Perjantai ja kolmastoista päivä, tammikuussa 2006: Matti Nykäs-filmin EnsiIlta. Vaasalainen leffateatteri on täyteen myyty. Yleisön keski-ikä lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä. Joukossa jopa viisikymppisiä.

Ei elokuvan tekijätiimiä ainakaan taikauskoisuudesta voi moittia - elokuvan nähtyään muutamasta muusta asiasta kylläkin.

Arvoisa Suomen Kansa. Vielä kerran: Matti Nykänen! Tuote, jonka viimeinen käyttöpäivä on ollut ohitse jo aikoja sitten, ja moneen kertaan. Mutta siis vielä ainakin tämä yksi rahastuskierros...

Mikä nerokkainta: Valtio on onnistuttu höynäyttämään mukaan maksumieheksi. Filkka on saanut erilaisia yhteiskunnan tukia puolisen miltsiä. Loistavaa liiketoimintaa Solar-Filmin porukalta. Ikään kuin Markus Selininin - Sedu Koskisen - Jussi Salonojan jengillä pikkurahasta olisi puute... -Näkyvät rahastavan Valtiota surutta tuolla "kylddyyri"-puolella.

Jokainen voi sitten itse tykönään laskeskella leffan tulonmuodostusta lippuhinnalla 8,50 euroa per piletti. Esim. puolen miljoonan katsojamäärällä tämä tekee Box Office -kilisevää pitkälti yli neljä miltsiä, plus dvd - ja telkkarioikeudet päälle sitten aikanaan.

Ja muistakaa, suomalaiset: Jokaisesta pääsylipusta Masan osuus on jotakin, eri lähteiden mukaan about 10 senttiä per tiketti. Kiva pieni iltalypsy Nykäsellekin. Lisäksi kaikilla pysyy omatunto puhtaana, kun Nykästä ei "riistetä".

Matti -leffan ennakkojulkisuus sai oman mausteensa viranomaisten sekoilusta ikärajan suhteen: Valituksen kautta ikäraja saatiin - tuottajien mieliksi - laskettua 15 vuodesta 11 vuoteen eli lisää maksavia asiakkaita. Emmekä olisi Härmässä, ellei jonkun lautakunnan joku naispsykologi olisi lehdessä hurskastellut elokuvan naissukupuolta "esineellistävästä" tyylistä. Sekä elokuvan Taina- että Mirva -vaimojen suhteen on vaan pakko kysyä, jotta kukakohan tässä oikein käyttää hyväksi ketä - vaiko kaikki toisiaan, tasapuolisesti?

Entä itse leffa?

Kuvitettua lööppikamaa Nykäsen tunnetuista vaiheista viimeisten noin viidentoista vuoden ajalta. Käydään läpi uran ja elämän pääpiirteet telkkariviihteenomaisen sketsinäyttelemisen tapaisella elokuvakerronnalla.

Starring "Babyface" Jasper Pääkkönen. Näyttelijä, jolla on varsin korkea moraali - tai ainakin tekopyhyys. Kaverihan kehuskeli jossakin haastattelussa, ettei ikinä, kuuna päivänäkään saa makua esim. ihmistä nöyryyttäviin Tosi-Tv -proggiksiin. Miten tämä Nykäs -leffa sitten niistä eroaa, ei ole tiedossa. Olkoonkin, että pätkän kohde on henkisesti sillä tasolla, että omaa häpeätilaansa tuskin edes käsittää.

Solar-Filmin saitilla samainen Jasper muuten kertoo rooliin valmistumisestaan senkin, että tuli siinä sivussa käyneeksi mäkihyppykurssinkin ja ponkaisseensa tuollaisia 80 - 90 metrin leiskauksia. Kunnia kuitenkin Pääkköselle siitä, että hemmo samassa yhteydessä toteaa vastuun asiassa siirtyvän kuulijalle...

