|
|
||
Helmikuussa 2007 huomasin saittini kävijästatistiikkaa vilkaistessa, että joku oli tullut sivuille Wikipediasta. Mitä ihmettä? Wikipediasta? Tästä täytyy ottaa selvää... Osoittautui, että Petri Krohn -niminen henkilö oli Elina Brotheruksen kohdalla, Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajien muotokuva -asiassa, laittanut tekstini "Hyvin rahastettu, Elina Brotherus" linkiksi. Upeaa! Meikäläisen teksti kelvannut Wikipedia -tietosanakirjaan! Eräänlainen harrastelijakirjoittajan uran kohokohta! Tulin avanneeksi "Keskustelua" -kohdan tuolla Wikipedian sivulla. Tällaista löytyi: - Wikipedia Tommi Pitkäsen kritiikki Lisäsin sivulle linkin Tommi Pitkäsen kritiikkiin Elina Brotheruksen kuvasta ja 8000 euron palkkiosta, vaikka juttu on mielestäni himmeää paskaa, ja edustaa käsittämättömän lapsellisia asenteita. Erikoista on, että Tommi Pitkänen on itse valokuvaaja ja hänen isänsä on akateemikko, valokuvaaja Matti A. Pitkänen. Tommi Pitkänen ilmoittaa tekevänsä vastaavan tasoisen valokuvan 80 eurolla. Sivuillaan hän kuitenkin kertoo omistavansa Matti A. Pitkäsen kuvien ja postikorttien tekijänoikeudet. Webbiversiot kuvista on pilallistettu jättimäisillä C -merkeillä. Epäilenpä, että hän ei ole valmis luopumaan yhdenkään kuvan tekijänoikeuksista 80 euron hintaan. Jos on, olen heti valmis tarjoamaan tuon summan. - Petri Krohn 9. joulukuuta 2006 kello 08.14. - Oh-hoh! Harvoinpa on noin lyhyeen mielipiteeseen noin monta virhettä mahtunut. Päätin vastata. Tämmöinen julkaistiin samassa Wikipedian kohdassa niinikään helmikuussa 2007: Arvoisa Petri Krohn, Kiitän sinua mielenkiinnostasi mielipidettäni kohtaan, olkoonkin että käsitykseni ovat mielestäsi "himmeää paskaa" ja edustavat "lapsellisia asenteita". Nämähän ovat makuasioita. Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi. Käsittääkseni - korjaa, jos olen väärässä - olet kuitenkin aatelismies. Harvemmin teikäläisiltä tuollaista kielenkäyttöä tapaa, meiltä taviksiltahan ei sitten niin paljoa voi odottaakaan...:-) Saanen kuitenkin kohteliaimmin huomauttaa: 1) En - onneksi! -ole valokuvaaja. Olen pienyrittäjä, joka toimii useilla eri toimialoilla. 2) En ole ilmoittanut tekeväni "vastaavan tasoista" valokuvaa 80 eurolla. Luepa teksti uudelleen. Olen luvannut räpsäistä 80 eurolla kuvan jostakin Stadin seuraavasta kaupunginjohtajasta. Tasokysymys on jälleen makuasia. 3) En omista - enkä väitäkään omistavani - kenenkään muun tekijänoikeuksia kuin omani. 4) Jättimäiset C -merkit kuvieni päällä netissä ovat välttämättömyys. Valitettavasti. 5) Päinvastoin kuin väität, olen valmis luopumaan monienkin kuvieni tekijänoikeuksista 80 eurolla. En tosin saitillani olevien. Hemmetti, tuolla summallahan elää about 1-3 päivää! Tai siis, no, riippuu tietenkin siitä, MITEN elää... Arkiston siivous onkin pahasti "vaiheessa", osoitteena usein roskis. Minkälaisesta kuvasta olisit kiinnostunut? Kuinka voisin palvella sinua? Ystävällisin terveisin, kahdeksaakymppiäsi odotellessa Tommi Pitkänen Krohnin kirjoitus samoinkuin oma vastaukseni siihen katosivat Wikipediasta huhtikuun lopussa. Sittemmin tulin yrittäneeksi tarkistaa, onko heppu todellakin nk. "siniverinen". Aateliskalenterista ei löytynyt Krohn - nimistä sukua, joten siltä osin lienen erehtynyt. Aatelinen tai ei, "ritarillinen" tuo Krohnin Petri ainakin yrittää olla. Tulee hätiin, kun neito on pulassa. Kaunista, kaunista! Wikipediasta löytyi myös kyseisen herran julkaisemia kuvia, joita ei oltu "pilallistettu" jättimäisillä C -merkeillä. Matkakuvia Nykistä, katunäkymiä. Aivan turhaa näppäilytason matskua, jota ei todellakaan olisi mitään syytäkään suojata copyright -merkein. Ketäpä tuollainen kuvasto kiinnostaisikaan, jokamiestason kuvatulvaa. Ainakaan maksavaa asiakasta. Vastaavaahan on mualima pullollaan. Googlettamalla Petri Krohn kävi selväksi, että kyse on Irina Krohnin broidista. Sattumoisin parin päivän kuluttua entinen kansanedustaja, nykyinen Suomen Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn julkaisi Hesarin Sunnuntai -sivuilla debattikirjoituksen: "Elokuvan rahoitus kaksinkertaistettava" (HS 18.2.2007). Luin kirjoituksen, jota komisti iso valokuva tästä sanoisimmeko "persoonallisen" näköisestä henkilöstä. Hmmm... Irina Krohn... Niin vähän kuin politiikkaa seuraankin, herätti tämä nimi sentään jotakin