Prostituution ylistyslaulu - ainakin melkein. Tässä kirja, jota lukiessa tulee tunne, että kirjoittaja MELKEIN alkaa ylistämään prostituutiota, vieläpä tieteellisestä näkövinkkelistä. Mutta ei! Desmond Morrisin "Hellyyden Anatomia" ikään kuin kiertelee ja kaartelee aihetta, on ihan lähellä - mutta ei kuitenkaan luovu perinteisestä "parisuhdeajattelusta”!

Teoksella on luotaantyöntävä nimisuomennos, vaikka opus osoittautuukin täyttä asiaa olevaksi tietopaketiksi meidän ihmis-apinoiden intiimikäyttäytymisestä. Alkuperäinen nimi "Intimate Behavior" piti jostakin syystä aikanaan, kirjan ilmestyessä suomennoksena v. 1972 vääntää noin löperöksi. Mahtoivatko ratkaisuun vaikuttaa kaupalliset näkökohdat, vaikea sanoa.

Englantilainen tiedemies Desmond Morris tuli kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomessakin varsin tunnetuksi kirjoillaan, joilla on paljonpuhuvia nimiä: "Ihmisten eläintarha" ja "Alaston apina". Sittemmin on ollut hiljaisempaa.

Teksti alkaa imeä mukaansa, kun Morris heti alussa tekee pelin hengen selväksi:

"Menetelmäni on etologiaan perehtyneen eläintieteilijän: tarkkailen ja analysoin eläinten käyttäytymistä. Tässä tapauksessa tutkittavana on ihmiseläin". Eipä jää mitään epäselvää. Elukoitahan tässä ollaan!

Eräänlaisena kantavana ajatuksena kirjassa on ihmiseläinten suunnaton, joko tiedostettu tai sitten tiedostamaton kaipuu läheisyyteen, hellyyteen, viime kädessä takaisin kohtuun ja äidin syliin asti. Morris näkee tämän voiman niin valtaisana, että se määrittelee lähes kaikkea inhimillistä käyttäytymistä, välillä verhoutuen mitä omituisimpiin vale-asuihin.

Yksi luku kirjan alussa on omistettu sukupuolisille kutsumerkeille. Laajan ja hauskankin katselmuksen saavat mitä erilaisimmat signaalit, joita lähetämme ja vastaanotamme periaatteessa jatkuvasti. Morrisin mukaan "koko ajan valmistaudumme tärkeään sosiaaliseen askeleeseen - askeleeseen, joka johtaa meidät ensimmäiseen alustavaan kontaktiin mahdollisen sukupuolikumppanin kanssa". Eli toisin sanoen haku on päällä, ja koko ajan.

Morris analysoi tässä kohtaa eri ruumienosien roolit kyseisessä pelissä. Tiedemiehen järjestelmällisyydellä käydään läpi häpy, napa, pakarat, sääret, vatsa, rinnat, iho, hartiat, leuka, posket, silmät, kasvot ja hiukset. Teksti tarjoilee aina välillä herkullista triviaa ihmiskunnan, tai sanoisimmeko erotiikan, historiasta tähän teerenpeliin liittyen. Kureliivit, kalukukkarot, epoletit, tyrnyyrit... - monenmoista viritelmää on aikojen saatossa esiintynyt vastakkaisen sukupuolen huomion kiinnittämiseksi juuri siihen aikaan muodissa olevaan ruumiinosaan.

Vatsasta kirjoittajalla on kiinnostava näkökulma. Tässä kohtaa - kuten muutamassa muussakin yhteydessä - hän toteaa ihmisen luonnollisen eliniän olevan n. 40 - 50 v., kuten aikaisemmin asianlaita olikin. Nykyiset noin 35 - 40 vuotta siihen päälle ovat pelkkää bonusta. Entisaikojen vanheneva mies säilytti asemansa enemmän sosiaalisen valtansa kuin nuorekkuutensa takia.
Viehättävä nuori neito ostettiin tai otettiin, ei viekoiteltu. Nykyajan miehelle taas pistäytymiset bordellissa ovat ainoita sukupuolisia yhteydenottoja, joissa ei tarvitse ajatella seksuaalista viehätysvoimaansa. Nuorekkuudesta ja sukupuolisesta kyvykkyydestä on luotu mahtavat kultit.
Kuntoiluvillitys ja erilaiset dieetit kukoistavat. Laihoillakin miehillä vatsalla on taipumus alkaa pompottamaan. Morrisin mielestä kaikkein parhaimmin vartaloaan kuitenkin hoitaisi rakastumalla yhä uudelleen, intohimoisesti. Sukupuolinen kiihtymys tai jatkuva sukupuolinen kiinnostuskin kun supistavat automaattisesti vatsalihaksia...

