|
||
KAZIMIERZ Krakova, torstaina marraskuun kymmenes, 2010: Kansallinen pyhä, Puolan itsenäisyyspäivä. Puolalaiset juhlivat, koska aikanaan Ekan Ison Rähäkän jälkeen juuri tänä päivänä vuonna 1918 Versaillesin Rauhankongressissa saatiin Puola takaisin Euroopan kartalle. Liikeet kiinni, pakko jäädä päiväksi odottamaan huomista ja asiakaskäyntiä. Aamulla herätys kantapaikassa, Hostel Decossa, ja sitten sightseeing -kierrokselle.  Ei meitä lähde Krakovan Vanhan Kaupungin Stare Miastolta kävelemään kuin kolme henkilöä: Pari hollantilaista naista ja meikäläinen. Opas, nuori heppu, on historian maisteri. Torilla sijaitseva Sukiennice -rakennus, kuulemma "maailman ensimmäinen kauppakeskus", tuo jotenkin mieleen Venetsian. Samoin kuin koko tori. - Ei ihme, saammekin pian kuulla että monet keskeiset arkkitehdit tulivat tänne Italiasta. Onneksi ei sada, ja aurinkokin välillä paistaa. Kaverilta tulee juttua solkenaan, mutta puolalaiseen tapaan hänen enkkunsa on rasittavan kuuloista. Otamme kurssin kohti Kazimierzin aluetta Wawelin linnoituksen kautta. Arkkipiispa pitää Wawelin kirkossa juuri saarnaa uskonnollisille polakeille. Saarna kantautuu ämyreistä linnan pihalle, jossa iso joukko ei ole mahtunut kirkkoon sisään. Liepeillä parveilee uniformuväkeä. Pakko todeta, etta täkäläiset uniformuissaan ovat lähinnä koomisia ilmestyksiä. Jotenkin puolaisista ei vaan saa uskottavaa sotilaskansaa, ei sitten millään. Sama juttu kun Puolassa yrittää kysyä tietä. Saa vaikutelman, etta väki on jotenkin hölmöä. Nekin harvat, joiden enkusta edes jotakin selvää saa. - Niin, miksikäs Archie Bunker vävypoikaansa "Perhe on pahin" -sarjassa kutsuikaan? "You dum polack. Meathead!". Opas kertoo Ruotsi-Suomen armeijan mellastaneen aikanaan täälläkin. Ohjeena kuulemma oli repiä irti kaikki minkä saivat. Niinpä kirkon kupolien kultauksetkin kelpasivat. Suomalaiset soturit joukoissa tietenkin hyvin edustettuina. Porilaisten marssin sanoin: "Pojat, kansan urhokkaan, mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti, viel' on Suomi voimissaan, voi vainolaisten hurmehella peittää maan..." Kazimierzissa on vielä monia vanhoja juutalaisajan kadunnimiä jäljellä: Ester, Jacuba, Josefa... Sotia edeltäneen ajan Puolan monimiljoonaisesta juutalaisväestöstä Kazimierzissa asui noin 64.000. Talojen seinillä vanhat valokuvat kertovat kadonneesta maailmasta: Pitkäpartaisia, lierihattuisia, mustapukuisia ortodoksijuutalaisia, hyvinsyöneitä kauppiaita. Nowy -tori kuhisee kaupankäyntiä... Yksi hedelmäkauppias on tänään paikalla. Ostan häneltä mandariineja ja kiivejä. Ele on pieni, mutta symbolinen. Olen tehnyt kauppaa Kazimierzin legendaarisella, aikoinaan vilkaalla Nowy -torilla! Käymme kahvilla Szeroka -kadun kuppilassa, Helena Rubinsteinin syntymätalon naapurissa. Niin, yksi hänen lentävistä lauseistaanhan kuului: "Ei ole olemassa rumia naisia - on vain laiskoja naisia". Hyvä heitto! Kyselen oppaalta käyvätkö israelilaiset täällä paljon tutustumiskäynneillä. Kyllä, todella paljon. Kundi alkaa paasaamaan israelilaisten asennehäiriöstä: Saapuvat omissa busseissaan, kaikki organisoitu viimeistä piirtoa myöten, eivät ota mitään kontaktia paikallisiin. Turvamiehet jatkuvasti ympärillä. Sitten vielä levittävät juttua, että heitä muka jotenkin uhkailtaisiin Puolassa - mikä tekee välien normalisoimisen vieläkin vaikeammaksi. Myöhemmin opas vielä palaa kiihtyneenä tähän teemaan. Selvästi asia on puolalaisille vaikea. Kovasti täkäläisessä matkailumarkkinoinnissa yritetään vakuuttaa, että