Huh-huh!

Mikä meno, mikä veto, mikä lento!

Remeksen teksti imaisee mukaansa ensimmäiseltä sivulta alkaen. Heti alussa käy selväksi, että tässä meillä on kotimainen, täysin "kansainvälistä tasoa" oleva ellei paljon parempikin jännitysviihteen Mestari.

Tosin tämä oli jo toinen Remekseni, joten asia ei tullut yllätyksenä.

Ensimmäinen oli "Itäveri", jonka teemana siinäkin oli tavallaan Suomen ja Venäjän yhteiset kipupisteet, jännällä tavalla henkilökohtaiselle, suomalais-venäläiselle perhetasolle vietynä. Veljekset kuin ilvekset. Itseään ei pääse pakoon. Eikä naapuriaan.

Tarina etenee jouhevasti, elokuvamaisin kohtauksin, mielenkiintoisella tavalla juonenpätkiä limittäen. Tulee vain ajatelleeksi, kuinka ylipäätään on kirjoitusvaiheessa mahdollista pitää tämmöistä stooria "kasassa". Onkohan Remeksellä seinällä piirrettynä kaaviokuva romaaniensa tapahtumien etenemisestä?

Kuitenkin "Ruttokellot" on helppolukuinen, juonen monikerroksisuudesta huolimatta. Kappalejako toimii. Sopivan lyhyitä pätkiä.

Sivuja järkäleessä on noin neljä ja puolisataa, mutta miltään urakoinnilta ei lukeminen pääse missään vaiheessa tuntumaan. Kirjaa tulee kannettua mukana koko ajan, ja aina sopivan tilaisuuden tullen muutama henkeäsalpaava sivu eteenpäin...

Ammattimiehen nikkaroimaa sujuvaa kerrontaa. Kuin hyvän kirvesmiehen työnjälkeä.

Ja mikä taustatyö! Mikä detaljien runsaus! Kerrassaan vaikuttavaa!

"Ruttokellot" näkyy ilmestyneen vuonna 2000. Syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien valossa se vaikuttaa profeetalliselta: Anthrax, biologinen terrori-isku, aerosolisumutus pienlentokoneesta - kaikki se löytyy tästä stoorista! Samoin Suomen huippupoliitikkojen Stasi -kytkennät ovat mukana. Ennen kuin Rusi -farssi alkoi!

Kriminaalipsykologiakin tulee tutuksi. Opimme mm., että - nyrkkisäännön mukaan - valehdellessaan oikeakätinen katsoo oikealle ja vasenkätinen vasemmalle. Hyvä tietää. Täytyypä pitää mielessä ja tarkkailla kanssaihmisiä tuota taustaa vasten. Vai oliko se sittenkin päinvastoin:-)?

Detaljien runsaus ja juonirakennelman pitävyys on tosin välillä hieman liiallistakin. Esimerkiksi jossakin kohdassa lukija toteaa että "ai niin, nyt puhutaan siitä sängyn seinänpuoleisesta sivulaudasta, joka esiintyi kymmenkunta sivua aikaisemmin". Kunnia kuitenkin kirjoittajan perfektionismille.

Ainoa lapsus sattui silmiin sivulta 138: Teksti puhuu Jugoslavian Timisoarasta, kun pitää tietenkin olla Romanian Timisoara. Paikkahan oli tapetilla päivittäin silloin Romanian diktatuurin kaatumisen aikoina. Outoa sinänsä, ettei virhettä ole korjattu, tässäkin kopiossa on merkintä "kahdestoista painos".

Ilkka Remeksen teksti on taloudellista, mutta tehokasta. Otetaanpa vaikka lause: "Pentti Juvonen hankasi etusormensa kynnellä peukalon hankaa." Miten hyvin rakennettu virke!

"Ruttokelloista" löytyy myös osuvaa "edustuksellisen demokratian" (eliitti päättää!), median (myynti ratkaisee!) ja politiikan (vallanhimosta on kyse!) kritiikkiä.

Juoni sinänsä on uskomaton, kaikkine käänteineen. Mutta ei haittaa! Tämä toimii, toimii ihanasti! Viimeiselle sivulle asti: Suomen Tasavallan Presidentti toteaa kesken lehdistötilaisuutta ja suoraa lähetystä medialle, että olette tulleet hakemaan sensaatiota, enkä petä teitä, ja... Jotenkin kaikki tuntuu niin uskottavalta.

Remeksen kirjoja on myyty valtaisia määriä, ja hän on päässyt tekemään tiliä. Yhtenä harvoista suomalaisista kirjailijoista. Suotakoon se hänelle, hän on menestyksensä ansainnut.

Suomalaiset! Olkaamme iloisia ja ylpeitä, että meillä on joukossamme omalla äidinkielellämme kirjoittava maailmanluokan jännitysviihdekirjailija, Ilkka Remes!

Ja nettisivutkin olivat hienot. Liityin heti uutiskirjeen postituslistalle.

(HUHTIKUU 2005)