Matti -leffan kantavana ideana näyttää olevan ajatus Matin "uhriudesta", jota Pääkkösen lapsenomainen roolihahmo tukee. Että Matti olisi ikään kuin vain jonkinlainen reppana, jota Hiihtoliiton pahat miehet, erilaiset siipeilijät, naiset ja media olisivat koko ajan käyttäneet hyväkseen.

Onkohan näin?

Kun on esimerkiksi telkkarin suorassa lähetyksessä nähnyt kännisen Nykäsen vittumaisen luonteen pilkahduksen, ei tuota voi purematta niellä. Sillä - sanotaan mitä sanotaan - jurrissahan todellinen luonteemme tulee esiin. Sekä tietenkin sängyssä...

Kaikki me armeijan käyneet tunnemme Nykäsen edustaman "kansan syvistä riveistä" löytyvän "persoonallisuus" -tyypin. Intissä he olivat alinta kastia, sosiaaliselta taustaltaan ja henkisesti. Kioskimurtaja-asteella, kuten Nykänenkin. Hänellä vaan sattui aikanaan olemaan yksi kapean alan erikoislahjakkuus, joka kantoi tyyppiä monta vuotta elämässä eteenpäin.

Entä sitten? Tarkoittaako jokin erikoislahjakkuus esim. taiteen tai urheilun alalla automaattisesti sitä, että henkilö saa panna ranttaliksi kaikki meille taviksille annetut velvollisuudet. Kuten työnteon ja raha-asioista huolehtimisen.

Pitäisikö Nykästä sääliä? Lehdet kiljuvat taas otsikkoja tyyliin "Kuka pilasi Matin elämän?"

Entäs jos vastuu onkin päähenkilön itsensä?

Kaverille on monta kertaa oikein petaamalla petattu mahdollisuuksia - myös taloudellisesti - saada "laiffinsa" kondikseen. Mikään ei ole kelvannut. Kaiken hän on sössinyt, ja kaatanut kurkusta alas. Sitten tietenkin säännöllisin väliajoin nousee kansanliike ylimääräisen urheilijaeläkkeen myöntämisestä Matille, nuorehkolle miehelle...

Hypyt on hypitty jo viitisentoista-kaksikymmentä vuotta sitten. Enää ne ovat palanen urheiluhistoriaa.

Entäs sitten Matti ja naiset?

Nykäsen avioliittoja leffassa käsitellään vain yhtä, joka lienee kooste useammasta, ainakin Tiina/Pia -kuvioista.

Niin, kyllähän Matti sai nuorena LaatuPilluakin, kukapa menestynyt, rahoissaan oleva edes jonkin näköinen heppu ei saisi. Jopa tyhmimmät, ja varsinkin he, kunhan ovat kuuluisia. Luonnonlaki.

Sankarillammehan on ollut tapana toitottaa, että HÄN jos kuka on kaveri, jonka ei ole tarvinnut, eikä tarvitse pillusta maksaa!

Ja kuten aina vastaavissa tapauksissa, tuollaiset heputhan ne kaikkein raskaimman hinnat pillusta juuri maksavatkin - olkoonkin ettei Matti tietenkään ole pystynyt ruokko -maksuistaan huolehtimaan. Se on jäänyt veronmaksajien huoleksi.

Nykäsen tapauksessa omakotitalo häipyy rainassakin alta pois, "kun avioehtoa ei tietenkään ollut". Niinpä. Tässä kohtaa katsoja pääsee nauttimaan myös elokuvan herkullisemmasta repliikistä: "Akka perkele tuli valmiiseen pöytään, ja nyt se haluu hotkasta kaiken!"

Miehen elämää: Niin kauan kuin massia riittää, riittää "ilmaista" LaatuPilluakin. Lopussa odottaa sitten Mervi... Ja Mervin luuviitonen.

Niin, vaimo ja kämppä lähtivät, taas kerran, mutta mitskut sentään jäivät - tosin eivät nekään lopullisesti. Arvokisamitalien tunnettu kohtalo käsitellään elokuvassa niin ikään.

