Herätys tiistaina 26. huhtikuuta Kolilla. Hotelli Kolilla.

Siellä on huippuedullinen 3 vrk:n majoituspaketti, jota hyödynnän. Aivan käsittämättömän halpa. Oma huone, hotelli lähes tyhjä tähän aikaan vuodesta, telkku, sauna, Hesari tulee, vapaa netin käyttö, hyvä aamiainen - ja kuvauskohteet käden ulottuvilla! Ei tarvitse aina lähteä hikiselle, vaivalloiselle erävaellukselle saadakseen luontokuvia!

Edellinen päivä jäikin mieleen yhtenä kaikkien aikojen onnistuneimmista kuvauspäivistä, kokonaisuus huomioiden. Aurinkoinen, lämmin kevätpäivä Kolilla, ei ihmisiä missään, hereille auringonnousu-sessioon jo 04.30. Sitten takaisin goisimaan, ja keskipäivällä hieno maisemasessio Akka-Kolilta. Välillä hotellille kahville ja lehtiä lukemaan sekä nettiin. Sitten vielä iltapäivällä extra-bonuksena onnistunut käpytikka -sessio. Tikka niin tohkeissaan, työn touhussa, että päästi hiipimään noin viiden metrin päähän... Sille matskulle tulee varmasti käyttöä...

Tiistai-aamu pilvisempi, ja kun tämä keikka on jo "kotona", aikaa lorvailla aamupalapöydässä ja syventyä Karjalaiseen.

Iso juttu uudesta Pohjois-Karjala kuvateoksesta.

Alkaa kiinnostamaan, kun tekijöiden joukossa näkyy olevan tuttu fotari, suuresti arvostamani Koli -kuvaaja Markku Tano. Markun Koli -kuvathan edustavat Koli -kuvaston ehdotonta huippua, jonka yli lienee mahdotonta päästä. Kenenkään. Ja herra Tanoon on vuosien varrella muutaman kerran tullut törmättyä Kolilla ja muuallakin Pohjois-Karjalassa. Jutustelun merkeissä. Mukava mies.

Lehtijutun kuvituksena komea Heikki Kokkosen kuva Haapajoen Lohikoskesta sydäntalven kuutamossa.

Artikkelia lukiessa pomppasi silmille, että tekijät - kirjan kolmas kuvaaja on kontiolahtelainen Matti Pihlatie - olivat saaneet "yli 100 000 euron" tuen kirjahankkeelleen "Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen Euroopan aluekehitysrahaston Tavoite 1 -ohjelman" (meniköhän oikein:-)) avustuksen muodossa.

Asia ikään kuin vain ohimennen mainittiin Karjalaisen jutussa.

Sitten tulin ajatelleeksi avustuksen määrää. Ja luonnetta.

Teoksen painosmääräksi ilmoitetaan 4500 kappaletta, ja myyntihinnaksi 40 euroa. Kirjakaupoissa. Lisäksi tekijät myyvät kirjaa suoraan.

Laskekaamme hiukan:

Mikäli koko painos onnistutaan saamaan kaupaksi, tavanomaisen kirjakauppojen provision ollessa 35 - 40 %, kertyy myyntituloja 180 000 euroa miinus noin 66 000 euroa eli n. 114 000 euroa. Eli saatu avustus vastaa melkein myyntituottoja. Ja avustus tullee etukäteen.

Karjalaisen artikkelissa mainitaan, että kirjan kuvastosta "paljon" on kaivettu kuvaajien arkistoista.

Tuollaisen kuvateoksen valmistuskustannukset ovat toki melkoiset.

Sattumalta olen kirjan itsekin kustantanut, joten jonkinlaisen "valistuneen arvauksen" voinen tässä esittää.

Oman kirjani verolliset taitto- käännös- ja painatuskulut olivat noin 6,50/kpl. Painos oli 2500 kpl, josta määrästä vajaa puolet piti saada kaupaksi, ennekuin projekti oli plussan puolella.

Laskekaamme, että tämän Pohjois-Karjala -teoksen vastaavat kustannukset ovat tuplasti edellä mainitun 6,50. Kuvia ja kokoa on noin kolme kertaa enemmän kuin omassani, mutta kun painos on noin suuri, laskee yksikköhinta radikaalisti. Siis 13,-/kpl. Eli yhteensä noin 59 000 euroa.

4500 kpl:n painoksesta pitäisi saada kaupaksi siis noin vähän yli puolet, jotta kirja olisi myyntituottojen osalta omillaan. Esimerkiksi 2500 (yli puolet painoksesta myyty) x 25,20 (laskennallinen tukkuhinta) = 63 000,-.

Mutta hetkinen! Kolme kuvaajaammehan saivat avustusta teokselleen 100 000 euroa!

