Foto Signe Brander: "Yhteistyö päättyi riitoihin..." |
 |
|||
|
Helmikuu 2010. Helsingin Kaupunginmuseolla Foto Signe Brander -näyttely Hakasalmen huvilassa. Vapaa pääsy. Näyttelyteksteistä ja Douglas Sivénin ohjaamasta lyhytelokuvasta jää päällimmäisenä mieleen lause: "Yhteistyö päättyi riitoihin..." Siis Signen yhteistyö Helsinki -kuviensa tilaajan, silloisen Muisnaismuistolautakunnan kanssa. _ Niin juuri. "Yhteistyö päättyi riitoihin..." Kuulostaa niin tutulta. Ei mitään uutta auringon alla! - Kiintoisa yksityiskohta tuokin, ettei mainitussa muutoin hymistelevässä lyhytelokuvassa kerrottu Signen surkeasta lopusta: Hänhän kuoli Nikkilän mielisairaalassa sotavuonna 1942 nälkään, sadan muun potilaan ohella. Heidät haudattiin joukkohautaan. Fakta. Lähde: Wikipedia. Lainaus: "Hautuumaa on tällä hetkellä (2006) osittain kaatuneen metalliverkkoaidan ympäröimä täysin hoitamaton ruohikkoinen metsäalue, jossa on suljetun portin ohella vain kolme jäljelle jäänyttä kaatunutta hautakiveä 1930- ja 40 -luvuilta". - Signe Branderin elämänkerrallisen tosiasian sievistely tässä Kaupunginmuseon järjestämässä näyttelyssä on yhtä naurettavaa yritys, kuin jos jossakin Vincent van Gogh -proggiksessa yritettäisiin häivyttää pois kuuluisa korva -episodi. - Foto Signe Brander -näyttelyssä ei kai haluttu tuoda "ikäviä puolia" esiin. Ettei "pilattaisi tunnelmaa". Keski-ikäiset, keskiluokkaiset, usein andra inhemskaa puhuvat harmaatukkaiset helsingforssilaiset näyttelyvieraat tuossa Signen kuvia ihastelevat ja kommentoivat... - Miltäs kuulostaisi - tai näyttäisi - näyttelytekstien yhteydessä?: "Klassinen Helsinki -kuvaaja Signe Brander kuoli nälkään Nikkilän mielisairaalassa sotavuonna 1942. Haudattiin joukkohautaan." - Toisaalta eiväthän toisen kansalliskuvaajamme, Into Konrad Inhankaan loppuvuodet olleet mitenkään hääppöisiä... Vaikka Wikipedia niistä häveliäästi vaikeneekin. - Signen kauniita, nostalgisia Helsinki -kuvia on myynnissäkin postikortteina Hakasalmen huvilan aulassa, 50 senttiä kipale. Kaupunginmuseon omaa kustannusta. Siis vähintäin puolet alle markkinahintojen. Kas, kun julkisella toimijalla ei ole niin kuluista ja katteista väliä, päinvastoin kuin pienyrittäjillä... - Jotenkin tulee mieleen sekin takavuosien kustantaja, joka erään niin ikään edesmenneen kuvittajaklassikon töitä vuosikausia postikorteiksi painatti. Tehden hyvää tiliä. Kerran, kun tuli asiasta puhetta, totesimme että kyseinen postikorttitaiteilija aikanaan kuoli vailla omaisuutta. Perunkirjoituksessa jäämistöstä löytyivät ainostaan työvälineet. Tähän kustantajamme totesi aikovansa käydä viemässä kynttilän kyseisen postikorttitaiteilijan haudalle. Just joo.. - Signe Branderille maksettiin kuvista viisi tuolloista markkaa kipale. Summa vastasi muurarin tai kirvesmiehen päivätienestiä. Yhteistyö Muinaismuistolautakunnan kanssa kesti kuutisen vuotta, ja tuloksena syntyi noin 900 kuvaa. Nopea laskutoimitus: Tuohon aikaan lauantait olivat työpäiviä. Laskemme vuoteen 270 