Pitkän hellejakson perjantai-ilta, elokuun 11:s, Armon Vuonna 2006.

Ensi-illassa sata miljoonaa (taalaa tai euroa, samapa tuo) maksanut ja rajulla ennakkokampanjalla markkinoitu Miami Vice. 1980 -luvun kulttisarjan leffaversio, ohjaajana alkuperäisen sarjan tuottajana toiminut Michael Mann.

Aikanaan Miami Vice -ilmiö oli tyyliltään silloisen juppiajan puhtaaksiviljelty tuote. Don Johnson hihat ylös käärityssä bleiserissään, muotoiltuine sänkineen - aikakauden trendi -ikoni. Don Johnson/Sonny Crockett ja Philip Michael Thomas/Ricardo Tubbs touhusivat pastellisävyisessä Miamissa Art Deco -kulisseissa pahisten jäljillä Ferrareilla suhaillen. Viimeisen päälle stailattuina. Oikeastaan vastaavaa menoa ei ennen telkussa oltu nähtykään. - Niin, Johnsonin Donistakaan ei ole paljon viime aikoina kuulunut. Hemmohan tehtaili tv -sarjan loppumisen jälkeen ihan mukiinmenevän ja joskus vieläkin radiosta kuultavan biisin "Heartbreak". Viimeisin tieto tyypistä joskus viime vuodelta, oli kärähtänyt Saksan ja Sveitsin rajalla vähän liian tuhti taalanippu mukanaan... Syyte valuutan salakuljetuksesta.

Tennispalatsin iso sali on loppuunmyyty. Pätkä alkaa pyörimään toisessakin salissa, ja Kinopalatsissa, sekä ties kuinka monena kopiona ympäri maata.

Katsaus yleisöön: Keski-ikä about 25 v. - suurimmalle osalle Miami Vice on siis tullut tutuksi vasta nykyisten telkun uusintaesitysten myötä.

Silmiinpistävää salissa on maahanmuuttajaryhmiemme runsas edustus. Runsaasti mustaa ja keltaista ihonväriä. Tästä otannasta päätellen ei noilla nuorilla aikuisilla ainakaan kovin huonosti mene: Erittäin hyvin pukeutunutta, terveen näköistä porukkaa. Viimeisintä mallia olevia kännyköitä. Kas, nuo kauniit Afrikan mantereelta lähtöisin olevat tytöt ovat vielä omanarvontuntoisiakin - ovat sonnustautuneet perinne-asuihinsa. Maahanmuutajat elkeilevät suuren maailman tyyliin katsomossa, meikäläiset esiintyvät hillitymmin...

Leffa alkaa vetävällä kohtauksella miamilaisesta discosta. Colin Farrell, uusi Sonny ja Jamie Foxx, nykyinen Ricardo Tubbs ovat kollegoineen kyttäyskeikalla, kiikarissa Big Time -paritusliiiga. Näkyy tuo gangsta -muoti lyöneen läpi musassa, vaatetuksessa, elkeissä. Undercover -pollarimme liikkuvat tässä kuviossa kuin kalat vedessä... Juuri kun katsoja ilahtuu, että parituksestako tämä raina aiheensa ammentaa - kiinnostavaa! - tuleekin puhelu vaikeuksissa olevalta vasikalta, ja stoori liukuu huumemaailman niin paljon vähemmän mielenkiintoiseen ympäristöön. What a pity! Harmillista sikälikin, että kun koko konseptin nimi on Miami Vice - Miamin Pahe - sopisi tuo prostituution ihmeellinen, salaperäinen ja niin kiehtova maailma aiheeksi sikälikin paremmin. - Siitä voidaan toki vääntää, onko "Pahe" prostituution kohdalla sittenkin "Hyve", mutta joka tapauksessa nyt lipsahti tämä tarina selkeästi "Paheiden" puolelta Rikoksen poluille...

"Paheista" puheenollen: Englantilaisilla on tapana sanoa jotenkin siihen suuntaan, ettei semmoiseen heppuun ole luottamista, jolla ei ole ainakin yhtä "Pahetta"...

Niin sitä sitten Sonnyn ja Tubbsin matkassa mennään pitkin ja poikin Etelä-Amerikkaa kansainvälisen huumekaupan mukana. Aika haipakkaa. Sankarimme soluttautuvat huumekartelliin aikomuksena paljastaa kuka myyrä USA:n eri virastojen yhteisessä huumesodassa vuotaa tietoja pahiksille.

Asiaan kuuluu luonnollisesti kärhämöinti omien esimiesten kanssa, sekä valeosto- ja soluttautumishommissa alati vaarana väijyvä vähän liian intiimi samaistuminen vastapuoleen.

