|
Kotimainen elokuva
on elänyt voimakasta kaupallista buumia nyt muutaman vuoden ajan.
Uusi tekijäpolvi on löytänyt yleisönsä: katsojamäärät
saattavat nousta muutamassa tapauksessa vuodessa jopa satoihin tuhansiin.
Eräs keskeisimmistä toimijoista on ollut tuottaja-kultasormi
Markus Selin.
Selinin tuotantoa on tämäkin Aleksi Mäkelän ohjaama
Reijo Mäki -filmatisointi. Mukana suurin piirtein koko tämänhetkinen
tunnetuimpien filminäyttelijöittemme kärki: Samuli
Edelman, Juha Veijonen, Laura Malmivaara jne.
Hyvin on leffa "tuotteistettu": Ennakkojulkisuus massiivista.
Suositun dekkarikirjailija Reijo Mäen "brändi"
tukee filkkaa. Musapuolesta vastaavat mm. Eput, joilta saatiin elokuvaan
hittibiisi "Suolaista Sadetta", joka toimii kyllä ihan
itsenäisenä tulevana Eppu -klassikkonakin. Julkkisravintoloitsija
Sedu Koskinenkin häärää mukana, ainakin krediittien
mukaan. Mikä hänen panoksensa sitten lieneekään...
Näistä "raaka-aineista" kun laitetaan leffa kasaan,
on lopputulos enemmän kuin osiensa summa. Siis KAUPALLISESSA
mielessä.
Entä pätkä noin niinkuin leffana?
No joo. Aika kevyttä kamaa. Tää on taas tätä.
Onhan näitä nähty.
Ajoittain tulee mieleen kotimainen sketsiviihde. Huumoria, huumoria!
Voiko yleisöä enempää kosiskella kuin tuossakin
kohtauksessa, jossa pornokaupassa mutustellaan suklaakulleja? On se
niin hauskaa, ja rohkeata! Voi että nuo taiteilijat ja näyttelijät
uskaltavatkin!
Välillä menevät tietyt jutut tahattoman komiikan puolelle,
kuten esimerkiksi Jorma Tommilan esittämä "pahis"
kaikessa karikatyyrinomaisuudessaan...Ylipäätään
elokuvassa välillä tuntuu, että ollaan katsomassa filmattua
sarjakuvaa...
Entäpä kohtaus, jossa korruptoitunut, peep-show -koukussa
oleva jepari Samuli Edelmann käy privaatissa ja vonkaa - huonolla
menestyksellä - seksiä? Tytön mukaan se "ei kuulu
hänen toimenkuvaansa". Olisikohan tekijätiimissä
jollakin kenties jäänyt jotakin poliisia vastaan hampaankoloon?
Maistuikohan kosto makealta?
Vilkaisu illan yleisöön Tornion VPK:n (liput vain 7 euroa!)
mukavasti kulahtaneessa salissa kertoo elokuvan kohderyhmän olevan
tavallistakin tavallisempia taviksia. Heille ehkä vajaa parituntinen
"gangsta-glamuuria" perjantai-iltana tuottaa jotakin kicksejä.
Jaksaa taas istua ammattikoulussa tai marketin kassana seuraavan viikon.
Leffalle pisteitä siitä, että tarinassa sataa lähes
koko ajan. Ihan hyvä idis, tuskin ennen Suomessa käytettykään.
Stoorista sen verran, että onko tosiaan tarkoitus kertoa, että
kotoinen alamaailmamme ryssii hommat, ja lopussa yksityissuihkarilla
saapuvat Idän Isot Pojat korjaavat potin? Näinkö se
todellakin menee?
Sitten nämä meidän TV:stä tutut näyttelijämme.
Tuossa on takavuosien tyttöjen suursuosikki, joka lauloi ennen
hempeitä lauluja pehmeällä äänellään.
Nyt parikymmentä kiloa plösähtäneenä, ja
perheenlisäystäkin saaneena, värikuvalehtien mukaan.
Hänelle on käsikirjoituksessa varattu palanen järjetöntä
väkivaltaa: Vastapuolen naamaa asvalttiin vaan! Sama näyttelijä
muuten, joka tämän Aleksi Mäkelän "Häjyissä"
monotti maassa makaavan poliisin kasvoja niin, että rutina kävi.