muistikuvia. Jonkinlainen teatteri-ihminen kai taustaltaan, Vihreiden kansanedustaja, feministi, ajanut seksin ostokieltoa Suomeen. Suositteli - mahdollisesti jopa Eduskunnan puhujapöntöstä - runkkaamista lääkkeeksi suomalaisille miehille... Sillä lailla! Siinä varmaan kyseisen henkilön ja hänen monilukuisten suomalaisten kanssasisartensa tapa kiittää Suomalaista Miestä mm. talvi- ja jatkosotien hirvittävistä veriuhreista. Taisteluista itsenäisyyden puolesta ja vuosikymmenien uurastuksesta nykyisen hyvinvoinnin eteen. - Niin, meillähän oli Suloisessa Suomenmaassamme hauskat bileet tuossa vuosituhannen vaihten molemmin puolin, kun ensimmäistä ja mitä todennäköisimmin viimeistä kertaa historiassamme tavallisella perusjätkälläkin oli mahdollisuus - myös taloudellinen - nuorten kauniitten naisten helppoon seksiseuraan. Herroillehan se toki on ollut aina mahdollista, ja tulee aina olemaankin.Tarjontaa oli esimerkiksi pääkaupungissa erittäin runsaasti, Helsingin Sanomissakin parhaimmillaan satakunta päiväkahvi - ilmoa joka aamu. Hintataso vakkareille 200 markkaa per sessio. Irina Krohnin kaltaisten henkilöiden rajusta yrityksestä huolimatta maahan ei kuitenkaan saatu runnottua läpi seksin oston totaalikieltoa. Hanke tyssäsi mm. perustuslakeihin, intimiteettisuojakysymyksiin ja määrättyihin Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin sopimuksiin. Erinäisten Valtiovallan - tuon Naisen Parhaan Ystävän - toimenpiteiden johdosta alan markkinat ovat kuitenkin tätä nykyä romahtaneet murto-osaan aikaisemmasta, ja hintataso moninkertaistunut. Tuota Irina Krohnin valokuvaa katsellessa tuli mieleen parikin asiaa. Ensinnäkin: Monihan tuonne julkisuuteen hakeutuu, moni taas joutuu esimerkiksi työnsä puolesta. Kaikki sympatia jälkimmäiselle ryhmälle. Krohnin tapauksessa lienee kuitenkin etupäässä kyse edellisestä vaihtoehdosta.Toisaalta ihmisen ulkonäköhän on kyllä sellainen asia, jota emme ala retostelemaan, sehän olisi suorastaan sikamaista käytöstä. Todettakoon kuitenkin sen verran, että suoranainen ihmeitten ihme olisi, mikäli Irina Krohnin habituksella varustettu suomalainen nainen EI olisi feministi. Silloin olisivat maailmankirjat sekaisin! Mitä Irina Krohnilla sitten on sanottavanaan? Pitihän se arvata. Tuota samaa kotimaisen "taideyhteisömme" raha-rutinaa taas, jälleen kerran. Ikäänkuin raha olisi jonkinlainen ratkaisu "kulttuuri"tuotteiden sisältöön - tai siis meidän tapauksessamme sisällyksettömyyteen. Muutamia otteita: "Kotimaisen elokuvan laatu on kansallisaarre, jota pitäisi vaalia ja kehittää eikä antaa sen surkastua. Elokuvan rahoituksen tasokorotus on viimein otettava hallitusohjelmaan." "Pohjoismaiselle keskitasolle päästäksemme rahoituksen pitäisi kaksin- tai kolminkertaistua." "Elokuvaa (...) on pidetty hömppänä, jonka näytöksistä maksettiin 1970 -luvulle asti huviveroa." "Maahamme on viime vuosina koulutettu tuhansia av -alan osaajia. Jos seuraava hallitus ei ota tätä osaamispääomaa käyttöön vahvistamalla elokuva - ja av-alan toimintaedellytyksiä, koulutus menee harakoille. Ensimmäinen askel on tavoiteohjelman mukaisesti elokuva-alan rahoituksen kaksinkertaistaminen veikkausvoittovaroista." Ja sitä rataa. Erittäin vastenmielistä rahan mankumista. Krohnin kaltaisten henkilöiden tajuntaan kun kerta kaikkiaan ei mahdu, että - Suomessa on aivan liikaa "taiteilijoita", maan resursseihin ja tarpeeseen nähden - Taso on pääsääntöisesti surkeaa, joukossa paljon totaalisia huijareita, joita pitäisi suvaita "kulttuurimyönteisyyden" nimissä - Ylikoulutus kulttuuripuolella on niinikään massiivista - Miksi ihmeessä yhteiskunnan/veronmaksajien/lottokansan pitäisi maksaa turha "taide" -puuhastelu? - Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Todellinen lahjakkuus tuo menestyksen mukanaan. - Juuri hömppäähän elokuva nimenomaan onkin. About 99 -prosenttisesti. Niin kutsuttua "Huvitukset ja Humbuugi" -osastoa. Suomen kokoisessa maassa on lupa odottaa ehkä yhtä (1) kestävämpää laatua olevaa filkkaa vuosikymmenessä. Toisaalta. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Krohnillehan kävi satumainen munkki päästyään epävarmasta kansanedustajan hommasta Elokuvasäätiöön monin verroin varmempaan virkaan. Hyväpalkkaiseen sellaiseen. Mutta takaisin Petri Krohniin. Eipä ole tyypiltä kahdeksaakymppiä kuulunut. (KESÄKUU 2007)
|
||
