|
Kirja-arvio: Tuomas Vimma: Helsinki 12 |
 |
|||
| Voi Tuomas Vimma, minkä tempun teit... Helsinki 12 -kirjan pokkariversio löytyi erään hotellin aulan vapaiden kirjojen hyllystä kesällä 2010 - kirjan ilmestymisestä on jo muutama vuosi. Sattui sikäli hyvään saumaan, että oli juuri tullut luettua Asser Korhosen "Sydämen asialla": Mainosmaailma- tematiikaltaan osittain samantyyppinen opus. Hittolainen, että tämä Vimma kirjoittaa hyvin! Mieletön imu stoorissa. Nautittavaa tekstiä - herkullista Stadin slangin päivitystä. Kuinka kieli onkaan muuttunut niiden kolmen vuosikymmenen aikana, jotka meikäläinen on kotikaupungistaan ollut ehkä 90 prossasesti mualimalla! Vimman kirja on tervetullut kielikylpy tällaiselle reissussa puolikieliseksi tulleelle. Hillitön ASENNE Vimmalla. Niin sitä pitää! Pelin henki tehdään selväksi heti ekan sivun Oscar Wilde -sitaatilla. Loistavaa! Häpeämätön jätkä - ylläpitää snobismin parhaita perinteitä. Omalla tavallaan. (Niin, todellakin "omalla tavallaan" - dandyismin kirjohan on laaja... Onhan Pentti Linkolakin keikari. Omalla tavallaan...). Vimman opus on Suomen kirjallisuuden klassikko, se on selvää. Seitsemän veljeksen, Tuntemattoman, joidenkin Runar Schildtin, Paavolaisen ja Mika Waltarin tekstien tasoa. Omalla tavallaan. Vain pari pikku säröä löytyi stoorista. Kuvaus käynnistä Malminkadun prostin tykönä oli vastenmielinen. Ei löytynyt kohtauksen ideaa. Tuntui kertovan vain jostakin kirjoittajan syvistä ennakkoluuloista tms. Sitten: Miksi nimittää poliisia "siaksi". Luulin, että tuollainen olisi "niin 70 -lukua, niin 70 -lukua". Nykyäänhän poliisit - etenkin nuori polvi - ovat etupäässä kohteliaita, hyvin bodanneita vähintäin yo -pohjaisia "yleisönpalvelijoita". Välttämätön paha - eikä kuitenkaan ehkä huonoin vaihtoehto, kun tietää, minkälaisia venkuloita "toiselta puolelta" löytyy... Kivasti viljelee sivistyssanoja ja jopa viittauksia Antiikin mytologian tämä Vimma, tiettävästi Ranskalaisen koulun kasvatti. Lukemisen vimmassa ne kerkisi vain alleviivata, jälkeenpäin sitten tuli kaikki googlattua. Ihan relevantteja heittoja, kaikki. Keskinkertaisuutta palvovassa Härmässä Tuomas Vimma on ILMIÖ. Voiko tämmöistä heppua nyky -Suomessa olla olemassakaan? - Mielenkiintoinen detalji on kirjan suhde ruotsinkieleen. Tarinassa päähenkilöllä on (katastrofiin päättyvä, kuinkas muuten) suhde firmansa riikinruotsalaiseen toimariin - ja keskustelut käydään enkuksi? Siis juttuhan on niin, että jos nyky -Härmässä todella haluaa brassailla, niin sitten se on på svenska! Nyt kun ruåtsinkielen päivät maan toisena virallisena kielenä alkavat olla luetut. Feidaantuu veks. Hitaasti mutta varmasti. No, Vimmalta löytyy kirjan loppupuolella selitys tälle ilmeisesti häntä itseäänkin häiritsevälle asialle: (s. 250) "Sven puhui vain ruotsia, josta harmikseni muodostui illan pöytäkeskustelun yleiskieli. Puhuin sujuvasti suomen ja englannin lisäksi italiaa ja ranskaa, mutta ruotsini oli jostain syystä jäänyt peruskoulutasolle. Lukiossa olin hillottanut itseni läpi hymyilemällä paljon tunneilla ja rakentamalla yo -aineeni yksinomaan luetun ymmärtämistehtävän lauseista. En ollut puhunut ruotsia koulun jälkeen kuin muutaman sanan törmätessäni rappukäytävässä naapureihini tai toisinaan huumorimielessä asioidessani Stockmannilla." - Kirjan päähenkilö on nuorehko mies, ja naisjutut sen mukaisia. Niin nuori, ettei hänelle vielä tarinan tapahtumien tiimellyksessä valkene, että katastrofien - niin fudujen duunista kuin välienselvittelyn maahanmuuttajajengin kanssakin - perussyy on juuri - nainen. Oma rakas systeri, tai sitten se firman pomo, Monica, jota hän pääsee höyläämään. Kymmenisen vuotta elämää etiäppäin, niin kupletin juoni sitten siltäkin osin valkenee... - Tuli sitten tietenkin vähän googlailtuakin tämä Vimma -hahmoa. Jossakin Ylioppilaslehden jutussa mainittiin, että kaveri olisi "turvannut selustansa" olemalla suututtamatta apurahanjakelija -piirejä. Hienoa! Toivottavasti Tuomakselle ropisee mukavasti apurahoja laariin - sitten tämä olisi täydellistä! Muutama sitaatti Helsinki 12 -teoksesta, Suomen kirjallisuuden historian kenties railakkaammasta puhtaan törsäyksen kuvauksesta: "Ruotsalainen mamma hilasi mekkonsa ylös ja kyhäsi viivat sisäreisilleen, josta snorttasimme ne rullalle käärityillä tonnin seteleillä." "Laskeskelin olevani varakas mies, joten ehdotin Sallaa piristääkseni: - Lähetään Pariisiin skruudaa. Meitsi piffaa. Salla tsiigasi mua hetken aikaa ja nappasi sitten luurinsa pöydältä ja tilasi taksin.(...)." "Kolme varttia myöhemmin me istuttiin käbissä systerin kanssa matkalla kentälle. Molemmilla oli luuri pois päältä ja mulla oli 28 000 mk käteistä ja Mastercard. Tästä tulisi hyvä reissu." "Istuin systerin vieressä Finskin iltalennolla takaisin Helsinkiin. Molemmilla oli uudet releet ja hirveä krapula. Mä olin ostanu heräteostoksena sikspäkin 1945 Château Mouton-Rothschildia, systerin ostoksia en halunnut edes ajatella. Se oli shopannut rue Saint Honorén tyhjäksi. Me oltiin väsyneitä mutta onnellisia. Se joka väittää ettei rahalla voi ostaa onnea, ei selvästikään tunne oikeita kauppoja." Juu, juu! Ei muuta kun Tuomas Vimma Valtion apurahaputkeen vaan! (Hotelli Herkko, Taivalkoski 21.8.2010)
|
||||
| << arvostelujen etusivulle | Seuraava >> | |||
