Herätys ihan omia aikojaan vakihotellissa, Hotell Skånessa jo kasilta, vaikka tänään olisikin ollut mahdollista nukkua pitkään.

Raitiovaunu kirskahti Balti Jaaman edessä. Auringonsäteet siivilöityvät huoneeseen läpikuultavan verhon läpi. Tästä tulee hyvä päivä!

Vähän väsyttää, illalla meni satunnaisten riikalaisten tuttavien kanssa myöhään Skånen aulabaarissa. Tulimme hyvin juttuun varsinkin sen yhden mikrobiologin kanssa. Mutta se perse... Vähän liian massiivinen meikäläisen makuun...;-) - Vana Tallinia joka tapauksessa kului.

Tänään kuvauspäivä. Uudella, kevyellä fillarilla on hyvä sukkuloida Tallinnaa ristiin rastiin.

Helkaman "Kulkuri". Kolmivaihteinen city -pyörä. Taivaallisen kevyt poljettava, kun on tottunut saman firman puolta raskaampitekoiseen "Oivaan".

Keväällä Wanhan Sataman Yritysmessuilla oli tilaisuus käydä kuuntelemassa Helkaman uutta toimitusjohtajaa. Satu Helkama osoittautui kauniiksi, miellyttävä -ääniseksi nuoreksi naiseksi, joka oli astunut hiljattain perhe-yrityksen johtoon. Lääkärin ammatista - oli ollut juuri erikoistumassa naistentautien- ja synnytyslääkäriksi.

Kuuntelin henkilöä lumoutuneena, varta vasten tuli siirryttyä etupenkkiin. Aivan poikkeuksellinen ihminen bisnesmaailmassa. Aivan poikkeuksellista tarinointia. Etenkin tyyliltään.

Kiintoisaa kuultavaa, olenhan käyttänyt kyseisen yrityksen tuotteita yli neljännesvuosisadan. Käytän jatkossakin.

Miten inhimillisesti, empaattisesti hän osasikaan asiansa esittää!

Jälkeenpäin tajusin: On eri asia saada asemansa ja varallisuutensa ikäänkuin "perintönä". Tämmöinen tyhjästä aloittanut mikroyrittäjä (ensimmäisen taseen loppusumma 64 markkaa 75 penniä), joka on vuosikymmeniä nyrkit veressä kamppaillut milloin lamaa ja velkoja, milloin petollisia asiakkaita tai tavarantoimittajia, huonoa onnea, väsymystä, markkinoiden alta sulamista (postikortit) tms. vastaan, tulee ihan eri maailmasta. Pysyykin siellä.

Mutta onhan se vertailun vuoksi kiintoisaa ja hyödyllistäkin kuunnella täysin toisista lähtökohdista olevaa henkilöä. Vaikka oikeasti bisnes - kuten pienyrittäminenkin - on sotaa.

Sekin on Helkamalle iso plussa, että tehtaat sijaitsevat mitä viehättävimmässä ympäristössä -Hangossa! Olen siellä käynytkin.

Toivon tälle viimeiselle kotimaiselle polkupyörätehtaallemme menestystä.

Kohde, jota oli tullut kytättyä viime syksystä asti - eräs piha jolla hevoskastanja, Louise -kadun varrella - tuli kuvattua moneen otteeseen. Ehkä joku foto onnistuikin? Upea kontrasti joka tapauksessa vastavaloon kuvattujen vihreitten hevoskastanjapuun lehtien ja taustan värikkään puutalon välillä...

Piharakennuksen ihmiset tulivat juttelemaan, kutsuivat kylään ja tarjosivat leivonnaisia.

Eurooppa -päivä.

Toompean Suurlähetystöissä Avoimien Ovien Päivät. Sinne! Olenhan aina haaveillut pääsystä Tallinnan eräällä upeimmalla paikalla sijaitsevan Suomen Suurlähetystön parvekkeelle kuvaamaan. Nyt siihen tarjoutuu tilaisuus!

Hulppea residenssi. Käytävällä fantastinen Oscar Kleinehin Tallinna -aiheinen iso maalaus. Mestarillista varjon hallintaa.

Näkymä partsilta juuri niin upea kuin arvata saattoi. Liikaa auteretta kuitenkin meren päällä, tähän aikaan vielä vastavalokin. Hyvä kuitenkin, että paikka tuli löydettyä. Palataan asiaan...

Pihalla on muutama myynti- ja esittelykoju, mm. inkeriläisten osasto. Sekä suomalainen Papin-Perkele, naispuolinen, vieläpä. Käy heti kimppuun höpinöillään ja yrittää tyrkyttää jotakin ostettavaa. Äkkiä pois täältä!

Tuttu pinssikauppias -rouva päivystää sadan metrin päässä vakipaikallaan. Teen pari kivaa löytöä. Lermontov -pinssit vain ovat edelleenkin kiven alla. Harmi että hukkasin sankarini pinssin viime vuonna! "Aikamme Sankari" - ja kaikkien aikojen!

