|
Kiva valokuvaaja? |
||||
 Miten olla kiva valokuvaaja? Mukava mies? Yhteistyökelpoinen? Kas siinäpä pulma. Syyskuussa 2010 tuli meiliä eräältä postikortiasiakkaalta Savonlinnasta. Olivat tekemässä esitettä, ja halusivat käyttää Olavinlinna -kuviani siinä yhteydessä. Kauhea kiire, tietenkin. Sehän kuuluu asiaan. Kuviossa oli mukana joku kuopiolainen mainostoimisto. AD:t ja kaikki pelissä. Olin reissussa Keski-Eestissä, ja arvasin heti ettei tuosta tule mitään. Ajattelin kuitenkin pelata hieman aikaa, ja kyselin tietoja minkälaista brosyyriä ollaan suunnittelemassa. Kokoa, painosta, nettikäyttöä jne. Hermostuneita vastauksia tyyliin "No sano nyt koska voit meilata kuvat meille ja mitä ne maksavat". Vaikea tilanne. Kun kyseessä on oma asiakas. Lopputulos näyttää toivottomalta, mutta "lapsi ei saisi lentää pesuveden mukana". Eli miten säilyttää tuo asiakas edelleenkin tärkeänä postikorttiasiakkaana, vaikka kuvien käytöstä ei mihinkään diiliin todennäköisesti päästäkään? No, ratkaiseva tikki oli kun - kuten arvasinkin - asiakas ilmoitti haluavansa IKUISET oikeudet. Minkäänlainen määräaikainen soppari ei tule kyseeseen, kuten arvasinkin. Niinpä niin. Tällä saitilla olevat viisi Olavinlinna -kuvaani ovat hyviä. Osa jopa erittäin hyviä.  Itsekehusta ei tietenkään ole kysymys - kuka nyt itseään kehuisi, sehän olisi sopimatonta! ;-) Mutta pakko tunnustaa, että Olavinlinna -kuvien suhteen mulla on käynyt Joulu. Toisaalta, olenhan noihin fotoihin satsannutkin. Aikaa ja vaivaa. Kuvat ovat KruununJalokiväni. Useita painoksia postikortteina. Niitä on käytetty tilauspostikorttien taustoina, kirjojen sivuina... Loppua ei ole näkyvissä. Sensijaan tämä asiakas on pelissä ehkä muutaman vuoden, korkeintaan. Henkilökunta vaihtuu tiheään, kuten se matkailualalla tekee. Firmojen omistussusuhteetkin muuttuvat. Siis että mun pitäisi jostakin mitättömästä - sillä pienestä summasta joka tapauksessa on kysymys - luovuttaa KruununJalokivieni oikeudet? Täydet oikeudet, ja ikuisiksi ajoiksi? Ei käy. Sitten kun tämän yrittää niin ystävällisesti kuin mahdollista kertoa, suututaan kuitenkin. Asiakkaat eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää tuollaista. Heille kuvat ovat - näin digiaikana, nettiaikana - vaan räppäyksiä. Kun sitten parin päivän päästä takaisin Helsingissä avaan sähköpostin, löytyy sieltä vielä närkästynyt meili. "Emme sitten päässeet yhteistyöhön kanssasi ja otamme kuvat muualta". No, siinähän otatte! Kampanjaan satsataan maltaita, mainostoimiston ja kalliiseen AD:hen, painokulut mittavat - ja kuva pitäisi saada aivan viime tipassa, mielellään ilmaiseksi. Täysine ja ikuisine oikeuksineen! Senkin sitten tietää, millainen kuvien kohtalo olisi ollut, jos mainostoimisto olisi saanut ne käsiinsä "täysillä ja ikuisilla käyttöoikeuksilla". - Sitten saa maineen että on "vaikea ihminen". Joo joo. - Toisaalta. Tätähän tämä on aina ollut, ja kärjistyy vaan. Lopputuloksen näkee sitten painotuotteiden laadusta. - Mutta minä ajattelin jatkaa noiden muutaman Olavinlinna -kuvani kanssa toiminnan loppuun asti! (UniqueHotell Mihkli, Tallinna 4.10.2010)  |
||||
| << Arvostelujen etusivulle | ||||