Eli kun laskemme mukaan projektin suunnittelu- ja uuden materiaalin kuvauskulujakin 100 000 euroon asti, huomaamme avustuksen mitä ilmeisimmän riittävän koko projektiin.

Lopputulos:

Avustuksella 100 prosenttisesti maksettu kirjaprojekti. Tämä on siis "valistunut arvaus".

Päinvastoin kuin omarahoitteisen pienkustantajan, Pohjois-Karjala -teoksen tapauksessa kustantajien ei tarvitse myydä painoksesta vajaata puolta päästäkseen omilleen. He voivat aloittaa suoraan "puhtaalta pöydältä". Se jokaisen kustantajan kohtalokas "break-even-point" on saavutettu jo kirjan ilmestyessä, kiitos EU -tuen.

Mitä kirjaa sitten menee kaupaksi, on jo tulopuolella.

4500 x 40,- miinus välityspalkkio 35 - 40 % = n. 111 600,- euroa. Tuloa. Normaali kustantajan yrittäjäriski on EY -tuella eliminoitu pois.

Jos ei tämä ole sosialismia, niin mikä sitten on?

Yllä olevat laskelmat ovat tietenkin suuntaa -antavia, mutta tapauksen ydin käy niistä selväksi. Ja toki painoksesta voi osa jäädä myymättäkin, joutua alennusmyyntiin tms. Toisaalta herroilla on mahdollisuus myös kovakatteiseen suoramyyntiin. Ainakin 27.4.2005 kirjaa näkyi iso pino Ilomantsin kirjakaupassa, ja kauppiaan mukaan teokset olivat tulleet Kokkoselta suoraan. Sitä paitsi ainahan kirjasta on kuvaajalle muutakin hyötyä kuin puhdas myynti. Kirja on mm. referenssi.

Eikö muuten, Rakas Lukija, olekin TÖRKEÄÄ, että puhun tässä rahasta! Moni tietenkin tekee johtopäätöksensä: "Se Pitkänen on vaan kateellinen ja katkera!" Sopikaamme niin! :-)))

Seuraavana päivänä Joensuussa uteliaisuuttani kävin tutustumassa itse kuvateokseen. Suomalaisen tiskillä niitä oli näytillä, ja aikaa 18.10 IC -junan lähtöön Helsinkiin noin 15 minuuttia. Siis juuri sopivasti teokseen perehtymistä varten. Sillä eiväthän fotarit toistensa kirjoja osta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Kaunista, kaunista, niin kaunista! Ja tietenkin EU:n lippu etusivulla muistuttamassa, kuka viulut maksaa.

Upein näkemäni lummekuva. Mikä valo!

Aukeama aukeaman perään henkeäsalpaavan näyttäviä Pohjois-Karjala kuvia. Ei siinä mitään. Vaikka unelmiahan luontokuvaus rakentaa. Arki on ihan jotakin muuta. Pohjois-Karjalassakin.

Mutta, mutta.

Pieni yksityiskohta: Miksi ihmeessä yksi söherö jonkun "vieraan" kuvaajan susikuva oli väkisin ympätty mukaan? Särähtää pahasti.

Ja kun kirjaa pitää kädessään, joutuu ymmälleen sidontaratkaisusta. Kirja on "paketoitu" niin pletkuksi, että muljahtelee käsissä kuin saippuapala. Hieno, samettinen paperi ei pysy "kansissa" liian pehmeän selkäsidonnan johdosta! Kirja ei pysy käsissä jämäkkänä.

Eli koko mittava hanke on pahasti mokattu sidontavaiheessa. Varsinainen antiklimaaksi. Vuosien saatossa, ja ennemminkin, tästä tulee ongelmia. Taatusti.

Mutta mielenkiintoinen kuvio, kuitenkin. Kuvaajat varmaankin pääsevät tekemään tiliä, ja saivat samalla arkistojaan putsatuiksi. Ja saatiinhan Brysselistä palautettua tällä keinoin pieni siivu niistä sinne lähettämistämme rahoista.

Tulee vain mieleen, minkälainen markkinahäiriö on kyseessä. Kun yrittäjäriski täten sosialisoidaan pois.

Onhan meitä yksityisyrittäjiäkin vielä muutama jäljellä sinnittelemässä. Vaikka tuntuukin, että siinä on kyse nykyään vain jonkinlaisesta typeryydestä.

Pelimiehet ne värkkäilevät noita EU-tuki -anomuksiaan. Ja rahoittavat luontokuvaustaan niin.

Mutta niinhän se mennee, pojjaat. Tässäkin asiassa:

"The Winners Take It All!"

(TOUKOKUU 2005)