Club
         
 

Georges Simenon: Maigret ja kunnon ihmiset (Maigret et les braves gens, 1962)

 
       
  Euroopan -rundilla matkalukemisena ollut August Strindbergin "Punainen huone" unohtui yhtenä aamuna lähtöhässäkässä Varsovan Oki-Doki Hostelliin. Oli niin kiire stogelle.
 
Raivostuttavaa. Oli juuri kesken, mielenkiintoisessa kohtaa...
 
Onneksi Berliinistä "löytyi" pari kirjaa. Täytyy nyt olla niistäkin kiitollinen, kunhan jotakin saa. Kaksi ja puoli viikkoa junassa istumista ilman lukemista olisi vähän liian ankara rangaistus.
 
"Maigret ja kunnon ihmiset" osoittautuu ihan perus -Simenoniksi.
 
Näitä stoorejahan tuo maailman käännetyin ja luetuin kirjailija suoltamalla suolsi, tusinoittain. Painosmäärä miljardiluokkaa. Kirjailijalle tunki rahaa ovista ja ikkunoista.
 
Aika heppoista, vaatimatonta tekstiä. Varsinkin käännöksenä luettuna tökkii melko lailla.
 
No, parin päivän junaosuudet sentään sai tällä keinoin kulumaan.
 
Tästäkin Maigretista lienee filmi väännetty, ja juuri elokuvinahan G. Simenon -tuotteet parhaiten toimivatkin.
 
Ei Georges Simenonin teksti aivan totaalista roskaa ole - hänellä on tässäkin kirjassa pari hyvää, elokuvanomaista havaintoa. Joku pieni tunnelmapala Pariisista. Mutta ei Simenon -dekkareita kyllä vapaa-ehtoisesti jaksaisi lukea. Nyt oli poikkeustapaus, kun muuta ei ollut saatavilla.
 
Perusvireenähän Maigretilla on tuo kuuluisa prinsiippinsä "ymmärtää, muttei tuomita". Joku kyllä totesi, että syy siihen, ettei komisario Maigret moraalisesti tuomitse noita asiakkaitaan, laitapuolen kulkijoita, on se että hän salaa kadehtii heitä. Itse kun on virkamies-pikkuporvari.
 
Georges Simenonista kun on kyse, ILMIÖ Georges Simenon ja herran "Intiimit muistelmat" -omaelämänkerrassa kuvailema yksityiselämähän ovat paljon kiinnostavampaa aineistoa kuin hänen tuotantonsa.
 
Jos "Maigret ja kunnon ihmiset" -tasoista matskua tehtailemalla saavuttaa maailmankuuluisuuden, upporikkauden ja - oman kertomansa mukaan - 10 000:n naisen kaadon, niin onhan se jo saavutus sinänsä!
 
Vaikka Simenon loppupelissä sotkikin asiansa nimenomaan naisten kanssa katkerasti, kuten "Intiimeistä muistelmista" on luettavissa.
 
Luuli hallitsevansa tilanteen, muttei sitten hallinnutkaan.
 
(GÖTEBORG, Hotel Poseidon, 22.11.2009)


 
   
   
   
   
   
   
   
   
  << arvostelujen etusivulle   Seuraava kirja >>  
         
Etusivulle