Onks järkee? A j a t t e l e v a t k o tällaiset näyttelijät
ylipäätään mitään?
Tuossa on tuo keskinkertainen, keski-ikäistyvä naisnäyttelijä,
joka on seiskojen vakiokamaa. Milloin ihmissuhde-sotkujensa takia,
milloin hävittyjen oikeusjuttujen takia. Hän valittaa kuulemma
hoviin, ja häviää taatusti sielläkin. Tosin hän
ei itse tiedä sitä vielä. No, siitähän saadaan
sitten taas tilitys, "yksinoikeudella".
Toisaalta onhan naispääosassa ihana Laura Malmivaara. Hän
on kyllä niin maailmanluokan elokuvanäyttelijä, että
sääli nähdä hänen lahjojaan tuhlattavan tämmöiseen.
Jollakin isommalla kieli-alueella hän olisi megatähti. Noilla
eväillään.
Eli vähän liian tuttuja nämä näyttelijät.
Luulisi Suomesta löytyvän uuttakin verta. Ei kai se näyttelijöiden
työllisyystilannekaan niin kaksinen ole. Uusia kasvoja peliin
vaan!
Joku voisi muuten ajankulukseen laskea, kuinka monta kertaa sana "vittu"
tässä hengentuotteessa toistuu. Veikkaamme, että sata
ei riitä. Siitä puhe, mistä puute?
Jos jotakin positiivista yrittää keksiä, niin ehkä
on hyvä, että tietynlainen elokuvanteon traditio kuitenkin
säilyy Suomessa. Voihan sieltä joskus sitten taas putkahtaa
esille jokin merkkiteoskin. Jos ilmestyy joku, jolla oikeasti on jotakin
sanottavaa. Jotakin uutta erityistalenttia. Matti Kassilan upeasta
"Elokuusta" joskus 50 -luvulta, starring Toivo Mäkelä,
on jo kulunutkin hyvän aikaa.
Varmaan tällä Reijo Mäki/Aleksi Mäkelä/ Markus
Selin -sabluunalla tuotetaan lisää näitä Vares
- juttuja, nyt kun pää on auki ja kassakone kilisee iloisesti.
Poistumme pimenevään elokuun yöhön Torniossa.
Puiden lehtien havinassa on jo syksyinen sävel. Sataa. Tosiaan:
Takaisin sateeseen!
Fillarilla leirintä-alueelle. Tuttu hahmo tulee vastaan. Hänellä
roikkuu rämän pyöränsä ympärillä
toistakymmentä muovikassillista tyhjiä flindoja. Pullo-Eki!
Hänestähän oli lehdessäkin juttua taannoin. Tuo
vanhus elää jo palvelutalossa, mutta kerää pulloja
kaiket päivät. Ja tekee pullotienesteillään useita
ulkomaanmatkoja vuodessa. Jututamme miestä: "Eki,
minne seuraavaksi?" "Indonesiaan!"
Sillä lailla! Hyvä, Eki, ja menestystä! Olet oikealla
asialla! Pysyy skarpimpanakin kuin nuo palvelutalon muut vanhukset,
ja kysymys on verottomasta liiketoiminnasta. Marjojen myynnin ja katusoiton
ohella niistä viimeisistä, nyt kun verottaja on alkanut
iskeä vosuihinkin, ja jatkoa todennäköisesti seuraa...
Mökissä leirintäalueella on kuuma, patteri on hohkanut
täysillä. Makoilen hetken ja lueskelen dekkaria. Kissa kurkistaa
sisään. Kyse on kotimaisesta dekkarista, niiden taso on
noussut aivan huimasti. Nautittavaa tekstiä. Omalla äidinkielellä
kirjoitettua.
Kirjailijan nimi ei ole Reijo Mäki, eikä äskeisen "työnäytteen"
perusteella tule olemaankaan. On niin paljon hyviä, lukemattomia
kirjoja, että miksi tuhlata aikaa moiseen roskaan.
(SYYSKUU 2004) |
|