Haaremiaikaan lihava sulttaani vähät välitti läskeistään - hänen ei tarvinnut. Tästä johtui napa-tanssin kehitys: Isäntä oli liian lihava paritteluliikkeisiin, joten tyttöjen piti ottaa maskuliininen rooli häntä palvellakseen. Nämä haareminaisten näppärät liikkeet muodostavat itämaisen tanssin perustan, josta se jalostui nykyään yökerhoissa näkemäksemme tanssiksi.

Kiva pieni kuriositeetti on sekin, että orjamarkkinoilla punastuvista neitosista maksettiin hitunen extraa.

Desmond Morrisin mielestä ihminen on seksikkäin kädellinen. Perusteluina hän esittää, että päinvastoin kuin ihmisillä, muiden kädellisten seksuaalinen toiminta rajoittuu vain naaraan kuukautiskierron lyhyeen vaiheeseen. Muulloin naaraalla on vain vähän vetovoimaa urokseen. Ihmisillä sukupuolisesti aktiivinen kausi ulottuu lähes koko kuukautiskierron osalle, sekä lisäksi jopa raskausajalle. Ja nykyihmisen elinikäodotuksen huomioonottaen seksuaalisesti aktiivisen kauden voidaan odottaa venyvän noin puolen vuosisadan pituiseksi - oli partnereita sitten aina tai ei. Seksin korviketoimintoihin Morris palaa myöhemmin kirjassaan.

Eläintieteilijä Morrisin katsannossa oman nisäkäslajimme, ihmisen, käyttäytymiselle on ominaista, ettemme parittele hedelmöittääksemme munasolua, vaan hedelmöittääksemme suhteen.

Suhteen muodostumista Morris pitää ihmiselle luonnollisena käyttäytymismallina. Tai siis piti, alun neljättäkymmentä vuotta sitten. Maailma on kuitenkin tuossa ajasti kovasti muuttunut, ja olisikin kiintoisaa kuulla Desmond Morrisin kommentteja nykyisestä elämänmenosta, jossa sinkkuuntuminen tuntuu vain alati lisääntyvän.

Nuoren miehen ja naisen parinmuodostuksen - joka aina lähtökohtaisesti edellyttää asteittain syvenevää luottamusta tuohon partneriin ympärille hyörivän vierasjoukon keskellä - Morris jakaa 12 vaiheeseen:

1. Silmästä vartaloon
2. Silmästä silmään
3. Ääni äänestä
4. Käsi käteen
5. Käsivarsi olkapäälle
6. Käsivarsi vyötärölle
7. Suu suulle
8. Käsi päähän
9. Käsi vartalolle
10. Suu rintaan
11. Käsi sukupuolielimille

Siitin emättimeen.

Eli "Twelve steps to Heaven by Mr. Desmond Morris".

Todisteena listan "luonnollisuudesta" Morris pitää sitä, että rakastuneet parit haluavat pitää kiinni listan alkupään seremonioista sittenkin, kun ovat suhteessaan päässet jo Grande Finaleen nr. 12 asti.

Niin, siis RAKASTUNEET parit. Desmond Morrisille voidaan huomauttaa, että jokainen, joka on vaikkapa hotellin aamiaispöydässä tarkkaillut naapurissa istuvan vanhemman pariskunnan elehdintää, näkee että siitä alkaa olla "hellyys" tosi kaukana. Jäljellä ovat tottumus, ehkä pelko, taloudelliset sidonnaisuudet, läheisriippuvuus jnpp. Tuo suloinen mielenhäiriö, rakastuminen, on asia erikseen. Ja jos joku vielä tässä vaiheessa kuvittelee sen olevan pitkäkestoista tai peräti ikuista, kuuluu kyllä psykiatrin vastaanotolle.

