Rahalla saa? Ja hevosella pääsee? Vai saako sillä rahalla todellakin? Jos, niin mitä? Jotakin tavoitelemisen arvoista – vai pelkkiä ongelmiako vain?

Ruotsalaisen dekkarikomeetan Jens Lapiduksen “Stockholm Noir” -trilogian ensimmäisen osan “Snabba Cash” filmatisointi on jostakin syystä saanut Suomessa nimekseen “Rahalla saa”. Alkuperäinen nimi olisi ollut parempi, se kertoo jo mistä stoorissa on kyse: Nopeasti haalitusta rikollisesta rahasta. Kuumasta rahasta – niin kuumasta, että se kärventää hamuajansa.

Suuren epäluulon vallassa astumme elokuvanäytökseen: Leffa ei voi olla hyvä… Tuote on Sveduista!

Stoori imaisee kuitenkin nopeasti mukaansa. Hei, tämä toimii!

Ohjaaja Daniel Espinosa on rytmittänyt tarinan hienosti. Hommannut sopivan persoonallisia tyyppejä roolihin, kuulemma osaksi amatöörejä.

Rikosasianajajana uraa tehneen Jens Lapiduksen dekkarit ovat viime vuosina saavuttanet länsinaapurissamme valtaisan suosion, painosmäärät satoja tuhansia.

Kirjailija/advokaatti Lapidus tuntee aihepiirinsä. Hänelle ei tuota mitään vaikeuksia tarinankerronnassaan hyppelehtiä monikulttuurisen Ruåttin etnisten gangsteriryhmien nahkoihin. Toisaalta hän tuntee hyvin myös – Oikeustieteellisen tiedekunnan kasvatti kun on – yläluokan ruotsalaisten juppi -elkeet.

Vitsi juuri piilekin juuri tässä: Ganstereiden ja Ruotsin Eliitin paljolti yhtäläisessä elämäntavassa, mieltymyksen kohteissa. Skumppa, nopeat autot ja upeat friidut, koko tuo Stureplanin yökerhojen tukholmalais -skene. Ruotsalaisten pankkiirien ja aatelisten nuoriso bailaa raivokkaasti niin lähellä maahanmuuttajarikollisten piirejä. Jos ei muuten niin Mafian pyörittämissä klubeissa.

Norlantilaiskundi JW (Joel Kinnaman), kertomuksen päähenkilö, elää noiden kahden eri maailman välillä. Toisaalta opiskelee rahoitusalaa Kauppiksessa ja ja tykkää juhlia tyylillä juppijengien kokkaribileissä. Toisaalta edullisen ulkomuodon ja sulavat käytöstavat omaava maalaispoika on jatkuvassa rahapulassa. Ajaa öisin pimeää taksia maahanmuuttajaisännän renkinä rahoittaakseen elämäntapansa. Tuff!

Kunnes rikollispiirien liepeillä hengatessaan uppoaa yhä syvemmälle ganstereiden maailmaan. Aukeaa mahdollisuus hommata todella iso läjä massia, niin kaveri luulee. Kuviot käyvät kuitenkin kohta jo ylikierroksilla, eikä ulospääsyä ei sitten olekaan. Klassinen tarina.

Niin aina. “Joka kuusen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, toteaa toinen suomalainen sananlasku.

Elokuvan keskeinen sanoma on, että huume- ja rikollispiireissä kaikki kusettavat kaikkia. Paljon puhuttu rikoskumppanien välinen “solidaarisuus” on vain pientä teatteria ennen väistämätöntä vasikointia.

Eipä tuolla JW:llä loppujen lopuksi olisi ollut mitään hätää, jos olisi vain pysynyt ruodussaan. Tyytynyt olemaan tyhjätaskuinen opiskelijapoika Norlannista. Mutta ei. Piti saada “enemmän”.

Myös yläluokkaista pillua.

Piti yrittää tehdä friiduun ja tämän rikkaaseen perheeseen “vaikutus”.

