Arctic Paradise

Sherry Hormannin 3096 päivää: Vuoden 2013 surkein leffa?

Vuosikymmenen/vuosisadan huonoin elokuva?

Yksi kököimmistä, joka tapauksessa.

Aivan karmeaa sontaa. Tästä on vaikea vetää par... siis pahemmaksi.

Harmi vaan, että tämä kalkkuna on alusta loppuun ja joka suhteessa niin vastenmielinen tekele, ettei siitä löydy edes tahatonta huumoria.

Niin...

Kun neiti Natascha Kampusch silmiään räpsytellen ilmestyi julkisuuteen syksyllä 2006, vaikutti keissi alusta alkaen falskilta. Henkilön elekieli sen kertoi: Pussissa eivät ole puhtaat jauhot.

Hälytyskellot alkoivat jokaisella ajattelevalla ihmisellä soimaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kerrottiin että Natascha Kampusch oli käynyt "kaappaajansa" Wolfgang Priklopilin kanssa muun muassa - Alpeilla laskettelemassa! Että sellainen kaappaus...

Stoorin ammottaviin aukkoihin eivät kuluneet vuodet ole selvyyttä tuoneet - eikä kansainvälinen yhteistuotanto 3096 päivää asiaa auta.

Eipä tietenkään. Naisohjaajan pätkähän perustuu tytön itsensä kirjaan. Leffa on siis Nataschan versio tapauksesta, elokuvan tekijätiimin myötäsukaisesti kokoon kyhäämä. Sitäpaitsi Natascha kuittaa provikat. Väitetyn kaappajan Priklopilin talo ja auto ovat jo siirtyneet kaappausdraaman "uhrille" - joka kuvista päätellen vaikuttaa pulskalta ja hyvinvoivalta.

Priklopil sensijaan ei ole enää keskuudessamme omaa versiotaan kertomassa. Virallisen totuuden mukaan Wolfgang Priklopil tytön "karattua" (eli käveltyä talon puutarhasta ulos) heittäytyi junan alle. - Tosin silläkin on spekuloitu, että kyseessä olikin ollut murha. Austriassa on arveltu, että Priklopil olisi kuollut jo ennen kuin juna nr 23786 Floriddorfiin hänen päältään ajoi.

Eräs teoria lähtee siitä, ettei Nataschaa koskaan kaapattukaan - riideltyään rajusti äitinsä kanssa tyttö tavalla tai toisella siirtyi/siirrettiin "täysihoitoon" Priklopilin tykö.

"Uhri" itse on kertonut, ettei Priklopil vaikuttanut himokkaalta lapsikaappajalta vaan siltä, kuin hänelle olisi laitettu "vankinsa" muodossa taakka harteilleen.

Niinikään on spekuloitu äidin osallistumisesta kuvioon, ja Itävallan korkeimpien viranomaisten olleen jotenkin salaliitossa mukana...

Yksi syy, miksi tämä raina jää elokuvahistoriaan eräänä kuvottavimmista tekeleistä, on pääosan esittäjä, karmean anorektinen Antonia Campbell-Hughes. Kyseinen, aikaisemmin viihteellisissä rooleissa esiintynyt ja Saarivaltakunnassa omaa rättibisnestäänkin pyörittänyt näyttelijä on iljettävää katsottavaa. Hyi hemmetti! Painoa ehkä 35 kiloa - eihän tuollaiseen voisi koskea kolmen metrin seipäälläkään!

Natashasta löytyy sensijaan netistä varsin... hmmmmm... seksikästä "Baby Doll" -kuvamateriaalia. Poseeraamassa kymmenvuotiaana...

Eli totaalisen epäuskottavia nuo elokuvan "seksikohtaukset". Tuollaisen filmissä esiintyvän luurangon kanssa! Ei toimi! Mitä ihmettä oikein on ajateltu, haluttu sanoa? Käsittämätöntä!

Mutta toisaalta... Eihän tässä leffassa toimi oikein mikään muukaan.

Osaltaan se johtuu siitäkin, että tuote on kansainvälinen yhteistuotanto. Miespääosan esittäjänä enkkua vääntävä tanskalainen jne. - varsinainen sekametelisoppa.

Kaikesta paistaa läpi, että agendana on ollut vain kuvittaa Natasha -tyttösen kauhea kohtalo hirviömäisen Priklopil -pervon kynsissä. Siis tapauksen virallisen version mukaan.