Morrisin listaa kohtaan voidaan tehdä sekin muistutus, että nk. "Maailman Vanhimman Ammatin" parissa ohjelma on tavanomaisimmin varsin lyhyt ja ytimekäs:

1. Rahat kouraan
2. Siitin emättimeen.

Pienillä variaatioilla.

Raiskauksesta Morrisilla on kanta, jonka mukaan se olisi ihmisapinoille muihin eläimiin verrattuna helpohko toimenpide. Mielipide kummeksuttaa. Miksi meillä muuten olisi niin paljon epäonnistuneita raiskauksia? Ja onko raiskaus ylipäätään mahdollinen ilman emättimen kosteutta - siis kiihottumista?

Toisaalta kirjoittajalla on aivan oma käsitteensä, "taloudellinen raiskaus", jolla hän tarkoittaa - yllätys! yllätys! - ilotonta, rutiininomaista, taloudelliseen laskelmointiin perustuvaa avio-seksiä.
Epäselväksi vain jää, että kuka "raiskaa" ketä? Tässä kohtaan lukijalle muistuu mieleen Ingmar Bergmanin 1950 -luvun klassikkoleffan, Mansikkapaikan, repliikki: "Aviovuode on rakkauden hauta!"

"Parisuhteen" liiallinen korostaminen on Desmond Morrisin esityksen heikoimpia puolia, olkoonkin että teos on muuten niin ansiokas.

Kirjan ilmestymisen aikaan elettiin 1960 -luvun, "Vapaan Rakkauden" ajan jälkimainingeissa, ja ilmeisesti tästä syystä Morrisille kävi toinenkin arviointivirhe. Hän kuvitteli, että prostituutiota ei enää "tarvittaisi", se ikään kuin kuihtuisi pois. Nyt tiedämme, että toisin kävi.

Useassa kohtaa kirjassa korostetaan nykyaikaisen suurkaupunkielämän stressaavuutta. Olemme yhä kovemman paineen alla työelämässä, yhä suuremman tuntemattomien joukon keskellä, yhä hullummaksi käyvässä oravanpyörässä. Liikakansoitus suorastaan edellyttää vetäytymistä, varauksellista suhtautumista vieraisiin ja tekee ihmisistä yhä yksinäisempiä - keskellä väkijoukkoa. Siis "hellyydenkipeämpiä". Tilanne on paradoksaalinen.

Kirjan meriitteihin on luettava myös monissa kohtaan eläintieteilijän näkökulmasta todettu maailman ylikansoitus -ongelma, joka myös on omiaan lisäämään kaikenlaista vieraantumista. Vieraantumista itsestä, vieraantumista toisesta sukupuolesta, vieraantumista luonnosta, luonnollisuudesta.

Oman nisäkäslajimme, homo sapiensin, elekielestä kirjassa on sivutolkulla Morrisin havaintoihin ja runsaaseen lähdekirjallisuuteen pohjautuvaa analyysiä.

Kaikki käydään läpi: niin taputtamiset, vilkuttamiset, kättelyt (vasta noin 150 v. vanha käytäntö), sivelyt kuin sipaisutkin. Vieläpä kaikkine "alalajeineenkin". Unohtamatta kumarruksia ja niiauksia. Kirjan luettuaan katselee uusin silmin vaikkapa kätensä poskeaan vastaan painavaa tai jalkansa ristivää vierustoveria.

Koskettaminen on se ALKUPERÄINEN kommunikaatiomuoto, kuuluu kirjan viesti. Pitänee kutinsa.

Näin Morris:

"Hellä hyväily, joka jätettiin tekemättä juuri sillä merkityksellisellä hetkellä, jolloin sitä olisi kipeästi tarvittu, voi olla se teko tai pikemminkin laiminlyönti, joka lopullisesti tuhoaa ihmissuhteen. Kahden voimakkaan hallitsijan kohdatessa voi pelkästään se, että toinen ei huomaa vastata toisen hymyyn aiheuttaa sodan ja katastrofin. Ei siis ole viisasta nyrpistää "pelkälle" selkään taputtamiselle. Tunne-elämä koostuu juuri näistä pienistä tekijöistä."

