Club
         
  Esitelmä: Suomen huonoin valokuvaaja?
 
       
  Syyskuu 2008.

Tarjoutuu tilaisuus "koulutukseen". Vieläpä ilmaiseen sellaiseen. Kaikki ilmainen toki kiinnostaa... tottahan toki... ;-)

HOK-Elanto sponsoroi esitelmän jäsenetuna. "Ässäkeskuksessa" joku valokuvahemmo (nimi
ennestään tuiki tuntematon) tarinoi reportaasivalokuvauksesta ja kirjanteosta. Sinne!

Ennakkoilmoittautumisia ei oteta vastaan. Saavumme siis paikalle hyvissä ajoin, paikan  varmistamiseksi.

Heti huomaa, ettei tilaisuuteen ole tunkua.

Varttia vaille aloitusta soi kännykkä. Yksityisyrittäjän velvollisuudet kutsuvat. Pakko hypätä fillarin selkään ja palata Hakaniemeen. Eräällä asiakkaalla on hätä. Mikäli kyseisen pienen mutta silti tärkeän pokan haluaa säilyttää, vaihtoehtoja ei ole.

No, ihan turha hälytys. Pyytelee nolona anteeksi sekoiluaan. Lupaa tarjota seuraavalla kerralla kalasopat alakerran keittolounasmestassa...

Onneksi olen lapseton. Noiden asiakkaiden - tai osan heistä -paimentamisessa on aivan tarpeeksi...

Ässäkeskuksessa proggis on jo hyvän matkaa alkanut, kun ehdimme uudestaan paikalle. Yleisöä ei tosiaankaan ole kuin kourallinen.

Melko pian pääsemme juonesta kiinni.

Puhuja on arviolta viisikymppinen heppu.

Käy ilmi, että hän on luonut uraa jonniinmoisena tutkijana. Mainitsee gradustaan, tutkimuksistaan, julkaisuistaan (joita kuulemma on tilaisuudessa myynnissäkin, vieläpä hänen mukaansa sangen edulliseen erikoishintaan!).

Alkaa näyttämään fotojaan.

Yritämme ja yritämme saada niistä makua, mutta ei. Ei ainoassakaan. Ei mitään potkua, särmää. Ei mitään.

Aivan keskinkertaista matskua. Jos sitäkään.

Tusinatavaraa koko setti.

Tarinoinnista alkavat erottua tietyt avainsanat:

- VIRKA

- VIRKAVAPAUS

- LAATUTUKI

- APURAHA

Oli kuulemma "suuttunut", kun johonkin hankkeeseensa ei "laatutukea" ollut saanut.

Jossakin vaiheeessa alkaa ramasemaan. Havahdumme kuitenkin, kun herra ilmoittaa olevansa "huono valokuvaaja". Siksi kuulemma ruutuja tulee valotettua paljon.

"Huono valokuvaaja"?

Niin, tuolla kikallahan yleisön - ainakin tämänlaisen yleisön - sympatiat saa helposti kerättyä. Suomalaiskansalliseen tyyliin. Varma yleisönsuosio! "Se oli niin vaatimaton...!".

Äkkiä tajuamme, että tässä on sitten koko tilaisuuden anti kiteytettynä:

Esimerkki huonosta valokuvaajasta!

Tämän keissin opetus!

Varallisuus Suomessa on niin korkea, että maa pystyy - on vuosia pystynyt - elättämään alalla noinkin huonoa valokuvaajaa. Ilmeisesti kuitenkin etupäässä opetus- tutkimus ym. aputehtävissä.

Kukapa tuollaisista kuvista mitään maksaisikaan, ainakaan omilla rahoillaan. Julkiset tahot ja erilaiset "samanmielisten" julkaisut ovat sitten eri asia...

Jutustelusta ei pysty erottamaan yhtä ainoaa mielenkiintoista oivallusta, väitettä, sutkausta, tapausta.

Kuvista ei löydy ainoatakaan millään lailla mainittavaa.

Henkilö varmaankin ilmoittaa ammattinimikkeekseen "valokuvaja". On opiskellut alaa ulkomailla. Matkustanut. Kertoo olevansa perheellinen.

Hanen "uransa" siis pääasiallisesti on muodostunut toisten, häntä monin verroin parempien valokuvaajien töiden "analysoinnista".

