Lauri Viita: Betonimylläri             Ensimmäinen runoteos, joka vuosikymmeniin tuli luettua.   Edellinen oli Charles Baudelairen "Pahan kukkia" joskus vuonna 1975. Kai.   Samalla "Betonimylläri" on ensimmäinen koskaan lukemani kotimainen runokirja.   Pakko ottaa selvää tästä Lauri Viidasta.   Sängyn vieressä on nimittäin seinään kiinnitettynä ollut jo vuosia jostain lehdestä irti repäisty Viidan runo:   "Kaita polku kaivolta ovelle  nurmettuu.    Ikkunan edessä  pystyyn kuivunut omenapuu.    Reppu naulassa, ovenpielessä,  siinä linnunpesä.    Kun olen kuollut, kun olen kuollut.  Kesä jatkuu. Kesä".    (Osa runosta "Onni")   Täydellinen runo. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mestarillista nikkarointia, kuin hyvän timpurin käsityötä.   Ja niin suomalainen riimittely!   -   Ai niin, ovathan Pispalan Ison Pojan säkeistöt tuttuja toki teini-iästä saakka. Nimittäin kuunneltuina.   Mullahan oli noihin aikoihin se toisen manselaisen, Veikko Sinisalon legendaarinen LP -levy, jolla hän lausui paljon myöskin Viitaa...   Toimi!   Erittäin väkevätä tulkintaa Veikolta. Vieläkin muistuu mieleen muutama kohta...   -   Sitäpaitsi jossakin kuvassa Lauri Viita kasvonpiirteiltään näyttää tosi miehekkäältä.   Kenties jonkin Wäinö Aaltosen ja Tapio Rautavaaran potretin kanssa meikäläisissä oloissa aivan niitä maskuliinisimpiä kasvoja. Tai ainakin fotoja.   -   "Betonimyllärin" luin hitaasti.   Varmuuden vuoksi vielä toiseen kertaan, koska piti oikein päästä varmuuteen, onko asia todellakin näin:   Teoksessa on muutama loistava runonpätkä - ja 97 prossaa "fylliä".   Aivan turhaa matskua. Uskottava se on.   Pääosa teoksesta jotakin ihmeellistä maailmankatsomuksellis-kosmis-luomiskertomus -tyyppistä sumeaa jorinointia. Tai jotain.   Ja siis välissä varsinaisia Helmiä, joille on ominaista lähes lapsenomainen simppeliys.   Voiko olla totta?   Voiko kenenkään tuotannossa olla olla näin raju kontrasti toisaalta Helmien - ja toisalta turhan täytemateriaalin välillä?   -   Toisaalta sama juttuhan se on jos ostaa jonkun musiikkitallenteen.   Hitti tai pari. Klassikko tai pari.   Valtaosa matskusta "täytettä".   -   Pelkästään yksi Viidan lausekin saa ihon kananlihalle:   "Oli korvessa kesäkin kerran..."   Siinä on "kaikki" sanottu - ja se jättää niin paljon "auki".   -   Entäs tämä:   "On mulla tyhjä käsi,  en mitään antaa voi;    tie sinun löytämäsi  vain sulle jotain soi."   Täydellistä.   Tai:   "Syksyllä pudota, keväällä itää,  jokaisen eläjän osata pitää." Ja: "Turha on syntyjä syviä hakea  silloin, kun murhe on musta ja makea.  Vasta, kun totuus on karvas ja kirkas,  alkava on sinun tietäjän-virkas." Huh-huh!   -  Skitsofrenia ja ennenaikainen, tapaturmainen kuolema.   Muutama elämään jäävä säkeistö.   Runoilijan osa.   (Hotelli Pietari Kylliäinen, Savonlinna 15.12.2009)                                     << arvostelujen etusivulle   Seuraava kirja >>