Näinä uuskonservatismin ja kaikenlaisen nousevan tekopyhän moralismin aikoina on nautinnollista lukea pesunkestävän liberaalin, Desmond Morrisin seuraaviakin sanoja:

"(...) jos kaikki kireäilmeiset moraalin puolustajat syleilisivät toisiaan rakastavasti, hyväilisivät toistensa kasvoja ja suutelisivat toisiaan poskelle, he saattaisivat äkkiä tuntea, että on aika mennä kotiin ja antaa muun yhteiskunnan jatkaa ystävällistä, rakastavaa elämänmenoaan ilman heidän epätoivoista kateuttaan. Silti on tarkoituksetonta halveksia heitä, sillä yhteiskuntahan ompelee oman pakkopaitansa. Tämä väkeä kuhiseva ihmisten eläintarha jossa me elämme, ei ole mitenkään ihanteellinen ympäristö julkisille hellyydenosoituksille. Se kärsii liiasta ihmispaljoudesta; me törmäämme toisiimme ja pyydämme anteeksi, vaikka meidän pitäisi ojentaa kätemme ja koskettaa toinen toistamme; me syöksymme suin päin toisiamme päin ja sadattelemme, vaikka meidän tulisi syleillä ja nauraa. Joka puolella ympärillämme on vieraita ihmisiä joten me käyttäydymme pidättyväisesti. Muuta vaihtoehtoa ei näytä olevan. Ainoana korvikkeena on osoittaa hellyyttä sitäkin enemmän yksityiselämässämme, mutta se jää usein tekemättä."

"Epätoivoista kateutta". Niin juuri. Sitähän tuo moraalinvartiointi tuntuu olevan, tänäkin päivänä.

Kirjan loppuosassa tekijä paneutuu hellyyden korvikkeisiin, joita hän erittelee viisi päätyyppiä:

• "valtuutettu hellyys" eli nk. ammattikoskettelijat partureista lääkäreihin
• lemmikkieläimet
• ruoka, juoma, tupakka jne.
• esinehellyys nojatuoleista telkkuun ja vuoteisiin
• "omahellyys".

Oudohkoa on, ettei kirjoittaja sanallakaan käsittele huumeita, jotka lienevät nykymaailmassa yksi voimakkaimmista hellyyden korviketoiminnoista.

Tekijällä on oma teoriansa esimerkiksi sairauksien ja onnettomuuksien perimmäisistä syistä. Hän näkee niissä paljon sellaista "avuttomaksi heittäytymistä" ja huomionkipeyttä, joka johtuu juuri hellyyden puutteesta.

Lemmikkieläimistä riittää tarinaa niistäkin. Ilmiöhän on mitä mielenkiintoisin - suurkaupungit ovat puolillaan toinen toistaan yksinäisimpiä asukkaita, joiden käytännössä ainoa kosketusten kohde lemmikkieläin on. Voi sitä huolenpidon, hyväilyjen ja rapsutusten määrää - ja naapurille tuskin sanotaan edes päivää!

Korviketoiminnoista kirjassa omistetaan laajahko katsaus tupakoinnin mielettömyyteen. Morrisin mukaan koko massiivinen röyhyttely -ilmiö on vain eräänlaista paluuta tuttivaiheeseen ja sitä kautta emon tissin imeskelyyn. Epäilemättä asia juuri näin onkin. Tässä yhteydessä kirjoittaja ottaa esiin myös sen tosiseikan, että osa naisista todella tykkää suikkiksenteosta miehelle - saman tutti/tissi -kaipuun ilmentymää sekin. Sperma korvaa äidinmaidon. Englanninkielinen slanginimitys "lypsäminen" kertoo olennaisen.

Kirjan julkaisemisen jälkeen on maailma kuitenkin silläkin tavalla muuttunut ja muuttuu edelleen, että tupakointiin - kiitos valistuksen - ainakin länsimaissa ollaan samassa jonkunlaista tolkkua. Sen sijaan - edelleenkin länsimaissa, Yhdysvallat pahimpana esimerkkinä - ylensyönti ja liikalihavuus ovat saavuttaneet katastrofaaliset mittasuhteet. Lihavuudesta eri kerrannaisvaikutuksineen on tulossa ja jo tullutkin suurin kansanterveyden vihollinen. Ja mitäpä tuo turha napostelu muuta olisi kuin hellyydenkipeyttä, paluuta jonkinlaiseen oraaliseen vaiheeseen.

