hotelli Karkkilassa. Donner on monimiljonääri. Röhr, Mattila ja Saarinenkaan tuskin mitään tyhjätaskuja. Mitä Markus Seliniin tulee, päätti syyttäjä keväällä nostaa miestä vastaan raskaat talousrikossyytteet... Lokakuussa kuulemme asiasta enemmän tuolta Oikeuslaitoksen puolelta. Ei perkele. Menkää vaan lakkoon - ja pysykää siellä! Palatkaa kehiin joskus muutaman vuoden kuluttua, kun olette vähän ajatelleet asioita, ja teillä on jotakin kelvollista tarjottavaa. Niin hyvää, että ihmiset - maksava yleisö - ovat siitä vapaaehtoisesti valmiita euronsa pulittamaan. Nythän Suomen lotto- ja veikkauskansa pakotetaan maksamaan tuotoksistanne, halusivat tai eivät.

Anteeksi raivonpurkaus. Pistää niin vihaksi tuollainen... Erittäin vastenmielistä, niljakasta toimintaa. Jossakin keskustelupalstalla eräskin tuohtunut kirjoittaja summasi aika osuvasti: "Tämän täytyy olla vitsi! Miljonäärit lakossa kun Valtiolta ei tule tarpeeksi tukea?".

Mutta takaisin Irina Palm -elokuvaan. Hetkinen - "Palm"? Siis käsi! Seksiklubin omistaja Miklos keksi taiteilijanimen etuosankin koska hänen mukaansa juuri venäläiset nimet ovat niin seksikkäitä... Ensimmäiseksi kiinnittää huomiota Marianne Faithfullin kulahtanut olemus. Kiloja on kertynyt rajusti, ja muutenkin hän näyttää vähintäinkin ikäiseltään. Ja tämä on se sama söpöliini, jonka kuvia me 60 -luvulla liimasimme seinälle "Fabulous" lehdestä irti repäistyinä. Haaveilimme, minkälaista Rock & Roll -elämää Rollarit kumppaneineen paraikaa Lontoossa viettivät... - Kauneus on katoavaista!

Leski Maggiellä on pakottava rahantarve. Lapsenlapsi on kuolemansairas, hoitoa olisi mahdollista saada ainoastaan Australiassa, ja matkoineen kaikkineen se maksaa maltaita. Työkkäristä tulee kylmää vettä niskaan - Maggien markkina-arvo työmarkkinoilla on tietenkin puhdas nolla. Hetken mielijohteesta hän pujahtaa sisään erääseen Sohon seksiklubiin, joka julisteeessa kadulla tarjoaa "emännän" paikkaa ja hyviä ansioita. Maggie ei ensin tunnu täysin käsittävän, mitä "emännän" työ oikein on. Vähitellen se hänelle selviää, lopullisesti kun Louisa - seksi"työ"läinen konkreettisesti kopissa havainnollistaa, mistä on kymysys. Louisan opetustyö runkkauksen saloihin onkin varsin perusteellista.

Irinaa auttavat lisäksi juuri siihen tarkoitukseen sopivat kädet. Omistaja, jugo-Miklos käy salaa jopa itse testaamassa asian. Hyvää oli hoito. Eräs Lousan opetustyön pääpointti kuuluu varsin osuvasti: "Remember, you are in control!".

Miklos -omistaja on Jaappanista ominut liike-ideansa - miehet saavat anonyymiä seksipalvelua kopeista työntämällä reiästä vehkeensä sisään. Varsin pian Maggie tottuu hommaan ja alkaa jopa tuntea tiettyä ammattiylpeyttä.

Katsomossa tytöt kikattavat, kun seinän takana äijänköriläät voihkivat Irinan käsittelyssä: "Herran jestas sentään!", "Hittolainen!", "Jesus Christ!" jne... Ei puutu kuin että joku ukoista hekuman hetkellä karjaisisi tuon legendaarisen "I love You:n", niin tilanne olisi täydellinen. Hyvä kuitenkin, että neitosia naurattaa. Tervetuloa vaan tutustuman miehen seksuaalisuuteen, tytöt!

