|
Kirja-arviot: Harri Nykänen:RAID ja mustempi lammas; Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz; Kari Uusitalo: T.J. Särkkä - Legenda jo eläessään |
 // | ||||||||||||
Lokakuu, 2008. Euroopan -rundi/kolme viikkoa alkoi paniikinomaisissa tunnelmissa. Viimeinen päivä Stadissa oli yhtä helvettiä. Puoli sekunttiakin oli piiiiitkä aika... No, jotenkin sentään Turun -bussiin taas kerettiin. Aivan Luxusta: Tyhjä bussi lauantai-iltana, siisti kuin mikä. Aikaa! Aikaa kelata, mitä unohtui... Sanakirjat... Perkele! Matkalukemiset! Voi jumalauta, miten aika kuluu tuhansien kilometrien junareissulla? Peukaloita pyöritellen? No, Turun sataman Seaport -hotellista, missä eka yö tulee vietettyä, löytyy vapaasti mukaan otettavien kirjojen hyllystä Harri Nykäsen dekkari. Hmmm... Tältä kotimaiselta ei aikaisemmin mitään ole tullut luettuakaan... Kokeillaanpa... Heti seuraavana päivänä, lautalla Tukholmaan, käy ensimmäisen luvun perusteella selväksi, että tama kirjahan on täyttä paskaa. Miten joku voikaan tuollaista sontaa suoltaa? Miten Suomen Kansa tuollaista ostaakaan? Vieläpä niin hyvin, että tuokin kirjoittaja ilmeisesti ELÄÄ tuolla hommalla? - Hampuri, parin päivän kuluttua. Mieletön tuuri! Löytyy  sattumalta Alfred Döblinin yli
500 -sivuinen eeppinen Berlin Alexanderplatz -järkäle!Juuri kun olemme Berliinin menossakin! Kirja, jonka lukemisesta olemme haaveilleet siitä asti, kun telkusta 80 -luvun lopussa tuli se legendaarinen Rainer Werner Fassbinderin 12 -osainen "Berlin Alexanderplatz" -proggis. Televisiohistorian merkkiteoksia. Aivan huumaavaa stooria.. Kuvastoa... Tunnelmaa ... Miljöötä...Näyttelijäsuorituksia... Musaa... Tuijotimme sarjaa hypnotisoituneina. Berliini 1920 -luvulla... Franz Biberkopf... Siinäpä mies meidän makuumme! - Tartumme ahneesti Döblinin opukseen heti seuraavana aamuna junamatkalla Berliiniin. Tässä se on! Döblinin teos merkitsee Berliinille samaa, kuin Andrei Belyin "Peterburg" Pietarille. Nautiskellen, nautiskellen... Voi kun tämä kirja ei loppuisi koskaan... Päätämme säännostellä lukemista, jotta tarinaa piisaisi koko tämän kolmen viikon Euroopan -rundin ajan. Tämä teksti kohottaa, ylentää! Omituista on, että Döblinin mestariteos tuntuu jotenkin... Venäläiseltä! Saksalainen kirja? Tuolla Fransu Biberkopfillahan on venäläinen sielu, kaikessa karheudessaan ja melankoliassaan. Ai niin, mutta kirjoittajahan onkin... Juutalainen. Pitihän se arvata. - Junassa Berliini - Warsova seuraavana päivänä: Tämä on EC -juna, eli ikkunat saa auki, päinvastoin kuin IC -junissa. Mikä ilo onkaan viskata sateiseen lokakuun lopun iltaan, jossakin Poznanin ja Warsovan välillä, Nykäsen kirja ulos ikkunasta! Maatumaan. Parasta, mitä tuolle turhalle paperinivaskalle voi tehdä. Kevenee kapsäkki samalla parillasadalla grammalla. Ensimmaistä lukua pitemmälle turhaketta EI voinut lukea. Täydellistä ajanhukkaa. Kun seurustelee tyhmien kanssa, tyhmentyy itsekin. Entisestäänkin. Siis maatumaan