Englannissa toimittaja Allan Hall on tutkinut keissiä kauan. Häneltä on ilmestynyt aiheesta jopa kirja, "Missing".

Express -lehdessä 28.3.2013 julkaistun artikkelinsa Hall on otsikoinut varsin osuvasti: "Will we ever know the truth about kidnapped Natascha Kampusch?".

Artikkelissa esitetään, että jopa Nataschan oman isän Ludwig Kochin mielestä Priklopililla oli apuri.

Kaappauksen silminnäkijä Ischta Akcan on tämän vahvistanutkin. Hän pysyy edelleen kannassaan, mutta oli tapauksen nähdessään kuitenkin vain 12 -vuotias. Kertomansa mukaan poliisit sittemmin jankuttivat hänelle toistuvasti, että hän "oli erehtynyt".

Hallin mukaan Natascha kantaa edelleen Priklopilin kuvaa mukanaan.

Nataschan isä - joka käytti omaisuutensa tytön turhiin etsintöihin, mutta jota kuitenkin elokuvassa kuvataan epäedullisessa valossa - on kertonut, että poliisin tutkiessa kuuluisan kellarin kävi ilmi ettei sitä oltu käytetty kuukausiin, ei ehkä vuosiin. Näytti siltä että Natascha nukkui Priklopilin kanssa samassa vuoteessa.

"Miksi Natascha on antanut maailmalle kuvan että asui kellarissa, kun vaikuttaa siltä ettei hän ollut käytännöllisesti katsoen koskaan siellä?", kysyy Ludvig Koch. Isä jatkaa: Tyttäreni on uhri, mutta vain totuus saa hänet vapaaksi".

Lisää omituisuuksia:

Priklopilin yhtiökumppani remontti -alalta, Ernst Holzapfel, päästettiin kellariin "hakemaan työkaluja" heti tytön karkaamisen jälkeen, vaikka kyse oli rikoksentekopaikasta.

Hallin mukaan kyse oli todisteiden hävittämisestä. Holzapfelin rooli on muutenkin monessa kohtaa epämääräinen. Hän oli viimeinen joka näki Priklopilin elossa - ajoi autolla erääseen kauppakeskukseen tätä tapaamaan samaan aikaan kun tuhannet poliisit etsivät Priklopilia. Sama mies näki "kaappausvuosien" aikana tytön usein Priklopilin seurassa, kun pariskunta remppasi Wienissä asuntoja. Ernst Holzapfel kertoi luulleensa "kaapattua" Nataschaa Wolfgang Priklopilin "tyttöystäväksi". - No mutta hei! Siinähän se tuli?

Entä sitten Franz Kroellin, juttua tutkineen Adamovich -komission palveluksessa olleen poliisin tapaus? Hänet syrjäytettiin tutkimuksista ja "viralliseksi totuudeksi" julistettiin Priklopilin toimineen yksin. Kroell jatkoi tutkimuksia kuitenkin omaan lukuunsa, ilmoittaen löytäneensä ainakin 12 eri syytä olettaa, että Priklopililla oli kumppani . Puolen vuoden kuluttua Kroell löytyi kuolleena. Oikeakätinen mies "teki itsemurhan" laukaisten virka-aseensa vasempaan ohimoonsa. Kroellin veli: "Veljeni likvidoitiin, koska hän pääsi liian lähelle totuutta kaappauksessa ja sen peittelyssä".

On selvinnyt sekin, että Priklopil olikin itse asiassa Nataschan vanhempien ryyppykaveri.

Tapauksen poliisitutkinnan mokat saavat mieleen oman Jukka S. Lahti / Anneli Auer -farssimme.

Hall korostaa, etteivät hänen artikkelinsa ja kirjansa ole syyttelyä, vaan yritystä saada valoa tapauksen epäselviin käänteisiin.

Aikaisemmin (Daily Mail 1.12.2011) sama toimittaja Hall on raportoinut, että Natascha olisi synnyttänyt "vankeusaikanaan" lapsen, joka olisi sitten haudattu Priklopilin talon puutarhaan. Oppositiojohtaja Heinz Strache (Vapauspuolue) väitti, että poliisi jätti huomioimatta todisteita lapsen syntymästä. Strache jatkoi poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja muiden viranomaisten yhteistuumin salanneen lapsi -asian.

