"Fucking with the enemy..."

"Pitäisikö mun nussia tota vai tappaa toi?".

Siinä kiteytettynä kysymys, jonka parissa Ang Leen uutuusleffan "Lust, Caution" naispääosanesittäjä Wong Chia Chin painiskelee - ja päätyy lopulta  ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Omaksi, ja muiden Jaappanin miehitysvaltaa Shanghaissa vuonna 1942 vastustavien kanssa -salaliittolaistensa tuhoksi...

 
Taiwanin mies Ang Lee (Brokeback Mountain) on kuvannut kiinalais-amerikkalaisen suosikkikirjailija Eileen Changin novelliin perustuvan filminsä Kiinassa. Vaihtoehtona oli Thaimaa, mutta ohjaajan mukaan Keskustan Valtakunnan viranomaiset eivät lopulta hankaloittaneet filmausta millään muotoa. Johtuen ehkä Ang Leen suurista kansainvälisistä menestyksistä - isänmaallisuuden rooliahan ei Kiinan viranomaisten suhteen voi aliarvioida.

Stoorissa on kysymys nuorten opiskelijoiden - he muodostavat alunperin näyttelijäseurueen - hankkeesta ujuttaa nuori kaunotar, neitsyt Wong ( uusi kasvo, todellinen löytö Wei Tang) miehitysvallan yhteistoimintamiehen, salaisen poliisin päällikön herra Yeen rakastajattareksi ja sitä kautta saada pelätty luopio pois päiviltä.

Henkeäsalpaavan upeata kuvastoa. Silmiähivelevän kaunista detaljia suorastaan vyörymällä vyöryy valkokankaalta tämän pitkän, liiankin pitkän elokuvan koko keston ajan. Vaikutelma on jopa turruttava.

Katsoja on ihmeissään, miten ylitsevuotavan runsaasti historiallista ajankuvaa kadonneesta Vanhasta Kiinasta elokuvaan on onnistuttu haalimaan. Noinko paljon vielä löytyy, kaikkien mullis-tusten, kommunismin, kulttuurivallankumouksen ja nykyisen kiihkeän modernisoinnin jälkeenkin?

Miespääosan esittäjä Tony Leung on tuttu monista etupäässä Wong Kar-Wain leffoista vuosien varrelta. Kieltämättä karismaattinen heppu, ja uskottava salaisen poliisin päällikön ja vankeja kiduttavan kuulustelijan roolissa.

Toisaalta Tony Leung on loisto-esimerkki filminäyttelijästä, jolla on vain yksi rooli, yhdet kasvot -omansa. Kyse ei olekaan oikeastaan "näyttelijästä" - vaan nimenomaan filmitähdestä. Jossakin vaiheessa alkaa sitten tulla feissin kuluminen kuvaan mukaan. Ei ihan vielä, ehkä, kuitenkaan. Mutta lähellä se on, jos hän tuota rataa jatkaa.

Niin, Idässä ollaan... Ihmeellisessä Idässä.

Länsimaiselle katsojalle koko Orientin elämä - kieli, tavat, arkkitehtuuri, interiöörit, ihmisten salaperäinen, hillitty käytös - näyttäytyvät tässä huippuesteettisessä yli kaksituntisessa totaalisen Mystisinä. Ei noista aasialaisista ota selkoa!

Joku verhottu katse, hipaisu, lausumaton sana, ele - mitä kaikkea ne kätkevätkään - tai paljastavat. Herkullista kuvastoa tästä löytyy elokuvan monista herra Yeen vaimon ystävättärilleen järjestämistä mahjong-peli -kohtauksista.

Sitten tuo aasialaisten ilmeinen mieltymys rajuun seksiin, väkivaltaankin...

Ensimmäisessä panokohtauksessa herra Yee ottaa nuoren Wongin väkivaltaisesti - miksi ihmeessä, kun olisi saanut "hyvälläkin". Mutta ei, piti vaan vyö tempaista irti housuista, piiskata ja sitoa tyttö, ja sitä rataa.

