KIRJA-ARVIO:Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa |
 |
|||
|
Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa (valikoinut Maunu Niinistö), Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1967 Valtavan laaja hajonta tässä runokokoelmassa. Paitsi tietenkin ajallisesti - Antiikista Jevgeni Jevtusenkoon - niin myös laadullisesti. Joukossa muutamia helmiä, tosin ei niitä montaa ole, mutta kuitenkin. Vaikkapa Lordi Byronilta: "Jos nuoruuttas jäät kaipaamaan, miks elää? Etees katse luo, näät kunniakkaan kuolon maan - pois henkes suo! Siis etsi hauta soturin - löys etsimättä monet tään: valitse paikka mieluisin, jää lepäämään." Avot! Siinä se on... Sitten aivan hirveätä skeidaa monilta raapustelijoilta, tyyliin T.S. Eliot: "Kunpa en lähemmä tulisi kuoleman univaltakunnassa kunpa yhäti voisin käyttää näitä harkittuja suojaverhoja rotan takkia, variksen nahkaa, ristiinpantuja sauvoja kentällä käyttäytyen kuin tuuli käyttäytyy ei lähemmä - ei lopullista kohtaamista hämärän valtakunnassa." Osaakohan kukaan kertoa, mitä tuo moska tarkoittaa? Ei varmaankaan. Täyttä hölynpölyähän tuo. Keisarilla ei taaskaan ole vaatteita! Gunnar Ekelöf panee kuitenkin tuostakin paremmaksi. Tai siis pahemmaksi: "O non sens dissentiens indesinenter terque quaterque pluries vox vel acracadabra Abraxas abrasax" Ja nämä kaksi edellämainittua ovat siis Kunnioitettuja Runoilijoita... Myös Arthur Rimbaud osoittautui paskan suoltajaksi. On se huimaavaa, miten "Taiteen ja Kulttuurin" alalla pystytään vedättämään! Yksi havainto oli, että Yves Montandin hienosti laulama Jacques Prévertin "Barbara" ei toimi luettuna runona, ainakaan kökkönä suomennoksena. Ei sitten olleenkaan. Mutta hyvä että tämä kokoelma tuli lukaistua. Muutaman riimin sai säilöttyä mahdollista myöhempää käyttöä varten, esimerkiksi kotisivuilla. Saksalainen Walther von der Vogelweide (1170-1228) sepitteli Lähde -teemasta aika hyvin:  "Lähteen luo puun alle jäin, siinä pienen unen näin. Helle oli suuri. Aukealta juuri pyrin varjon alle lähteen vierustalle. Kun sen kalvoon katselin, kaikki huolet unhoitin, varjoon oitis nukahdin." Ja kyllä, kyllä se ilahduttaa kuitenkin, kun kaiken roskan keskeltä sitten löytää sen Hiotun Timantin, olkoonkin että nuo löydöt todellakin ovat harvassa. Tässä yksi: "Kun olin nuori, ei outo ollut mulle opin tie, ja vanhemmiten mestariksi minua luultu lie... Siis tietää tahdotteko viisauteni viisauden? - Kuin tuuli meidät tuo, niin viima meidät vie". (Omar Khaijam, Persia, n. 1021 - 1122, "Nelisäkeitä") Summa summarum: Pieniä ne on noi ihmeet, maailmankirjallisuuden "mestari"lyriikassakin. Valtaosa tästä kokoelmasta aivan turhaa tekstiä. (Föglö, Åland, Degerby Mat & Café, 10.2.2011) |
||||
| << Leffa-arvostelujen etusivulle | ||||