Jäykkääkin jäykempää, kimman kotona kylässä. Painajaismainen vierailu. Tietyllä tasolla luokkaerot ovat Sveduissa suuret.

Niin, eihän ole helppoa kruuninprinsessa Victorian tulevalla aviomiehellä Daniel Westlingilläkään. Kuntosaliyrittäjä pienestä kylästä nimeltä Ockebo. Keskiluokkainen tausta. Opinnot: Sosiaaliala ja vapaa-ajan ohjaus, 2 vuoden ajan.

Kalle Kustaan kehonkieli kertoo, ettei kyse todellakaan ole mieleisestä vävypojasta. Hauska nähdä, hyväksyykö Bernadotte -sukuinen Kunkku Svea Mamman tulevan Kuningattaren tavispuolisoa todella koskaan. Veikkaus on, ettei.

No, kesäkuussa sitten Tukholmassa juhlitaan kuninkaallisia häitä. Näin on ainakin ilmoitettu. Ellei jotakin yllättävää tapahdu ennen sitä…

Ainahan häät voidaan nimittäin myöskin perua. Kuten peruttiin Viccanin pikkusiskon, Madeleinen häät “unelmaprinssi” Jonas Bergströmin kanssa. Tyyppi viihtyikin lopulta liikaa Stociksen pintapaikoissa bilettämässä. – Tämä on hauskaa! Saapi Svenska Folket viihdykettä, ja vastinetta kuningashuoneen aiheuttamista vuosittaisista kymmenien miljuunien kulungeista. Oikeus ja kohtuus.

Heja Sverige!

Mutta takaisin “Snabba Cash” -elokuvaan.

Isosta Keikasta tulee tietenkin katastrofi, kuten arvata saattaa. Röykkiöittän ruumiita, ja JW:lle pitkä kakku. Se yläluokan friidu häipyy sutjakkaasti uuden pojkvännin kanssa vanhempiensa huvilalle Ranskaan. Siinäpä on sitten norlantilaispojalla lusiessaan aikaa miettiä: Mikä oikein meni pieleen?

Monikultturisuudessa Ruåtti on meittiä kymmeniä vuosia edellä… Sen huomaa, tästäkin tarinasta.

Serbimafia… Albaanimafia… Arabimafia… Hajontaa löytyy.

Mielenkiintoista on, että kirjailija Jens Lapidus itse on – juutalainen! Edustaa siis ryhmää, jolle perinteisesti ominaista on ollut tietty ulkopuolisuus, ja sen mukanaan tuoma hedelmällinen tarkkailijanasenne.

Pätkän roolisuorituksista mainittakoon erityisesti Mradon osassa serbimafian torpedoa näyttelevän Dragomir Mrsicin duuni.

Eräänlainen ruotsalaisen elokuvan vastine omalle Jarmo Mäkisellemme. Kova kundi, kieltämättä. Ei haluttaisi alkaa painimaan tyypin kanssa, ei missään nimessä.

Mutta kiemurtelee kuin mato koukussa sosiaalitantan edessä, kun miehen herkän kohdan – tyttären – huoltajuuskiemuroista tulee kysymys.

Kovasti muistuttaa siltä osin kuvio jotain Tony Sopraano -osastoa… Onhan Tonyllakin runsain mitoin ongelmia perheensä ja ihmissuhteittensa kanssa.

-

Kumma juttu.

“Rahalla saa” -tarinan edetessä edistyy myös katsojan rentoutumisen aste.

Tämä on viihdettä, ja hyvää sellaista!

Huhtikuiseen Helsingin iltaan teatterista poistuessa olo on keventynyt.

Ajatus virtaa.Työ- ym. murheet unohtuivat hetkeksi.

Maksoi vain toista kymppiä!

Kyllä ruotsalaiset osaavat!

-

Stadin valoisassa kevätillassa tulee elokuvan tematiikasta mieleen:

Raha.

Rahallako saa?

-

Hetkinen!