Erityisen irvokaalta tällaisten Vanhojen Pierujen kummittelu tuntuu siksi, että nuoresta polvesta löytyy niin paljon todella päteviä reportaasikuvaajia, ihan Apu -lehdestä alkaen.

Harvalukuiseen yleisöön kaverin jutut ja fotot tuntuvat kuitenkin uppoavan. Konsensus vallitsee. Voi hyvä tavaton sentään, miten löperöä touhua!

Niin, mitäpä sitä venettä keikuttamaan.

Näin pienessä maassa on pienellä alalla paras olla elämöimättä liikaa.

Tuo ja tuo tyyppi saattaa jo piankin olla seuraavassa apurahalautakunnassa, näyttelyn kuraattorina, artikkelin kirjoittajana tms...

Kaverin kirjoja markkinoi myöskin tilaisuuden organisaattori, jonkun valokuvakeskuksen puuhakas edustaja.

Varsin näppärää.

Kirjat tuotetaan "sosialisoidulla riskillä", mutta tuotto imuroidaan omaan fikkaan...

Nerokas systeemi!

On tää huimaavaa!

Härmässä vallitsee tilanne, jossa kaikki - tai lähes kaikki - itseään- taiteilijoina-pitävät ovat vapaa-ehtoisesti ja innolla prostituoineet itsensä. Valtion virallisiksi tai puolivirallisiksi huoriksi.

Surullista mutta totta.

"Sä Suuri ja Mahtava Valtio-Valta..."
(lauletaan Neuvostoliitto-Venäjän kansallishymnin säveleen)

Mutta ilmaiset kahvit ja pulla sentään.

Tosin vieraanvaraisuus oli mennyt alaspäin viime kerrasta, jolloin sai herkutella mustikkapiirakalla ja vaniljakastikkeella. Vieläkin on vesi kielellä... Kahvikin tarjoiltiin nyt pahvimukista!

Toisaalta HOK-Elanto on ollut kyllä reilu talo, osuuspääoman koron suhteen.

Keväällä tuli 7,35 euroa. Kun osuuden arvo on 35 egeä, tekee tuo huimat 21% korkoa! Riskitöntä sellaista! Kaikkien muiden etujen - kuten tämän tilaisuuden - ohella!

Näin tekee osuuskauppaväki!

Näinä finanssimarkkinoiden rajun turbulenssin aikoina aivan mahtavaa tuottoa.

Perkele, kun tuo osuuden arvo on vaan noin pieni! Ei pääse kunnolla
nautiskelemaan tilanteesta!

Illalla Engeliin "Rakkautta ja Anarkiaa" -festareille. Tasokasta tarjontaa riittäisi vaikka useampaan filkkaan päivässä.

Virolaisen nuoren ohjaajan René Vilbren "Mina olin siin" (I Was There) on tiukka paketti.

Stoori tietenkin epäuskottava, mutta menettelee, aikuisten satuna.

Kokoonpanoltaan pätkä on laadukkaampi kuin mikään viime vuosien kotimaisistamme.

No, olihan Olli Saarelan "Bad Luck Lovessa" noin kymmenen hyvää minsaa alussa, ennenkuin proggis lässähti. Kuten sittemmin ohjaajan koko tuotanto. Lööppijulkisuutta lukuunottamatta.

Virolaisessa paketissa moni asia sensijaan loksahtaa kohdalleen: Roolitus, leikkaus, musa...

Suomalais-virolaista yhteistyötä, muuten. Kuvio toimii!

Rakkautta ja Anarkiaa -festarit loppuvat huomenna. Vuorossa seuraa paluu leffa-arkeen: Stadissa on onnekas, jos kaupallisesta ohjelmistosta kerran parissa kuukaudessa löytää filkan, jonne kannattaa raahautua...

Onneksi Elokuva-arkisto sentään on olemassa. Liputkin vielä vain neljä egeä tsibale. Suomen Valtio - Republiken Finland nimittäin sponssaa!

Kiitos, Valtio,  tästäkin vähästä taloudellisesta tuesta!  Täytynee käydä elokuvissa mahdollisimman usein, niin kilahtavat tuki -eurot oikeaan osoitteeseen!

Oi Suuri ja Mahtava Valtio- Valta!
(Lauletaan Neuvostoliitto-Venäjän kansallishymnin säveleen).

(Vilna 30.9.2008)
 
   
   
   
   
   
   
   
   
  << arvostelujen etusivulle   Seuraava >>  
         
Etusivulle