KIRJA-ARVIO:Pedro Juan Gutiérrez: Etelän Peto |
 |
|||
| Yhdistelmä "Kuuba
ja Seksi"? Moderni kaunokirjallinen teos, jossa aihetta
käsitellään? Uteliaisuus herää... Pedro Juan Gutiérrrez on onnistunut lyömään itsensä mediassa läpi jonkinlaisena Kuuban Millerinä tai Bukowskina. Katsotaanpa, mitä äijällä on sanottavana. Toiveet ovat niiiiin korkealla, vanhalla Kuuban -kävijällä. Ennakkomaine kertoi, että tässä olisi nyt railakas charlesbukowskimais-henrymillermäinen underground -tarina Kuuban seksi -skenestä. Kun tuo opuksen kansikuvakin kertoo jokaiselle tuolla seksiä tihkuvalla Karibianmeren saarella käyneelle miespuoliselle reissaajalle paljon, kaiken oleellisen: Tiukkoihin punaisiin trikoisiin pukeutunut musta herkkuperse kävelemässä pitkin ränsistynyttä Havannan katukäytävää... Kuvailihan jo Graham Greene aikoinaan, miten kaikista maailman kaupungeista juuri Havanna onnistuu niin valtaisan määrän naiskauneutta tuottamaan. Liukuhihnaperiaateella. Lakkaamatta uutta ja uutta ja uutta... Jatkuvalla syötöllä...Cuba Si! Paskan marjat! Melko pian käy selväksi, että kirjaili... anteeksi! kirjoittajalla on jonkinlainen ihmeellinen, traumaattinen tarve todistaa jotakin. Omaa rajuuttaan, "machouttaan". Epäselväksi sensijaan jää, todisteleeko henkilö miehuuttaan itselleen vaiko muille? - Todennäköisesti sekä että. "Rankkoja" juttuja suolletaan herkeämättömällä vauhdilla - ja lukija on lopen tympääntynyt jo romaania muutaman kymmenen sivua tarvottuaan. Tårta på tårta. Gutiérrez -tyyppi yrittää säväyttää lataamalla shokkiefektin - yleensä jonkinlaisen seksuaalisen - shokkiefektin perään. Jos ei muu auta, otetaan apinat ja vammaiset kehiin. Hyi helvetti. Kuten arvata saattaa, erilaiset inhimilliset eritteet saavat havannalaisemme kerronnassa oman, vahvan roolinsa. Niinpä tietysti. Sekin vielä. Lukija alkaa kyselemään, miksi kirjoittaja on valinnut tämän tyylilajin? Tekstin - ja sitä riittää! - väliin ripottelee Pedro Juan -machomme kotikutoista eksistentiaalifilosofiaansa tyyliin "'Millään ei ole merkitystä", "Pelastukoon kei voi!" "Kuoleman jälkeen ei ole mitään" jne. Tai sitten hänellä on tarve korostaa omaa "henkistä" puoltaan viittamalla johonkin taidemusiikki -osaston nautintoon. Heti perään saamme kuulla, miten vastustamattomalla voimalla "saasta" vetää Pedro Juania puoleensa... Sinänsä ovela taktinen veto - tuollaisestahan ne länsimaiset "älykkö" -naiset tykkää... Sepustelija piinaa myötähäpeää tuntevaa lukijaansa myös unillaan, jotka nekin ovat teini -osaston matskua. Sitten muistuu mieleen, että henkilöstähän oli iso valokuvin varustettu reportaasi tässä meidän omassa hurskastelevassa Suomen Kuvalehdessämme taannoin. Joku naistoimittaja oli käynyt paikan päällä haastattelemassa "sankariaan". Niin, tosiaankin. Tuolloin haastattelun kuvia katsoessa, ennen Gutiérrezin tekstiin tutustumista, kiinnitti huomiota miten vastenmieleisen näköinen heppu on kyseessä. Tekstikin näköjään sitten yhtä niljakasta. Mutta määrätynlaisten piirien mielestä varmaankin "poliittisesti korrektia" nk. "Kuuba-lisänsä" johdosta. Jopa SK, joka taannoin tuomittiin maksamaan kunnianloukkauksesta vahingonkorvauksia surullisenkuuluisassa Kiteen pesäpalloilijoiden "raiskaus"uutisointi -keississä, katsoo Gutiérrezin soveltuvan sivuilleen. Varmaan kirjoittajan jutut tosiaan ovatkin omiaan hurmaamaan tietyntyyppisiä naisia, etenkin määrätynlaisia "kulttuuri" -naisia . Ehkäpä juuri siksi kannattaa kirjoitellakin? Saapi toosaa? Otetaanpa pieni tyyli... siis tyylittömyysnäyte tästä 363 -sivuisesta sontaläjästä: "Kaksi minuuttia ja olimme alasti sängyssä. Alkuverryttelyksi vähän kuusysiä. Hänen pillunsa tuoksui aina. Siinä oli vahva haju, ei mitään vienoa aromia. Hän oli mulatti, mutta haisi neekeriltä. Mahtavalta. En voinut lopettaa. Nuolimme toisiamme kuin kaksi pikku perkelettä. Hän oli pelkää jännittynyttä säiettä. (...) Kun työnnyin häneen, hän antoi mennä. Hölisi mitä sattui eikä siitä koskaan tiennyt mikä oli totta, mikä valhetta. Hän tiesi minun pitävän tarinoista. Hanen pornotarinoistaan. Hän nosti jalat korkealle. Tarttui niihin käsillään ja sanoi: "Anna mennä, loppuun asti, sika, pane mut paksuksi, noin, noin, niin että sattuu, miksi sulla on niin iso? Aiii, se on kohta navassa asti, tää on kidutusta. Noin, niin että sattuu, sä olet mun mies, mun oma kulta, sä teet mut hulluksi. Se tuntuu joka päivä isommalta ja paksummalta, noin, anna mennä pohjaan saakka, homo, kusipää, mulkku. Niin että sattuu, helvetti, niin että sattuu." Jyystin lujaa ja yletin pohjaan saakka. Se oli nautinnollista. Yhä uudestaan pohjaan saakka. Naimme villisti, kuin tamma ja ori. Syljin hänen päälleen. Syljin hänen suuhunsa ja hän kiihtyi entisestään. "Noin, sylje perkele, lyö mua, surkimus, mä haluan olla sun orja, runkkari, piiskaa mua, mä haluan olla sun orja, paskapää hullu. Sä olet hullu, että mä tykkään susta, tee mut raskaaksi, pane paksuksi. Papi, päästele kaikki mun sisään. Suihkuta syvälle ja pane mut paksuksi, anna mennä, mä tahdon lapsen." Just joo. Kovaa kamaa. Uskotaan, uskotaan, tää on rankka stoori. Raju karju. Peto. Ilman muuta. Mutta nyt ollaan vasta sivulla 23. Samaa jorinaa jatkuu sitten läpi kyhäelmän. Mitään dramaaa, kehitystä ei voi tapahtua, kun raapustelija on tuhlannut koko arsenaalinsa heti alussa. Loppuvaiheissa, kaikkien muiden "tehokeinojen" tultua jo moneen kertaan käytettyä, Gutiérrez jostakin pölyttyneeltä ullakolta tuo tarinointiinsa mukaan piiskat ja sitomisleikit... Eläinseksiä tietenkään unohtamatta... Hoh-hoijaa... Sitä ollaan niin katujen kasvattia, että. Rommia, sikareja, dullaa... Niin, ja välillä toki pelotellaan - yksin ja kännissä - muutaman hepun ryöstöjengi pois kimpusta jossakin Havannan syrjäkujilla. Mutta Pedro Juanimmehan onkin entinen boxaaja! Tyrmäsi kuulemma kolme heppua peräkkäin aktiiviaikoinaan - tottahan toki! Jossakin vaiheessa lukija, haukotusten ja etomisen-tunteensa lomassa, alkaa jopa ymmärtämään natsien kirjarovioita. Tai jos ei ihan sentään, niin tuntemaan sympatiaa Fidel Castron diktatuurihallintoa kohtaan, jolla on sietämistä tässä Pedro Juanin törkykyhäilyssä. Mielenkiintoista sinänsä, että Gutiérrezin kirjan on kustantanut "laatukustantaja" WSOY. Aika kauas on noin kolmessa vuosikymmenessä tultu niistä ajoista, jolloin Södikan konservatiivinen Koti-Uskonto-Isänmaa -siipi yritti savustaa pääjohtaja Hannu Tarmiota ulos "liian liberaalin kustannuspolitiikan" vuoksi! Erästä tämän paksun kirjan