Club
         
 

Konsertti Naissaarella 10.7.2010: Villu Veski ja Tiit Kaluste: Põhjala saarte hääleid & Tormis


 
       
  NARGEN FESTIVAL 2010
 
Festivali "Purjed heiskab"
 

 
Heinäkuun kymmenes, 2010.
 
Vihdoinkin Unelma toteutuu, ja ensimmäinen vierailu Naissaarelle on totta!
 
Kesäkuussa yritys päästä saarelle oli jo kova, mutta myrsky esti jo tilatun matkan viime tipassa.
 
Tänään vallitsee trooppinen helle. Meri tyynehkö.
 
Lähtö Tallinnan sadaman "Admiraliteedi basseinista" Ms Monicalla lauantai-aamuna kello kymmenen. Paatti vetää 190 ihmistä, ja tulee lähes täyteen. Muutama fillari ja koirat siihen vielä päälle.

Mielenkiintoista, että venäjänkielisen väestönosan osuus matkustajista on vain yksi neljän nuoren ryhmä. Tallinna on kuitenkin puoleksi venäläinen kaupunki! - Niin, aivan eri maailmoissaan elävät kaksi kansaa Eestissä. Nyt ja nähtävissä olevassa tulevaisuudessa...
 
Edestakainen reissu Ms Monicalla Naissaarelle sisältäen fillarin jotain 23,50 egeä. Tämä on siis huomattavasti tyyriimpi saari tavoittaa kuin niinikään noin tunnin laivamatkan päässä sijaitsevat Aegna ja Prangli, joiden liikennettä tuetaan kunnallisesti. Naissaaren alus taitaa olla aivan omarahoitteinen.
 
Toisaalta Eestin oloihin nähden hintava merimatka juuri yhtenä tekijänä estää Naissaaren muodostumista massamatkailukohteeksi. Hyvä niin.
 
Külälistemaja on parisataa metriä Naissaaren satamasta. Kamat huoneeseen ja ujumaan!
 
Ihmisjoukko katoaa saaren sisuksiin - tänne mahtuu. Naissaari on kooltaan moninkertainen vaikkapa Aegnaan ja Prangliin verrattuna: Yli 18 neliökilometriä.
 
Merivesi helteestä huolimatta vielä viileää näin heinäkuun alussa. Kiitos!
 
Hiekkaranta sijaitsee kivenheiton päässä majatalosta. Monta sataa metriä rantsua, ja vain muutama ihminen.
 
Nyt maataan auringossa!
 
Mutta hetkinen!
 
Jokaisessa paratiisissa on käärmeensä - niin täälläkin. Niiden nimi on muurahaiset!
 
No, pitihän se arvata. Muuten olisikin ollut liian täydellistä.
 
Väsymys kuitenkin voittaa, ja jossakin vaiheessa iltapäivää tulee otettua kunnon torkut. Oli muurahaisia tai ei.
 
Sitten voisikin käydä Maal ja Merel Oü:n külalistemajassa iltapäiväkohvilla.
 
Isäntäpari Ida ja Viki osoittautuvat mukaviksi ihmisiksi - kyllä täällä tullaan juttuun.
 
Takaisin biitsille vielä tunniksi, ja koittaa aika suunnistaa kohti illan konserttia.
 
-
 
Parin kilsan polkupyörämatka Naissaaren eteläosan kylään käy läpi mitä ihanimpien metsien ja kesantoniittyjen.
 
Ohitamme pienen neuvostoaikaisen kunnostetun sotaväen parakkikylän. Sitten eräs toinen külalistemaja. Sitä pitää kuulemma suomalainen, pitkään Eestissä asunut mies.
 
Orkideoita tien vieressä. Mesiangervot tuoksuvat.
 
Erittäin lupavaalta vaikuttaa. Tänne saarelle palaamme, se on jo varmaa.

Naissaarelta löytyy kiertämistä ja kuvaamista vuosiksi. Käytännössä: Loppuelämäksi.
 
-
 
Juuri parahultaisesti ehdimme konsertipaikalle. Sali on ilmeisesti toiminut jonkinlaisena latona tai hallina aikaisemmin.
 
Väkeä tilan täydeltä. Eestin sivistyneistöä.

Niin, kyllähän Eestissä sivistyneistöäkin on, vaikka Tallinnassa asioidessa sitä ei välttämättä huomaa. Räävelin asukkailla kun on nykyään niin kova kiire rahan perässä rynnimisessä.
 
Muistuupi mieleen, kun joskus kymmenkunta vuotta sitten telkussa haastateltiin Eestin silloista nuorta ulkoministeriä, Kristina Ojulandia. Hän loihe lausuman, että Eestin ykköstavoitteena on nyt sitten elintason nosto mahdollisimman nopeasti eurooppalaiselle tasolle. Huh huh! Siinäkö kaikki?

Ja kun esimerkiksi juuri täällä Naissaarella, missä aika vieläkin on osittain pysähtynyt, elin- tai ainakin elämisen taso on kaikkein korkeimmillaan.

Mitään ei puutu juuri nyt. Kaikki on täydellistä.
 
-

 
Emme tiedä illan ohjelmasta juuri mitään etukäteen. Ihan sokkotreffit. Ai niin, joku oli tietävinään että klassisesta kitaramusiikista olisi kysymys...
 
Proggis alkaa.
 
Hmmm...
 
Duon Veski/Kaluste musisointi osoittautuu eräänlaiseksi kansanmusan/jazzin/nykymusan synteesiksi.
 
Akustista soitantoa.
 
Villu Veski hoitelee puhallinosaston, Tiit Kaluste accordeonin.
 
Rytmisektiota ei siis ole, mutta kumma kyllä, pojat saavuttavat ajoittain varsin intensiivisen poljennon soitannossaan. Ei ehkä ihan transsiin asti, mutta kuitenkin.
 