Jos rainaa jostakin tässä suhteessa voidaan moittia, niin korkeintaan siitä, että se ei anna miehen seksuaalisuudesta TARPEEKSI raadollista kuvaa. Kaikki kelpaa, hädän hetkellä!

Puntia alkaa Maggielle kertyä varsin mukavasti. Viikkoansiot tuollaista 600 - 800 puntaa - siis aivan huipputuloista on kysymys. Irinan maine alkaa olla niin kova, että kopille kertyy jopa jonoja. Epärealistista leffassa on tuo, että äijät kiltisti jossakin seksiklubin kellarissa muina miehinä jonottaisivat kärsivällisesti hand-jobille pääsyä. Ei se noin elävässä elämässä mene. Jokainen, joka kyseisissä laitoksissa on käynyt, tietää että niissä hiippaillaan ympäriinsä katsekontakteja vältellen.

Vähitellen sitten totuus Maggien työpaikasta selviää paitsi naapurinrouville, myös sairaan lapsenlapsen perheelle, Maggien pojalle vaimoineen. Seuraa asiaankuuluvaa draamaa teemana tekopyhyys ja kaksinaismoralismi. Maggie vetää roolinsa läpi jonkinlaisena Kristus -hahmona. Tarinan mukaan jossakin vaiheessa seksiklubin omistaja Miklos ihastuu Maggieen ja lainaa lapsenlapsen hoitoon tarvittavat fyrkat. Miklos vaikuttaa kovikselta, mutta stoorin mukaan hänellä onkin pehmopuolensa. Vaikkakin massit lainatessaan julmistelee: "If you cheat me, I kill you!".

Jotenkin katsoja alkaa symppaamaan tuota seksiliikemiestä. Ei heilläkään ole helppoa. Tässäkin stoorissa Maggie on jo tekemässä oharia ja häipymässä sinne Ausseihin ja jättämässä sovitut työviikot suorittamatta. Aivan viime hetkessä tilanne muuttuu. Voi vain kuvitella, minkälaista seksiliikemiehenä olisi paimentaa suurta joukkoa naispuolisia "työn"tekijöitä, joilla jokaisella on omat oikkunsa ja ongelmansa...

Vähää ennen koneen nousua kohti Australiaa Maggien aikuinen poikakin tuntuu lopettavan äitinsä "ammatinvalinnasta" mesoamisen. Pohjan vaimo on tyyntynyt jo aikaisemmin. Rahat kelpaavat kuolemansairaan lapsen pelastamiseen.

Loppukohtauksessa Magie/Irina palaa seksiklubiin, jossa kaipaava Miklos ottaa tähtensä vastaan suudelmin. Hellyys on molemminpuolista. Kaunista, kaunista - ja täysin epäuskottavaa skeidaa. Ei noinkaan tosielämässä tapahdu.

Seksiklubien omistajat Länsi-Euroopassa, nuo useimmiten Etelän Pojat, ovat piinkovia bisnesmiehiä, joilla on usein rikollistausta. Rakastuisiko viisikymppinen soholaisen seksiklubin omistaja, jota tiukkalihaiset stripparit ja muut seksi"työn"tekijät, omat alaisensa, alituiseen ympäröivät, kuusikymppiseen tanttamaiseen isoäitiin? No way! Hei älkää nyt viitsikö! Paskan marjat!

Mutta elokuvalle piti kai keksiä ylevä finaali "Lopussa on toivoa!" - pohjalta. Leffan rahoittajina näkyy olevan liuta eri maiden puolivirallisia instansseja Canal Plussasta alkaen. Kai heille piti sitten tehdä mieliksi?

(Tallinn, syyskuu 2007)