Suurten huumekartellien toimintatapoja ja filosofiaa on valotettu monissa pätkissä tätä ennen, mm. Trafficissä. Miami Vicen sanoma on, että kartellien pomot toimivat ja puhuvat kuten yritysjohtajat. Nk. logistiikkapalvelut "ulkoistetaan" alihankkijoille - tässä tapauksessa likaisen työn saavat hoitaakseen Arjalaisen Veljeskunnan uusnatsit.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta pätkän eduksi on laskettava, ettei itsetarkoitukselliseen rymistelyyn juurikaan sorruta. Mitä nyt lopussa pyssyt paukkuu yhtä lapsellisesti kuin jenkkileffoissa aina. Pum pum! Jonkinlaista pakkopullaa näissä kuvioissa kaiketi.

Katsoja tulee väkisinkin noin puolitoistatuntisen kuluessa miettineeksi, miten sata miltsiä saadaan palamaan. No, okei, onhan rainassa muutama hyvä kohtaus eri puolilta Lattareita, onhan reissaaminen maksanut, mutta silti: Sata miltsiä! Lienee jotain 100 - 200 kertaisesti keskitason Suomi -filmin budjetti. Viihdeteollisuuden tuotteessa nimeltä "Miami Vice" piikki näkyy oleen auki, ja kulut sen mukaiset...

On fyrkkamäärällä muutama kelpo otos kyllä aikaan saatukin, se tunnustettakoon. Elokuvahistorian ehkä upeinta kuvastoa pilvien päältä, salakuljettajien yksityisjetti siellä sukkuloi jossakin America Latinon yläpuolella. Namukasta rainaa pikaveneen pyyhkäisystä Floridasta Kuubaan - jossakin vaiheessa Sonny päättää käväistä legendaarisessa La Bodequita del Medio - baarissa Havannassa mojito -paukuilla kierroksessaan olevan huumekartellin pääjohtajan vosun kaa. Loistoidea, muuten, ja saattaapi olla realismia aivan lähitulevaisuudessakin sielläpäin, jos/kun Kuuban diktatuuri romahtaa. Fidelihän kuuluu olevan jo finaalissa, ja väittipä eräskin haastateltu Floridan -kuubalainen viime viikolla telkussa, että itse asiassa kyseinen äijä tilttasi jo pari viikkoa sitten. Älkää kuitenkaan kertoko siitä Kuuban kansalle!

Edelleen jokainen tuolla päin mualimaa reissannut löytää filkasta mainiota cinematografiaa Floridan ja Kuuban ihmeellisisista illoista ja öistä...Palmut huojuvat, värimaailma on satumainen. Voi, voi, pitäisiköhän taas lähteä käymään?

Entä seksipuoli? Löytyykö? Jokaisessa nykyleffassahan toki pitää olla sexyä mukana. Jos ei muuten, niin vaikka väkisin.

Aika vaisua Miami Vicessä. Pari pakollista, puoliväkisin mukaan ympättyä panokohtausta. mainstream -leffaformaatin asettamissa rajoissa.

Kartellin pomon vosuna mukana hääräävä kiinalaistähti Gong Li on käsittämätön näyttelijävalinta. Mitä ihmettä varten hän on mukana? Täysin seksitön henkilö. Kylmät väreet saa aikaiseksi, korkeintaan.

Ricardo Tubbsin hoito Trudy (Naomie Harris) ei ole juuri kummoisempi.

Neito - tai nainen (29v.) - ei suostunut alastonkohtauksiin, näissä otoksissa käytettiin sijaisnäyttelijöiden vartaloita. "Siinä menee rajani", ilmoitti näyttelijä. Lopputulos leffassa tietenkin kököhköä. - Ai niin, hänhän tuleekin Saarivaltakunnasta. Heillähän on se kuuluisa periaatteensakin: "No sex, please, we're British!".

Muuten, ei se kai oo helppoo olla kansainvälinen SuperStarakaan. Toisen pääosan esittäjä Colin Farrell (aivan entisen naapurini Jussi R:n näköinen, muuten) esimerkiksi sai juuri maistaa kuuluisuuden kiroja modernin "Kiss and Tell" - kuvion mukaisesti: Joku wannabee -starlet kertoili Englannin keltaiselle lehdistölle päätyneensä hotellihuoneeseen kaverin kanssa - jonka väitti sammuneen kuin saunalyhty. Niin tai näin, typy kuittasi fyffet...

Kenties päällimmäisenä pointtina tässä Miami Vicen päivitetyssä versiossa kiinnittää huomiota huumorin täydellinen puuttuminen. Alkuperäissarjassahan meno oli irtonaista, ja huuli Sonnyn ja Tubbsin välillä lensi. Tilalla on nyt vain totinen konnajahti.

Ylipäätään elokuvaa katsoessa tulee miettineeksi, miksi tähän sadan miltsin viihdeteollisuuden projektiin oikein lähdettiin? Rahan takia, tietenkin. Alkuperäinen Miami Vice -tv-sarja oli ja pysyy kuitenkin kulttikamana vähän niinkuin jokin Star Trek konsanaan. Telkkuformaatti - jota onneksi pyöritetään re-runina nytkin, ja varmasti tulevaisuudessakin - hakkaa filmiversion mennen tullen.

(VILJANDI, ELOKUU 2006)