Edelleen ihmetyttää, että vaikka kohdassa hellyyden korvikkeet käydään läpi mitä moninaisimpia asioita, ja naisten hepenille omistetaan asiaankuuluvaa huomiota, autot yhtenä "esinehellyyden" muotona sivuutetaan täysin. Desmond Morrisin logiikkaa noudattaen nimittäin on helppo nähdä, minkälainen "paluu kohtuun" nykyaikainen, ylellisesti sisustettu, mukava auto kaikkine interiöörin herkkuineen voi olla.

Morris omistaa paljon sivuja "valtuutetun hellyyden", eli nk. ammattikoskettelun erilaisten ilmenemismuotojen kuvaamiseen. Hauskaa luettavaa on esimerkiksi hänen kuvauksensa hiushoidon yhteydessä koettavasta koskettelusta. Miehillähän tuo toimenpide on yleensä nopea ja karuhko. Naisilla taas varsinainen pitkäkestoinen rituaali kaikkine kommervenkkeineen. Eläintieteilijämme on tarkkaillut miesten tukanleikkuuprosessia, ja löytänyt "ilmaklipsaukset": jokaista tehokasta hiuksia leikkaavaa klipsausta seuraa lukuisia "ilmaklipsauksia", joilla ei ole järkevää funktiota. Mr. Morrisin mukaan "ne luovat vaikutelman päänahkamme tuntumassa tapahtuvasta vilkkaasta toiminnasta ja siten tehokkaasti lisäävät 'kontaktin moniaineksisuuden' tuntua".

- Näin siis tiedemies parturissa:-)

Hiushuollosta puheen ollen. Ruotsista tiedämme, että sikäläiset feministit ponnekkaasti ajavat sukupuolten välisten parturi- ja kampaamokäyntien samanhintaisiksi säätämistä. Siis 5-10 minuutin nopea, helppo työ samanhintaiseksi ehkä noin tunnin vaativan työsuoritteen kanssa. Onks järkee vai ei? Samapa tuo! Eläköön tasa-arvo! Tai ainakin tasa-arvo -idiotismi!

Ammattikoskettelijoita koskevan luvun päätteeksi Morris tuntuu melkeinpä heittäytyvän profeetalliseksi. Hän toteaa: "Kun nykyelämän stressit lisääntyvät, me ehkä näemme vielä keskuudessamme naamioitumattoman ammattikoskettelijan, joka myy syleilyjä kuin helmiä. Tai ehkä hänen palvelustensa ostaminen tulee aina olemaan meille liian suuri nöyryytys: joutuisimme myöntämään, että olemme epäonnistuneet aikaansaamaan kaipaamamme läheisyyden oman perheyksikkömme piirissä."

Tämän lähemmäksi prostituutiota oman ajattelunsa loogisena päätepisteenä Morris ei pääse. Ehkä hän oli vielä nk. "Vanhan Liiton Miehiä", ja aikakin oli toinen, 60 -luku Vapaan Rakkauden liikkeineen vielä liian lähellä. Ehkä hän taipui sovinnaisuuteen ajatellessaan toimintansa rahoituslähteitä jatkossa... Mene tiedä. Kiehtovaa olisi joka tapauksessa tietää Desmond Morrisin käsityksistä nykyelämästä. Stressi, kiire, liikakansoitus, yksinäisyys, vieraantuneisuus, kaikki hänen teoksensa ainekset ovat vain lisääntyneet kolmessa vuosikymmenessä. Ja nk. "parisuhteet" tulleet entistä levottomimmiksi ja lyhytkestoisimmiksi.

Mielenkiintoista on, että tekijä tuo noin selvästi prostituution yhteydessä esiin nimenomaan HÄPEÄN käsitteen. Noinhan se menee. Ajatus siitä ihmeellisestä, maailmojasyleilevästä "Rakkaudesta" on niin syvälle iskostettu useimpien länsimaisten nykyihmisten mieliin, että Suurta Tunnetta ollaan alati valmiit jahtaamaan. Maksoi mitä maksoi. Vaikkapa avioliittoon asti. Ja täysin riippumatta siitä, mitä tosiasiat puhuvat puolestaan.

Ennen puhuttiin "naimakaupasta" - nyt "rakkausavioliitosta".