vastenmielisintä antia ovat - ehkä sivujen täytteeksi, kun "sanottava" loppui jo aikoja sitten - väliin ripotellut laulunpätkät ja runot. Kas näin riimittelee Havannan Bardimme: Olen vampyyri joka yllättää sinut aina ja imee vertasi. ravitsen itseäni hielläsi, kyynelilläsi, siemenilläsi. Hengästytän sinut ja lävistän suudellen kunnes et enää tiedä että asun sisälläsi. Kuin loinen. kuin käärme. kuin virus... Jnpp. Jnpp. Ei tarvinne jatkaa? Kuubalaisten laulujen sanoitukset, joita lainataan useasti ja pitkään, ovat ihan hirveitä nekin. Kirjan keskimmäisen ja paksuimman osan muodostaa kertomus sankarimme muutaman viikon reissusta Sveduihin. Ruotsalainen Agneta kutsuu vieraaksi. Yhtenä lukuisista naisista hänellä on tietenkin tarve yrittää ottaa selville, onko "kirjailija" OIKEESTI TOLLANEN. Se naisen logiikka, se nk. naisen logiikka...Maksaa kaiken. Käy töissä, macho -miehemme lorvailee kotona. Hillitöntä hässimistä, tietenkin, ainakin kertojan itsensä mukaan. Se vaan ihmetyttää, että kaikesta päätellen tämä Agneta on 44 vuotias. Häh? Vaidevuosien toisella puolella oleva keski-ikäinen nainen? Ja tuollaisenko kanssa Latin Loverimme kokee ihanan panosuhteen? Viikkotolkulla, ja monta kertaa päivässä? - No, ei aivan. Toisina päivinä Suuri Rakastajamme kaipaa Havannan hoitoaan, prostituoitu Gloriaa niin paljon, että kotimiehemme keskittyy ihailemaan omaa kyrpäänsä - jonka kertoo saaneen runsaastikin kehuja osakseen - ja runkkaamaan peilin edessä. Ruotsittaren ollessa tienaamassa herkkuja pöytään. Paras kuitenkin olla kovassa iskussa ehtoolla, Pedro, kun Emäntä saapuu kotia! - Lohi kuuluu muuten olevan Kuuban pojan mieliapetta. Pakostakin tulee mieleen, että jos se "rattopoikana" oleminen vaatii useita päivittäisiä jyystöjä 44 -vuotiaan ruotsittaren kanssa, onko se lopulta kaiken vaivan arvoista? Kuinka moni jaksaisi tällaista elämää kauaa, taas yhden telkkari -illan jälkeen: "Istuin kaikessa rauhassa parvekkeella oluen ja sikarin kanssa. Illansuu oli aina hyvä hetki juoda, tupakoida ja istua ajattelematta mitään." Ruotsalaisessa lähiössä. Vieraassa maassa, vastakkaisessa kultuurissa, kielitaidottomana, riippuvaisena 44 - vuotiaan naisen taloudellisesta avusta ja kulloisistakin mielialoista? Kuulostaako houkuttelevalta? Mutta hei! Iloinen yllätys odottaakin "Animal South" -stoorissa jo sivulla 218 - kyllästyminen! Tätä on odotettukin: "Join aamulla vain kupin mustaa kahvia. Agneta söi muroja viilin kanssa, juustoleivän ja joi teetä. Ja luki samalla sanomalehteä. Joka aamu. Tuntui kuin sitä olisi jatkunut jo vuosikausia. Se oli tylsää. Vaikka emme ole vielä itse asiassa olleet edes kahta kuukautta yhdessä. Pakko on lukijankin jatkaa, onneksi kuitenkin vain kirjan lukemista. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön! Toista sataa sivua olisi vielä jaljellä. Etiäppäin, sano mummu ku lumessa lykki! Sisulla loppuun! Vihdoinkin alkaa tapahtua - väistämätön riita! Kuubalais-ruåttalainen ihmisuhdekonflikti jossakin Kansankodin betonielementtitalossa valoisana Pohjolan kesäyönä, vieraitten lähdettyä: "Agneta ja minä jäimme istumaan sohvalle, vähän läheisempinä. Olin humalassa juotuani useamman vodkacolan. Hän hyväili minua. Suutelin häntä. Hänen suunsa