Tosiaan, kyllä Matti -elokuvassa muutamaan otteeseen saa nauraakin, muttei oikeastaan koskaan vahingonilosta. Siinä suhteessahan tapaus Matti on lipsunut jo kauan sitten kuvotuksen puolelle kaikilta, joilla ylipäätään mitään inhimillisiä tunteita on jäljellä.

Melko suuren osuuden stoorissa saa Matin "laulajanura" nousuineen ja laskuineen. Karmeata katsottavaa - ja kuunneltavaa - se on, mutta Suomessa menee läpi ihan mikä vaan. Jopa Matti stripparina.

Järvenpään Casinon strippausjaksossa tarkkaavainen katsoja erottaa ilotyttöjen joukosta noin puolen sekunnin ajan myös "Suomen Kansan Yhteisen Uhrin" - teini-ilotyttö Henriikan. Näköjään seksi- ja aikuisviihde -alat sitten vetivät häntä puoleensa senkin jälkeen, kun tuo lain määrittelemä 18 vuoden "täysi-ikäisyys" -raja tuli täytettyä. "Paha parittaja" sitä vastoin lienee parhaillaan lusimassa Henriikka -kuvion johdosta. Näin meillä oikeusvaltiossa.

Roolisuorituksista ehkä nautittavimman filkassa tekee Elina Knihtilä Mirva/Mervinä. Ammattitaitoista näyttelijäntyötä, ja rooli antaa Mirvasta raadollistakin raadollisemman kuvan. Nyrkki puhuu perhe Nykäsen perheriitojen tuoksinassa. Eikä se läheskään aina ole Matin nyrkki. Ilmankos Mervi Tapola kuuluukin olleen juristien kanssa yhteydessä tuottajiin - turhaan.

Elokuvan "pahiksista" ihmetyttää, miksi kummassa Matti -ilmiön eräs pääarkkitehdeista, Nykäsen luottotoimittaja Isto Lysmä on jätetty pois? Hänhän 80-luvulla työllisti itsensä vuosia Nykäs-jutuilla. Seura-lehti teki erinomaista tiliä, joilla fyrkilla Yhtyneiden Kuvalehtien takana olevat laatukirjallisuuden kustantajat sitten pääsivät julkaisemaan kaunokirjallisuutta.. Näin se käy.

Matti -elokuva on keskinkertaista viihdettä. Sosiaalipornoa, jota yritetään hurskastelemalla selittää joksikin muuksi. Loistava bisnes -veto Solar-Filmin kultasormilta. Nyt tehdään Isoa Tiliä!

Tässä olisi ilmainen idea sinne tuottajaportaaseen: Odottakaa vielä vähän aikaa, mutta alkakaa jo valmistautuminen: Palmun Jussi!

Kun tämän herran viimeisin/viimeinen aviokierros lähiaikoina taas lopahtaa ja lööpit alkavat kirkua, olkaa valmiina. Siinäpä teille maukas aihe kotimaiseksi kassamagneetiksi. Mahdollisesti kiinnostavaa matskua myös kansainvälisesti. Ja eikun tukianomus Suomen Elokuvasäätiöön! Puolta miljoonaa vähempää ei kannata anoakaan.

Ajatelkaapa vaikka kohtausta muutaman vuoden takaa:

Jussi Palmu saapuu kiihtyneenä, jurvelossa, takki auki repsottaen, naama punaisena Strindbergin ravintolan yläkertaan Esplanadilla, jossa Katariina Wuoristo-Palmu on illastamassa julkkis-ystävättäriensä kanssa. Jussi alkaa haukkumaan Kataa. Viereisessä pöydässä Toni Halme seuraa tilannetta ollen juuri puuttumassa peliin, kun henkilökunta saapuukin nakkaamaan Jussin pihalle... Ja sitä rataa.. Aineistoa riittää taitavalle käsikirjoittajalle.

Kotimaista draama-viihdettä parhaimmillaan! Palmussa leffamaakareita odottaa todellinen kultakaivos!

Palmu -elokuvaa Suomen julkkiksien toilailuja rakastava kansa jaksaa tuskin odottaa!

(Tammikuu 2006)