Eivätkös parhaat asiat elämässä olekin ilmaisia, tai lähes ilmaisia?

-

Kuuluisa pörssimiljunäärikin tuossa antoi haastattelua.

Istui Sokoksen kuppilassa ja kertoi höyläilevänsä vihreätä S -etukorttiaan.

Omaisuutta on kertynyt läjäpäin, mutta miljuunikkomme tarinoi että hänellä on vaikeuksia saada kuukausittaista pientä eläkettä lehtorin -virastaan kulumaan.

Sillä lailla!

Raha on abstraktia.

Numeroita ja bittejä arvo-osuustilillä ja tiliotteella. Viimekädessä: Tunnetta.

-

Sitten huhtikuun Hymy -lehdessä kerrotaan, että maan ehkä ainoa varteenotettava Toisinajattelija, nykyinen kansaneläkkeen nauttija, kalastaja Pentti Linkola (s. 1932) oli bongattu Pälkäneeltä kaupustelemassa kalojaan.

Sillä lailla!

-

Mitenkäs se Suuri Viisas, Gautama Buddha opettikaan…

“Kärsimys syntyy halusta.

Niin kauan kuin himoitset jotakin, olet onneton.

Mikään ei ole nimittäin lopulta ole tarpeeksi.

Onni tulee, kun ahnehtiminen loppuu”.

Jotenkin näin. Kai.

-

Ruotsalaiselle sosieteetille ja alamaailmalle on tämän “Rahalla saa” -rainan mukaan siis yhteistä hillitön ahneus.

Siitä kärsimys, tragedia.

-

Entä meillä Härmässä?

Kannattaako yrittää rikastua ja yrittää fyffellä tehdä vaikutusta johonkin yläluokan böönaan? Tai ylipäätään kehenkään naispuoliseen?

Tallinnaan on Helsingistä lyhyempi matka kuin Lahteen.

Eestin lama, “majandus surutis” eli “Masu” on laskenut vitun hinnan Etelä-Helsingissä varsin asiakasystävälliselle tasolle:

Puolen tunnin “shortti” rehevältä YH -venakolta alkaen 400 kroonia eli n 26 egeä. Sisältäen suikkiksen (kortsulla), sekä pallien ja jopa perseen nuolennan.

Monilla tytöillä on valikoimissa nykyään nk. “kiir variant” 200 – 300 kroonia, 15 – 20 euroa. Pikapano tai suikkis.

Laivaliput Tallinnaan erikoistarjouksia ja sarjalippuja käyttäen 10 – 20 egeä per suunta.

Pelkästään keskittämällä parturissa käynnit pari kertaa kuussa Viroon, saa reisuja jo silläkin pitkälti kustannettua.

Esimerkiksi Pronksi -kadun Juuksuurissa kuontalo koneella lyhyeksi 50 kroonia eli kolmisen euroa. Ajanvarausta ei tarvita.

Suomessa vaaditaan yleensä ajanvaraus ja pienenkin parturityön hinta vähintäin kympin. Mielellään kaksi.

Puhumattakaan kaikesta muusta edullisesta, mitä Eestissä voi ostaa ja harrastaa.

Kannattaako näissä olosuhteissa satsata yhteenkään siviiliipilluun Suomessa euroakaan?

Paljonko tortun vonkaaminen suomalaisessa ravintolassa maksaa?

Kuinka paljon siihen kuluu aikaa ja vaivaa?

Yrittää “tehdä vaikutus”, kuten tämän elokuvan päähenkilö JW?

Itse kukin tehköön oman valintansa.

Välttämättä ei ole “Rahalla saa” -elokuvan JW:n tavoin tarvis ryhtyä kokkelikuvioihin tai vaikkapa pankkiryöstäjäksi. Loppujen lopuksi, eihän toosissa niin suuria eroja ole, samaa tavaraa se on, eri pakkauksissa vain.

Eri asia tietenkin on, jos pillu nousee päähän.

Up to you!

(Huhtikuu 2010)