Musiikkia, johon tuli törmättyä Tel Avivissa vuonna 1980.

Muistan hetken kuin eilisen päivän.

Carmina Burana kolahti silloin heti: "Voiko tällaista olla olemassakaan"?

Paholaismaista musaa, joka pani ihon kananlihalle...

Herätti oitis rajut mielikuvat:

Latinalainen Amerikka... Keski-Aika... Jossakin kosteassa viidakossa, syvällä... Auringonvalo siivilöityy hädin tuskin lehvistön läpi... Lintu kirkaisee... Jesuiittaluostari... Inkvisitio... Salaiset riitit... Kidutus... Saatanalliset säkeet, latinaksi...

Vuosien varrella, sattumoisin radiosta, Carmina Buranaa tuli bongattua pätkittäin. Tuo proggis on joskus päästävä kuulemaan livenä!

Vihdoin koittavi tuo tilaisuus: Tallinnassa 16.8.2008.

Niin, elokuun kuudentenatoista -  päivänä, jolloin monena vuonna on tapahtunut niin paljon muutakin...

Fillarilla Piritalle, konsertti Pyhän Birgitan luostarinraunioissa.

Hämärtyvässä elokuun illassa huomaamme, että konserttiin on valumassa hienosti pukeutunutta väkeä. Eestiläiseen tyyliin. Onneksi kohta on pimeää, eivätkä meikäläisen röntsä -kledjut herätä sen suurempaa huomiota.

Katsomoon noustessa lyödään pikarillinen jotakin yrttilikööriä handuun! Sympaattista! Joku menekinedistämiskampanja. - Härmässähän tuollainen ei tulisi kyseeseen. Voi kuvitella, minkälainen juridinen OnkelmaVyyhti vastaavasta seuraisi. "Kun se nyt vaan ei käy. Ei kerta kaikkiaan käy! Lainsäädäntö estää sen!".

Sitten rävähtää.

Fortuna Imperatrix Mundi -osion "O Fortunalla" aloitetaan.

Äärettömän intensiivistä musaa. Juuri tätä olenkin tullut hakemaan.

Niin, Kohtalosta on kysymys:

"Oo, saatus, oled muutuv nagu kuu, mis kasvab või kahaneb.
Oled nagu veerev ratas - sinu süü tõttu olen kaotanud kõik."

Määrätyssä kohdin, kun värivalotkin saadaan vielä peliin mukaan, lienee proggiksen intensiteettiaste ihan maksimissaan. Tästä yli ei pääse!

"Enkelit heittää arpaa - kaikki Sattumaa..."

Mutta ei sitä hupia kauaa kestä. Kymmenen minsaa.

Erittäin seksuaalista musaa. Totaalisen seksuaalista.

Ohjelmassa seuraa turhaa, lässyä lurittelua keväästä, rakkaudesta...

Mukaan ympättyjen tanssioiden koreografian seuraaminen on yhtä tuskaa. Seuranäyttämötason kuvaelmaa.

Loppua kohden tulee vielä yksi vähän paremmantasoinen kohta, se missä mieslaulaja esittää pitkää monologia, jonka sanoma menee jotenkin siihen malliin, jotta "Paskat sielusta, haluun Lihan Iloja!".

Konsertin päättää vielä sinänsä tervetullut kertaus "O Fortuna" -teemasta. Viitisen minsaa. Hyvä niinkin.

Raikuvat suosionosositukset. Kapellimestari Eri Klas suvaitsee saapua lavalle. Hurmioitunut vastaanotto.

Kiirehdin jo pois, ryysiksen alta, ja hyppään fillarin satulaan. Matka "kotiin", sadaman Reval Inn -hotelliin alkaa.

Tallinnan myöhäisilta on lämmin, hiostavan kostea. Rannalle mätänevät kaislat ja muu törky haisevat. Väkevät aromit!

Kaupungin yllä ilotulitus.

No, nyt on sitten Carmina Burana koettu. Yli tunnin setistä sitä kaivattua Crescendoa oli lopulta vain viitisentoista minsaa. Oli kai liikaa odotettu, että paukkuja olisi riittänyt läpi setin.

Itävalta... Austria... Orff oli sieltä. Kuten myös Sigmund Freud, Arthur Schnitzler, Aatu tietenkin, Wilhelm Reich, Theodor Reik, Wolfgang Priklopil, Josef Fritzl, Otto Mühl... Siinäpä listaa. Tunnettuja itävaltalaisia.... Hmmmm... Varsin kiintoisaa jengiä....

Reval Innissä ei huoneessa ole "külmkappia", mutta tuttu baarihenkilö oli antanut jemmata putelin huurteista keittiön jääkaappiin. "Sibirskaja Korona, Klassitseskoje Pivo, 5 %". Täyteläistä, maukasta...

Noitten hotelliduunareitten kaa kandee olla välilöissä. Saapi joskus, tarpeen vaatiessa, tämmöisiä pieniä "etuja". Kuten kylmää mallasjuomaa...

Huoneesta 408 näkyy Vanhaan Kaupunkiin, Olevisten kirkolle... Eiköhän tää päivä ole sitten tässä.

Aamulla starttaa "Juku" -laiva tuosta vierestä, Linnahallin satamasta Aegnalle.

Vain tunnin matka Tallinnasta.

Pakko päästä Aegnan metsiin vielä kerran tänä kesänä.

(TALLINNA 16.8.2008)