Tuo idän ihmisten mieltymys väkivallan ja hellyyden rajamailla leikittelyyn... Kuristamiseen kesken aktin... Outoa, perin outoa...

Ei noista aasialaisista ota selkoa!

Mutta hyvin näkyy uppoavan naintikumppaninsa murhaa suunnittelevaan, sorjaan neiti Wongiin tuo herra Yeen käsittely.

Jopa niin hyvin, että salaisessa tapaamisessa tovereittensa, vastarintaliikkeen tyyppien kanssa neito tilittää, ettei rooli ole helppo: Perkules kun herra Yee, jota hänen pitäisi vihata, luikertelee tytön sieluun ja sydämeen käärmeen lailla! Vastarintaliikeeen toverit käskevät - omaksi turmiokseen - tytön pitää vain suunsa kiinni ja jatkaa pelehtimistä kohteen kanssa.

Ei sen puoleen, herra Yeenkin itsesuojeluvaisto  rakoilee pahasti rajun panosuhteen temmattua miehen pauloihinsa. Pillu niinsanotusti nousee päähän, melkeinpä kohtalokkain seuraamuksin. "Naiset, nuo petolliset kullannuput"...

Jossakin vaiheessa, kun neiti Wong on käynyt herra Yee työhuoneessa tilittämässä jotakin, toteaa herra Yee ytimekkäästi: "Anna olla sitte viimonen kerta kun astut työhuoneeseeni!". - Aivan! Työasiat työasioina ja viihde-osasto erikseen! Niin sitä pitää!

Niinhän siinä sitten lopulta käy, että nainen on heikko. Kun herra Yee pujottaa "viiriäisen munan kokoisen" timattisormuksen neiti Wongin sormeen, paljastaa tyttö murhasuunnitelman. Tuomiten samalla itsensä ja toverinsa teloitettaviksi.

Hässimistä leffassa on kuvattu suhteellisen realistisesti - ja tästä nussimisesta on nk. "tavanomainen romantiikka" kaukana.

"This is no ordinary love..."

Asentojen kirjo on laaja. Jotenkin tuio välillä mieleen meillä vuosikymmeniä sensuurissa olleen Nagisa Oshiman "Aistien Valtakunnan" (Ai no corrida). Olkoonkin, että - päinvastoin kujin Oshimalla - genitaalit nyt pysyvät piilossa. Aivan täyttä varmuutta ei saada, jotta tekevätkös hyö sitä OIKEESTI? Valaistuksilla ja kuvakulmilla asia on loppupeleissä hämärretty.

Ohjaaja on muuten haastattelussa kertonut halunneensa omalta osaltaan "pohdiskella naisen seksuaalisuutta". Mitä naiset oikein haluavat/saavat seksiltä? Ovela veto, yrittää tuolla keinoin vähätellä asiaa.

Tämän leffan sanoma on kyllä varsin selkeä:

Rajua panemista vihollisen kanssa, ja sen "viiriäisen munan kokoisen" timanttisormuksen sormeen. Ei muuta.

Sitten ollaankin valmiita jo ilmiantamaan taistelutoverit ja astumaan teloituskomppanien eteen.

Tämä tarinan "kova ydin" jää katsojaltakin kaiken esteettisyyden keskellä huomioimatta niin, että oikeastaan vasta seuraavana päivänä välähtää, että tässähän meillä on poliiitisesti mitä epäkorrektein elokuva.Jos ajatellaan "naiskuvaa". Kumma, ettei asiasta ole äläkkää nousut - Image -lehdessäkin Katja Kallio arviossaan päivitteli vain panokohtausten julkeaa akrobatiikkaa.

Erityismaininnan ansaitsee musa-osasto by Alexandre Desplat. Oivallisesti tukee kameratyöskentelyn maalailua tuosta Menneestä Maailmasta.

(HELMIKUU 2008)