maistui kahvilta. Minun vodkalta ja sikarilta. Sitten hän sai päähänsä mennä keittiöön ja palata olohuoneeseen mukanaan iso kipollinen kauravelliä. Hän istui viereeni mussutamaan sitä paskaa. Piti hillitä itseäni, etten läimäyttänyt häntä ja paiskannut kippoa ällötävine velleineen lattiaan.Sitä naista oli mahdoton ymmärtää. Olin kännissä. Hän hyväili ja kiihotti minua, minulla alkoi seistä ja olimme jo unohtamassa riitamme. Oletin hänenkin käyvän kuumana ja haluavan naida sovinnoksi. Sitten hän ilmaantui äkkiä kädessään kauravellikippo, kun luulin hänen palaavan paljon romanttisemmin brandylasi kädessä ja yllään vain lyhyt, musta, läpinäkyvä yöpaita. Voi perkele, olin räjähtämäisilläni, en kestänyt sitä naista enää! Hän oli kerta kaikkiaan mahdoton! Hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä, missä milloinkin mentiin. Perseestä koko nainen! - Voi saatanan saatana, Agneta! Että osaat olla... voi vittu, hitto, miten hölmö sinä olet! - Anteeksi? En ymmärrä. - Ole niin hyvä ja vie tuo kauravelli silmistäni. Heitä se pois! Ja pane pornoleffa pyörimään, ota suihin, tee jotakin... - Pornoa? Ei meillä ole. Sinähän tiedät, etten... - Saat kohta piiskaa niin, että juokset päätä pahkaa hakemaan 50 pornoelokuvaa. - Voi ei. Olet humalassa! Mitä sinä oikein puhut? - Juo. Ota vodkaa. - Ei, ei, voih. Hän purskahti itkuun..." Ja sitä rataa. Vähitellen aika Ruåttissa kuluu loppuaan kohti, sankarimme yrittää vielä haalia jotakin kotiinviemistä reissultaan kaupittelemalla taulujaan. Pieniksi jäävät nekin tienestit. Agnes kovasti yrittää saada heppua pysymään Sveduissa, tarjoutuupa muuttamaan Kuubaankin. Pedro Juanimme valitsee vapauden. Takaisin Havannaan, rähjäiseen ja saastaiseen Havannaan, siellä odottaa Gloriakin. Ja taas naidaan - muistelijan mukaan - niin perkuleesti. Dialogi sitä samaa, mihin totuimme jo kirjan alussa: "Tee mulle lapsi! Olen sanonut niin jo ainakin sata kertaa. Pane mut paksuksi ja pidä kovaa kuria. Papi, haluan rauhoittua sun kanssa." - Näin siis Gloria, joka kaikesta päätellen on hänkin about nelikymppinen yh-äiti... Miksi ihmeessä tämä kirja on kirjoitettu? Gutiérrezin "tuotannossa" näitä löytyy useitakin. Kirjoittaja oli tämän pökäleen julkaistessaan noin viisikymppinen mies. Jotenkin tulee mieleen 8 -kymppisen Henry Millerin -vanhuksen "Rakas, rakas Brenda", kirjeenvaihtoa sen yhden hemaisevan nuoren näyttelijättären kanssa. Vanhan miehen epätoivoinen yritys elämänsä viimeiseen Rakkauden Korkeaan Veisuun. Valtaisa pettymys, tämä kirja. Vanhalle Kuuban -kävijälle. Jäämme vaan odottamaan, että aihesta "Kuuba ja Seksi" ilmestyisi jotakin parempaa, tyylikkäämpää kirjallista matskua. Markkinarako on olemassa - kuka tarttuu haasteeseen? Me, lukeva yleisö, odotamme. Mielenkiintoista sinänsä, että tämmöisen roskan kirjoittamisella voi elää, elättää itsensä. Saa kulttimaineen. WSOY kustantaa, Suomen Kuivalehti vääntää haastattelua. Pohjoismaalaiset naiset hakeutuvat lähi-kontaktiin.. Onhan kyseessä "Etelän Peto"... Niin, tarkemmin ajatellen... Ei hassumpi liike-idea! Vaikka ei olisi kummoinenkaan tekstinikkari - se ei näköjään ole mitenkään tarpeellista. (HEINÄKUU 2007) |
||||
| << Leffa-arvostelujen etusivulle | Seuraava kirja >> | |||