Vihreät puolestaan vaativat uuden tutkinnan aloittamista. Lapsikysymys on Itävallassa aiheuttanut muutakin liikehdintää kansanedustajien taholta.

Natascha on lapsi -asian kiistänyt. Tietty.

Joka tapauksessa Nataschan ilmeisen ristiriitaiset tunteet Priklopilia kohtaan ovat panneet lisää vettä skeptikkojen myllyyn.

Hänhän esimerkiksi nimitti poliisia "murhaajiksi", kun nämä kertoivat hänelle Priklopilin heittäytyneen junan alle. Itki "kaappaajansa" arkulla. Sai pilkkahintaan omistukseensa Priklopilin talon, jossa asustelee viikonloppuisin - kuluttaen aikansa siivoten! Ajaa Priklopilin autoa. Jne.

Taloudellisesti tapaus on tehnyt neiti Kampuschista miljonäärin. Englannin lehdistö raportoi jo vuonna 2009, että pelkät haastattelut ovat tuoneet parisen miljoona puntaa kahisevaa neidon kassaan. The Telegraf kirjoitti 3.3.2011, että Natascha oli lisäksi tehnyt Itävallan valtiolle miljoonan euron korvausvaatimuksen.

Jos on kökkö tämä filmi, niin teennäisiäpä ovat Nataschan esiintymisetkin olleet. Säälittävää katseltavaa.

Varsin kiintoisa artikkeli Kampusch -tapauksesta ilmestyi myös brittien Independent -lehdessä lokakuussa 2012.

Donal Lynchin artikkeli on aika hyvä yhteenveto tapauksen monista avoimista kysymyksistä, sekä Itävallassa asian tiimoilta vellovista huhuista. Suositeltavaa lukemista eritoten Suomessa, missä kriittisiä äänenpainoja ei ole juuri kuultu - Sus siunatkoon, kysehän on hirveästä lapsikaappauksesta! Puuttuu vain, että Kampusch -tapauksen epäily julistettaisiin laittomaksi.

Case is not closed.

Yhteenvetona Kampusch -tarinasta ja tästä propagandistisesta filmistä voisi sanoa, että on yleisön aliarvioimista vaatia uskomaan kertomusta - varsinkaan kun elossa oleva päähenkilö on käytökseltään ja eleiltään niin tavattoman epäuskottava. Tämä elokuva ei tuo käytännössä mitään lisävalaistusta keissin mysteereihin - toistaa vaan noita moneen kertaan kuultuja, täysin epäuskottavia väitteitä.

Helppoa ei kyllä Kampuschillakaan ole ollut, "vapautuksensa" jälkeen. Miljuunista huolimatta.

Henkilö on itse kertonut, että kaduilla liikkuminen on vaikeaa - häiriköinnin takia. Jokukin vanhempi rouva oli käynyt häntä vihaisesti sättimään - valehtelusta syyttäen.

Nataschalle viriteltiin omaa talk showta Itävallan televisioon tässä taannoin.

Hetkinen! Tyttö viruu vuosikausia kellarissa pervon pedofiili -raiskaajan pahoinpitelemänä ja raiskaamana - ja hups vaan! Kohta ollaankin jo telkussa vetämässä omaa tookkaria!

Just joo... Niin juuri...

Proggis jouduttiin kuitenkin hetimiten lopettamaan. Ei mikään ihme - neiti Kampuschin esiintymisen kankeuden huomioiden.

Väkinäistä tosiaankin on "kaappausuhrin" esiintyminen. "Hymykin" kuin irvistys. Vähän niinkuin oman Katja Kettumme, kun iltapäivälehtien ilkeät miestoimittajat kyseenalaistivat hänen väittämänsä mielikuvituksellisen kaappaus/raiskausyrityksen. Kettuhan kertoi tehneensä asianmukaisen rikosilmoituksen, jota ei kuitenkaan Helsingin Poliisilaitokselta löytynyt.

Kun Herr Wolfgang Priklopil ei siis ole enää joukossamme vaikuttaa siltä, että koko totuutta Natascha Kampuschin kaappauksesta - täi väitetystä kaappauksesta - ei saada tietää. Ei ikinä.

Mutta silti...

Nataschan isän sanoin: Vain totuus voi tehdä vapaaksi!

Kyllä, kaiken tämän vuosikausien mediarumban jälkeen olisi tosiaankin kiva saada tietää:

Mitä oikein tapahtui?

Siis oikeasti...