työpäivää. Ammattimiehen ansiot 270 pv x 5 markkaa x 6 vuotta tekee 8.100,- tuolloista Suomen Suuriruhtinaskunnan markkaa. Signen ansiot kuudessa vuodessa tästä projektista: 900 kuvaa x 5 markkaa tekee 4.500,- Suomen Suuriruhtinaskunnan markkaa. Huomattavaa on, että todennäköisesti Signe, päinvastoin kuin muurarit ja timpurit, maksoi kulunsa joko osittain tai kokonaan itse. Esimerkiksi lasilevyt joille hän kuvasi olivat kalliita. Toki ylläoleva laskelma on suuntaa-antava. Kenties Signellä noina vuosina oli muitakin tienestejä? Mutta lopputulokseksi jää kuitenkin: Valokuvaus oli tuolloin, kuten nytkin, matalapalkka-alaa. Rikastumaan ei pääse. Nykyäänkin valokuvaajien ansiot tuppaavat ammattivertailuissa jäämään aivan sinne hännille. - Ylläoleva ei tietenkään mitenkään pyri väheksymään muurarien ja kirvesmiesten aikaansaannoksia. Kun hyvät ammattimiehet tuolloin noina samoina vuosina pystyttivät vaikkapa Krunikan Jugend -taloja... Kestävää, kaunista rakennuskantaa. Talot ovat tuottaneet Hyvää jo toistasataa vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Ammattilaiset ovat palkkansa ansainneet! - Ajat muuttuvat. Helsinki muuttuu. Jotkut kuvat kuitenkin onnistuvat kestämään Ajan. Läpäisemään sen. Tietyt toiset asiat pysyvät ennallaan. Kuten: Artisti maksaa! Tai, hetkinen... Ei aivan aina, kuitenkaan... Joskus Yhteiskunta/Valtio, siis veronmaksajat maksavat. Tai Suomen lottokansa. Maksaa - tai itkee ja maksaa. Mutta maksaa kuitenkin, halusipa sitä tai ei. Kuten näiden Kruunun-Kuvaajiemme tapauksessa: Kalervo Ojutkangas, Hannu Hautala, Eero Murtomäki, ketä heitä onkaan - sekä tietenkin Pentti Sammallahti. Jälkimmäinenhän jää historiaan Suomen kaikkein aikojen ajallisesti kauimmin julkisin varoin tuettuna fotarina. Valtion 15 -vuotinen apuraha myönnettiin vähän yli nelikymppiselle, parhaissa vuosissaan olevalle miehelle, ja siihen junailtiin vieläpä jatkoa-aikaa. Kohta lieneekin jo taiteilija-eläkkeen vuoro. Hannu Hautalalle (niin ikään 15 -vuotisen nauttija) tuo himoittu valtion taiteilija-eläke myönnettiin "ylimääräisenä" hiljattain. Mikä ei tosin hillinnyt yhä uusien H. Hautala -kuvatuotteiden tulvaa eri formaateissa eri kustantajien toimesta - jopa oman kotipostini hyllyille. Pikemminkin kaupallisen julkaisun tahti näyttäisi Hautalan tapauksessa "eläkkeellejäämisen" jälkeen vain entisestäänkin kiihtyvän... Anteeksi häiriköintini. Kaikki johtuu varmaan sivistymättömyydestäni. Totesinhan tuossa alussakin, että maininta Signe Branderin nälkään kuolemisesta sodan aikana Nikkilän mielisairaalassa ja viimeisen leposijan löytymisestä joukkohaudassa on oleellista dataa. Kunnolliset ihmisethän sivuuttavat tuollaisen kiusallisen tiedon, eikös niin? Keskitytään vaan kauniisiin kuviin! (Helsinki - Helsingfors, Töölön Kirjasto - Tölö Bibliotek, 28.2.2010.) Illalla oli ilo toimittaa erääseen helsinkiläiseen hotelliin sinne tilatut 2500 Helsinki Highlights  By King of Helsinki -postikorttia! |
||||
| << Arvostelujen etusivulle | ||||