Kerran eräs prostituoitu kertoi, miten nuoret, komeat, hyvinpukeutuneet miehet hänelle inttivät, että juuri HE eivät suostu maksamaan seksistä. Heidän ei tarvitse! He saavat seksiä muutenkin. Kyseinen "Langennut Nainen" hymyili vinosti ja totesi, että juuri tuollaiset nuorukaisethan kaikkein raskaimman hinnan seksistä maksavatkin. Tavalla tai toisella. Ennemmin tai sitten hieman myöhemmin.

Niin, avoin prostituutio pysynee marginaali-ilmiönä ainakin "nähtävissä olevan tulevaisuuden". Muutamassa maassa - Hollanti, Uusi-Seelanti, osittain Saksa - ilmiöön on kyetty suhtautumaan järkiperäisesti ja kiihkottomasti. Itä- Euroopan entisissä kommunistimaissa "vapaa markkinatalous" jyllää tälläkin sektorilla. Meillä täällä Pohjolassa sen sijaan puhaltavat kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden hyytävät viimat... Marraskuussa Eduskunta ottaa taas käsiteltäväkseen mielisairaan seksin ostokielto -lain, joka jossakin muodossa säädettäneen. Ikään kuin seksi ylipäätään voisi ollakaan muuta kuin maksullista.

Rahan ja Rakkauden ikiaikainen liitto... - Niin, Desmond Morrisin sanoin: "yhteiskunta ompelee oman pakkopaitansa".

Kukapa tietää, ehkäpä Mister Morris nykymaailmassa edustaisi jonkunlaista "inhorealismia" prostituutiokysymyksessä. Ehkäpä "parisuhteen" korostaminen olisi jäänyt - ja "naamioitumattomat ammattikoskettelijat” ottaneet tuon paikan?

Joka tapauksissa kaikkien julkaistujen tilastojen ja tutkimusten mukaan KESKIMÄÄRÄINEN seksitiheys esimerkiksi suomalaisilla on noin 1 - 2 kertaa viikossa. Kansakoulun matematiikalla on laskettavissa, että jos miespuolinen henkilö onnistuu välttämään tuon normaalitapauksessa yhden raskaimmista taloudellisista rasitteistaan, 18 vuoden elatusvelvollisuuden tai useampia, voi ne rahat satsata huoletta Desmond Morrisin mainitsemien "naamioitumattomien ammattikoskettelijoiden" hellään tai vähemmän hellään huolenpitoon. Tulee halvemmaksi, ja välttyy parisuhteen aikaansaamilta ikäviltä oikeusriidoilta. Ja muiltakin riidoilta.

Entäs sitten Rauhan ja Rakkauden Apostoli John Lennon, joka viimeisinä vuosinaan (ennen kuin sai kuulan kalloonsa) sitten kuuluikin olleen  New Yorkin bordellien vakioasiakas. No, ihmekös tuo - karmea kohtalohan oli joutua Yoko Onon kanssa tekemisiin... Poor bastard... "Make Love, Not War!" "Give Peace a Chance!"

Desmond Morrisin sanoma? Tuo vanha tuttu 60 -lukulainen slogan: "Kosketelkaa, ihmiset, toisianne!" Aina "intiimiin frontaali-syleilyyn" asti!

Koko asian ydintä, orgasmia, kirja käsittelee tuskin ollenkaan. Kummallista, sillä sehän on koko pariutumisriitin päätepiste. Ainakin jos jätetään nuo "Rakkauven Hetelmät" - lapset - pois. Kuten jätämmekin - toistuuhan termi "ylikansoitus" Morrisin kirjassa kiitettävän usein. Voihan tietenkin olla, että kirjoittaja on tietoisesti rajannut orgasmin esityksensä ulkopuolelle - kenties oman teoksensa arvoiseksi.

On aika palauttaa tämä kirja kiertoon. "Vapauttaa" teos. Mukavaa, että "kirjojen vapauttamisaate" leviää nuorisonkin keskuudessa ja netissä. Mitäpä noita kirjoja turhaan hyllyyn haalimaan, pölyttymään. Kierrätykseen vaan!

Maanantaina 12.9.2005 noin klo 12.00 alkaen Desmond Morrisin ansiokas "Anatomy of Intimacy" löytyy sieltä, mistä se pari viikkoa sitten luettavaksi otettiin: Helsingissä Nervanderin- ja Aurorankatujen kulmassa sijaitsevasta Kahvila Soihdusta.

(SYYSKUU 2005)