Hetkittäin tulee mieleen shamaanien loitsut.

Asian ydin on toisto. Toisto, toisto ja toisto. Saman teeman toistamisella saadaan tässäkin ajoittain aikaan hypnoottinen vaikutus.
 
Yhdessä vaiheessa Villu töräyttelee baritoni -saxilla vallan luonnikkaasti. Eipä ole moista tullut kuultuakaan sitten nuoruusvuosien jazz -harrastuksen.
 
Kerran päättyy yksi "juoksutus" tyhjään ääneen - paikallaan sekin.
 
Niin, nuo muusikot... Ihan oma maailmansahan heillä on.
 
Jäämme käsitykseen, että musasta valtaosa oli heppujen omaa tuotantoa, tätä Veljo Tormista pätkä aivan lopussa.
 
Noin puolentoista tunnin setti päättyy yleisön haltioituneisiin aplodeihin. Riviltämme pomppaa ylös ja marssii lavalle kukitettavaksi iäkkäämpi mies, joka onkin säveltäjä Veljo Tormis. Ihmeen ketterästi liikkuu, vaikka on syntynyt 1930.
 
Eestiläiseltä vierustoveriltamme kuulemme, että Tormis on varsin kuuluisa kuorosäveltäjä Eestissä.
 
Joku agressiivinen muurahainen ilmestyy jostakin housujen sisältä tekemään ilkityötään niskaamme.
 
Vierustoveri opettaa uuden eestinkielisen sanan: Tuo pirulainen  on heikäläisittäin "sipelgas".
 
Luultavasti muistamme sanan aina.
 
-
 
Konsertti maksaa 200 eek eli 12,78 euroa.
 
Kävipä tuuri, tässäkin suhteessa, tänään. Ilman muuta kannattava "sijoitus".
 
Oho! Käytimmekö sanaa "sijoitus" kulttuurin yhteydessä?
 
No, olemmehan äärikapitalistisessa Eestissä.
 
Konsertin sponsorina toimi Nordea Pank, jonka mainosmatskuakin siellä jaettiin.
 
Esiintyjät suvaitsevat mainita vielä viimeisen encoren jälkeen, jotta äänitallenteita olisi sitten myynnissä konsertin jälkeen...

Muutenkin he selvästi "ottavat yleisönsä". Loppuaplodien aikana tuntui välillä siltä, että tässä mennään jo yleisön mielistelyn puolelle.
 
-
 
Kotimatkalla huomaamme pellon laidassa huomisen päivän kuvauskohteen, erään kellokukkarykelmän.
 
Kämpillä odottaa lauantai-illan huurteinen, Kopli -kadun "Araxas" alkoholi poodista ostettu "Sibirskaja Korona", "Siperian Kruunu". Hinta vain 18 eek eli eur 1,15. Alkon valikoimista näyttää löytyvän vain yksi venäläinen mallasjuoma, sekin portteri. No, samapa tuo. Alkon rahast... - anteeksi, hinnoittelupolitiikan tuntien venäläistenkin oluiden hinnat Suomessa olisivat OIKEAAN hintaansa nähden suuruusluokkaa kolminkertaiset, joten ostamatta jäisivät nekin. - Lisäksi on huomioitava, että monesti erikoisissa pulloissa olevat venäläiset mallasjuomat menevät jostakin syystä Suomen pullonpalautussysteemin läpi, ja antavat vieläpä hyvityksen! Hienoa! Etua sekin!
 
Illan vinkkuna toinen puolikas eilen hyväksi ostokseksi osoittautuneesta espanjalaisesta Castillo de Olite (Crianza Navarra) - punkusta.

Hinta Sikupillin Primassa vain 4,69 ( miinus boonukset, S -etukortti käy täällä nykyisin).
 
Erittäin miellyttävä tuttavuus. Hinta/laatusuhde todella kohdallaan!
 
Varsinkin jälkimaku on vaikuttava.  Se on piiiiitkä ja "nahkainen".
 
Extrabonarina korkea alkoholipitoisuus, 14 prossaa.
 
Vielä kerkiää punkassa makoillessa lukea vähän Naissaaren historiaa matkailuesitteistä, ennekuin ilta käy liian pimeäksi. Huoneessa on valaistuksena nimittäin vain pari "küünalta" eli kynttilää.

Kiinnostavaa, että Naissaari on ilmeisesti ollut Eestin rannikon ruotsalaisasutuksen itäisin kohta: "Nargö".

Kiinnostavaa, että saarella sijaitsi Jatkosodan aikana suomalaisen 44. Rannikko- ja ilmavalvontakomppanian valvonta-asema.

-
 
Tämä  on varmaankin Naissaaren paras huone. Ylin, kolmas kerros, isot ikkunat auki läpi yön.
 
Toinen antaa mäntymetsään, toinen merelle.

Samettinen meri-ilma tulvii huoneeseen.
 
Yön ainoana äänenä laiska laine suhahtaa kohti rannan pikkukivikkoa... Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
 
Olemme kotona.
 
Perkele että pitää huomenna iltapäivällä jo poistua täältä ParatiisiSaarelta...
 
Stadin lähettyvillä jos olisi tämmöinen mesta, olisivat kävijämäärät kokonaan toisissa lukemissa. Puhumattakaan siitä, että saaren luonto olisi tykkänään toinen, "siistitty", suomalaiseen malliin. - Tämän saaren luonnon tilasta  kuuluu kiitos Puna-Armeijalle.
 
No, vielä muutama vuosi, ja kiire loppuu. Tai ainakin hellittää...

 
(Oulu 17.7.2010)
 

 
   
   
   
   
   
   
   
   
  << Arvostelujen etusivulle  
 
         
Etusivulle