Syömään Reval Innin SuppiGalleriaan. Se on edullinen ja täyttävä vaihtoehto - saapi tankata niin paljon jotta napa rutajaa. Viikoittain vaihtuvat keitot. Tänään kermaista rapusoppaa! Tuttu kiva tarjoilija pistää spesu-tarjouksena hyvää erikoiskahvia samaan hintaan.

Ai niin. Ja Revalin nettipisteen tuolilla vaipanvaihtopuuhat menossa. Suomalaisia naisia, tietenkin. Yli-lihava YH -äiti äiteineen pikkulapsen vaippojen kimpussa. Kova-äänisesti, luonnollisesti. Ihan pakko tuon nuoremman naisen on kuuluttaa sekin, että hänen täytyy heti päästä vessaan...

Niin, tuossa on malliesimerkki härmäläisestä nyky-systeemistä. Joku luuseri - kenties varastomies -tasoa - on lähiössä yhteisen karaokebaarissa vietetyn känni-illan päätteeksi saanut läskiltä 30 v. neidiltä pillua. Joskus aamu-yön tunteina. Ehkäisy "unohtui" kaverilta nautinnon huumassa. Siis kaverilta. "Neiti 30" sai sitten sen kaipaamaansa oman pökäleen vielä ennekuin se oli liian myöhäistä. Heppu on heivattu kuvioista jo aikapäiviä sitten - paitsi tietenkin maksuvelvollisuudesta. 18 v. esim. vaikkapa 350 euroa kuussa tekeepi 75.600,- euroa... Panon hinta. "Neiti 30" saa yhteiskunnalta ruhtinaalliset äitiysvapaat - pitemmät kuin missään maailmassa. Voipi sitten kersan iso-äidin kanssa reissata Tallinnassa... - Näin se menee: Härmäläinen seksi-elämä, lapsenteko, rahaliikenne vuosimallia 2008.

Käynti Sikupillin Prismassa. Eväät, olutta ja viiniä illaksi. Suomalainen nainen ryystää viinaa parkkipaikalla, on salakuljettanut mukinsa jostakin Sikupillin ravintolasta ulos. Vetelee röökiä ja toteaa, että "pakko juoda kalliit aineet". Horjuu, ja tavarat käsilaukusta leviävät pitkin pihaa... Sillä lailla!

Niin, ainoastaan suomalaisilta naisilta voi täällä Tallinnassa odottaa tuollaista käytöstä... Meikäläisen roskaväen tyylipuhtaita edustajattaria. Noitahan täällä Tallinnassa todella piisaa. - Täkäläisillä "ilusalongeilla" ja kenkäkaupoilla menee hyvin.

Sekin on hyvä pitää mielessä, että härmäläiselläkin Rahvaalla on nykyisin paljon korkeampi elintaso kuin vaikkapa Ranskan Aurinkokuninkaalla aikoinaan. Ajatellaanpa vaikka terveydenhoitoa ja hygieniaa, matkustusmukavuutta, elinaika-odotetta... Ja tuossa on sitten tulos!

Hotellille lepäämään. Katjan puhelin ei vastaa. Onkohan tytöllä vaikeuksia?

Sitten vielä yksi kuvaussessio Toompealla: Portugalin lähetystö sijaitsee hienolla paikalla sekin, ja parvekkeelta onnistuu kiva pieni sessio alas, Pikk -kadun kuiluun. En vain käsitä, mitä ihmettä noillakaan kuvilla tekisi?

Katja soittaa. Hengissä on. Nukkunut kello kahteen saakka. Varmaankin juhlinut. No, nuorena jaksaa...

Tyttö tulee hotellille kylään. Kiva kun tulee, ja kiva kun lähtee. Olen vapaa mies. Taas viikon.

Ohjelmassa seuraa majan muutto.

Kotimajoitus -toimistosta käyn hakemassa avaimen. Vanha rouva Narva maantee numerossa 19 vuokraa huoneita. Tämä taitaakin olla viimeinen kerta meikäläiselle kotimajoitusta Talskussa. Näiden B & B -mestojen hinnat ovat tällä vuosituhannella nousseet lähes kaksinkertaisiksi. Kun siihen lisätään puuttuvat aamupala, telkku ja netti, ei ole mitään järkeä enää käyttää kotimajoituksia. Nykyinen kova hintakilpailu hotellien välillä Talskussa ja ne spesu -hinnat, joita vielä alennetuistakin hinnoista olen onnistunut neuvottelemaan, lyövät käytännössä yksiin B & B -mestojen hintatason kanssa.

Kamat huoneeseen ja tunnin tirsat. Ihanaa.

Virkeänä fillarilla läpi kaupungin kohti Nigulisten kirkkoa. Kauka- kadun venäläisestä pikkupuodista - niitä on vielä muutamia jäljellä - herkkua, rasvaista venäläistä jädeä. Aaaaah!

Konsertti on loppuunmyyty. Viron Iso Poika on kaupungissa!

Proggis ei ole ehtinyt edetä viittä minuuttiakaan, kun tulee keskeytys. Brutaaleimmalla mahdollisella tavalla.