vaan koko kirja! Vettyy, mätänee. Mikrobit ja basillit alkavat syömään tuota painotuotetta. Muuttuu lopulta mullaksi. Takaisin Luonnon Kiertokulkuun! "Maasta olet sinä tullut, ja maaksi olet jälleen muuttuva". Aamen! (Krakova 1.11.2008) Berlin Alexanderplatz... No niin, luettu on. Ensimmäiset neljäsataa sivua hienoa tarinointia, mutta sitten... Loppupätkä kirjan kanssa yhtä tuskaa. Kirjalla oli upea nousukiito, lento... - mutta laskeutuminen: Pläts! Aivan käsittämätöntä sekoilua ja jaarittelua lopussa. Kymmeniä sivuja aivan täyttä soopaa: Ihme jorinointia Jobin kirjasta, koko Fransu Biberkopfin mielisairaala -reissu kuolemankokemuksineen... kaiken tuon olisi voinut jättää pois. Kirja olisi tarvinnut TOIMITTAMISTA, eli käytännössä supistamista, raakkaamista. Suurin osa raamatullisista viitteistä ja kreikkalaisista tragedia -muunnelmista olisi joutanut pois. Lopussa tunsi itsensä petetyksi: Miksi, oi miksi sinä Alfred Döblin menit pilaamaan hyvän tarinasi? Munasit itsesi! Vähän sama kun näkee jonkun joskus ihailemansa näyttelijän heittävän jotakin raha -keikkaa jossakin Ö -luokan tekeleessä tai mainoksessa, menee kaikki AIKAISEMPI saman tien vessanpöntöstä alas. Niin tämän kirjankin kanssa. Lopussa kummallista lässytystä Frans Biberkopfin saamasta "opetuksesta" tyyliin "muitakin ihmisiä pitää kuunnella eikä olla niin röyhkeä". Voi herranjestas sentään! Eipä silti, faktana pysyy, että tarina sinänsä on mitä mainionta aineistoa tuolle Fassbinderin pätkälle. Ja miten upeasti Rainer Werner osasikaan luoda stoorin ympärille elokuvallisen ilmaisun: Koko paketin. Hyvä kuitenkin, että tämä kirja löytyi juuri parahultaisesti, toista viikkoa kului junissa sentään jotenkuten. Ilman Berlin Alexanderplatzia olisi ollut ihmeessä, miten saada aika kulumaan. Antiklimaaksi lupaavan alun jälkeen oli kuitenkin raju. Yksi virke tuli loppujen lopuksi kirjoitettua muistiin, vastaista käyttöä silmälläpitäen: "... siksi vain että tshingderadaa bumderadaa bum". Lause on niin käyttökelpoinen, että pelkästään jo sen takia luku -urakka ei mennyt hukkaan. (Offenburg, Baden-Württemberg 9.11.2008) T.J. Särkkä - Legenda jo eläessään (Kari Uusitalo) Tämä kirja löytyi Antwerpenin Merimieskirkon vapaasti mukaan otettavien kirjojen hyllystä, kun Euroopan -rundia oli vielä useita päiviä jäljellä ja lukeminen taas loppu. Tuon hyllyn vaihtoehdoista Uusitalon Särkkä -elämänkerta oli käytännössä AINOA mahdollinen. Pitkään tuli harkittua, maksaisiko kirja lukemisen vaivan. Lukupäätös syntyi lopulta kirjan kannen kuvan perusteella. Tässä WSOY:n "Legenda jo eläessään" -sarjan osassa Toivo Jalmari Särkkä on kenties enempi 30 -luvun Chicago -gangsterin näköinen kuin kukaan suomalainen koskaan! Kyllä kannatti kuluttaa aikaa teoksen parissa. Ensinnäkin Kari Uusitalo osoittautuu mainioksi elämänkerturiksi. Yllätys, olin aina luullut että henkilö on vain jonkinlainen Suomalaisen Elokuvan "listojen laatija". Sitten T.J. Särkän elämä