Lauantai-ilta Prahassa.

Ylellistä - kaksi yötä samassa punkassa pitkästä, pitkästä aikaan! Todennäköisesti ensimmäinen kerta kuukausiin!

Eilen Bratislavasta ja Wienistä tänne Prahaan. Lähtö takaisin Sakuihin vasta huomenna, sunnuntaina. Tänään jää vähän "omaakin aikaa".

Hyvin nukuttu yö tähänastisessa Prahan vakihotellissa, Hotel Kafkassa takana. Ilmat vuodenaikaan nähden lämpimät, voi nukkua ikkuna auki. Kafkahan sijaitsee rauhallisella alueella, ja ylimmän kerroksen huone on kattoikkunalla varustettu.

Aamulla asiakaskäynti - tuli kiva tilaus. Juuri semmoinen, että koko tämän käynnissä olevan Euroopan -rundin voi arvioida menevän Plussalle.

Se vaan kävi selväksi viimeistään nyt, ettei enää ikinä tule käytettyä rautatieaseman rahanvaihtopisteiden "palveluksia". Kurssit keskustassa, esimerkiksi pääpostin Exchange -pisteessä, paljon edullisemmat. Oppirahat on nyt maksettu sitten siinäkin asiassa!

Iltapäivällä elämäni ensimmäinen kuntolenkki Prahassa.

Hotellilta ylös mäen päälle puistoon. Myöhäissyksyn väriloistosta vielä jotakin jäljellä. Aurinkoista. Prahan katot levittäytyvät alapuolella. Kulku maistuu, viikon junassa istumisen jälkeen. Tätä tarvitaan - vielä olisi yli viikko junailua Keski-Euroopassa jäljellä. Muutama tunti joka päivä stogessa, vähintäinkin. Kyllä se miestä syö!

Lenkin jälkeen sattumoisin tutustuin naapurissa, sata metriä mäkeä ylöspäin Cimburkova -kadulla sijaitsevan Pension U Hejtmana -majoituksen Davidiin. Kaveri puhuu suomea - opiskellut Jojensuussa vuoden. Miellyttävä tuttavuus, ja jatkossa varmasti hyödyllinenkin. Seuraavasta kerrasta alkaen majoituskulut Prahassa tipahtavat sitten huomattavasti. Pensionissa on vieläpä nettikin, päinvastoin kuin Kafkassa. Kiipeäminen ylös mäkeä Lipanskajan ratikkapysäkille raskaan matkalaukun kanssa lyhenee sekin melkein puoleen.

Lounas nettikahvilan viereisessä kapakassa, kuten aina. Forellia ja riisiä, kuten aina.

Aikaa pistäytyä tervehdyskäynnillä eilisen uuden ystävän, punapäisen Dianan tykönä. Iloinen, komea, naisellinen, totaalisen kompleksivapaa nainen. Sellainen, joita meilläkin oli vielä joskus 1970 -luvulla.

Konserttiin kannatti tulla jo pelkästään tämän upean Prahan kaupungintalon -Art Nouveau -tyylin mestariteos - takia. Tässä arkkitehtuurissa, näissä detaljeissa, silmä todella lepää.

Aulassa tarjoillaan kuivaa tsekkiläistä kuoharia, lasillinen vain jotakin alle kaksi euroa. Ihan kelvollista tavaraa, vaikka ei pärjääkään vertailussa ollenkaan vaikkapa Hispaanian cava -juomien kanssa. Hyvä yritys silti, ja lasillinen tuli juuri sopivaan rakoseen.

Yleisössä aasialaiset, kai japanilaisia, muodostavat selkeimmin erottuvan ryhmän. Olen aina pitänyt heitä kaikin puolin niin outoina, että jään miettimään, miten he oikein länsimaisen musiikin kuulevat? Onhan aasialaisten musiikki vastaavasti eurooppalaisille korville aivan eriskummallista.

Smetanan musalla aloitetaan. Viihteellistä, kansallisromanttista. Ei hassumpaa, kuitenkaan.

Valtaosa konsertista sitten Dvorakia. Naiskapellimestarin johdolla.

Tutut sävelkuviot. Olen joskus omistanut tämän levynäkin, teini-iässä.

Hienossa Smetana -salissa sinfoniaorkesteria kuullessa tulee mieleen, että nyt ollaan Inhimillisten Saavutusten aivan äärirajoilla. Vaikea tätä on ylittää.

Dvorak tuo meikäläiselle, maallikolle, paikoitellen mieleen oman Sibeliuksemme.

Jännästi Uuden Maailman Sinfoniassa pari-kolme teemaa toistuu eri variaatioissa läpi proggiksen.

Monasti kun tuntuu, että jossakin kohtaa "Huippu" on nyt tuolla tahdinlyönnillä saavutettu - vielä kerran, ylöspäin! Take it to the Top!

Paikoitellen aivan hysteeristä, dramaattista musaa. Tempaisee mukaansa. Aikansa rockia, varmaankin. Kummasti alkaa jalka väpättämään tietyissä kaikkein energisimmissä kohdissa.

Korva kuitenkin puhdistuu. Onhan MeluSaastaa - josta isoa osaa nimitetään "musiikiksi" - taas tullut "nautittua" vähintäinkin sen minkä lääkäri määrää.

Setti kestää tasan tunnin. Poistun Prahan sateeseen "nostetta" saaneena.

Tämä oli hieno päivä. Lepoa, myyntiä, kuntoilua ulko-ilmassa, mukavaa naisseuraa, hyvää ruokaa, taide-elämys. Mitäpä muuta voisi toivoa?

Aika painua hotellille puolikkaan punkun pariin. Prahasta, noista vietnamilaisten pyörittämistä pikkupuodeista, saa normilaatuista chilelaistä punaista alle kolmella eurolla flinda. Härmässä hinta olisi vähintäin kaksinkertainen. Lisäksi täältä löytyy mielenkiintoisia sipsituotteita, jotakin muutakin kuin aivan sitä kansainvälistä standardikamaa.

"Kotona" hotellin ullakolla sade ropisee kattoikkunaa vasten. Huone on lämpöinen, peti houkuttelee. Nikolai Gogolin "Pietarilaisnovelleja" on herkullisessa vaiheessa... Minulta ei mitään puutu!

Huomenna ohjelmassa siirtyminen Länsi-Eurooppaan. Kuusi-seitsemän tuntia taas raiteilla körmyyttelyä, osoitteena Kassel Sakuissa.

Uuups! Sanoinko Länsi-Eurooppaan?

Hetkinen! Juuri eilenhän Wienissä tajusin karttaa katsellessa, että Praha sijaitsee jotain parisataa kilometriä Wienistä länteen! Itämereltä Adrianmerelle jos vedetään kartalla suora linja Itävallan itäisimmän kohdan kautta, jää koko Slovenia länteen. Samoin alueita Puolasta, Tsekistä, Slovakiasta, Unkarista, Kroatiasta sekä Bosnia-Hercegovinasta.

Melko mielenkiintoista...

PRAHA 4.11.2007