Kazimierzin alue olisi heräämässä eloon. Ei onnistu noilla asenteilla - puolin ja toisin. - Krakovassa asuu muuten enää parisensataa juutalaista. Koko Puolaan juutalaisia sodan jälkeen jäi eloon vain noin kymmenen prosenttia heidän alkuperäisestä lukumäärästään eli kolmisensataa tuhatta. Suuri enemmistö holokaustista selvinneistä muutti ulkomaille: Israeliin, Amerikkaan, Australiaan... Kiintoisaa, että Saksaan ja etenkin Berliiniin juutalaisia - päinvastoin kuin Puolaan - muuttaa koko ajan lisää, huomattavia määriä. Kertoo omaa kieltään maiden välisestä erosta. Käymme juutalaisella hautuumaalla. Suuri osa nimistä on saksalaisperäisiä, tyyliin Adelstein, Morgenstern jne. Seuraa tarinaa juutalaisuuden monisatavuotisesta historiasta Puolassa. Alunperin kuningas Kasimir Suuri kutsui juutalaiset keskiajalla Puolaan; suurin osa tuli Länsi-Euroopasta, lähinnä juuri Saksasta. Tieto on yllättävä, olin kuvitellut kansan olevan itäistä perua. Länsi-Euroopassa raivosivat tuolloin tuhoisat rutto-epidemiat, joista juutalaisia syytettiin. Kuinkas muuten. Toisaalta juuri Puola jostakin syystä välttyi Mustalta Surmalta. Lisäksi kuningas arveli kyseeessä olevan "win-win" -tilanne. Että juutalaisista olisi maalle hyötyä heidän taloudellisen toimeliaisuutensa takia. Lisäksi legendan mukaan Kasimirin Ester -rakastajatar oli juutalainen.... Kaiken takanahan on nainen. Hautuumaalla kiinnittyy huomio vainajan nimeen eräässä haudassa: Eisenhojew tai jotakin sinne päin. Haa! Eisenhower? Aivan oikein. Deco Hostellin palattua on pakko tarkistaa asia netistä: Juuri näin. Netti vilisee "tietoa" kenraali Dwight "Ike" Eisenhowerin puoli-juutalaisista juurista. Iken isän nimikin oli David Jacob - mikäs sen juutalaisempaa. Pitihän se arvata. Jatkamme sillan yli Vistula -joen toiselle puolelle, alueelle jossa sijaitsi Krakovan ghetto. Meille kerrotaan Roman Polanskin olevan yksi tämän gheton selviytyjistä. Pieni pala gheton muuria on jäljellä. Natsit muotoilivat muurinharjan puoliympyröiden muotoiseksi, kuten synagoogissa ja juutalaisilla hautuumailla hänen mukaansa on tapana. Tämä olisi samalla toiminut muistutuksena siitä, ettei ghetosta ole paluuta. Kierros loppuu Oscar Schindlerin tehtaan eteen. Ikkunassa on vanhoja valokuvia "Schindlerin juutalaisista". Schindler - joka muten on haudattu Israeliin - ei kuulemma ollut mikään altruisti, vaan nimenomaan kävi kauppaa juutalaisilla. Hyötyi heistä. Työvoimana - ja vuoteensa naisvierailijoina. Wikipediassa Oscaria luonnehditaan liikemiehenä sanalla "opportunisti". Luonteensa puolesta hänen mainitaan olleen "elämän nautinnoille antautunut mies". Yli kolme tuntia kävelyä kirpeässä marraskuun ilmassa on tehnyt tehtävansä. Jalat setsuurilla. Väsyttää. Ratikalla takaisin kämpille. Onneksi Hostel Decon naapurissa Nowy Kleparzin torilla on pari hedelmä- ja karkkikioskia auki. Löytyy niitä tuttuja herkullisia puolalaisia konfekteja, joukossa uutuutena marsipaani -namuja.  Hostel Decon "Cat's Meow" -huoneessa patterista lämpöä päälle ja - unten maille. Ennen nukahtamista mietityttää käsite "juutalaistuminen". Miten meidän ei -juutalaisten elämänmenomme itse asiassa juutalaistuu koko ajan. Euroopan Unioni, koko kansainvälistyminen ja monikielistyminen, juurettomuus, identiteettikysymykset, elämän eri alueiden "arvopaperistuminen"... Niin, juutalaisuushan voi olla paljon muutakin kuin uskontoa, rotua tai historiaa: Se voi olla elämäntapaa ja asennetta. Sitä on liikkeellä, yhä enenevässä määrin. Juutalaistumista. (Krakova 10.11.2010) |
||