olikin aivan Antiikin Tragedioiden veroista Draamaa. Suhteellisen vaatimattomista olosuhteista lähtenyt henkilö kohoaa Mahtimieheksi. Valtaisalla ahkeruudella luo Imperiumin. Tuli elokuva-alalle vasta keski-ikäisenä. Työnarkomaani. Dynamo. Super -organisaattori - "...suomalaisen elokuvan kaikkien aikojen värikkäin monitoimihahmo, Suomen Hollywoodin perustaja joka tuotti kaikkiaan 233 kokoillan elokuvaa ja ohjasi niistä 49. Harvinaislaatuinen yhdistelmä räiskyvää taiteilijatempperamenttia ja intuitiivista liikemiestä". Aivan uskomaton suoritus tuokin, että T.J. tosiaankin vasta keski-ikäisenä ja yhden tai kaksi uraa jo luoneena tuli elokuvan pariin - vuosikymmeniksi. Toiminnan alussa uskotaan vielä "Taiteeseen". 1960 -luvulla, television tultua mukaan kuvaan sotkemaan asioita, mainoselokuvatkin kelpaavat. Kunhan jotakin töitä firmalle saisi... Konkurssi, sairastuminen, vanhuus... Herkullista tosiaankin, miten Särkkä vielä elokuva-uransa alkuvaiheissa idealistisesti paasasi elokuvan "Taiteen" puolesta - ja sittemmin sodan jälkeen keskittyikin lähinnä RillumaRei -osastoon. Kiehtovaa, että samalta tuottajalta löytyy niin Pekka Puupäätä, Rovaniemen Markkinoita, Eemelin pätkiä, Suomisen perhettä, Tarkaksen leffoja, Kankkulan kaivoa, Komisaario Palmua ja muuta vastaavaa "fyrkka -tuotantoa" - ja sitten esimerkiksi Kassilalta "Sininen viikko". Sekä tietenkin kotimaisen elokuvan ylittämatön helmi: F.E. Sillanpää -filmatisointi "Elokuu". Matti Kassilaa sekin, starring Toivo Mäkelä. Unohtamatta camp -klassikkoa "Kuu on vaarallinen". Myös "Tuntematon Sotilas" ja "Hilja, maitotyttö" ovat maisteri Särkän aikaansannoksia - jälkimmäinen vielapä oma ohjaus. Oi, sitä Suomi-Elokuvan ihanaa ja aikoinaan niiiiin rohkeaa kohtausta, jossa Anneli Sauli laskeutuu järveen uimaan - nakuna! Kohtaus oli takaakinpäin kuvattuna tuolloin vallankumouksellinen Härmän oloissa. Suuri Kunnia Toivo Jalmarille siitä, ettei mankunut Yhteiskunnalta varoja hankkeisiinsa. Nähtävästi Maisteri ajatteli asian niin, että hömppä -osasto kustantakoon vakavamman tuotannon. Aivan oikein! - Nythän on jo vuosia sensijaan ollut Suomessa käytäntönä, että Yhteiskunnan pitäisi maksaa KAIKKI leffamaakareiden kulungit. Rahanpyynnöt Yhteiskunnalta eivät tunne rajaa, eivät määrää. Irvokkain esimerkki tästä ahneudesta nähtiin parin vuoden takaisessa elokuvatuottajien (pääsääntöisesti sangen varakasta porukkaa) "lakossa", joka tietenkin lässähti omaan naurettavuuteensa. Siis miljunäärit "lakossa" kun ei Valtiolta heru lisää fyffeä? Nyt he ovat sitten taas kiltisti ruodussa ja käsi ojossa... Ja vielä jos saisi kutsun Linnan Juhliin... Särkkä -elämänkerta on opettavainen stoori siinäkin mielessä, että Särkällä/Suomen Filmiteollisuudella vaikeuksia tosiaankin riitti. Kuten T.J. jossakin kohtaa toteaa, vaikeudet olivat ajoittain "Vuoren korkuisia". Tätä on hyvä miettiä, kun omat vastoinkäymiset joskus tuntuvat ylipääsemättömiltä. Särkän kuviot olivat kuitenkin