Kirkon oven eteen pysäköidyssä autossa alkaa murtohälytin metelöimään. Aivan sietämätöntä.

Kuoro vetäytyy sivuun, ja ihmiset katselevat neuvottomina toisiaan.

Lähes kymmenen minuttia tuota kestää.

Auto? Murtohälytin?

Molemmat asioita, jotka ovat - tai joiden pitäisi olla - mahdollisimman kaukana illan teemasta. Olemmehan tulleet tänne hiljentymään henkisyyteen...

Aikaa katsella kirjon seiniä. Upeita, massiivisia ritarivaakunoita jostakin Keski-Ajalta. On se ollu huimaa touhua!

Vihdoin pääsee konsertti alkamaan. Amerikkalainen kuoronjohtaja Paul Hillier heittää jonkun kevennyksen.

Ohjelmisto koostuu pääosin Arvo Pärtin musasta.

Ne vähät näytteet, jotka olin herran tuotannosta aikaisemmin sattunut kuulemaan, panivat odottamaan jotakin Philip Glass -tyyppistä New Agea. Väärin. Ei sinne päinkään.

Tämä on uskonnollista musiikkia.

Tulin hakemaan jotakin henkistä kokemusta, mutten kuitenkaan tällaista.

Ajatuksena oli löytää jotakin henkisyyttä, joka EI olisi uskonnollista. Harmittaa, että uskovaiset ovat ikäänkuin omineet kaiken henkisyyden itselleen. Millä ihmeen oikeutuksella?

Viimeistään ohjelmalehtisen tekstejä silmäillessä käy selväksi, että uskonto-sontaa tämä tosiaankin on.

Eestiläisissä, saksalaisissa ja latinalaisissa teksteissä toistuvat nuo luterilaisesta uskonnosta (vaikka Pärt lieneekin ortodoksi) tutuiksi, liiankin tutuiksi käyneet Synnin, Pelastuksen ja Armahtamisen käsitteet. Todella vastenmielistä!

Esimerkkejä:

"Oh Jeesus, Jumala Poeg, halasta
meie peale
Meie kummardame Su
kõigepuhtama kuju ette, oh helde
Kristus Jumal,
ja palume Su käest pattude
andeksandmist."

"Sest mulle on suuri asju teinud Vägev,
ja püha on Tema nimi
ja Tema halastus kestab põlvest põlveni
neile, kes Teda kardavad."

"Oh Valitseja,
halasta ja aita meid, sest
peatselt hukkume oma paljudes
pattudes! Ära lükka meid ära, sest
Sina oled meie ainus lootus!
Oh Kõigepüham Jumalasünnitaja,
päästa meid."

Sekä muuta vastaavaa paskaa. Niljakasta.

Masokistista itse-ruoskintaa, kuten uskonto ylipäätään. Jeesus tietenkin kaikkein pahimpana luuserina.

Muutamia kivoja sävelkulkuja kuitenkin, etupäässä muissa kuin A. Pärtin kappaleissa.

Tässä tulikin sitten kaksi Arvo Pärt -konserttia yhdellä kertaa: Eka ja samalla vika.

Mukava kaikesta huolimatta katsella yleisöä, joukossa pari kaunista nuorta naistakin.

Sekin, että tässä kirkossa ylipäätään tulee visiteerattua - onhan kyse Talskun eräästä maamerkistä. Meikäläisenkin kuvissa monasti mukana - vaikea tätä Nigulisten kirkkoa on välttääkään Toompealta Talskua "pildistäessä".

Raikuvat aploodit, mutta ei encorea.

Yleisö purkautuu kevätiltaan.

Hyppään uuden fillarin satulaan ja aloitan vaellukseni kohti kortteeria.

Tallinnan valoisa lauantai-ilta on rauhallinen. Fillarointi on kepeää uudella menopelillä.

Tutut kadut - Lembitu, Lauteri, Kentmanni -, tutut talot. Muistoja monista kortteleista. Onhan täällä tullut elettyä.

Kämpillä odottaa "külmkappissa" puolen litran flinda Sakun Mäger ("mäyrä") -olutta. Se on eestiläisistä huurteisista eräs parhaan hinta/laatusuhteen omaavista. Komea tunnuslause etiketissä:

Jumalast normaalne õlu!

Niin, miksi olla turhan vaatimaton?

Netistä löytyi H. Larkio -nimisen olutharrastajan arvio Mäyrästä: "Tumman keltainen väri, tuoksu tavanomainen, hedelmäinen, maku olematon, tylsä, miellyttävän maltainen jälkimaku." - Juu, myönnetään, löytyy Eestistä paljon laadukkaampaakin tarjontaa mallasjuomissa, mutta kyllä Mäyris ihan hyvin uppoaa!

Puoli pulloa punkkua, ja filmi katkeaa. Päiväpeitolle. Valot päällä, ja vaatteet. Kirja "Maailmankirjallisuuden Mestarinovelleja" valahtaa kädestä lattialle...

Another Day in Paradise...

(TALLINN 11.05.2008)