tuhatkertaisesti suurempia. Käsittämättömän aikaansaapa henkilö. Varsinainen voimanpesä. Legendaarinen ärhentelijä, Valistunut YksinValtias, jolla toisten todistajanlausuntojen mukaan oli kuitenkin Hyvä Sydän. Ajatus, joka kirjaa lukiessa nousee esiin, on JOUSTAVUUDEN periaate pitkän uran luomisessa. T.J. omasi kyvyn vaihtaa hevosta aina tarpeen ja tilanteen mukaan, urhokekkosmaisesti. Sodan aikana Saksa oli Suomen Filmiteollisuuden yhteistyökumppani jossakin järjestö- ja materiaalikysymyksissä. Tuulen suunnan käännyttyä Ystävä löytyikin joustavasti Yhdysvalloista. Nin se käy... Samoin opus palauttaa mieleen amerikkalaisen sanonnan: "What makes that guy tick?". Mistä tuollainen yli-aktiivisuus kumpuaa? Kunnianhimosta? Tuskin rahanahneudesta kuitenkaan - kaikesta päättäen Särkällä ei törsäämiseen ollut kunnolla edes aikaakaan. Avioliitto dokumentoidaan paitsi pitkäksi - vuosikymmenien mittaiseksi - myös onnettomaksi. Ehkä sieltä puolelta löytyy tekemisen vimmalle selitys? Kenties työmaalla viihtyi paremmin kuin kotona? Hauskaa on joka tapauksessa lukea tuon ajan naimakaupoista: "Margarita Beljavsky oli vanhempiensa ainoa lapsi ja toi tullessaan yhteiseen pesään vähintäinkin kohtuullisiksi katsottavat myötäjäiset - sekä irtaimistoa että käteistä rahaa." Tekemisen motiivia on tosiaankin hyvä miettiä, jos sattuu tuntemaan "omat aikaansaannoksensa" mitättömiksi jonkun SuurMiehen suorituksiin verrattuina: Mitä jos kuitenkin pesää tuli vaikkapa tuhatkertainen määrä MahtiHenkilö X:ään verrattuna? Kumpi voitti? Eikä Suomi olisi Suomi, ellei T.J.:stäkin olisi leivottu Neuvos - maan ensimmäinen Elokuvaneuvos. Prohvessoorin tittelistäkin hän oli 50 -luvulla kiinnostunut, mutta Edvin Linkomies kuuluu torpedoineen hankkeen: "Semmoinen mies, joka tekee Pekka Puupäitä ja muita, ei mitään professorin titteliä ansaitse". Naiskauneudelle T.J. kirjan mukaan ei ollut sokea. Ja kyllä, hänen työtoverihinsa kuuluivat vuosikymmenien saatossa niin Ester Toivonen, Ansa Ikonen kuin Regina Linnanheimokin... "Särkka piti nuorista, kauniista naisista", kertoo Kari Uusitalo. Tästä esimerkkinä kirjassa on kerrottu pitkäksi ja kosteaksi venähtänyt lounasistunto Anneli Saulin kanssa Porvoon Seurahuoneella. Siinä shamppanjalasit lentelivät, kun T.J. pääsi nuoren filmitähden kanssa vauhtiin - ja siinäkö kaikki? Ja sittenkö taas töihin - katsomaan, "kuinka suurta pyörää mies jaksaa pyörittää". - Ei ollut helppoa tuon ajan miehillä. Vuosikymmenien työn ja yrittämisen jälkeen Tuho - niin firman suhteen kuin henkilökohtaisestikin. Makaaberi sekin Elämän Ehtoopuolen kohtaus, jossa Toivo Jalmari herää sairaalassa - jalka amputoituna. Toista yhtä suurta FilmiMogulia Suomeen ei synny enää koskaan. Mutta osa Särkän leffoista jäi elämään - esimerkiksi juuri Matti Kassilan "Elokuu" kestää uusintakatsomisen aina muutaman vuoden välein. (TUKHOLMA 14.11.2008)
|
|||||||||||||
| << arvostelujen etusivulle | Seuraava >> | ||||||||||||
